En kestä enää näitä aamuja!!

Nyt vähän kuulostaa siltä että olet jollain tasolla lyönyt hanskat tiskiin asian suhteen.

Olet jo saanut ehdotuksia,mutta kantasi on siihen eieieiei. Ei onnistu,ei vetele tai muuta.

Tiedän ettei asia ole helppo ja varmaankin hermo paukkuu. Varsinkin kun kohta siinä on toinen mukana kuvioissa.

Tuskin tähän asiaan mitään kikka kolmosta on kenelläkään. Suurin vastuuhan tässä on siis sinulla.

Miksi et voi koettaa että menet aamusta heti ulos ensin ja vasta sitten aamupala? Jos tämä onnistuu vai haluatko todella pitää noin tiukasta omista jutuista kiinni?

Lapsen/lapsien kanssa elämä on luovimista. Haetaan sitä tapaa/tyyliä mikä parhaiten teille ja lapselle sopii.

Tuntuu vähän kurjalta että toteat lapsesi tämän takia pelkäksi nirppanokaksi ja et varmaan lähde hänen takiaan aamulla ulos.

Et voi ulos ottaa eväitä? Miksi? Oletko koettanut? Puistossa tarjota banaania yms.?

Kuulostaa tylyltä,mutta on vähän hölmöä kysellä neuvoja jos muihinkin neuvoihin keksit syyt miksi niin ei voi tehdä tai edes koettaa.

Mutta tämän enempää en osaa neuvoa. Toivon että löydätte tavan saada lapsi syömään ja etsitte niitä keinoja.

Olet tehnyt ruokailuista jotain muuta kuin ruokailua. Valitettava tosiasia, vaikkakin hyvin ymmärrän, että hankaluuksien takia niin voi käydä. Luota kuitenkin siihen, että ei lapsi ole nälkään nääntymässä, vaikka alakäyrillä meniskin. Moni lapsi menee, ovat luonnostaan solakoita, "läpipaskoja" näin kauniisti ilmaistuna.

Tässä on sinulle selkeä ehdotus:

Jätä kaikki ylimääräinen yrittäminen pois. Lapsi osaa tuossa iässä jo varmasti käyttää lusikkaa itse, juoda itse jne. Laita siis aina ruoka-aikana ruoka tarjolle. Se yksi ja ainoa vaihtoehto. Aamulla vaikkapa jugurttia ja banaani, juomaksi maitoa. Älä tuputa, älä tyrkytä leluja ja kirjoja, älä ehdota muita ruokiak, älä hermostu!

Ota ruokaa myös itsellesi, ja näytä esimerkkiä. Syö rauhassa. Anna aluksi lapselle aikaa. Älä puhu liikaa syömisestä. Jos lapsi touhuaa muuta, voit kevyesti muistuttaa, että lautasella on ruokaa.

Jos lapsi ei syö, kysy syökö hän vai otetaanko ruoka pois. Jos ei syö, ota ruoka pois.

Älä anna vähääkään mitään välipaloja! Juomaksi janoon vettä.

Seuraavalla aterialla lounaan aikaan toista sama kaava. Ei mitään leikkejä, ei eri ruokia vaan yksi tarjottava annos, rauhallinen hetki ja syö itse samaan aikaan, rauhassa.

Jos ei syö, kysy syökö vai otetaanko ruoka pois.

jne.

Jossain vaiheessa alkaa takuulla syömään, kun muutaman päivän pysyt rauhallisena, määrätietoisena, etkä sorru välipaloihin vaikka lapsi kuinka nälkänsä takia kiukuttelisi. Lapsesi ei ole enää ihan vauva, joka ei pysty odottamaan seuraavaa ateriaa.

Toimi nyt, ettet ole isoissa ongelmissa 10 vuoden päästä...

ne kirjat, lelut ym. pöydästä pois. Sitten jotain pientä "herkkua" tarjolle, eli jotain sellaista mistä tykkää. Meillä jos halutaan saada aamulla nopeasti syötyä niin tarjotaan jotain herkkumuroja tai suklaa/mansikka-weetabixia tms. Ja aloita vaikka ihan pienistä annoksista. Esim. puolikas banaani lautaselle viipaleina naposteltavaksi, omenaa, viinirypäleitä tms. mikä maistuu. Kun se on syöty pääsee pois pöydästä. Kun pieni annos alkaa aamuisin maistua hyvin voi ateriakokoa suurentaa.

Meillä pojalla paino reilusti miinuskäyrillä, mutta ei ihan vielä alipainon puolella joten ei haittaa mitään. Samanlainen "riuku" olen ollut aina itsekin. Nyt 3-vuotiaana on alkanut ruoat maistua kunnolla ja syö ne itse hyvin. Joskus vielä lopuksi autellaan. Mutta syömättä ei olla koskaan pöydästä poistuttu.

Syökö siis mitään ruokaa hyvin minään ajankohtana päivästä? Jos ei niin onko koskaan pois suljettu jotain nieluongelmaa tai sairautta? Kuulostaa kuitenkin että haluaisi syödä jos nälkää valittaa.
Jos aamupala ei maita niin tarjoa lounas jo aiemmin 10.30-11.00.Tai jospa koitat liian ajoissa aamupalaa antaa,toisaalta jos ei siltikään lounas maita niin..Koittaisin ehkä itse sitä banaania evääksi puistoon.Oletko koskaan yrittänyt tarjota evästä matkalla puistoon tai puistossa kun tiedät ettei malta siellä syödä?
Ja kai itse syöt aina samaan aikaan kun lapsi että saa esimerkkiä? Älä yhtään tuputa tai kommentoi syöntiä,voit vaikka vain kehua että tulipas hyvää ruokaa tai muuta sellaista.

Hei. Anna olla. :) Jos samaa on jatkunut jo kauan ja lapsi on terve, niin anna nirsoilla. Aamupaloja voi vaihdella, puurosta leipään, hedelmiin, jogurttiin... Jotain pähkinöitäkin vois kokeilla. Meillä on samanlainen lapsi joka oppi syömään 4-vuotiaana. Aina ollut ruikku mutta terve. Ehdotettiin että pitää ulkoilla 5-6 tuntia päivässä talvellakin, sitten tulee varmasti nälkä. Minä en suostunut siihen, enkä suostunut silloin enkä nytkään ruokkimaan missään kävelymatkalla, autossa, telkkarin ääressä tai puiston penkillä joka aamu, ei todellakaan. Meillä on muitakin lapsia plus arkiaskareet on saatava tehtyä. Yksi nirsoilija ei määrää ja hallitse koko perheen tahtia.

Kuulostaa hyvin tutulta tuo nälkäkiukuttelu. Huusi nälkäänsä vaikkei syönyt kun oli ruoka. Kerroin sen hänelle joka kerta, että sinulla oli ruokaa, olisit syönyt. Kun hän jätti kaiken koskemattomaksi, kerroin että tulee nälkä kun et syö. Loogiset seuraukset. Hänellä nälkä vaikutti myös päiväuniin jotka jäivät hyvin lyhyiksi, saatoin iltapäivällä olla puistossa nälkäisen, jumalattoman kiukkuisen ja koko ajan kompastelevan lapsen kanssa. Se oli masentavaa, todella. Mietin mitä muut ajattelevat, ettenkö osaa hoitaa lasta tms. Hän oli nälkäinen, väsynyt, koko ajan sattui onnettomuuksia ja huuto raikasi. Pahimpina päivinä en mennyt puistoon vaan puuhastelimme sisällä tai omassa pihassa.

Asiat paranivat vähitellen. Syöminen ei ollut numero. Hän sai syödä itse omilla välineillään ja osallistui usein ruuanlaittoon, kattamiseen. Jos ei syönyt niin ei syönyt aamulla, sitten söi illalla. Annoin kyllä periksi ja tarjosin usein vaihtoehtoja, siis noita pähkinöitä esimerkiksi sen puuron sijaan. Mutta kaikki terveellisiä eikä vaihtoehtojakaan ollut loputtomiin, kaksi yleensä. Syötkö x vai y -aamupalaa. Tietäähän sen itsestäänkin ettei aina maistu joku tietty aamupala.

Nyt tosiaan 4-vuotias syö sen verran että henki pihisee mutta laiha se on edelleen. Ei sairauksia minkäänlaisia. Fiksu tyttö on. Tsemppiä, muistan tosi hyvin noita tunteita ja pystyn eläytymään niihin.

Mun vinkit vaativan ja nirson taaperon kans:
-kaikki tyrkytys, tuputus, lahjonta yms valtataistelu pois. Ruokaa tarjolle ruoka-aikana ja jos ei syö niin ei syö. Kysytään tosiaan,että syötkö vai laitanko ruuan pois.
-Lempiruokia voi olla usein tarjolla (siis sellaisia terveellisiä suosikkiruokia). Jotkut laspet on arkoja maistelemaan uusia maksuja ja on hyvä jos on aina jotain tuttua tarjolla.
-pysy itse rauhallisena.
Muksu syö sen mitä tarvii! vaikka sit söis vasta ekan ruuan puoliltapäivin..
Meillä 3v "nirsoilija" kasvaa ihan tasaisesti omalla miinuspainokäyrällään. On hoikka ruipelo, mutta ei kuitenkaan merkittävän alipainoinen. Käskivät tosin neuvolasta laittaa enemmän margariinia ja rypsiöljyä tarjolle. Heh :) Muksu juo jo raakamaitoa ja tarjolla on usein kermaisia ruokia ja rasvaista kalaa. Lapsesta vaan huomaa, että jos on rauhallisempi päivä, ei tarvi juuri ruokaa..saattaa syödä koko päivänä vain hörpyn maitoa, palan omenaa ja pari makaronia. Jos taas ollaan riehuttu ja liikuttu paljon, niin saattaa upota ihan käsittämättömiä ruokamääriä 2h välein.

Meillä sama ongelma kuin aloittajalla. Ongelma katosi, kun kävi ilmi, että lapsi syö mielellään oikeaa ruokaa aamu- ja iltapalaksi. Eli perunaa/pastaa/vihanneksia/riisiä ja lihaa/kalaa/kanaa. Ei kelpaa todellakaan MITKÄÄN murot, myslit, puurot, jugurtit, viilit jne jne jne. Kokeiltu on. Hedelmiä ja marjoja syö vähän, mutta vain ihan vähän. Ja keitetty kananmuna maistuu hitusen. Ollaan sitten annettu lapselle oikeaa ruokaa ilta- ja aamupalaksi. Nousi lapsi sieltä miinuskäyrältä ja itse ollaan tyytyväisiä, kun lapsi JOTAIN syö.

2xkokemus... ekan "pakotin" syömään, tuputtamista ja pakottamista....sama juttu jatkuu yhä vaan, poika pian 6v. nyt oon tosin vähän höllänny. laiha poika on kuin mikä. tokan kanssa oon ollu lempeämpi, syö jos syö, kun ei maistu niin otan ruuan pois. kipeänä, tai kun hampaita tulee, niin syö huonosti ja joka kerta huolehdin, mutta AINA se on kausiluontoista ja ruokahalut palaavat (ne ovatkin tosi hyvät!)

ELI

minä tein ekan kanssa väärin. kuvittelin myös, että aikuinen voi pakottaa lapselle nälän. ei voi ja varmaan ikuiset traumat lapsi sai. ei syöminen saa olla mikään pakko ja se on totta, ettei ne nälkään kuole! sulla toivo ei oo vielä menetetty koska lapsi niin nuori!! jokaisella on oikeus itse päättää onko nälkäinen vai ei, mä opin sen karvaasti :/ se ainainen taistelu..tiedän miltä se tuntuu! toivottavasti keksit ratkaisun, mutta älä ihmeessä päästä tilannetta siihen mitä se meillä on...

Samaa mieltä oon ku monet muut täällä. Eli ei turhaa paasaamista syömisten suhteen. Oot tehnyt jo todella paljon asian takia. Elikkä ihan liian paljon. Sun pitäis vaan relata ja muistaa että lapset oppii esimerkistä ennemmin tai myöhemmin.

Aamulla kun syöt itse aamupalan niin annat lapselle sitä samaa aamupalaksi tarjolle ihan niinku itsestäänselvyytenä. Luet siinä vaikka aamulehden samalla tai mielummin vasta sen jälkeen ku olet syönyt, sillä lapsethan ottaa mallia aikuisista. (Meillä ainakin halutaan saada lehti kanssa luettavaksi kesken ruokailun jos vanhemmatkin tekee niin. 2-vuotias kyseessä)

Sit ku olet aikasi aamupalapöydässä istunut ja nautiskellut oman aamupalasi niin kysyt lapseltasi syökö hän vielä aamupalaansa vai pistetäänkö se pois ja samalla kerrot että seuraava ruokailu on vasta päivällä. Tämän jälkeen odottelet hetken, ja jos vastausta ei tule tai ei ole kiinostunut ruoasta niin sanot että keräät nyt sitten ruoat pois ja teet niin.

Tämän jälkeen asia on loppuun käsitelty. Seuraavana aamuna sama homma.

Meidän lapsella on aamusta kauhean kova jano, annan maitoa tai tulee pyytämään vettä. Luulen, että se auttaa myös mahaa "heräämään", koska jonkkin ajan päästä juomisesta tulee norkoilemaan keittiöön ja katselemaan mitä aamupalaa olen laittamassa pöytään.
Eli kokeilisitko antaa vähän nestettä ja jonkun ajan päästä vasta tarjoaisit aamupalaa?
Eikä meillä lapsi koske mihinkään mössöön/venyvään/löllöön lautasella (puurot, viilit, jugurtit yms.) aamupalalla. Kunnon sormiruokaa sen olla pitää, tuntuu lapseni ajattelevan. Jos et ole vielä kokeillut, suosittelen.
Ei se ihme että hermot paukkuu, meillä kans tyttö just keskiarvon alapuolella painon puolesta ja mahdottomasti painostetaan neuvolassa syöttämään lisää. Ensin hermoilin, mutta nyt annan piutpaut, koska lapsi on iloinen, reipas ja tomera.

tosiaan näin paljon eroa.Oma lapseni on aina kasvanut alimmalla käyrällä eikä kukaan koskaan ole kehottanut tuputtamaan ruokaa enempää.Eihän kaikki nyt millään voi kasvaa plussa käyrällä.Eri asia jos paino notkahtaa rajusti alaspäin.