Olen menossa kesällä naimisiin ja olen kovasti pohtinut sukunimiasiaa. Mieheni on kiintynyt sukunimeensä, eikä halua vaihtaa sitä minun sukunimeen. Itselleni kuitenkin tuntuisi kivalta, jos meillä olisi yhteinen sukunimi. Olenkin miettinyt nyt miehen sukunimen ottamista, mutta onko se ihan kamalan anti-feministinen teko? Oma sukunimeni on tylsä, tavallnen -nen-päätteinen, kun miehellä taas kaunis ja harvinaisempi luontoon liittyvä nimi.
Pidän itseäni feministinä ja aluksi minulle olikin ihan selvä, että omalla sukunimi säilytetään (miehelle asia on ihan sama), koska en halua tukea "patriarkaalista perinnettä", mutta sen jälkeen aloin miettiä, että onko se sen tukemista, jos kuitenkin saan itse päättää. En halua, että feminismikään minua "orjuuttaa" tekemään tiettyä valintoja. Tiedän myös erään feministi-naisparin, joista toinen otti toisen sukunimen, eikai sitäkään kukaan paheksu, vai paheksuuko?
MItä mieltä olette? Naisasian "velvollisuudet" painavat selkää.
Pidän itseäni feministinä ja aluksi minulle olikin ihan selvä, että omalla sukunimi säilytetään (miehelle asia on ihan sama), koska en halua tukea "patriarkaalista perinnettä", mutta sen jälkeen aloin miettiä, että onko se sen tukemista, jos kuitenkin saan itse päättää. En halua, että feminismikään minua "orjuuttaa" tekemään tiettyä valintoja. Tiedän myös erään feministi-naisparin, joista toinen otti toisen sukunimen, eikai sitäkään kukaan paheksu, vai paheksuuko?
MItä mieltä olette? Naisasian "velvollisuudet" painavat selkää.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Työkaverini, jolla oli myös tavallinen, tylsä -nen-päätteinen sukunimi, otti puolisonsa aika erikoisen sukunimen avioliitossa. Hän vitsaili tehneensä sen hävittääkseensä siihenastisen netti-identiteettinsä.
Työkaverini on mies, eikä kallellaan mihinkään asiaan vaikuttavaan ismiin. Sama koskee myös hänen vaimoansa.
Tee kuten parhaaksi näet, äläkä vedä asiaan turhia kytköksiä.
älä Anti-antifeministi viisastele, kun et mistään mitään muutenkaan ymmärrä. kunnon feministinä hänen tulisi vaatimalla vaatia ja jalkaa polkemalla itkeä, että mies vaihtaisi sukunimensä naisen nimeksi jotta ei kannata patriarkaattia. mutta toki feministille kelpaa, jos miehellä on aatelinen sukunimi, jotta feministi voi häivyttää maatiastaustansa. ok?
Heteroiden avioliittohan on jo itsessään monen feministin mustalla listalla patriarkaalisena alistusmuotona...
Mutta mitäpä jos unohtaisit edes hetkeksi sen kirotun feminismin, ja tekisit niin kuin itse haluat? Kyse on sinun omasta elämästä, eikä edes muilla feministeillä pitäisi olla oikeutta siihen puuttua.
" Tiedän myös erään feministi-naisparin, joista toinen otti toisen sukunimen, eikai sitäkään kukaan paheksu, vai paheksuuko?"
No tuskin NAISpareja kukaan feministi paheksuu, menettelivät miten tahansa. Lesboliittohan on perusfemakolle kuin nirvana buddhalaiselle.
parkkiintuneena feministinä sinun pitäisi kiristää miestäsi vaikkapa seksillä jotta luopuu omasta sukunimestään. Ok?
ovatko naisasian airueet noin naiveja? en yhtään ihmettele. mutta hyvä kun ovat käytännöllisiä. ottakaa esille seuraavassa tulvan vuosikokouksessa, että saatte määriteltyä tuostakin ne yleiset linjaukset jotka noudattavat sisarkuntanne velvollisuuksia "patriarkaattia" vastaan.
p.s. patriarkaatti on vain ja ainoastaan teidän korvien välissä. pimeissä propagandapäissänne
tässä pikku makupala. naurattaa. parasta. pinna kireällä, menkat päällä vai muuten vain noin? voin kuvitella unionin kokoukset
http://www.youtube.com/watch?v=nvYyGTmcP80
Patriarkaatti on vastaava käsite kuin maailmanlaajuinen juutalaisten salaliitto, ja totuusarvoltaan täysin vastaava.
jos mies vaihtaa nimensä naisen nimeksi, eikö se tue matriarkaattia? miten matriarkaatti on parempi kuin patriarkaatti?
Anti-antifeministi on taas nujerrettu.
Kyllä jos vaimon sukunimi on hänen äitinsä sukunimi. Tämä on harvinaista. Todennäköisemmin vaimo käyttää isänsä sukunimeä.
mitä sekoilet? en ymmärrä.
Jokainen mieskin ottaisi "paremman" nimen, ellei olisi piintynyt konservatîivi.
Femakkona sinun kannattaa kuitenkin tehdä selväksi että poikalapsia perheeseen ei oteta. Ja Venäjälle mennään tarkistamaan sikiö, ja hoitaman abortti, josbon ptrinssimakkara. Mitään scum sukupuolta tuskin haluatte perheeseen, eiköhän yksi mies riitä.
Nimihän on vain nimi. Geenisi ovat edelleen samat ja sukunimesi säilyy edelleen nimihistoriassasi.
Kompromissi olisi ottaa kaksiosainen nimi siis tyyliin Jussi Juonio ja Maija Meikäläinen olisivat avioliiton jälkeen Jussi Juonio ja Maija Meikäläinen-Juonio. Mahdolliset lapset olisivat sitten Juonio-sukunimeltään. Serkkuni piti oman sukunimensä, joten avioliitto ei muuttanut sukunimiä lainkaan. Heilläkin lapset ovat isänsä sukunimellä.
Itse otin miehen sukunimen, vaikkei se kovin kaunis ollutkaan. Myös lapset saivat tietysti isänsä sukunimen. Avioeron jälkeen vaihdoin sukunimeni takaisin tyttönimeen. Ovessamme lukee siis tyttönimeni sekä lasten sukunimi. Aika paljonhan noita nimiä on nykyisin ihan tavallisten perheiden ovissa johtuen joko avoliitosta, säilytetystä omasta sukunimestä ja sitten uusioperhekuvioista tai niiden sekoituksista.
Naisten oikeuksia ajavana en katso, että sukunimen muuttaminen olisi mikään iso asia. Kompromissejä joutuu tekemään koko ikänsä ja parisuhteen ajan, joten sen kanssa pitää vaan elää. Läheiset kyllä tottuvat ajatukseen, päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa.
Toivottavasti miehesi ei ole kuitenkaan joutumassa tossun alle. Tietääkö hän, että olet femakko?
Joskus käy niin, että asia selviää miehelle vasta häiden jälkeen kun femakkonainen paljastaa todellisen luonteensa ja ilmoittaa, että lapset kasvatetaan sitten sukupuolisensitiivisesti feministisen ideologian mukaan.
Täällä oli kylällä semmonen tapaus että erään, ihan hyvän miehen, vaimoke paljasti vasta naimisiinmenon jälkeen että oli femakko.
Itse miehenä olisin ilman muuta ottanut vaimon sukunimen, jos se olisi ollut harvinaisempi ja/tai kauniimpi kuin omani. Eipä ollut, joten otimme minun sukunimeni, joka näistä kahdesta tavisnimestä oli kuitenkin se vähemmän tavis.
Ei kyse ole enää feminismistä vaan lapsistasi. Tietysti voin sanoa, että sukunimen POISTON on tarkoitus pitää nainen hellan ja nyrkin välissä ja vähintään miehen vieressä (ikään kuin tämä olisi se juokseva osapuoli), mutta ajattele mitä annat lapsillesikin. - Heidät on yhtä vaikea jäljittää kuin äitinsä ja millaisen kuvan annat heidän identiteetistään, tasa-arvostaan?
Onhan tuossa luonnollisesti käytännön seikat ongelmana, mutta eikö voisi edes arpaa heittää sukupuolirasismin sijaan? Ei sen kuulu mennä, että ainoastaan miehen suku luetaan historian kirjoissa - geenit ja pos.opetus tulevat kyllä naiseltakin.
Mitä se posopetus oikein on? Mikä se sinun sukusi mahtaa olla, jonka nimeä haluat jatkaa? Ettei sukunimesi vain tulisi isältäsi?
Uteliaisuuteni heräsi. Miksi olet naimisiin edes haaveksinutkaan meneväsi, jos et arvosta miestäsi senkään vertaa, ettet halua miehesi sukunimeä? Vaimohan tunnetusti toivotetaan häissä tervetulleeksi sulhasen sukuun. Oon vaimo ja rakastan miestäni paljon, tottakai kunnioitan myös hääperinteitä ja ennenkaikkea arvostan miestäni enemmän kuin te osaatte vihata miehiä. Vihaan tätä maailmanmenoa, että ihmiset, anteeksi naisetkaan eivät voisi tehdä "feminismin" takia omia valintojaan. Enkä ole tämän päivän feminismiin edes tyytyväinen, se alentaa meidän tavallisten naisten ihmisarvoa. Meitä kuitenkin enemmistö.
Jos olisi nainen, joka on äidin mukaan sukunimensä saanut ja miettii samoin kuin moni muu, että otanko mieheni nimen, vai kenties molemmat. Eikö tämä tunnu kenestäkään siltä, ettei haluaisi napanuoraa katkaista ikinä? Missä on tällöin itsenäinen nainen?
Tiedän, on vanha kirjoitus, mutta siltä varalta että joku tänne eksyy saman ongelman perässä, niin ehdotan yhdysnimeä molemmille, sekä miehelle että sinulle.