Lapsena ollessani leikin kaksoissiskoni kanssa kansakoulun pihassa, isämme oli siellä kokouksessa. Hyppäsimme ruutua. Yht'äkkiä kanssamme hyppäsi ruutua hyvin hoikka, mustiin pukeutunut harmaahiuksinen nainen. Emme puhuneet mitään siinä pelatessamme, eikä se tuntunut oudolta silloin. Kun isämme kokous päättyi ja hän tuli ulos, lähti tämä vanhempi nainen poispäin. Hän tavallaan käveli, tavallaan eteni nopeammin ja tasaisemmin kuin kävellessä ja vähän matkan päässä hän katosi kokonaan. Kuin pimeyteen. Kerroimme isällemme, että meillä oli seuraa. Isä pelästyi kovasti ja sanoi, että hän tietää kenestä on kysymys, mutta siitä ei puhuta ikinä. Eikä ole puhuttu. Se jäi vain ajatuksiin ja näin vanhempana olisi ollut mukava tietää, mitä isä ajatteli ja miksi tämä näky tuli.
En tiedä, mitä näin
Voiko tätä ymmärtää
9314
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olipa mielenkiintoinen kokemus!
Olisiko voinut olla kyseessä jokin kuollut esiäiti, jonka isäsi tiesi kummitelleen aikaisemmin? Miten te lapsena koitte hänen läsnäolonsa - oliko hän teidän kanssanne jotenkin suojelu- ja varjelumielessä tai liittyikö hän nimenomaan tuohon kouluun jotenkin?
Ehkä johonkin entiseenopettajaan, vaikka onnettomuuden kautta kuolleeseen?
Tämä jälkimmäinen vaihtoehto tuli itselläni mieleen, kun kerran tapahtuma sattui koulun pihalla.
Löytyisiköhän siitä tietoja tuon ajan lehdistä tai muilta ihmisiltä - olisihan tuollainen asia todella kiva selvittää.
Oletan tuon kiellon puhumiseen liittyneen pikemminkin näkyyn, eli tuohon aikaan suhtauduttiin niin kovin kielteisesti kaiken sellaisen näkemiseen, joka ei sopinut aistimaailmaan. Isää ehkä pelotti, että lapset puhuisivat kummia. Oletan, että puhumisen kielto ei niinkään liittynyt kummitelleeseen naishenkilöön. Tämä nyt vielä lisäyksenä.
En tiedä, miksi isämme kielsi tästä asiasta puhumisen. Isäsuhteeni, samoin kuin sisarustenikin, on aina ollut kovin haastava. Emme ole tulleet toimeen keskenämme. Isä ei ole halunnut olla kanssamme tekemisissä kymmeniin vuosiin, emmekä ymmärrä syytä siihen. Tämän vanhan asian selvittäminen on siis mahdotonta. Olen lähestynyt isääni kirjeitse kahteen otteeseen viime vuosina ja viimeisimmässä kirjeessä lupasin jättää hänet rauhaan, jos hän ei mitään vastaa. Vastaus oli täydellinen hiljaisuus, niinkuin aina ennenkin. Pian yhteydenpidon yrittäminen on myöhäistä mutta sen asian kanssa minun täytyy vaan oppia elämään.
Olisiko mahdollista,että isänne olisi sekaantunut okkultismiin aiemmin,ja tuo näkemänne nainen oli demoni,ja siksi isänne varoitti siitä puhumasta suojellakseen teitä,tai jostakin muusta syystä.?
En osaa sanoa. Sekin tuntuu hassulta, että isämme katkaisi välinsä meihin jokaiseen kovin aikaisessa vaiheessa. Välillämme oli aina kohdatessamme jännittäytynyt ilmapiiri ja isä vaimo numero 3 kertoi, että isä pelkää minua ja tapaamistani. No, ei tarvitse pelätä enää, en ole edes yrittänyt pitää yhteyttä vuosiin.
Näitä juttuja voi myös keksiä kuka vaan. Oli mitä oli. Täällä ei silti voi luottaa kehenkään ja siksi kannattaisi puhua näistäkin asioista kasvotusten jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Ei täältä saa mihinkään oikeita vastauksia. Saissea tämä suomi24. Pelkkää ajankulua tylsistyneille ihmisille. Jutustellaan:) Ei kannata hakea vastauksia täältä.
Juttuja voi keksiä ihan kuka vaan, mutta minulla ei ole sellaiseen tarinointiin tarvetta. En tälle tarinalle uskottavaa selitystä ole hakemassakaan, kunhan halusin sen kanssanne jakaa. Elämä on ihmeellinen ja ihmeellisiä tapahtumia täynnä, joista on mukava keskustella. Mitäs muuta keskustelu onkaan kuin ajankulua. Tylsistynyt en ole ensinkään, vaan päinvastoin. Hyvää päivänjatkoa sinulle Erkki!
Isänne oli henkisesti saiars.
En usko, että isä oli tai on henkisesti sairas sillä tavalla kuin minä henkisen sairauden käsitän. Ehkä hänellä on jotain pelon aihetta, mitä minä en ymmärtänyt, enkä ehkä ikinä ymmärrä. Kiitos vastauksestasi.