Teollisessa ja markkinoiden johtamassa maailmassa ihmiset saadaan uskomaan heihin lapsesta asti kohdistuvalla mainonnalla ja propagandalla siitä että erilaisten tavaroiden haaliminen on tie onneen. Ollaksesi onnellinen, tulee sinun ostaa jokin esine, olkoon se sitten vaikka auto, tv tai vaikka hajuvesipullo. Yhteiskunnassamme hyvinvointia mitataan sen perusteella että kenellä on näitä tavaroita eniten. Se kuka omistaa eniten, on onnekkain.
Mutta itse näen asian niin että omistamisen halu tekee onnettomaksi. Sillä nykyään omistaminen tarkoittaa useille sitä että heillä on kaappien täydeltä täysin sekundaarista ja turhaa tavaraa. Miksi asia on niin? Syynä on ns. tavara-fetisismi, eli pakonomainen himo ostamista ja esineitä kohtaan. Ostamisen syy 9 kertana 10 ei ole se että tarvitsee jotakin, vaan irrationaalinen himo esinettä kohtaan. Sitä voisi myös sanoa shoppailuaddiktioksi, mutta mielestäni addiktio on liian lievä sana joka antaa ymmärryksen että siitä voi päästä eroon samoin kuin vaikka huumeista.
Fetisismihän liitetään sanana usein seksiin ja esimerkiksi siihen että ihmisellä on seksuaalinen pakkomielle vaikka tiettyjä vaatteita kohtaan. Ihminen pyrkii lisäämään seksuaaliseen kanssakäymiseen tai masturbaatioon fetisismin kohteen.
Seksillä on myös yhteys nykyaikaiseen tavara-fetisismiin, sillä usein asioita markkinoidaan seksin avulla (räikein esimerkki lienee Axe-deodorantti, jonka avulla tavisjätkä voisi kaata kymmeniä kaunottaria!). Markkinoinnissa koitetaan ujuttaa mieliimme myös oletus siitä että tavaroita ostamalla seksielämäsi paranee.
Kaikki tähtää toki siihen että tavaroita valmistavat yritykset saavat mahdollisimman paljon voittoa. Tämä nykyaikainen mainonnan malli on 1920-luvussa ja Sigmund Freudin sisarenpojassa, Edward Bernaysessa. Hän kehitti modernin mainonnan, joka perustuu sille että meille luodaan himoja ostaa tavaroita jotka mainonnan avulla liitetään alitajuntaisiin haluihimme.
1920-luvulla liukuhihnatuotannon yleistyessä oli yrityksillä ongelma. Ne tuottivat enemmän tavaraa mitä oli tarvis. Tarjonta ylitti kysynnän. No mitä tehdä? Piti saada ihmiset uskomaan siihen että heidän täytyi ostaa enemmän. Tässä kohtaa Bernays tuli mukaan. Hän keksi keinot saada ihmiset uskomaan ja kehittämään heille tavarafetisismin. Ja loppu on historiaa ja nykyaikaa.
On sanomattakin selvää että kulutuksen lisääminen ei sovi yhteen maapallon rajallisten luonnonvarojen kanssa. Se on yksi syy sille miksi meidän on luovuttava tavara-fetisismistä.
Mutta tärkeä syy fetisismin hylkäämiselle on myös se että se on nimenomaan se asia mikä pitää nykyisen valtaeliitin huipulla. He saavat tuottoa rahaa ja valtaa siitä kun ihmiset ostavat aina vaan heidän markkinoimiaan tuotteita. Jos sen sijaan tavara-fetisismistä luovuttaisiin, olisi tilanne se, etteivät suuryritykset enää tienaisi rahaa. Ne kaatuisivat kysynnän vähentyessä. Tämä on toki jokaisen nykyistä järjestelmää puolustavan painajainen.
Joten oikeastaan järjestelmän romahduttaminen täysin rauhanomaisesti ja ilman väkivaltaa on mahdollista. Meidän pitää lopettaa shoppailu! Ihmiskunnan tulee palata siihen 1920-lukua edeltäneeseen tilanteeseen missä ostettiin oikeastaan vain tarvittavia esineitä, eikä tavara-fetisismiä vielä ollut olemassa. Tämä yhdistettynä nykyaikaiseen teknologiaan pelastaisi koko planeetan ja meidät. Se myös johtaisi siihen että turhien tavaroiden tuottamiseen menevä työvoima ja energia voitaisiin valjastaa johonkin parempaan.
Nykyinen talouskasvuun perustuva malli vaatii jatkuvaa kulutuksen lisäämistä. Mutta toisin kuin poliitikot ja talouselämän edustajat kiven kovaan väittävät, ei talouskasvu ole mikään luonnonlaki ja pakko. Itse asiassa monessa mielessä maailma joka ei perustuisi talouskasvulle olisi todennäköisesti paljon parempi paikka elää.
Miten päästä sitten eroon tavara-fetisismistä mihin sinut on kasvatettu. No kannattaa vaikka miettiä että mitä oikeasti tarvitset. Missä menee raja oikean tarpeen ja fetisistisen keräilyn välillä? Kannattaa katsella omassa asunnossaan ympärilleen ja tajuta että kuinka paljon omistat sellaisia tavaroita joita et käytä juuri koskaan. Luovu sitten kaikesta siitä mikä on turhaa, pidä itselläsi vain ne kaikkein tärkeimmät tavarat. Osta uusia vasta sitten kun vanha on mennyt käyttökelvottomaksi. Ja aina kun tarvitset jotain, mieti että voitko vaikka lainata sen jostain. Vältä kaiken muun paitsi elintarvikkeiden ostamista. Ja boikotoi! Älä anna rahojasi monikansallisille, epäeettisesti toimiville yrityksille!
Mutta fetisismistä eroon pääseminen edellyttää myös henkistä heräämistä ja sen tajuamista että fetisismi on todellakin sairaus. Tässä kannattaa tehdä niin että sulkee tv:n eikä luo mainoslehtiä. Irroita itsesi myös siitä kulttuurista mikä vahvistaa fetisismiä.
Mutta itse näen asian niin että omistamisen halu tekee onnettomaksi. Sillä nykyään omistaminen tarkoittaa useille sitä että heillä on kaappien täydeltä täysin sekundaarista ja turhaa tavaraa. Miksi asia on niin? Syynä on ns. tavara-fetisismi, eli pakonomainen himo ostamista ja esineitä kohtaan. Ostamisen syy 9 kertana 10 ei ole se että tarvitsee jotakin, vaan irrationaalinen himo esinettä kohtaan. Sitä voisi myös sanoa shoppailuaddiktioksi, mutta mielestäni addiktio on liian lievä sana joka antaa ymmärryksen että siitä voi päästä eroon samoin kuin vaikka huumeista.
Fetisismihän liitetään sanana usein seksiin ja esimerkiksi siihen että ihmisellä on seksuaalinen pakkomielle vaikka tiettyjä vaatteita kohtaan. Ihminen pyrkii lisäämään seksuaaliseen kanssakäymiseen tai masturbaatioon fetisismin kohteen.
Seksillä on myös yhteys nykyaikaiseen tavara-fetisismiin, sillä usein asioita markkinoidaan seksin avulla (räikein esimerkki lienee Axe-deodorantti, jonka avulla tavisjätkä voisi kaata kymmeniä kaunottaria!). Markkinoinnissa koitetaan ujuttaa mieliimme myös oletus siitä että tavaroita ostamalla seksielämäsi paranee.
Kaikki tähtää toki siihen että tavaroita valmistavat yritykset saavat mahdollisimman paljon voittoa. Tämä nykyaikainen mainonnan malli on 1920-luvussa ja Sigmund Freudin sisarenpojassa, Edward Bernaysessa. Hän kehitti modernin mainonnan, joka perustuu sille että meille luodaan himoja ostaa tavaroita jotka mainonnan avulla liitetään alitajuntaisiin haluihimme.
1920-luvulla liukuhihnatuotannon yleistyessä oli yrityksillä ongelma. Ne tuottivat enemmän tavaraa mitä oli tarvis. Tarjonta ylitti kysynnän. No mitä tehdä? Piti saada ihmiset uskomaan siihen että heidän täytyi ostaa enemmän. Tässä kohtaa Bernays tuli mukaan. Hän keksi keinot saada ihmiset uskomaan ja kehittämään heille tavarafetisismin. Ja loppu on historiaa ja nykyaikaa.
On sanomattakin selvää että kulutuksen lisääminen ei sovi yhteen maapallon rajallisten luonnonvarojen kanssa. Se on yksi syy sille miksi meidän on luovuttava tavara-fetisismistä.
Mutta tärkeä syy fetisismin hylkäämiselle on myös se että se on nimenomaan se asia mikä pitää nykyisen valtaeliitin huipulla. He saavat tuottoa rahaa ja valtaa siitä kun ihmiset ostavat aina vaan heidän markkinoimiaan tuotteita. Jos sen sijaan tavara-fetisismistä luovuttaisiin, olisi tilanne se, etteivät suuryritykset enää tienaisi rahaa. Ne kaatuisivat kysynnän vähentyessä. Tämä on toki jokaisen nykyistä järjestelmää puolustavan painajainen.
Joten oikeastaan järjestelmän romahduttaminen täysin rauhanomaisesti ja ilman väkivaltaa on mahdollista. Meidän pitää lopettaa shoppailu! Ihmiskunnan tulee palata siihen 1920-lukua edeltäneeseen tilanteeseen missä ostettiin oikeastaan vain tarvittavia esineitä, eikä tavara-fetisismiä vielä ollut olemassa. Tämä yhdistettynä nykyaikaiseen teknologiaan pelastaisi koko planeetan ja meidät. Se myös johtaisi siihen että turhien tavaroiden tuottamiseen menevä työvoima ja energia voitaisiin valjastaa johonkin parempaan.
Nykyinen talouskasvuun perustuva malli vaatii jatkuvaa kulutuksen lisäämistä. Mutta toisin kuin poliitikot ja talouselämän edustajat kiven kovaan väittävät, ei talouskasvu ole mikään luonnonlaki ja pakko. Itse asiassa monessa mielessä maailma joka ei perustuisi talouskasvulle olisi todennäköisesti paljon parempi paikka elää.
Miten päästä sitten eroon tavara-fetisismistä mihin sinut on kasvatettu. No kannattaa vaikka miettiä että mitä oikeasti tarvitset. Missä menee raja oikean tarpeen ja fetisistisen keräilyn välillä? Kannattaa katsella omassa asunnossaan ympärilleen ja tajuta että kuinka paljon omistat sellaisia tavaroita joita et käytä juuri koskaan. Luovu sitten kaikesta siitä mikä on turhaa, pidä itselläsi vain ne kaikkein tärkeimmät tavarat. Osta uusia vasta sitten kun vanha on mennyt käyttökelvottomaksi. Ja aina kun tarvitset jotain, mieti että voitko vaikka lainata sen jostain. Vältä kaiken muun paitsi elintarvikkeiden ostamista. Ja boikotoi! Älä anna rahojasi monikansallisille, epäeettisesti toimiville yrityksille!
Mutta fetisismistä eroon pääseminen edellyttää myös henkistä heräämistä ja sen tajuamista että fetisismi on todellakin sairaus. Tässä kannattaa tehdä niin että sulkee tv:n eikä luo mainoslehtiä. Irroita itsesi myös siitä kulttuurista mikä vahvistaa fetisismiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin kauan kun olemme psyykkisesti riippuvaisia tavaroista ja omistamisesta, olemme vankeja. Vasta kun tajuamme että yksityisomistaminen ei ole luonnonlaki tai pakko, niin voimme vapautua.
Nykyisellä teknologialla voitaisiin tuottaa ihmisille ympäristöystävällisesti kaikki tarpeellinen. Tämä edellyttää myös siirtymistä laajamittaiseen yhteisomistukseen. Emme voi enää ajatella omivamme kaikkea itse, maapallon luonnonvarat eivät riitä siihen. Meidän on muutettava kapitalistista suhtautumistamme tavaroihin ja murrettava fetisismin kahleet. Se on oikeastaan ainoa tie kestävään kehitykseen.