Venäjä pelkää jos Suomi Natoon

Venäjän uusi puolustusministeri armeijakenraali Sergei Shoigu totesi Suomen vierailullaan että jos Suomi liittyisi Natoon, silloin Venäjä joutuisi vahvistamaan armeijaansa Suomen rajoilla, mm. ydinaseita pitäisi lisätä tuntuvasti.

Tästä voidaan päätellä, että nykyisin Suomen rajoilla olevat muutamat hyökkäysvalmiit prikaatit pystyvät valloittamaan Suomen tarvittaaessa helposti. Venäjä pelkää Suomen vahvistumista Naton avulla.

Pitäisikö Venäjän parantaa välejään suomalaisiin? Karjalan palauttamisella voisi olla suuri merkitys ystävyyden lujittamisessa.
9128
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Niinhän Venäjä uhosi aikoinaan Baltian maillekin kun he liittyivät Natoon samantien kun oli mahdollista. Baltian maat olivat viisaita ja he eivät turhia kumartele Venäjälle,kuten Suomi valitettavasti tekee. Ja mitä heille on tapahtunut Venäjän uhon suhteen.. Ei mitään.

Äänestä

Tukholman profetiassa vuodelta 1984 sanotaan mm.näin.Minä näen Venäjän armeijan sotilaan ,jolla oli rinnassaan Venäjän armeijan myöntämät kunniamerkit(silloin ei ollut Venäjän armeijaa):Sitten sanotaan Suomen ahdingon aika alkaa kesällä,koska minä näen vihreitä puita,mutta tässä ei sanota minä kesänä.Etsikää ko.profetia netistä .Mikähän kesä mahtaa olla kyseessä?Tukholman

Äänestä

Pallopäät ovat pitkiä vesipallopäitä, mutta lyhyet pääpallovesipäät ovat pitempiä, kuin mätäfinninaamat Vantaalla, sekä paksumpia, kuin amisruikut Stadista, jos eivät ole pallovesialapäitä Venäjältä.

Äänestä

Mutta niinhän se tietenkin on, että Venäjän on reagoitava siihen, jos NATO laajenee Venäjän rajoille. Se on aivan luonnollinen asia.
Niinhän kävi aiemmin, kun mm. Baltian maat ja Puola liittoutuivat NATO:n kanssa.
Kyllä sellainen tapahtuma tietenkin vaikuttaa Venäjän omaan puolustukseen.

Ministeri Shoigun ei maininnut, että ydinaseita pitäisi lisätä tuntuvasti Suomen rajoille. Näin ei ollut sanamuoto.
Venäjä ei pelkää Suomea, vaan varautuu siihen, että se pystyisi puolustamaan alueitaan NATO:lta.
Tämä onkin aika tuttu tilanne II maailmansodan ajoilta.

Äänestä
  • "Venäjä ei pelkää Suomea, vaan varautuu siihen, että se pystyisi puolustamaan alueitaan NATO:lta."

    Samalla tavoinhan Neuvostoliitto vv. 1938-1939 oli huolissaan siitä, että Suomi muodostaisi jollekin suurvallalle - sen ajan tapauksessa Saksalle tai jopa länsivalloille - avoimen hyökkäystien Neuvostoliiton luoteisalueiden elintärkeisiin keskuksiin, toisin sanoen Leningradiin (maan toiseksi tärkein kaupunki) ja Murmanskiin (välttämätön meriyhteyksien takia). Suomen asenteesta ei ollut varmuutta. Ei ollut luottamusta. Suomen puolustussuunnitelmat oli tehty ainoastaan "idän uhkaa" silmällä pitäen. Puolustaisiko Suomi aluettaan lännestä tulevaa maihinnousua vastaan? Niin eivät suomalaiset v. 1918 olleet tehneet - huonosti menestyneitä punakaarteja lukuunottamatta. Suomi luovutti itsensä ensin v. 1918 Saksan miehitykseen ja alusmaaksi ja sitten v. 1919 ympärysvaltojen laivaston operointikeskukseksi Pietaria vastaan. Se jäi venäläisten mieleen. Mannerheim käsitti syksyllä 1939 vanhana Venäjän armeijan upseerina täysin, miksi Neuvostoliitto halusi keskustella suomalaisten kanssa "konkreettisista poliittisista kysymyksistä" ja Suomenlahden turvallisuudesta, ja hän ymmärsi hyvin pitkälle venäläisten Suomelle tekemiä ehdotuksia. Mutta häntä eivät kuunnelleet Erkko, Cajander, Kallio, Niukkanen... Talvisota oli Erkon sota. Sitä ei voi kylliksi toistaa.

    "Tämä onkin aika tuttu tilanne II maailmansodan ajoilta."

    Suomen osallistuminen Barbarossa-sotaretkeen v. 1941 vahvisti Neuvostoliiton v:n 1939 epäilyt täysin oikeiksi. Suomi toimi juuri niin kuin venäläiset olivat 1930-luvun lopulla pelänneet. Suomesta käsin suomalaiset ja saksalaiset saartoivat Leningradia, katkaisivat Muurmannin radan ja etenivät kohti Murmanskia. Se, etteivät akselivaltioiden joukot Suomen rintamallakaan saavuttaneet v:n 1941 sotatavoitteitaan oli osaltaan Neuvostoliiton Moskovan rauhassa hankkiman etumaaston ansiota. Sen hyödyllisyyden Neuvostoliiton sotilaspiirit (jotka Moskovan rauhan rajan karttaan vetivät) kyllä hyvin jo etukäteen tiesivät.

    Historia uhkaa toistaa itseään. Antaako Suomi tämänhetkisen (USA:n, CIA:n, MI6:n, Viron sekä Ruotsin länsimielisten piirien masinoiman) NATO-kampanjan vetää itsensä vipuun samalla lailla kuin niin monta kertaa aikaisemmin historiansa varrella? Eikö menneisyydestä ole opittu mitään? Venäjä ei uhkaa Suomea niin kauan kuin Suomi ei ala uhkaamaan Venäjää antautumalla vieraan vallan miehitykseen ja asettumalla Venäjää vastaan suuntautuvaksi potentiaaliseksi hyökkäysalustaksi. Venäjän ei ole tarvis sijoittaa raskasta aseistustaan ja nopean toiminnan joukkojaan Suomen rajalle, mikäli Suomi ei NATO-maana ole huomionarvoinen turvallisuusriski Venäjälle.

    Mutta Suomella on jo toinen jalka sotaliitto NATO:ssa. Suomi vehkeilee Venäjän selän takana Venäjän vihollisten kanssa. Venäjä tuntee Suomen. Venäjä näkee Suomen pelin lävitse. Jos luottamus katoaa kokonaan, se voi olla Suomen kannalta kohtalokasta. Mihin on kadonnut suomalaisten vanha taito hoitaa oikein idänsuhteitaan? Mihin on kadonnut Snellmanista Kekkoseen saakka jatkunut perinne? Suomi on taas täysin hukannut linjansa, kansakunnan suuren linjan, linjan joka on mahdollistanut Suomen syntymisen, kasvamisen ja kehittymisen. Suomen nykyinen "lännettyminen" on vielä Suomen "eurottumistakin" paljon vaarallisempi harhapolku, virheaskel, muistinmenetys.

    Äänestä

  • Koroljov kirjoitti:

    "Venäjä ei pelkää Suomea, vaan varautuu siihen, että se pystyisi puolustamaan alueitaan NATO:lta."

    Samalla tavoinhan Neuvostoliitto vv. 1938-1939 oli huolissaan siitä, että Suomi muodostaisi jollekin suurvallalle - sen ajan tapauksessa Saksalle tai jopa länsivalloille - avoimen hyökkäystien Neuvostoliiton luoteisalueiden elintärkeisiin keskuksiin, toisin sanoen Leningradiin (maan toiseksi tärkein kaupunki) ja Murmanskiin (välttämätön meriyhteyksien takia). Suomen asenteesta ei ollut varmuutta. Ei ollut luottamusta. Suomen puolustussuunnitelmat oli tehty ainoastaan "idän uhkaa" silmällä pitäen. Puolustaisiko Suomi aluettaan lännestä tulevaa maihinnousua vastaan? Niin eivät suomalaiset v. 1918 olleet tehneet - huonosti menestyneitä punakaarteja lukuunottamatta. Suomi luovutti itsensä ensin v. 1918 Saksan miehitykseen ja alusmaaksi ja sitten v. 1919 ympärysvaltojen laivaston operointikeskukseksi Pietaria vastaan. Se jäi venäläisten mieleen. Mannerheim käsitti syksyllä 1939 vanhana Venäjän armeijan upseerina täysin, miksi Neuvostoliitto halusi keskustella suomalaisten kanssa "konkreettisista poliittisista kysymyksistä" ja Suomenlahden turvallisuudesta, ja hän ymmärsi hyvin pitkälle venäläisten Suomelle tekemiä ehdotuksia. Mutta häntä eivät kuunnelleet Erkko, Cajander, Kallio, Niukkanen... Talvisota oli Erkon sota. Sitä ei voi kylliksi toistaa.

    "Tämä onkin aika tuttu tilanne II maailmansodan ajoilta."

    Suomen osallistuminen Barbarossa-sotaretkeen v. 1941 vahvisti Neuvostoliiton v:n 1939 epäilyt täysin oikeiksi. Suomi toimi juuri niin kuin venäläiset olivat 1930-luvun lopulla pelänneet. Suomesta käsin suomalaiset ja saksalaiset saartoivat Leningradia, katkaisivat Muurmannin radan ja etenivät kohti Murmanskia. Se, etteivät akselivaltioiden joukot Suomen rintamallakaan saavuttaneet v:n 1941 sotatavoitteitaan oli osaltaan Neuvostoliiton Moskovan rauhassa hankkiman etumaaston ansiota. Sen hyödyllisyyden Neuvostoliiton sotilaspiirit (jotka Moskovan rauhan rajan karttaan vetivät) kyllä hyvin jo etukäteen tiesivät.

    Historia uhkaa toistaa itseään. Antaako Suomi tämänhetkisen (USA:n, CIA:n, MI6:n, Viron sekä Ruotsin länsimielisten piirien masinoiman) NATO-kampanjan vetää itsensä vipuun samalla lailla kuin niin monta kertaa aikaisemmin historiansa varrella? Eikö menneisyydestä ole opittu mitään? Venäjä ei uhkaa Suomea niin kauan kuin Suomi ei ala uhkaamaan Venäjää antautumalla vieraan vallan miehitykseen ja asettumalla Venäjää vastaan suuntautuvaksi potentiaaliseksi hyökkäysalustaksi. Venäjän ei ole tarvis sijoittaa raskasta aseistustaan ja nopean toiminnan joukkojaan Suomen rajalle, mikäli Suomi ei NATO-maana ole huomionarvoinen turvallisuusriski Venäjälle.

    Mutta Suomella on jo toinen jalka sotaliitto NATO:ssa. Suomi vehkeilee Venäjän selän takana Venäjän vihollisten kanssa. Venäjä tuntee Suomen. Venäjä näkee Suomen pelin lävitse. Jos luottamus katoaa kokonaan, se voi olla Suomen kannalta kohtalokasta. Mihin on kadonnut suomalaisten vanha taito hoitaa oikein idänsuhteitaan? Mihin on kadonnut Snellmanista Kekkoseen saakka jatkunut perinne? Suomi on taas täysin hukannut linjansa, kansakunnan suuren linjan, linjan joka on mahdollistanut Suomen syntymisen, kasvamisen ja kehittymisen. Suomen nykyinen "lännettyminen" on vielä Suomen "eurottumistakin" paljon vaarallisempi harhapolku, virheaskel, muistinmenetys.

    Kuinka pitkälle mätäpallopäät Vantaalla pystyy ruiskaisemaan paiseestaan rähmää? Entä lentääkö pidemmälle jos on oikein pallopäälyhyt, mutta iso mätäpallopää?

    Äänestä

Neuvostoliiton luottamus Suomea kohtaan katosi 1939, siksi piti aloittaa talvisota.
Jos nyt Putinin Venäjän vähäinenkin luottamus Suomea kohtaan katoaa niin Venäjän on taas hyökättävä Suomeen.

Onko Venäjällä tapana ihmisten välisissä suhteissa että jos katoaa luottamus vaikkapa puolisoa kohtaan niin hänet tapetaan? Okeudessa saa vapauttavan tuomion koska luottamus oli kadonnut!

Äänestä

Niin, no kannattaisiko Suomen palauttaa ne maamiinat idärajalle ja käyttää reilusti enemmän resurssejaan oman maan puolustukseen ja kouluttaa myös miehiäkin sen verran että voitaisi jopa liikekannallepanoossa saada aikaan jopa. 700,000 miestä aseisiin.

Silloin saattaisi alkaa Venäjääkin pikkasen pelottaa hyökätä tänne. Tollaisella vahvan Suomen armeijalla voidaan taata Suomen itsenäisyys ja tulevaisuus ja Venäjän tilan heiketessä tai romahtaessa muun maailman konfliktin edessä mahdollistaa myös sen että Suomi voi oikeutetusti hakea omat maansa takaisin ja mahdollisesti vallata osan myös Venäjän alueista jolloinka Suomi voi paremmin puolustaa omia alueitaan Venäjän hyökkäykseltä.

Äänestä

En kannata missään olosuhteissa lähteä aseellisesti valloittamaan edes omia maita. Jos Venäjä ei anna Karjalaa takaisin eikä halua ystävällisiä suhteita, olkaamme vain jatkuvasti valmiina puolustamaan tätä loppuosaa. Kylmä rauha jatkukoon.

Piru perii Venäjän joka tapauksessa, he itse surkastuttavan pyhän Venäjän.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Karjala takaisin kirjoitti:

Venäjän uusi puolustusministeri armeijakenraali Sergei Shoigu totesi Suomen vierailullaan että jos Suomi liittyisi Natoon, silloin Venäjä joutuisi vahvistamaan armeijaansa Suomen rajoilla, mm. ydinaseita pitäisi lisätä tuntuvasti.

Tästä voidaan päätellä, että nykyisin Suomen rajoilla olevat muutamat hyökkäysvalmiit prikaatit pystyvät valloittamaan Suomen tarvittaaessa helposti. Venäjä pelkää Suomen vahvistumista Naton avulla.

Pitäisikö Venäjän parantaa välejään suomalaisiin? Karjalan palauttamisella voisi olla suuri merkitys ystävyyden lujittamisessa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu