Mikä on tässä maallisessa elämässä loppujen lopuksi tärkeintä itse ihmiselle....
Joillekin elämänsä työtä tehneelle vanhukselle on työ ollut elämän keskeisin asia, varsinkaan, jos ei ole mitään harrastuksia koskaan harrastanut, niiden mieltämisen turhuutena, että kaikki mitä tekee pitäisi olla hyödyllistä.
Harrastuksethan harvoin mitään rahaa tuottavat, mutta harrastuksissahan on suurin pointti se, että on aina tekemistä ja se tekeminen on sitä, missä ihmisen mieli rentoutuu ja harrastukset tuovat iloa elämään.
Monesti kuulee toteaman, että minä harrastan sitten, kun pääsen eläkkeelle ja on enemmän aikaa.
Lopulta käy kuitenkin niin, että vaikka ihminen pääsee eläkkeelle, niin hän ei alakaan harrastamaan, vaikka niin suunnitteli.
Jotkut vanhukset valittavat, että kun aika ei kulu, ei ole mitään tekemistä.
Miksi sen tekemisen pitäisi olla aina työtä, kun ehdottaa jotain harrastusta, niin vastauksena voi olla, että tuohan on turhanpäiväistä, eikä hyödyllista.
Mikä on loppujen lopuksi tässä elämässä tärkeintä maallisella tasolla ajateltuna.
Ei ole ihmiselle loppujen lopuksi mitään hyötyä teki hän sitten niska limassa töitä viimeiseen asti tai lennätti leijaa, lennokkia, maalasi taulua niityllä, pelasi tietokonepeliä tai muuta vastaavaa, josta sai iloa itselleen olematta muille hyödyksi.
Ainoastaan tästä niska limassa työtä tehneestä valinnasta hyötyvät muut ihmiset, paitsi tämä ihminen itse.
Tietenkin nuorena ihminen tekee työtä, koska tarvitsee rahaa elämiseen, mutta kyllä vanhana ihmisen tulisi jo osata ottaa elämässään rennosti, ei tarvise olla enää suorittaja toisten hyödyksi, vaan osata myös nauttia niistä elämän ehtoo päivistä, koska elämä on lyhyt ja rajallinen.
Kukaan ei tule täältä kiittämään tekemistäsi maallisista töistä rajan tuollepuolen ja kaikki maalinen jää tänne.
Usein kuulee hautajaisissa, että kuolleen puolesta harmistellaan sitä, että kun tämä teki koko elämänsä vain työtä, ei ehtinyt nauttimaan itse elämästä ja harrastamaan, koska kaikki aika meni työn ympärillä.
Miksi sitten te omaiset jotka tuossa tilanteessa heräätte ajattelemaan noin, ette tee muutosta, ette ala toteuttamaan unelmia ja anna enemmän sijaa elämässä muille asioille, kuin sille työlle.
Joillekin elämänsä työtä tehneelle vanhukselle on työ ollut elämän keskeisin asia, varsinkaan, jos ei ole mitään harrastuksia koskaan harrastanut, niiden mieltämisen turhuutena, että kaikki mitä tekee pitäisi olla hyödyllistä.
Harrastuksethan harvoin mitään rahaa tuottavat, mutta harrastuksissahan on suurin pointti se, että on aina tekemistä ja se tekeminen on sitä, missä ihmisen mieli rentoutuu ja harrastukset tuovat iloa elämään.
Monesti kuulee toteaman, että minä harrastan sitten, kun pääsen eläkkeelle ja on enemmän aikaa.
Lopulta käy kuitenkin niin, että vaikka ihminen pääsee eläkkeelle, niin hän ei alakaan harrastamaan, vaikka niin suunnitteli.
Jotkut vanhukset valittavat, että kun aika ei kulu, ei ole mitään tekemistä.
Miksi sen tekemisen pitäisi olla aina työtä, kun ehdottaa jotain harrastusta, niin vastauksena voi olla, että tuohan on turhanpäiväistä, eikä hyödyllista.
Mikä on loppujen lopuksi tässä elämässä tärkeintä maallisella tasolla ajateltuna.
Ei ole ihmiselle loppujen lopuksi mitään hyötyä teki hän sitten niska limassa töitä viimeiseen asti tai lennätti leijaa, lennokkia, maalasi taulua niityllä, pelasi tietokonepeliä tai muuta vastaavaa, josta sai iloa itselleen olematta muille hyödyksi.
Ainoastaan tästä niska limassa työtä tehneestä valinnasta hyötyvät muut ihmiset, paitsi tämä ihminen itse.
Tietenkin nuorena ihminen tekee työtä, koska tarvitsee rahaa elämiseen, mutta kyllä vanhana ihmisen tulisi jo osata ottaa elämässään rennosti, ei tarvise olla enää suorittaja toisten hyödyksi, vaan osata myös nauttia niistä elämän ehtoo päivistä, koska elämä on lyhyt ja rajallinen.
Kukaan ei tule täältä kiittämään tekemistäsi maallisista töistä rajan tuollepuolen ja kaikki maalinen jää tänne.
Usein kuulee hautajaisissa, että kuolleen puolesta harmistellaan sitä, että kun tämä teki koko elämänsä vain työtä, ei ehtinyt nauttimaan itse elämästä ja harrastamaan, koska kaikki aika meni työn ympärillä.
Miksi sitten te omaiset jotka tuossa tilanteessa heräätte ajattelemaan noin, ette tee muutosta, ette ala toteuttamaan unelmia ja anna enemmän sijaa elämässä muille asioille, kuin sille työlle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiinalaiset tiivistivät tämän asian lauseeseen: "Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä."
Voisko sitä sen paremmin sanoa ?
on se tärkeää kun saa hyötykasvikset omasta maasta nääässs näääääässssssssssss
Harrastuksen ja työn välinen ero on ainoastaan siinä, milloin sitä tehdään. Eli harrastus vapaa-aikana ja työ työaikana. Jos vaikka harrastaa puiden pilkkomista, niin onko se liian työmäistä? Maailma on täynnä mitä omituisimpia harrastuspiirejä, joissa ihmiset posket hehkuen tekevät täysin hyödyttömiä asioita.
Kun tajuaa sen, että oma merkitys maailmanhistorialle on kertaluokkaa hyttysen pissa valtameressä, niin osaa suhteuttaa tekemisensä.
aina pitää tehdä hyödyllistä ja rakentavaa hommaa harrastaa tai tehdä työkseen..turhan työn tekeminen on ihan persiistä nääässsssss
Sanopa tuo niille ko tekee persiillään töitä.
Vois olla aika viisas tyyppi se joka osais erotella turhat ja tarpeelliset asiat niin, että kaikki olis samaa mieltä siitä listasta.
Mä väitän että ehdottoman tarpeellista on vain syödä, juoda ja naida. Järjestyksestä voidaan keskustella.
Ei keskustella. Täydellä vatsalla tai päällä ei ole järkevää harrastaa liikuntaa.
Muistakaamme myös tämä, että aikuisenkin on lupa leikkiä.
Leikkimistähän pidetään vain lapsille kuuluvana asiana, mutta kyllä se sopii aikuisellekin.
Tämän yhteiskunnan valtavirran mukana menevät, eivät leiki, koska leikkimistähän pidetään lapsellisena ja ei aikuisuuteen kuuluvana.
Itse kun ole rc lennokkeja harrastanut, jota suurin osa aikuisista pitää leikkimisenä ja rc lennokkeja leluina.
Tosiasiassa rc lennokki ei ole lelu, vaan osaamattomissa käsissä lennokki saa aikaan hyvin paljon vanhinkoa ja on vaarallinen, mutta lelumainen käsitys on yleinen rc lennokkeja kohtaan.
Näkisittepä niitä 60-80 vuotiaita lennokkiharrastajia lennokkikentällä.
Heidän ilmeestään jo näkee, että he todella nauttivat radio ohjattavien lennokkien lennättämisestä.
Harvoinpa lennokkikentällä näkee hapanta naamaa, vaan enemmänkin hangon keksin tapaisia iloisia ilmeitä.
Samanlainen onnellisuuden ja iloa tuottava fiilis taitaa koskea muitakin harrastuksia ja asioita, joita ihminen kokee toteuttaessaan juuri sellaista, mikä on hänelle sitä mieluisinta tekemistä.
Toisaalta tosiasia on sekin, että ei elämä ole jatkuvaa mukavien asioiden parissa elämistä, vaan kyllä ne arkisetkin epämukavat ja tosituvat asiat jotuu tekemään, kuten jokapäiväiset kodinhoitotyöt, muutenhan koti olisi pian sotkuinen ja epämukava.
Samoin jokapäiväiset työasiat, muutenhan yhteiskunta pysähtyisi.
Kyllähän mukavat asiat ja harrastuksetkin muuttuvat puurtaviksi, jos niitä tekisi jatkuvasti päivästä toiseen.
Näihän se on, että kohtuus kaikessa pitää aika hyvin paikkansa.
Se on totta, että joillakin elämä ikään ja kuin lopahtaa kun jäävät eläkkeelle. Jos elämä on ollut työ orientoitunutta ilman liiempiä lisukkeita koti-työ-koti-ruoka-tv... ja viikonloput lojuen, kyllähän siinä iskee seinä vastaan, kun äkkiä onkin kaikki aika vapaata, eikä osaa kun ei ole osannut ennenkään, tehdä mitään.
Nykyänhän on nämä internetin ja muut helpot yhteydet kodin seinien ulkopuolelle. Että ehkäpä nämä täyttää joidenkin tyhjyyttä. Mutta pärjäähän moni ilman harrastuksiakin. Eihän ne ole kuin ajan tappoa, loppujen lopuksi.
Meikäkään ole jaksanut edes ajatella muuta kuin iltapalaa ja ilta kahvia jos on painanut kunnon päivän töissä ja käynyt töissä ylipäätään. Netistä näkee maailman tapahtumat.
Vapaa-ajalla on voinut sitten "harrastaa" matkailua ja vastaavaa liikkumista ilman isompia sirkus kuvioita.
Toisaalta onhan työkin eräänlainen harrastus. Ainakin meikälle. Käyn tekemässä keikkoja ja sitten vapaata. Palkkaa en tarvitse välttämättä. Voisin vaihtaa työpanokseni vaikka kassilliseen ruokaa (tuoretta). Mutta byrokratia ei salli sellaista. Niinpä on otettava rahana. Jolla en tee mitään.
Mutta koska sitä saa, on uusi pulma keksiä mihin sen rahan käyttää. Tileille en kerää mammonaa kun elääkin voi.