Monilla kristityillä on merkillinen into, jota voisi sanoa suorastaan maniaksi.
Se on samankaltaisuuden mania. Kaikkien uskovien pitäisi olla samanlaisia
kuin me itse tai ainakin sellaisia, kuin meidän ihannekuva on kristitystä.
Kaikilla pitäisi olla samat dogmit, samat puheenparret, samat rituaalit, samat
perinnäiskäsitykset ja samat mieltymykset.
Kaikkien pitäisi pelastua samalla tavalla, kuin me itse. Kokousmenon tulisi olla
juuri samanlaista, mihin me olemme tottuneet, jne..Mikä mieletön pyrkimys!
Pyrkimys, joka sotii Itseään rikkauden Jumalaa vastaan, sillä Jumalahan on jo
geeneissämme, eli perintötekijöissämme istuttanut meihin erilaisuuden.
Jokaisessa sukusolussa on valtava määrä perintöaiheita, jotka Jumalan
säätämyksestä muovaavat uutta elämän rikkautta.
Mahdollisuudet ovat jumalallisen rajattomat, mutta samankaltaisuuden kiihkoilija kapinoi tätä Jumalan järjestystä vastaan.
Kaikkein pahinta on, että ulotamme nämä vaatimuksemme myös kristillisyyteen.
Jumala on antanut meille erilaisuuden siunauksen. Näin syntyy uskonelämän rikkautta, eikä se suinkaan ole tinkimistä pelastuksen pääasiasta.
Pelastuksen kulmakivi on asetettu Jumalan kädellä, eikä erilaisuus saa, eikä voi muuttaa sitä.
Erilaisuuden siunauksen oivaltaminen vie meidät hyviin ja kestäviin ihmissuhteisiin.
Se varjelee meitä katkeroitumiselta, kateudelta, ivallisuudelta, vikoilulta, arvostelunhengeltä, juoruamiselta ja lahkohengeltä.
Alamme ymmärtää, että Jumala ei ole mikään yksioikoinen nappitehtailija, joka syytää nappikoneestaan ainavain samanlaisia nappeja. Ei, sillä Hän on rikkauden ja runsauden Jumala.
Erilaisuutemme ymmärtäminen yhdistää meitä rakkauden siteillä. Me näemme veljissä ja sisarissa Kristuksen lunastaman kalliin sielun. Voimme yhtyä Paavalin sanoihin: 2Kor.5:16 "Sentähden me emme tästälähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Se on samankaltaisuuden mania. Kaikkien uskovien pitäisi olla samanlaisia
kuin me itse tai ainakin sellaisia, kuin meidän ihannekuva on kristitystä.
Kaikilla pitäisi olla samat dogmit, samat puheenparret, samat rituaalit, samat
perinnäiskäsitykset ja samat mieltymykset.
Kaikkien pitäisi pelastua samalla tavalla, kuin me itse. Kokousmenon tulisi olla
juuri samanlaista, mihin me olemme tottuneet, jne..Mikä mieletön pyrkimys!
Pyrkimys, joka sotii Itseään rikkauden Jumalaa vastaan, sillä Jumalahan on jo
geeneissämme, eli perintötekijöissämme istuttanut meihin erilaisuuden.
Jokaisessa sukusolussa on valtava määrä perintöaiheita, jotka Jumalan
säätämyksestä muovaavat uutta elämän rikkautta.
Mahdollisuudet ovat jumalallisen rajattomat, mutta samankaltaisuuden kiihkoilija kapinoi tätä Jumalan järjestystä vastaan.
Kaikkein pahinta on, että ulotamme nämä vaatimuksemme myös kristillisyyteen.
Jumala on antanut meille erilaisuuden siunauksen. Näin syntyy uskonelämän rikkautta, eikä se suinkaan ole tinkimistä pelastuksen pääasiasta.
Pelastuksen kulmakivi on asetettu Jumalan kädellä, eikä erilaisuus saa, eikä voi muuttaa sitä.
Erilaisuuden siunauksen oivaltaminen vie meidät hyviin ja kestäviin ihmissuhteisiin.
Se varjelee meitä katkeroitumiselta, kateudelta, ivallisuudelta, vikoilulta, arvostelunhengeltä, juoruamiselta ja lahkohengeltä.
Alamme ymmärtää, että Jumala ei ole mikään yksioikoinen nappitehtailija, joka syytää nappikoneestaan ainavain samanlaisia nappeja. Ei, sillä Hän on rikkauden ja runsauden Jumala.
Erilaisuutemme ymmärtäminen yhdistää meitä rakkauden siteillä. Me näemme veljissä ja sisarissa Kristuksen lunastaman kalliin sielun. Voimme yhtyä Paavalin sanoihin: 2Kor.5:16 "Sentähden me emme tästälähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... Erilaisuutemme ymmärtäminen yhdistää meitä rakkauden siteillä....
Juuri näin.
Tämän ymmärtäminen karkoittaa halun toimia ajatuspoliisina. Kiitos Jumalalle
tästä suunnattomasta lahjasta. Jos sitä ei olisi olemassa alitajuisesti, myötäsyntyisesti ihmiskunnassa, niin minkälaisessa pinteessä tässä oltaisiin...käytännössä robotteja toisillemme. Talouselämässäkin pyritään saamaan positiivinen tulos viivan alle ja
niin se on ihmisen elämässäkin.
Olen ollut lahkoissa, joissa jäsenet ovat saarnaaja-keskeisiä. Saarnaajia ihaillaan ja palvotaan kuin mitä tahansa idoleja. Heitä matkitaan ja heidän sanojaan pidetään sokeasti totena, sanoivatpa mitä tahansa ja esittivätpä mitä tahansa tulkintoja "vaikeista" Raamatun kohdista.
Uskovat on niin tyhmiä, että eivät pysty omatoimiseen Raamatun tutkimiseen ja ajatteluun omilla aivoillaan (valtaosa heistä).