Tietysti piti käydä tutustumassa jälleen kerran Huhtiniemen alueeseen, hellettä oli ja melkein voi aistia sotilaiden ruumiiden kalman hajun.
Mäntyjen kyljissä näkyi ilmiselvästi LUODIN REIKIÄ.
Julmaa on ollut ihmiselo Huhtiniemessä, jos naama ei ole miellyttänyt tai vanki ei ole näyttänyt selviä katumuksen merkkejä esim rintamalta karkaamiseen eikä ole suostunut yhteytyöhön enää esim pelon vuoksi niin silloin on ammuttu niskalaukaus ja käsketty viedä taavetin takametsiin, sinne on nakattu kuorma-auton lavalta ilman että olis tehty minkäänlaisia dokumentteja tapauksesta tai on tehty..laadittu ehkä pöytäkirja jossa merkintä että vanki yritti karata.
Mäntyjen kyljissä näkyi ilmiselvästi LUODIN REIKIÄ.
Julmaa on ollut ihmiselo Huhtiniemessä, jos naama ei ole miellyttänyt tai vanki ei ole näyttänyt selviä katumuksen merkkejä esim rintamalta karkaamiseen eikä ole suostunut yhteytyöhön enää esim pelon vuoksi niin silloin on ammuttu niskalaukaus ja käsketty viedä taavetin takametsiin, sinne on nakattu kuorma-auton lavalta ilman että olis tehty minkäänlaisia dokumentteja tapauksesta tai on tehty..laadittu ehkä pöytäkirja jossa merkintä että vanki yritti karata.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ryssä on ollut liikenteessään kotterolla siellä. On varmasti ollut yhtä helvetiä muille autoilijoille.
Huhtiniemessä oli kesällä -44 vain ilmavoimien majoitusalue. Mitään avauksen tapahtumia ei siellä ole ollut.
Nuo valeet on valeiksi todettu ja perusteellisesti kumottu jo vuosia sitten.
No kyllä kai siellä oli muutakin kuin ilmavoimien majoitusalue. Olitko muka paikan päällä itse kesällä -44?
Joo, todellakin kotterollanbi siellä olin, vuosimalli -88 saab ja hyvin minulla matka meni, ei ollut likenteessä mtään ongelmia, muista en tiedä kuinka heillä liikenteessä sujui, en katsonut peräpeiliin..ohikin noita näköjään pääsi ihan vaivatta.
Lappeenrannan torilla tietävät tapahtumat hyvin ja yleensähän torit ovat sellainen paikka jossa kuulee totuuksia ja toreilta yleensä jutut alkavat selviämään ja tulevat muidenkin tietoon.
Kukaan ei tuollaisia juttuja ihan omasta päästä keksi, ne jutut on keksitty jotka yrittävät väittää jotain muuta salatakseen tosi-asiat.
Siellä venäläinen sotavanki ukkisi harjoitteli kyykkypaskaa.
Sakaslaiseversti oli lottahuorille Helsingissä kertonut suurista pumpuista joilla itäraja pumpataan tyhjäksi ja punakoneet tippuu alas.
Joillakin tutisee puntti ja pelko on että housuun tulee jos totuus tulee esille, sitähän "he" pelkäävät ja varsinkin nämä eräät historiantutkijat pelkäävät oman tutkimuksen puolesta jos se vaikka vesitetään, romahtaa pohja, eräs pohojalaane tutkija sentään on oikeilla jäljillä ollut mutta väkisin ja porukalla kannettiin väärälle polulle.
Sinun ajaessasi Ladariderillasi kaikki pelkää.
Pelätköön, pääasia että minä en pelkää.
On ne pelänneet sotavangitkin ja omiakin jousossa ne jotka pelkäsivät rintamalla ja lähtivät karkuun vaikka eivät olisi haluneet mutta pelko voitti ja se on ihan normaalia ja siitä rangaistiin joitakin niin että menettivät henkensä, tarkennus tuohon aloitusviestiin: i välttämättä ampumiset tapahtunut huhtiniemessä vaan jossain päin Lappeenrantaa ja ehkä myös muualla Suomessa mihin vaan rintamakarkureita koottiin ja mistä heitä tavoitettiin.
Joku valehteli tuolla edellä että meinasin ajaa jonkun mummelin päälle, ei pidä paikkaansa ja jos vaikka niin olisi käynyt niin se olisi ollut vahinko toisin kuten kesällä -44, silloin oli ihan tähdättyjä laukauksia ja ei vahingossa liipasinsormi koukistunut, joskus koukistui käskystä ja toisinaan humalatilan tuomalla äreydellä mutta päättäväisesti.
Valehtelet! Sinulla ei ole kaikkia Korkkareita hyllyssäsi! Valehtelet! Tex Willer ampui myös vasemmalla! Valehtelet, kun sulla ei ole virallista valvojaa jeesuksen syntymässä. Valehtelet, kun et äänittänyt tai kuvannut dioille sitä! Minä olen Klenkka ja mulla on kaikki sota-arkistot kotonani. Varastin ne ollessani Isosaaren saunakoskettelijavääpeli!
Kyllä se on kummallinen aihe tämä Lappeenrannan, tai yleensä kesän -44 tapahtumat.
Keinolla millä hyvänsä yritetään kääntää keskustelu pois itse aiheesta, haukkumalla valehtelijaksi tai heittämällä aivan läskiksi, huumorilla ja melkeimpä uhkailemalla, sairaaksikin on diagnosoitu kirjoittaja, näkemättä ja tuntematta kuten tekee vakuutusyhtiönkin lääkärit.
Lukekaas kaikki teokset mitä huhtiniemessä, lappeenrannassa ja yleensä kesällä -44 on tapahtunut.
Kuinka päiväkirjoja ym materiaalia on poltettu säkkikaupalla ja mitä on jäänyt jäljelle, on vain eräiden tutkijoiden päättelyä mihin hävisi sadat suomalaiset sotilaat, omko nyt sitten näiden päättelyiden vuoksi asia selvitetty? Ei ole sillä päätellä voi itse kukin mitä vain koska vedenpitäviä dokumentteja ei ole.
Nykypäivän huhtiniemet on armeijan kasarmeita, joku onneton vanki, eli varusmies yritti vaarinsa hautajaisiin, mutta saatiin kiinni ja tuomittiin. Jos olisi ollut vuosi 1944, kapteeni olisi raiskannut pojan ja ampunut sen jälkeen, tai toistepäin ehkä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013053117097252_uu.shtml
Tuossa on hyvä pointti, ehkä huhtiniemessä raiskattiin myös, upseerithan tunnetusti kaikki ovat homoja.
Kyllä monet ammutuista todennäköisesti raiskattiin ennen teloitusta. Käydessäni aikoinaan tutkimassa Huhtiniemen aluetta löysin jopa hieman kuivunutta spermaa.
Avauksen perusteella näyttä ilmiselvältä, että nimenomaan niskalaukauksia on käytetty. Nimittäin perinteinen sotaoikeuden teloitus tapahtuu aina edestä päin niin, että teloitettavan selkä on seinää vasten tai vaihtoehtoisesti niin, että paikkana on synkkä kuusikko. Raukkamaiset ja dokumentoimattomat niskalaukaukset sen sijaan voidaan ampua missä tahansa. Tämä selittää, miksi Huhtiniemessä näkyy luodinreikiä vain mäntyjen kyljissä.
Tämä ns. "niskalaukaus" voidaan tulkita myös teloituksena joka on suoritettu ilman oikeudenkäyntejä ja -päätöksiä. Tällainen teloitus on voitu suorittaa muullakin tavalla eikä pelkästään niskaan ampumalla.
Perinteinen teloitus toki aina edestä päin mutta jos on ammuttu takaapäin niin silloin helppo vierittää syy karkaamiseen, vaikka olisi komentanut teloitetun polvilleen ja ampunut päähän tai niskan ym niin saa näyttämään siltä että on yrittänyt karkuun ja ammuttu takaapäin.
Näitäkin varmasti tapahtui ja viina on näytellyt suurta osaa kuten nykypäivänäkin näissä murheellisissa tapauksissa.
on taas kerran tarjolla.
Nämä jutu kehitteli kukkaansa Veli Holappa-niminen satusetä. Jutut on todettu hänen sepustuksikseen. Ainoatakaan tapausta ei ole todistettu.
Levittelihän tarinoita moni muukin aina akateemikkoja myöten.
Näillä palstoilla tämäkin juttu pulpahtaa aina uudelleen esiin. Niin mieltöntä väitettä ei olekaan, ettei uskovia aina löytyisi.
No ettehän TE sinisilmäiset usko sillä teitä on niin, niin helppo huiputtaa että ihan naurattaa.
Suurin osa Suomen kansasta on juuri tallaisia sinisilmäisiä jotka uskoo ihan mitä vaan ja heitä talutetaan hyvin lyhyessä narussa ja kiltisti meenette, toista se on muiden kanssa johon itse samaan joukkoon todennäköisesti lukeudun.
Sama se on esim tuolla euroopassa, jossa veri kiehahtaa hyvin äkkiä sillä he eivät ole sinisilmäisiä hölmöjä että voi taluttaa kuten tahtoo, he osaavat sen hyvin pian ilmaista ja jos ei kovaan ääneen puhuminen auta niin sitten ottavat käyttöön kädetkin.
Asiahan on oikeasti jo selvinnyt, siis tämä kesä -44 mutta sitä ei kukaan oikein uskalla tunnustaa tai voi tulla siperiaan lähtö niin sanoakseni. Eräs historian tutkija yritti mutta hänet todellakin suuremmalla kokoonpanolla ja sellaisella täsmähyökkäyksellä ihan mediassa pysäytettiin ja samalla pelastettiin hisorian maine sellaisena kuten se on kansalaisille syötetty ja uskoteltu.
faktat muutamasta teloituksesta. Kaikki jutut on todettu valeiksi, myös Ylikankaan keksimä versio kesän -44 tapahtumista.
HISTORIANTUTKIJA Juhani Tasihinin mukaan Huhtiniemen teloituksista todistavana syväkurkkuna tunnettu mies on tekaissut Toivo Tapanaisen papereina tunnetut asiakirjat.
Tasihinin mukaan niin sanotun tuomari Tapanaisen aineiston on laatinut tosiasiassa kuusikymppinen Lappeenrannassa asuva mies, joka on nuoruudessaan asunut Tapanaisen talossa.
Tutkija Marko Tikka Tampereen yliopistolta kertoo, että Tapanaisen papereihin on alusta asti suhtauduttu varauksella.
– Sama levy mutta uusi esittäjä, Tikka toteaa Tasihinin epäilyihin.
Etelä-Saimaa tavoitti myös niin kutsutun syväkurkun, mutta tämä ei halunnut kommentoida asiaa.
Nämä Tapanaisen paperit sisältävät tietoa Lappeenrannassa ja sen ympäristössä vuonna 1918 tapahtuneista teloituksista. Papereissa on myös reunahuomautuksia, joissa viitataan Huhtiniemen tapahtumiin kesällä 1944.
Niin kutsuttu syväkurkku toi aineiston Lappeenrannan kaupungin arkistoon vasta vuonna 1996. Aineistoa on käytetty vuoden 1918 tapahtumia ja vuoden 1944 teloituksia koskevan tutkimuksen ja kirjallisuuden lähteenä.
Tuo syväkurkku on putkimies Veli Holappa, s. 1946.. Hän voi kehuskella Suomen historian suurimmalla huijauksella, johon aikanaan uskoi "puoli Suomea", ja johon muutamat tutkijatkin hurahtivat.
Järkyttävä sontaa!!
Meinaan nuo minun kirjoitukseni, kokeilin vaan kuinka valveilla ollaan että joko pian alkaa kaikki uskomaan että huuhaa-juttua kaikki. Ei saanut enää tulta aloitusviesti alleen kuten sai pari vuotta sitten, viestiketju täytyi ja toinenkin taisi alkaa.
Yhden ainoan kerran olen käynyt Lappeenrannassa ja silloin en vielä edes tiennyt Huhtiniemestä mitään enkä koko huhusta, huhu meni silloin minulta ohi kun siitä televisoitiin, muistaakseni vuonna -97.
Eihän Lappeenrannassa käyty sotia.
Kukapa niin on väittänytkään?
Et ajannut kolaria ja tehnyt ihmiskunnalle palvelusta. No voi harmi!
Tyhmästä päästä lähtee tyhmät jutu!
Miten paljon lähtee jööttiä Igorista kyykkypaskalla ABC:n kolhoosissa.
kakkafani menee ja kysyy
Paljon on vielä selvittämättä
http://seura.fi/sota/sotahistoria-sota/isanmaan-teloittamat/
”Kuvittelin, että sota-arkisto on yhtä tosi kuin Raamattu, että siellä oleva aineisto on totta, virheetöntä ja aukotonta. Kuitenkin niin sanotuissa virallisissa sotapäiväkirjoissa on hurjia heittoja, kun niitä vertailee. Tapahtumat ja kellonajat ja moni muukin heittävät volttia, ja Viipurin osalta sotapäiväkirjoja on kirjoitettu jopa jälkeenpäin.”
"Heti kokouksen jälkeen joukko upseereita tuli sota-arkistoon hakemaan pois tiettyjä sotapäiväkirjoja ja muita dokumentteja. Näiden joukossa oli muun muassa 9. Sotapoliisikomppanian sotapäiväkirja kesältä 1944, sillä komppanian elokuussa aloitettu uusi sotapäiväkirja kertoo, että edellinen oli toimitettu sota-arkistoon”, Sahlstedt sanoo. Sen koommin ei sitä ole löydetty. Päiväkirjaa voi pitää tärkeänä, sillä yleensä sotapoliisit hoitivat tuomittujen karkureiden teloitukset"
vain osa sodan asiakirja-aineistoa. Sitä on suunnaton määrä ja osa edelleen tutkimatta.
Karkureiden asiat on selvitetty sotilashallinnon ja kenttäoikeuksien asiakirjoissa hyvinkin tarkasti. Ne ovat hyvin tallessa. Sotapäiväkirjoissa niistä on melko vähän.
Kesän -44 karkureiden käsittely selviää parhaiten teoksesta " Teloitettu totuus - kesä 1944". Karkurit tuomittiin pääasiassa vankeusrangaistuksiin ( noin 4 000). Tuomioistumet määräsivät 47 teloitusta. Lisäksi 13 sai surmansa esimiehen tai vartiomiehen aseesta.