kun yksi ainoa ihminen seurakunnassa on erimieltä kuin muut. Miten se on mahdollista? Ovatko muut kuuliainen putkiaivokatras?
Keitti niin huonoa Reilunkaupan kahviakin. Vieläkin närästää. Kyllä Osuuskaupan kahvi on paljon parempaa ja kapitalistitkin hyötyy ja se on Jumalalle otollista.
Ei kyllä ole kirkkoon asiaa kun on niin läski, ruma ja kääpiö! Ja vaatteetkin ovat ihan perseestä.
Keitti niin huonoa Reilunkaupan kahviakin. Vieläkin närästää. Kyllä Osuuskaupan kahvi on paljon parempaa ja kapitalistitkin hyötyy ja se on Jumalalle otollista.
Ei kyllä ole kirkkoon asiaa kun on niin läski, ruma ja kääpiö! Ja vaatteetkin ovat ihan perseestä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kohtauksen kirjoittaja on saanut?
Ei varmaan sen kummempaa kuin eriarvoisen epäkristillisen maallisen yhteisön kohtauksen.Minäkin saan niitä aika usein.
Vaikka meistä jokainen on maallinen ja syntinen niin silti maallisuus on ikävä ilmiö hengellisissä yhteisöissä.
Se ikäänkuin murentaa sitä perusajatusta kristillisyydestä.
Vähän veteen piirretty viiva siinämielessä mikä pitäisi olla sosiaalisesi ja yhteisöllisesti että kristillisesti sallittua ja mikä taas ei.Mihin instanssiin tulisi mikäkin asia lokeroida.
"On se kyllä kumma kun yksi ainoa ihminen seurakunnassa on eri mieltä kuin muut. Miten se on mahdollista? Ovatko muut kuuliainen putkiaivokatras?"
Tässäpä vasta tuhannen taalan kysymys! Sitä voi ihmetellä muuallakin yhteiskunnassa, ei pelkästään kirkossa ja sen seurakunnissa.
Kaikkihan tuntevat H.C. Andersenin kuuluisan sadun petkuttajien tekemistä uusista loistavista vaatteista, joita virkmiehet ja juhlakulkuetta katselemaan tullut kansa kilvan ylistivät, jotta eivät olisi tulleet leimatuiksi typeriksi.
Miten tuo satu päättyikään? "Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään! sanoi pieni lapsi. Herranen aika, kuulkaa nyt, mitä tuo viaton lapsi sanoo! virkkoi lapsen isä, ja sanoja kuiskattiin suusta suuhun. - Hänellä ei ole vaatteita ensinkään! huusi vihdoin koko kansa. Keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli: - kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti. Ja hän ojentui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahusta,jota ei ollut ensinkään."
Sen pituinen se!
Luettuani postauksen uusista vaatteista innostuin etsimään internetistä kyseistä satua. Ja sieltähän se löytyi googlesta hakusanoilla KEISARIN UUDET VAATTEET.
Hyvin opettavainen, suorastaan nerokas satu! Se kuvaa terävällä ja oivaltavalla tavalla ihmisluonnon kummallisuuksia ja vallankäytön kuvioita.
Nuo kuviot näkyvät erityisen selvinä tämän päivän uskonnollisissa yhteisöissä. Myös ortodoksisessa kirkossa ja sen seurakunnissa on omat keisarinsa ja hoviherransa.
Mutta löytyykö lapsia tai muita totuuden puhujia, jotka jaksavat uida vastavirtaan?