Schopenhauer ja ikuinen paluu.

" Nietzsche itse piti ikuisen paluun ajatusta kosmologisena totuutena ymmärrettynä ”kauhistuttavana ja halvaannuttavana” ja raskaimpana taakkana, jonka voi kuvitella. "

Ottiko Nietzsche huomioon kehityksen eli että olotilamme ei ole sama. Olotila vaihtelee valinnan mukaan. Pystyttekö valitsemaan kevyemmän olotilan? Jos ette, niin uskomuksenne on ehkä Nietzschen mukainen. Ikuinen paluu, muttei aina samaan dimensioon. Kun mieltymykset raskaisiin asioihin on kulutettu loppuun, voimme vaihtaa kevyempiin. Näin jotkut ajattelevat.

"Maailma/ego/kärsimys ei tartu täysin tietoiseen mieleen, niin että tietoinen mieli siihen uppoaisi/nukahtaisi" ----> tällä voidaan perustella ja selitellä kevyempiä olotiloja.

Mikäs se hauska leffa olikaan? Päiväni murmelina jossa Bill Murray herää joka kerta samaan päivään.

Muakin on välillä riivannut ajatus siitä, että syntyisi ikuisesti uudelleen samaan elämään. Joskus tulee vielä sellanen tunne omasta elämästä, että "tämä elokuva on nähty ennenkin"

Sinänsä tämä aikakausi ja elämäni täällä Suomesssa on ollut aika mahtava juttu! Ja syntyisin erittäin mielelläni uudelleen tähän elämääni jos vain eräät tietyt jutut olisivat hieman toisin.

Tuskin sitä kuitenkaan samaan elämään ikuisesti synnytään, tosin mistäs sen koskaan tietää? Ehkä kerran kuitenkin saattas "jäädä luokalle". Maailmassa saattaa hyvinkin olla todella kummallisia asioita. Niin kummallisia, että edes mielikuvituksemme ei keksi niitä. Mene ja tiedä!

...

Hirveä ajatus(vankila).

Jos ei muista eläneensä samaa elämää loputtoman monesti, niin eihän tuolla ole mitään merkitystä. Mikä muuttuisi? Ei mikään. Ja jos muistaisi... se olisi järjenvastainen ka karmea asia. Ja jos asioita voisi muuttaa, niin se vasta olisi karmeaa katsottavaa. Mikään ei taatusti menisi lähimainkaan niin kuin aikaisemmin.

"Elämä, sitä se on, miksi sen teet. Saat siltä riemut, saat siltä kyyneleet" (Juice Leskinen)

Elämä on ikuinen kierrätysmylly. Koen tämän ikuisena ihanuutena, sillä tietoisuutemme pääosa on kausaalitasolla ja korkeammallakin. Me tietävät koemme fyysisen todellisuuden tämän vuoksi ihanuutena, emme koe sitä teidän laillanne.

Fyysinen maailma on site taivasmaailma. Teidän kokemaanne fyysistä maailmaa ei ole oikeastaan olemassakaan.

Kausaalitaso koetaan "hiljaisina sieluina" äärettömässä hiljaisessa kotoisassa rakkaudellisessa turvallisessa avaruudessa. Kuin ääretön kohtu.

Näin koen juuri nyt ja te olette siellä mukana henkisessä olemuksessanne.
Tehtävämme on tulla tietoisiksi henkisestä olemuksestamme.

Mulla on ollut kokemus, että olisin jo kuollut. Koko kroppa oli jääkylmä ja kohmeessa ja sininen kun nousin ylös sohvalta älyttömän kivun seurauksena. Sitä seurasi äänet sairaalasta (olin kotonani) ja sen jälkeen hautajaisseremonian äänet. Olo on aika puolikuollut. Tai toisen mahdollisuuden saanut. Sen jälkeen jokainen vertaus ja mielikuva on ollut kuin salamanisku kirkkaalta taivaalta, ihmisen ymmärtäminen helppoa. Toisen ajatukset pystyy lähes lukea.