Hei, Jumala ei unohda suo koskaan!
jollet tiennyt?
14439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jumala ei hylännyt kapinoitsijaa pimeyden voimien keskellä
Merita Reijonen on rauhallinen ja tasapainoinen 21-vuotias liiketalouden opiskelija Orivedeltä. Nuorta naista katsellessa ja kuunnellessa ei tule heti ajatelleeksi, että takana on karmaisevan rankkoja kokemuksia saatananpalvonnasta ja väkivallasta.
(Sana 8.2.2007)
Ensimmäinen suuri kriisi Meritan elämässä vaikutti hänen sisimmässään niin voimallisesti, että 13-vuotiaan tytön tie lähti kulkemaan vikasuuntaan.
– Uskova äitini kuoli, ja silloin koin Jumalan pettäneen minut. En voinut ymmärtää, miten muut pystyivät vielä luottamaan häneen. Olin yksinäinen ja avasin portit pahuuteen henkisellä tavalla. Elämääni alkoi tulla saatananpalvojia, mutta toisaalta hakeuduin itsekin heidän seuraansa. Etsin myös niistä asioista tietoa.
– Aluksi en ollut sidoksissa, mutta silti koin jonkinlaista vallantunnetta. Ihmiset pelkäsivät minua ja väistivät kadulla. Saattoi se kyllä olla sääliäkin. Myöhemmin meikki, vaatteet ja hiukseni olivat mustia. Se vain kuvasi sitä, mitä pääni sisällä tapahtui, Merita selvittää.
Uusien kavereidensa kanssa Merita ryyppäsi ja rellesti saatananpalvojien iltamissa. Huumeita oli tarjolla, mutta niitä tuli vain kokeiltua.
Pienemmissä ryhmissä tehtiin loitsuja. Merita koki jonkinasteista hyväksikäyttöäkin.
– Minulle ei sattunut mitään pahempaa, mutta tiedän kyllä vakavistakin tapauksista. Ryhmän pikkurikollisuus oli toisaalta myös järjestäytynyttä. Tilanteen jatkuessa olisin saattanut joutua siihen mukaan. Niissä porukoissa tapahtui sairaita asioita.
Masennuin ja sain pelkotiloja enkä pystynyt nukkumaan. Henkimaailma vaikutti olotilaani vahvasti. Näin epätodellisia hahmoja ja kuulin olemattomia. Huoneeni ovi saattoi yhtäkkiä lentää itsestään selälleen ja paiskautua kiinni, Merita kertoo.
Ennen pitkää yksinhuoltajaksi jäänyt isäkin huomasi tilanteen.
Sain siirrettyä ja vähennettyä henkistä kipua satuttamalla itseäni fyysisesti viiltelemällä, sanoo Merita arpisia käsivarsiaan näyttäen. Merita sai raivokohtauksia, kun hänen puolestaan yritettiin rukoilla.
Uskoontuloni oli pitkä prosessi 16- ja 17-vuotiaana. Eräänä yönä pelkäsin hirveästi ja luulin kuolevani. Rukoilin ja sanoin ”Jeesus auta”. Saman tien pelko sekä härdelli ympärilläni katosivat ja nukahdin.
Ryyppääminen ja rellestys jatkui vielä, mutta yöllinen tapahtuma jäi mieleeni vaikuttamaan. Se ajoi minua tutustumaan kristillisyyteen. Menin naimisiin, olin vain pari vuotta vanhempi. Liitto oli sairas ja väkivaltainen, ja avioliittoa kesti vain vuoden. Vuosi sitten hän tunsi parisuhteestaan johtuvaa ihmiskammoa. Jumala on parantanut siitäkin.
Paholaisen porukoista lähteminen ei ole helppoa. Merita sai tappouhkauksia, jotka onneksi loppuivat ajan myötä.
Asia ahdisti pitkään ja minua pelotti, sillä selvästi joku seurasi elämääni. Uhkaaja osasi kertoa, missä olen ollut milloinkin ja kenen kanssa, Merita sanoo.
Hän on oiva henkilö neuvomaan vanhempia, jotka huomaavat lapsessaan kiinnostusta pimeyden voimiin:
– Asiaa ei pidä kieltää eikä salata keneltäkään, vaan se pitää tunnistaa ja tunnustaa. Itseäni auttoi eniten, että isä laittoi kovan kovaa vastaan. Joskus hän jopa istui päälläni raivokohtauksien aikana. Päähän taputteleminen ei auta lainkaan, asiantuntija latelee.
– Myös rukoilevat ihmiset ovat vaikuttaneet siihen, että elämäni on johtanut tähän pisteeseen. Esirukouksessa on voimaa!
Nykyisin Merita itse rukoilee oikeastaan koko ajan ja lukee Raamattua päivittäin. Usko on ollut hänelle elämänmittainen prosessi. Jumala ei antanut periksi eikä hylännyt kapinoitsijaa missään vaiheessa.
http://www.sana.fi/ihmiset/haastattelut/jumala_ei_hylannyt_kapinoitsijaa_pimeyden_voimien_keskella/
Näinhän ei pitänyt käydä. Tuore äiti päätyy sijoitukseen vauvansa kanssa. Voiko tilanne kääntyä hyväksi? (Sana 7.5.2009)
Olin itse hyvin herkkä lapsi, ja ehkä juuri siksi vanhempani pitivät eropäätöksen viimeiseen asti salaisuutena. Minulle se tuli järkyttävänä yllätyksenä 7-vuotiaana. Herättyäni keskellä yötä kömmin tuttuun tapaan äidin ja isän väliin. Aamulla heräsin täysin vieraan miehen kainalosta. Sen jälkeen menin aivan lukkoon, muistelee tamperelainen Johanna Laakso (27).
Mies ei äidin elämässä pitkään ollut. Uusia ilmaantui vaihtuvalla tahdilla.
– Äiti alkoi käyttää alkoholia entistä suurempia määriä.
Selvänä hän oli ankara, kova pitämään kuria. Juoneena hän puolestaan antoi kaiken periksi – ikään kuin hyvittääkseen tekemisiään. Meille tämä näyttäytyi täysin ennalta arvaamattomana käytöksenä. Olimme välillä baarissa äidin mukana, välillä portailla itkemässä.
Huumeisiin sortunut isoveli käyttäytyi kotona väkivaltaisesti.
Tunnollinen tytär selvitti ihmeen kaupalla yläasteen ja lukion. Isoveli oli ajautunut rikosten teille, pikkuveli oli otettu huostaan. Äidin masennus ja alkoholinkäyttö lisääntyivät entisestään.
Äidin tila Tampereella muuttui koko ajan yhä vakavammaksi. Hän käytti yhdessä sekä alkoholia että lääkkeitä.
Asuin välillä Australiassa, sillä aikaa äiti kuoli tapaturmaisesti, ja mies jätti. Tulin raskaaksi ja lapsi syntyi.
Tunnollinen äiti teki kaikkensa lapsen hyväksi, mutta unohti itse syödä ja nukkua.
Huomasin sanovani, että varmaan tapan kohta itseni, sillä en jaksa enää.
Tampereen sosiaalipäivystäjien rinkiin kuuluva Tia Hämäläinen ei aikaillut. Hän järjesti asiat niin, että äiti ja vauva haettiin pikaisesti perhetukikeskukseen.
– Siellä meitä varten kehitettiin uusi auttamismuoto. Pääsimme muutaman päivän päästä yhdessä Hämäläisten luo.
Tapaus oli lajissaan ensimmäinen äidin ja lapsen sijoitus Pirkanmaalla.
Maitoallergia paljastui kuukausia myöhemmin itkujen syyksi. Aluksi olimme sijaiskodissa lähes koko ajan. Nukuin, lepäsin ja toivuin, kun Jasmin sai hyvää hoitoa. Tian kanssa olen käynyt läpi elämääni keittiön pöydän ääressä tuntikaupalla. Hän on puhunut myös Jumalasta ja Jeesuksesta.
Aloin kuitenkin testata sitä, onko Jumala olemassa. Psykologiaa lukeneena ja ateismiin vihkiytyneenä olin yhä ”vastarannan kiiski”. Pyysin Jumalaa esittäytymään, koska hän oli uusi tulokas elämässäni. Olin pettynyt, kun niin ei tapahtunut.
Puolen vuoden päästä tytön syntymästä tapahtui kuitenkin jotain merkittävää.
– Näin sylissäni istuvan Jasminin aivan uusin silmin. Suukottelin ja halasin häntä. Ihmettelin oikeasti, miten kaunis lapsi minulla onkaan. Tunsin valtavaa rakkautta häntä kohtaan.
Äiti halusi koetella tämänkin tunteen:
– Mietin, kuinkahan kauan näin voi olla. Onkohan tunne Jumalasta? Yritin ajatella Jasminia entiseen tapaan inhoten, mutta se ei enää onnistunut.
Syvä rauha alkoi vallata sydäntä pikku hiljaa, päivä päivältä. Sisäinen parantuminen pääsi vauhtiin.
Jeesus voi auttaa jokaista meistä, jos vain annamme hänen auttaa ja olemme valmiita joskus pitkiinkin ja kivuliaisiin prosesseihin.
http://www.sana.fi/arkisto/ihmiset/haastattelut/aiti_uupui_/
Sallitaanko vammaistenkin lasten tulla?
Tutkija tarkastelee väitöskirjassaan suomalaista sikiöseulontakäytäntöä raskaana olevan naisen kannalta. Ultraäänitutkimukset ja veriseulonnat, joilla kartoitetaan sikiöiden sairauksia ja vammaisuutta, ovat muodostuneet Suomessa rutiinitoimenpiteeksi.
Heli Pruuki kritisoi sitä, että suurin osa äideistä osallistuu seulontoihin saamatta tietoa siitä, mistä seulonnoissa on kysymys ja millaisia eettisiä valintatilanteita ne tuovat eteen, jos sikiön todennäköisyys vammaisuudesta tai sairaudesta on kohonnut.
Seulontojen tavoitteeksi on kirjattu naisten vapaan valintaoikeuden lisääminen tilanteissa, joissa heillä on riski synnyttää sairas lapsi. Käytännössä naiset eivät kuitenkaan saa aina valita.
Kun sikiöstä löydetään jokin poikkeama, yleensä ainoa ”hoitokeino” on selektiivinen eli valikoiva abortti.
– Kun abortin haluavan naisen viesti on ”en halua lasta”, selektiivisen abortin haluava nainen ajattelee, että ”en halua tätä nimenomaista lasta”. Suuri eettinen ongelma liittyy siihen, onko ihmisellä oikeus valita jälkeläisiään niiden ominaisuuksien perusteella. Jos on, niin on tärkeää miettiä, minkä ominaisuuksien.
Voiko lapsen ylipäätään käsittää tuotteeksi, jolle asetetaan laatuvaatimuksia? Pahimmillaan systeemi toimii silloin siten, että vanhempi suostuu ottamaan vastaan lapsensa vasta kun se läpäisee sekä yhteiskunnan toivomat seulontatestit että omat standardit, Heli Pruuki selvittää.
Selektiivisen abortin saa tehdä sikiössä todetun vakavan sairauden tai vamman perusteella.
– Missään ei valitettavasti määritellä, mikä on se ”tarpeeksi vakava sairaus”. Sen päättämisen hirveän raskas vastuu jää vanhemmille, viime kädessä äidille. Paljon pienempiä sikiöitä hoidetaan samaan aikaan keskoskaapissa, kun toisessa huoneessa abortoidaan jo elinkelpoiseksi kasvanutta sikiötä, Pruuki ihmettelee.
Ei kai sivistyneen Suomen sikiöseulonnoissa ole peräti rodunjalostuksen piirteitä?
– Sellainen riski on selvästi olemassa. Jos yhteiskunta satsaa valtavasti rahaa sikiöseulontoihin, joiden ääneen lausumattomana tavoitteena on vähentää vammaisten määrää selektiivisillä aborteilla, tullaan lähelle ”rotuhygieniasta” tuttuja oletuksia.
Vammaiset tuottavat enemmän kustannuksia yhteiskunnalle kuin ”terveet”. Sikiöseulonnoilla heidän määräänsä voidaan vähentää. Kun synnyttäjät ovat yhä iäkkäämpiä ja heidän riskinsä synnyttää vammainen lapsi on kasvanut, voi olla kiusaus tarkastella sikiöseulontoja taloudellisten säästöjen kannalta, Heli Pruuki varoittaa.
Mitä vammaisille kertoo se, että heidän kaltaisiaan etsitään sikiövaiheessa, jotta voitaisiin keskeyttää raskaus? Sopii myös kysyä, lisäävätkö seulonnat erilaisuuden pelkoa ja vammaisten syrjimistä. Ihmisyys on aliarvostettua.
En halua niinkään viitata mihinkään yksittäiseen Raamatun jakeeseen, vaan Raamatun ”perushenkeen”: jokaiselle Jumalan luomalle ihmiselle kuuluvaan ihmisarvoon, Heli Pruuki linjaa.
Jeesuksella olisi ollut kaikki edellytykset täyttää ei-toivotun lapsen kriteerit, ellei vanhemmilla olisi riittänyt uskoa siihen, että au-lapsen syntymä on sittenkin merkityksellinen. Teiniäidin raskaus ilman poikaystävän sekaantumista asiaan on maailman sivu osoittautunut abortin perusteeksi.
Mutta aikansa kuninkaiden kannalta ei-toivottu lapsi vakuutti vartuttuaan kristikunnalle, että jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus tulla tähän maailmaan toivottuna ja rakastettuna.
http://www.sana.fi/arkisto/ihmiset/haastattelut/sallitaanko_vammaistenkin_lasten_tulla_/
Elämä perheväkivallan keskellä aiheuttaa pahimmillaan vakavia ongelmia lapselle. Jatkuva pelko ja väkivallan uhka kuluttavat energiaa normaalin kehityksen kustannuksella.
Vaikka lapsi ei itse joutuisikaan väkivallan kohteeksi, on sen keskellä eläminen traumatisoivaa.
Aikuiset luottavat usein siihen, että lapset eivät tajua, mitä heidän välillään tapahtuu. Jos vaikka lapset huomaavatkin ja ymmärtävät tilanteen, ajatellaan, että lapset kyllä unohtavat. Aikuisten on helpompi olla, jos he voivat uskotella itselleen, että lapset eivät havaitse riitaa ja väkivaltaa.
Lapset vaistoavat herkästi ilmapiirin kiristymisen ja havainnoivat tarkasti siitä koituvat seuraukset. Usein kriisit kilpistyvät iltaan ja yöhön, jolloin lapset saattavat olla nukkumassa. Työssämme turvakodeissa olemme todenneet, että lapset ovat usein olleet hereillä väkivallan ja riidan aikana, he vain esittävät nukkuvaa, Oranen kertoo.
Esimerkiksi jo reilun vuoden ikäinen lapsi saattaa yrittää rauhoittaa aggressiivista puolisoa kapuamalla tämän syliin. Vauvaikäisetkin reagoivat jännittyneeseen ilmapiiriin ja pelkoon: vauva voi oppia tavallaan vetäytymään tilanteesta kääntymällä sisäänpäin, osa taas käyttäytyy päinvastoin ja oireilee takertumalla ja vaatimalla.
Väkivallan uhan alla lapsen oma elämä jää aikuisten ongelmien jalkoihin.
Joskus pariskunnan välillä saattaa syntyä äkillinen suuri kriisi, johon liittyy väkivaltaisia episodeja, mutta joka kuitenkin saa myös päätöksen. Tällaisesta tilanteesta lapsella on paremmat mahdollisuudet selvitä ilman vaikeita traumoja kuin jatkuvan pelon ilmapiirissä elämisestä. Tämä kuitenkin sillä edellytyksellä, että lapsella on mahdollisuus puhua asiasta esimerkiksi vanhempiensa kanssa ja kuulla, että pahoja tekoja ja sanoja pyydetään anteeksi. Väkivaltaa ei pidä lakaista maton alle ja toivoa, että kaikki osapuolet vain unohtaisivat asian.
Alistavassa ja kontrolloivassakin suhteessa eläneen pelastuksena saattaa olla edes yksi läheinen aikuinen, vaikkapa täti tai kummi, joka voi osoittaa, että väkivalta ei kuulu perhe-elämään.
Väkivaltaisen puolison tulilinjalla ovat usein myös lapset. Ensi- ja turvakotiliitossa on havaittu, että noin kolmannes asiakaslapsista on myös joutunut väkivallan kohteeksi. Lapset eivät välttämättä itse suoraan kerro siitä, vaan työntekijöiden täytyy osata kysyä asiasta.
Työtä aloittaessamme olimme hyvin varmoja, että väkivaltaa kokeneet lapset ovat tällaisia ja oireet tällaisia. Olemme havainneet, että se ei olekaan niin suoraviivaista. Jokainen lapsi reagoi ja oireilee omalla tavallaan.
Ongelma on myös, kuinka järjestää lapsen ja väkivaltaisen vanhemman tapaamiset eron jälkeen. Lain mukaanhan lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, mutta käytännössä kyse on pikemminkin vanhemman oikeudesta tavata lastaan. Oranen on työssään kuullut tapauksista, joissa viranomaiset ovat olleet täysin piittaamattomia lasten tilanteesta ja tehneet järjettömiä ratkaisuja.
Uuden lastensuojelulain mukaan lastensuojeluviranomaisten tulee ilmoittaa poliisille lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai hyväksikäytöstä.
http://www.sana.fi/arkisto/ihmiset/haastattelut/lapsuus_vakivallan_varjossa/
Platon ja Aristoteles korostavat, että vain kasvatuksen kautta tulee kunnon kansalaisia, jotka ymmärtävät pyrkiä hyvään elämään. Heikkoluonteisia ja -tahtoisia sekä pahoja ihmisiä ohjaavat huonot impulssit. He eivät osaa tavoitella järkeviä päämääriä, koska käsitys hyvästä on turmeltunut.
Lapsen käsitys omasta hyvästä saatetaan rikkoa, jos tämä pakotetaan esimerkiksi olemaan liian kiltti tai palvelemaan vanhempiensa tarpeita; jos lasta ei nähdä tunteineen ja tarpeineen tai hänet mitätöidään. Jos lapsen tunteisiin ei reagoida, muodostuu käsitys, että hänen tunteensa ovat vääriä. Näin syntyy paha minäkuva, Björklund havainnollistaa.
Me-tila ei tuota automaattisesti moraalista toimintaa. Natsit toimivat me-tilassa tuhokoneiston osana. Toisaalta minä-tilaisilla toimijoilla voi olla vahvat moraaliset perustelut.
– Työssäni osoitan, mitä etuja me-tilaan kannustamisesta seuraa. Siinä saavutetaan todennäköisemmin yhteisön päämäärät, sillä pöytä on helpompi kantaa yläkertaan yhdessä. Olennaisena etuna on sitoutuminen yhteistoimintaan ja heikompiosaisista huolehtimiseen.
– Täydellinen me-tila saavutetaan kyllä varmaan vasta taivaassa…
Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä valtioita ja koululaisten oppimistulokset parhaasta päästä. Mutta liian pitkälle viety minä-tila voi johtaa ääri-individualistiseen itsekkyyteen, sosiaalieetikko varoittaa.
Liisa Björklund näkee, että kristillinen ihmiskäsitys ohjaa muiden hyvän huomioon ottamiseen: yksilölle annetut kyvyt on tarkoitettu toisten palvelemiseksi.
– Teen toiselle sen, mitä tahtoisin itsellenikin tehtävän… Kultaisen säännön ja lähimmäisen rakastamisen periaatteet johtavat me-tilaiseen toimintaan. Pelkkä omien tarpeiden tyydyttäminen ei ole kristillistä toimintaa.
Sana lehti
Uutta sarastaa, älä pelkää!
http://www.youtube.com/watch?v=jt5xyGjlt9A
Lopulta sateet taukoaa, uutta sarastaa!
Hilja Aaltonen puhui ennenkuin hän kuoli tässä videolla, sateista ja Jumalasta:
http://www.youtube.com/watch?v=xcDMD6oDqn8
Uskonnon ja pedofilian välinen yhteys vaan yököttää.
Enkeli
http://www.youtube.com/watch?v=4wkbxTtL1sM
Jos haluat nähdä kaunista, suosittelen!
Tuli mieleen tuosta laulusta enkeli se pieni tyttö jonka isä ja äitipuoli tappoivat, ja siitä oli lehdessä, eivät olleet uskovaisia.
Yksinäisyyten huudan ja kysyn missä herrani oot muo kuuletko lain vai onko vain kaipaus tää kohdallain,kun suo seurata päätin niin tiedä en mutt tiedän sen sä lupasit kanssani koko tien.Ihminen ei aina ymmärtää voi kun hiekkassa vain yhdet jäljet näin vaikk lupasit oot vierelläin.
http://www.youtube.com/watch?v=V-qeuhMIaS8
Ennustukset toteutuvat, Jeesus tulee pian
http://www.youtube.com/watch?v=-paShrKgDlA
Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
2 ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
http://www.magister.msk.ru/library/bible/suomi/1joh.htm
Rakkauskertomus
http://www.youtube.com/watch?v=IMrKIAfJ1zw