Maahanmuuttoasioista vastaavan ministerin olisi kiireimmän vilkkaa aloitettava tämän ryhmän osalta tehokkaat kotouttamistoimet.
Pakollista kielikylpytoimintaa koko vähemmistölle vauvasta vaariin, palvelut ainoastaan Suomen kielellä, Ruotsin malliin henkilökunnalle
puhumisoikeus mm. sairaaloissa maan valtakielellä jne.
Pakollista kielikylpytoimintaa koko vähemmistölle vauvasta vaariin, palvelut ainoastaan Suomen kielellä, Ruotsin malliin henkilökunnalle
puhumisoikeus mm. sairaaloissa maan valtakielellä jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No niin, siinä se taas tuli, se täysin avoin assimilaatio-ohjelma, jonka seuraus toteutuessaan olisi tietenkin se, että suomenruotsalaiset lakkaisivat olemasta väestöryhmänä ja sulautuisivat muutamassa sukupolvessa suomenkieliseen väestöön.
Tuo on hyvin suoraa tekstiä, ja tuo sama päämäärä on tuotu monta kertaa aikaisemminkin ilmi tällä palstalla. Me tiedämme jo tähän mennessä pitkästä kokemuksesta, että kun "uusfennomaaniset kielisoturit" tekopyhästi puhuvat jostain epämääräisestä päämäärästä jota he nimittävät koodisanalla "kielivapaudeksi", he viime kädessä tarkoittavat juuri sitä, mitä nimimerkki "Kotoutusta" avausviestissä esittää: ruotsinkielisen väestön täydellistä assimilaatiota.
Kaikki muutkin vähemmistöt sulautuvat pikkuhiljaa pääväestöön. Miksi surut olisivat poikkeus? Ja miksi pitäis olla?
Sitäpaitsi. Assimilaatiohan on jo hyvin pitkällä, kun lähes kaikki surut ovat kaksikielisiä. Monet osavat paremmin suomea kuin ruotsia. Ainoa lisäys tulee pakkoruotsitetuista suomalaislapsista.
Meitä kaksikielistaustaisia on paljon, ja hyvä niin. Se että osaamme suomea yhtä hyvin kuin ruotsia ei muuta sitä tosiseikkaa, että olemme identiteetiltämme selkeästi suomenruotsalaisia, puhumme lapsillemme ruotsia ja laitamme lapsemme ruotsinkieliseen kouluun. Sitä paitsi mitä enemmän tutustumme tyypilliseen äärifennopropagandaan, josta nimimerkin "Niin_nol" kirjoitukset ovat erittäin valaisevana esimerkkinä, sitä suomenruotsalaisemmiksi tunnemme itsemme. Kaksikielinen identiteetti on käytännössä eräs versio suomenruotsalaisesta identiteetistä. Täällä Pääkaupunkiseudulla se kaikkein yleisin versio.
Kannattaa pysähtyä miettimään: jos itselläsi olisi se suunnaton etu, että olet kaksikielinen, miksi ihmeessä toivoisit jälkeläistesi olevan ummikkoja, jotka eivät osaa kunnolla muuta kuin maan enemmistökieltä? Sehän olisi köyhtymistä niin kielen kuin kulttuurinkin puolesta. Ei kukaan täysjärkinen toivo lapsilleen sellaista kohtaloa.
Tottakai kielten osaamisessa on etua, joskin 99%:lle ihmisille rittää äidinkielen ja maailman yleiskielen(englannin) mahdollisimman hyvä osaaminen.
MUTTA nimenomaan suurten hyödyllisten maailmankielten osaamisesta on etua, ei yhden hyödyttömän pienen marginaalikielen.