Synti ulottaa lonkeronsa ihmisen koko olemukseen. Sydän, tunteet, tahto, mieli ovat kaikki luonnostaan synnin vaikutuksen alaisina. Olemme kokonaan syntisiä. Synnin vaikutus meissä on varsin kokonaisvaltainen.
Mark.7:
21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."
Ihmisen sisin on läpikotaisin synnin sairastuttama.
Room.3:
10. niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Ihminen ei luonnostaan etsi Jumalaa.
Ihminen ei luonnostaan voi ymmärtää hengellisiä asioita.
Ihminen elää vihollisuudessa Jumalaa kohtaan.
Jos kerran ihminen on Raamatun valossa täysin synnin turmelema ja hänen parhaatkin tekonsa ovat syntisyydellä saastutetut, miten tällainen ihminen ”tekee uskonratkaisunsa”? Vai onko ”uskonratkaisu” jo armollisesti tehty hänen puolestaan? Onko pelastuksemme omaa ansiotamme vai Jumalan ansiota?
Mikä vapaus onkaan oivaltaa, että pelastuksemme ei ole valinnoistamme riippuvainen vaan valintamme ovat riippuvaisia pelastuksestamme. Tämä armo annetaan lahjaksi valituille. Valittuja ovat kaikki ne, jotka ”tekevät uskonratkaisunsa”. Mutta aidon ”uskonratkaisun” on heissä jo vaikuttanut edeltä käsin Hän, joka on päättänyt heidät pelastaa.
Mark.7:
21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."
Ihmisen sisin on läpikotaisin synnin sairastuttama.
Room.3:
10. niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Ihminen ei luonnostaan etsi Jumalaa.
Ihminen ei luonnostaan voi ymmärtää hengellisiä asioita.
Ihminen elää vihollisuudessa Jumalaa kohtaan.
Jos kerran ihminen on Raamatun valossa täysin synnin turmelema ja hänen parhaatkin tekonsa ovat syntisyydellä saastutetut, miten tällainen ihminen ”tekee uskonratkaisunsa”? Vai onko ”uskonratkaisu” jo armollisesti tehty hänen puolestaan? Onko pelastuksemme omaa ansiotamme vai Jumalan ansiota?
Mikä vapaus onkaan oivaltaa, että pelastuksemme ei ole valinnoistamme riippuvainen vaan valintamme ovat riippuvaisia pelastuksestamme. Tämä armo annetaan lahjaksi valituille. Valittuja ovat kaikki ne, jotka ”tekevät uskonratkaisunsa”. Mutta aidon ”uskonratkaisun” on heissä jo vaikuttanut edeltä käsin Hän, joka on päättänyt heidät pelastaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi haluan tämän pointin tuoda esiin?
Karismaattisissa piireissä on suosittua rukoiluttaa ihmisjoukolle jonkinlainen ”syntisen rukous”. Kun tämän rukouksen on perässä toistellut, rukoilija julistetaan Jumalan lapseksi ja taputellaan olalle:” Näin sitä uudestisynnytään!”
Sitten ihmetellään, että miten nämä, jotka ”tekivät uskonratkaisunsa” elävät vielä kuin olisivat maailman lapsia! Ihmetellään, miksi seurakunnassa on niin paljon riitaisuutta ja miksi maailmallisuutta halutaan tuoda seurakuntaan, jotta siellä olisi ”kivempaa”! Äimistellään, miten paljon paimennettavaa onkaan tässä joukossa, joka lausui rukouksen ja kävi kasteella!
Kerron vastauksen: HE EIVÄT KOSKAAN OLE OLLEETKAAN JUMALAN LAPSIA! En siis väitä, etteikö joku jonka sydämeen evankeliumi oikeasti on tehnyt työnsä, voisi syntyä uudelleen missä hyvänsä missä evankeliumia pidetään esillä. Tällaisille ihmisille jopa niin naurettava asia kuin ”syntisen rukous”/käden kohotus voi olla juuri se mitä tarvitaan. Kuitenkin toistattamisen jälkeen tervetulleeksi toivottaminen Jumalan perheeseen ei ole tervettä.
Seurakunnat repivät itseään sisältä haavoille kun Jeesuksen oppia uudestisyntymän ihmeestä ei oteta todesta vaan se korvataan tahtouskonnolla ja sanaleikkivalinnoilla. Lopulta saadaan hajallaan oleva lauma, jossa vuohet purevat lampaita ja toiminnan lakattua ”ratkaisun” tehneet toteavat, että Jumalalla ei ollut voimaa pelastaa heitä vaikka pastori sanoi, että nyt ollaan Jumalan perheessä.
Kukapa sellaista Jumalaa haluaa palvoa, joka pokkuroi jokaisen pukumiehen komentojen edessä ja vaikuttaa mitä kansa haluaa. KUNINGASTA PALVOTAAN! Monarkkia kumarretaan ja totellaan! Mutta meidän kuninkaamme on myös pyhä, rakkaudellinen ja oikeamielinen.
Hyvin teemme, jos annamme kunnian pelastuksestamme kokonaan Hänelle.
Ajattelepa sitä, että nämä "syntisen rukouksen" sakramentin kautta "uskoon tulleet" ovat nousseet seurakuntien johtajiksi, vaikka Jumala ei ole heissä! Mihin se herätyskristilliset johtaa? Onko koko lauma täynnä sokeita ja kuuroja, niin että he seuraavat näitä vääriä saarnamiehiä ja naispastoreita ikuiseen kuolemaan, vähän samalla tavalla kuin Hamelnin pillipiipari johdatti hiiret veteen hukkumaan?
Ihminen on luonnostaan luonnollinen mutta uskonto saastuttaa sekä mielen että ajatusmaailman, siis huumetta, jolloin ihmisestä tehdään uskontoriippuvaisia sätkynukkeja.
Miksi Jumala on päättänyt pelastaa vain valitut, jos hän kuitenkin tahtoo pelastaa kaikki ihmiset? Eikö hän voisi pelastaa kaikkia ihmisiä, jos pelastuminen on vain hänen päätöksestään kiinni, eikä valittu voi millään tavalla vaikuttaa valituksi ja pelastetuksi tulemiseensa?
Eikö Jumala voisi niin tahtoessaan pelastaa kaikki ihmiset, jos kerran valitutkaan eivät ole voineet vaikuttaa valituksi tulemiseensa, niin kuin eivät nekään Jumalan valintaan ole voineet vaikuttaa, joita Jumala ei jostakin syystä olisi valinnut?
Jos voisimme tuon täydellisesti ymmärtää olisimme tulleet Jumalan kaltaisiksi. Kuitenkin Hänen tiensä ovat äärettömän paljon korkeammat kuin minun tieni ja Hänen aivoituksensa lakkaamatta oikeat ja pyhät. Esittämäsi kysymys on luonnollinen ja hyvä - tyhjentävää vastausta siihen on luonnollisen ihmisen kuitenkin mahdoton antaa.
Jumalan armo ulottuu yli koko maanpiirin koko ajan. Jos Hän tekisi kuten pyhän odottaisi tekevän, Hän olisi jo aikaa sitten tuhonnut kaiken. Kuitenkin Hän yhä tarjoaa armoaan ja antaa aurinkonsa nousta hyville ja pahoille.
Kaikkivaltias ei olisi kaikkivaltias, ellei hän vallitsisi kaikkea. Miksi hän ei sitten kerralla pelasta kaikkia ja paketoi tätä planeettaa kasaan? Niinpä! Näiden kysymysten esittäminen vie meitä joka hetki lähemmäs yhä suurempaa ja pyhempää Jumalaa.
Kolikon toinen puoli on se - miten suurta kiitollisuutta voikaan Jumalan lapsi pelastajalleen antaa! Jostain syystä, vielä kun olin syntinen, Hän päätti pelastaa minut! Onko suurempaa lahjaa kuin täysin armovalinnan kautta pääsy elävän Jumalan lapseksi!
Esitit, Rankkuri, myös asiallista huolta nurinkurisuudesta, jota esiintyy hengellisessä kentässä. On hyvä, että näitä asioita voidaan lausua ääneen, kiihkottomasti ja asiallisesti keskustellen. Mihin suuntaan voi ihmisryhmä mennä jos sokeat taluttavat sokeita ja retoriikan alla piileekin vanha ihminen?
Uskon Herran puhdistavan morsiantaan parasta aikaa. Ihmispalvontamenot vetävät massoja hakemaan uutta viiniä leileihinsä, mutta maan hiljaiset vahvistuvat päivä päivältä Jumalan Sanan voimasta!
Siunausta elämääsi!
Aurinko nousee niin hyville kuin pahoille: sehän on itsestään selvyys.
Mutta jos Jumalan armolla tarkoitetaan tarjousta syntien anteeksisaamiseen ja ikuiseen elämään, niin eikö sellainen tarjous ole feikkiä, jos Jumalalla ei kerran ole pienintäkään aikomusta lahjoittaa sitä elämää kutsumalleen henkilölle? Miksi tarjota armoa sellaiselle, jolle ei aio sitä antaa?
En tuntisi lainkaan kiitollisuutta siitä, että minä olisin valittu, mutta joku toinen ei, jos valituksi tuleminen olisi Jumalan mielivallasta kiinni. Valitkoon mieluummin jonkun muun, mutta sellaisen Jumalan kanssa en tahdo olla tekemisissä.
Raamatun mukaan me emme ole valinneet Jumalaa, vaan Jumala valitsi meidät ja me ihmiset sitten otamme Hänet vastaan tai jätämme vastaanottamatta - Hän kutsuu kyllä
kaikkia omalla ajallaan ja tavallaan täällä ajassa.
Rankkuri, se, että aurinko nousee hyville ja pahoille ei ole itsestäänselvyys. Jumala ei ole jättänyt maailmaa rullaamaan omalla painollaan eteenpäin vaan vaikuttaa aktiivisesti ylläpitäen kaikkea. Mutta tämä taitaa olla jo sivujuonne varsinaisesta aiheesta.
Esittämääsi kysymykseen valinnasta voin antaa Raamatun vastata. Suosittelen lukemaan koko Roomalaiskirjeen, erit. luvun 9 huolellisesti ja antaa sen puhua mitä se puhuu. Mutta tässä muutama jae tuosta luvusta:
15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
Tällainen on Raamatun Jumala. Halusimme olla Hänen kanssaan tekemisissä tai emme.
Roomalaiskirjeessä toistuu muutama teema:
1. pakanat ja Israel
2. uskon kautta vanhurskautuminen ja lain kautta vanhurskautuminen
3. synnissä eläminen ja synnistä vapautettuna vanhurskaudessa eläminen
4. Jumalan edeltä tietäminen
a. pelastus Kristuksen uhrin ja ylösnousemuksen kautta
b. myös pakanoista (muista kansoista kuin Israelista) tulee Jumalan valituita
Paavali osoittaa (uudelleen) yhdeksännestä luvusta eteenpäin sen, että Jumala on toiminut oikein, kun on valinnut itselleen lapsia myös pakanakansoista, mutta osa Israelista on jäänyt pimeään. Vain ne ovat Jumalan lapsia, jotka suostuvat Jumalan tahtoon (eivätkä jää niskureiksi niin kuin Israelin valtaosa): ne, jotka kääntyvät pois pahuudestaan ovat "laupeuden astioita savenvalajan pöydällä" ja valittuja.
Jumalan valinta on riippuvainen siitä, miten kutsutut suhtautuvat hänen tahtoonsa ja käskyihinsä (sanaansa). Tämä käy selväksi, kun luetaan Jeremian kirjasta kertomus savenvalajasta. (Jer. 18:5-10)
Jumala paadutti faraon (kovetti hänen sydämensä) vasta sen jälkeen, kun farao oli ensin paaduttanut itsensä monta kertaa. (2. Moos 3-14) Jumala tiesi ennalta, että näin tulisi käymään. Samoin kävi Israelille. Paavali osoittaa, että paatumuksesta huolimatta Jumala on valmis armahtamaan niitä, jotka hänen tykönsä palaavat ja suostuvat hänen tahtoonsa. (Tämä käy ilmi Raamatun kokonaisilmoituksesta ja Paavalin kirjeistä sekä puheista kokonaisuutena ymmärrettynä.)
---
Ihmiset ovat muodostaneet Raamatun Jumalasta mitä erilaisempia käsityksiä ja kuvauksia siitä, millainen hän on. Lopussa näemme, millainen hän on todella. Nyt valtaosa nimeltään kristityistä (ja kristityistä) on lyönyt lukkoon omat näkemyksensä eivätkä hievahdakaan niistä poispäin. Yrittävät sen sijaan käännyttää muita kristittyjä oman näkemyksensä kannalle. Pitävät jopa pelastuskysymyksenä sitä, että joku ymmärtää "opin" juuri samalla tavalla kuin he itse; jos joku ei sitä ymmärrä, niin...
Kiitos keskusteluyhteydestä!
Mielestäni savenvalajakertomus ei poista sitä tosiasiaa, että kaikkivaltias olisi jonkin asian ennalta määrännyt. Suhtautumisemme on ennalta tiedetty. Mutta luonnollisesti me vetoamme ihmiseen "tekemään valintansa" ja "antamaan elämänsä" ym.
Missä kohtaa Mooseksen kirjaa eritellään faaraon sydämen paatumus itseaiheutetuksi ja missä Jumalan aikaansaamaksi?
2.Moos.4:
20. Niin Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan; ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.
21. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin että hän ei päästä kansaa.
Viimeinen kappaleesi saa minut hieman ymmälle. Tiedostan, että inhimillisinä ihmisinä me haluamme yli-inhimillistää Jumalan ja pahimmillaan jotkut tekevät hänestä mustasukkaisen draamakuningattaren, joka kaipaa ihanaa luomakuntansa huippua-ihmistä. Tällainen jumala kikattaa ja nauraa riemusta kun ihminen armossaan ja laupeudessaan "valitsee jeesuksen". Tällaista käsitystä Jumalasta minä haluan olla murentamassa, sillä aidon kaikkivaltiuden lähteiltä löytyy myös lepo useaan asiaan ja turva myrskyjenkin keskellä.
Miksi siis puhun Jumalan kaikkivaltiudesta kaikkivaltiutena? Haluan, että Hän saa teoistaan kunnian ja ne, jotka on ihmiskonstein keploteltu ajattelemaan itsestään pelastettuina uskovina "tarkkaisivat vaellustaan - ovatko uskossa!" Sillä Jumalan synnyttämä kantaa hedelmää luonteensa muutoksessa. Ihmispumppaus ei sitä tee.
Hound Dog kirjoitti:
"Missä kohtaa Mooseksen kirjaa eritellään faaraon sydämen paatumus itseaiheutetuksi ja missä Jumalan aikaansaamaksi? "
Suomenkieliseen Raamattuun on käännetty itse aiheutettu paatumus sanoilla "faraon sydän paatui", mutta "Jumalan aikaan saama paaduttaminen" (sinun käyttämäsi sanonta) sanoilla "faraon sydän paatui/ on kovettunut, kovensi sydämensä,.."
2. Mooseksen kirja:
7:13 Ja faraon sydän paatui...
7:14 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Faraon sydän on kovettunut, hän kieltäytyy päästämästä kansaa.
8:15 Mutta kun farao näki päässeensä hengähtämään, kovensi hän sydämensä...
8:19...faraon sydän paatui,...
9:7 ...faraon sydän kovettui...
9:35 Niin faraon sydän paatui...
10:1 ...minä olen koventanut hänen sydämensä...
10:20 Mutta Herra paadutti faraon sydämen
10:27 Mutta Herra paadutti faraon sydämen...
11:10 ...mutta Herra paadutti faraon sydämen..
13:15 Sillä kun farao paatui
14:4 Ja minä paadutan faraon sydämen
Jumalan "aikaan saama paaduttaminen" tulee ymmärtää sallimuksena, ei siten, että Jumala paadutti faraon sydämen täysin faraosta riippumattomista syistä eikä antanut faraolle todellista mahdollisuutta päästää Israel jo ennen viimeistä vitsausta. Tämä käy ilmi Raamatun kokonaisilmoituksen oikean ymmärtämisen lisäksi mm. siitä kohdasta, jossa Herra sanoo:
"Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon. Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla." (2. Moos. 4:8-9)
Kun jokin kansa tai joku ihminen paatuu, on kyse aina Jumalan sallimuksesta; ei siitä, että Jumala tahtoisi paaduttaa jonkun, niin että tämä joku menettää mahdollisuutensa katua, kääntyä, uskoa ja pelastua. Tämä käy ilmi esimekiksi Israelin valitushuudosta:
Jesaja:
63:17 Miksi sallit meidän eksyä pois sinun teiltäsi, Herra, ja annoit meidän sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaja takaisin palvelijaisi tähden, perintöosasi sukukuntain tähden.
Koska paatuminen on aina ihmisen vastuulla (Jumala ei paaduta ketään aktiivisesti antamatta ensin mahdollisuutta katua ja tulla mielenmuutokseen), sanotaan:
"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,..." (Psal. 95:8; vrt. Hebr. 3:8, 15; 4:7)
Kun ihminen tai kansa on ensin paaduttanut itsensä, niin Jumala voi lopettaa kutsunsa ja sulkea pelastuksen oven (etsikkoaika päättyy): silloin on aika rangaistukselle ja vihalle. Vaihtoehtoisesti tulee aika kuritukselle, jonka kautta on mahdollista tulla mielenmuutokseen ja katumukseen, niin että Jumalan seuraavan kutsun aikana on taas mahdollista tulla sisälle Jumalan armoon (esim. Israelin kansaa osittain kohdannut paatumus päättyy aikanaan).
Sananlaskut:
1:20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
1:21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
1:22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
1:23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
1:24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
1:25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
1:26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
1:27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
1:28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
1:29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
1:30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
1:31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
1:32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
Kirjoitin tämän lisäyksenä edelliseen viestiini.
Pilkkaat viestisi loppuosassa niitä Jeesuksen seuraajia, jotka ovat tunnustaneet syntinsä ja katuneet niitä, ja hyväksyneet Jumalan vanhurskaan tuomion, jonka mukaan me emme ansaitse iankaikkista elämää vaan olemme ilman Jumalan anteeksiantoa ja armoa ikuisen tuhon omat.
Annat ymmärtää, että oman syntisyytensä ja ansiottomuutensa tuntevat kristityt luulisivat ansainneensa syntien anteeksiantamuksen ja armon "valitsemalla Jeesuksen", koska he ovat käyttäneet sitä valtaa (eksuusia: päätösvalta, valta, voima, oikeus; Joh. 1:12), jonka meidän isämme on meille antanut kutsuessaan meitä rakkaan poikansa valtakuntaan.
Todellisuudessa Jumala on nimenomaan odottanut meiltä mielimurhetta syntiemme ja pahuutemme tähden, katumusta ja kääntymystä, sekä uskossa armon vastaanottamista, jota hän kaikille kutsutuille auliisti tarjoaa (ja se on todellinen mahdollisuus eikä huijausta, mitä kutsu olisi, jos kutsutulla ei olisi todellista mahdollisuutta ottaa vastaan armoa).
Sanottakoon vielä faraosta, että hän oli jumalattomana ja syntisenä epäjumalanpalvojana ja idolina (faraota palvottiin jumalana) jo valmiiksi paatunut; sitä ei Raamatussa sanota, kutsuiko Jumala häntä näiden tapahtumien aikana vai ei. Sen vain tiedämme, että farao paatui lisää eikä alistunut Jumalan tahtoon.
Farao on lisäksi esikuva saa-ta-nasta.
Viestini 6.6.2013 klo 15:35 on siis osoitettu nimimerkille Hound Dog.
(Viittaan tällä viestillä viestiin osoitteessa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11513415/#comment-61869085
Hound Dogin viesti, johon vastasin, on osoitteessa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11513415/#comment-61864091
mutta ei Jumala paaduta muutoin, kun silloin, kun joku tietoisesti hylkää Hänen kutsunsa tai joka luopuu Hänestä uskoontultuaan. Hän voi silti kutsua ihmistä vielä
uudelleenkin hänen elinaikanaan - Jumala katsoo ihmisen sydämeen ja tietää kaiken, senkin, kuka ei tule koskaan vastaamaan Hänen uuteen kutsuunsakaan.
Pari huomiota viimeisimmästä viestistäsi:
En pilkkaa ketään. Haluan vain jokaisen, joka perustaa uskonsa jollekin muulle kuin kokonaan Jumalan pelastustyölle, heräävän tarkkaamaan vaellustaan ja ojentautuvat sen mukaan, millaista hedelmää oma elämä kantaa. Ei voi ajatella, että on joskus nostanut käden rukousteltassa, niin siinä varassa lepää oma pelastus. Tulee ajatella, että millaista elämää ihminen elää tänään kertoo kuka hänen herransa on. Miten tämä pilkkaa ketään?
Annan ymmärtää, että kukaan ei voi tuntea omaa syntisyyttään ja ansiottomuuttaan, ellei "Jumalan valtakunta tule ihmistä lähelle". Syntisen ihmisen on mahdoton "valita" Jeesusta ilman Pyhää Henkeä. Mutta jos antaudumme ajattelemaan, että olimme erityisen viisaita "ottaessamme Jeesuksen sydämeemme asumaan", annamme kunnian jo jollekin, jolle se ei kuulu - nimittäin itsellemme.
Miten suurenmoiseksi luet ihmisen ajatusmaailman, että sillä voidaan Jumalan suuruus asettaa samalle tasolle ihmisen kanssa - aivan kuin meillä olisi neuvottelukortteja Hänen edessään? Voitko sanoa ymmärtäväsi Jumalan tiet ja miksi Hän sallii toisen pelastua ja toisen ei? Onko mielestäsi aina kyseessä ihmisen valinta? Entä "viattomat miehet afrikassa, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia"? (klisee, tiedän!)
Lopulta Raamatun kirjoitukset saa näyttäytymään itselleen sellaisina kuin ne haluaa nähdä. Jos ei halua luottaa Jumalaan, joka täysin suvereenisti pelastaa ihmisen, jos viihtyy paremmin Jumalan seurassa, joka "odottaa mielenmurhettamme" niin silloin voi jättää osan Raamatun totuuksista omaan arvoonsa. Osaa voi taas korostaa.
Ihmisinä me näemme kun kansakunnat Raamatussa pelastuvat ja ihmiset paatuvat tai ovat paatumatta. Vaikka me näemme nämä asiat ja selitämme ne niin kuin ne ymmärrämme, ei se poista sitä totuutta, että Jumala on vaikuttamassa kaikessa.
"Kun jokin kansa tai joku ihminen paatuu, on kyse aina Jumalan sallimuksesta; ei siitä, että Jumala tahtoisi paaduttaa jonkun, niin että tämä joku menettää mahdollisuutensa katua, kääntyä, uskoa ja pelastua. "
Eli olet sitä mieltä, että jos farao ei olisi ITSENÄISESTI VALINNUT PAATUA, Jumala olisi säästänyt hänet ja egyptin ja päästänyt Israelin menemään? Miten olisi käynyt S-tanan esikuvallisuuden, josta kirjoitat? Eikö Jumala juuri luvannut näyttää voimansa siinä, miten käy faraolle ja hänen väelleen? Olisiko Jumala perunut suunnitelmansa jos farao olisi päästänyt kansan? EIkö Jumala juuri luvannut Moosekselle paaduttaa faraon sydämen, jotta hän ei päästä kansaa menemään?
Vai selitätkö tämän jollain viittauksella kohtaan "jotka Hän on ennalta tuntenut, ne hän on kutsunut" (vapaa lainaus). Tällähän argumentilla kaikkivaltiutta pyritään vähättelemään ajoittain. Eli onko mielestäsi aikaan ja paikkaan sitoutumaton Jumala tiennyt etukäteen, että farao ei päästä ja ottanut asiasta vain palvelijansa Mooseksen edessä kunnian itselleen?
Ei Jumala ole ihmisten mielenliikkeiden varassa toimiva haltija!
Jumala tietää etukäteen, mitä tuleman pitää: siinä on syy, miksi hän voi kertoa etukäteen mitä tapahtuu ja toimia oman suunnitelmansa mukaan (esim. syntien sovitus Jeesuksen kuoleman kautta ja valittujen vanhurskauttaminen hänen ylösnousemuksensa kautta). Mutta Jumalan edeltä tietäminen ei tee tyhjäksi ihmisten moraalisia valintoja tai sitä, että Jumala on antanut kutsutuille päätösvallan Jumalan pojan vastaanottamisesta. Joh. 1:12
Tuskinpa kukaan valitsee "paatumisen" niin, että ajattelee: "minäpä valitsen nyt paatumisen..." Sen sijaan ihminen tekee moraalisia valintoja ja totuus on, että synti paaduttaa. (Hepr. 3:12-13)
Jumalakin muuttaa mielensä, jos ihmiset muuttavat mielensä. Tämä käy selvästi ilmi Israelista ja savenvalajasta (Jer. 18:7-10) sekä Niiniven väestöstä Joonan kirjassa (Jna 3:10). Jumala aikoo rangaista ihmisiä synnistä niin kauan kuin he jatkavat sydämensä paatumuksessa synnissä elämistä, mutta kun he kääntyvät Jumalan tykö ja lakkaavat synnistä, muuttaa Jumala mielensä ja siunaakin ihmisiä rangaistuksen sijasta.
Joona:
3:10 Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.
Jeremia:
18:7 Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan;
18:8 mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.
Hound Dog
Et omasta mielestäsi tietenkään pilkkaa ketään... kirjoituksesi voi tosin hyvin helposti pilkaksi (ivaksi) tulkita:
"...Tiedostan, että inhimillisinä ihmisinä me haluamme yli-inhimillistää Jumalan ja pahimmillaan jotkut tekevät hänestä mustasukkaisen draamakuningattaren, joka kaipaa ihanaa luomakuntansa huippua-ihmistä. Tällainen jumala kikattaa ja nauraa riemusta kun ihminen armossaan ja laupeudessaan "valitsee jeesuksen"..."
Huumoria tai ei, ulotat nämä sanat koskemaan kaikkia niitä, jotka uskovat vaikuttaneensa itse suostumuksellaan valituksi tulemiseensa (vanhasta elämästä luopuminen ja uuden saaminen) ja uskovat pysyvänsä Kristuksessa vapaaehtoisesti (armoa ja sen vaikutusta voidaan vastustaa jopa siihen asti, että armo menetetään ja kuollaan "toisen kerran" synteihin ja rikoksiin; vrt. kahdesti kuolleet, Jda 1:12, ym. luopuneet).
Raamatusta tietämättömien ihmisten kohtalo kaikkina aikoina on oma lukunsa, jota en lähde tässä spekuloimaan.
Jokainen harhaoppi ja virhetulkinta jättää huomiotta Raamatun kokonaisilmoituksen ja selittää tavalla tai toisella pois etukäteen valitun oppinsa kanssa ristiriitaiset kohdat. Jumala kertoo meille lopulta viimeistään ylösnousemuksen jälkeen sen, kuka on erehtynyt ja kuka on ymmärtänyt pyhät kirjoitukset oikein, ja antanut Jumalasta oikean kuvan maailmalle (sanoillaan, opetuksellaan ja elämällään).
Raamattu kertoo kansakuntien ja väkijoukkojen ajallisesta kohtalosta Vt:ssa. Jumala on käyttänyt mm. Assyriaa Israelin ja Babyloniaa Juudan rankaisemisen välikappaleena, mutta on osallistunut myös itse suoraan kansojen ja armeijoiden tuhoamiseen (Joosuan aikana surmasi Israelin vihollisia antamalla taivaasta tippua tulta ja tulikiviä heidän päälleen) tai (tuhooja)enkelin välityksellä (Egyptin esikoiset, Assyrian armeijan surma,..). On totta, että Jumala on vaikuttanut näissä tilanteissa ja sodissa, mutta se ei tee tyhjäksi ihmisten moraalista vastuuta omassa elämässään ja niitä perusteita, joilla Jumala valitsee ikuiseen elämään tai tuomitsee ikuiseen rangaistukseen ihmisiä.
Otetaan vielä esimerkiksi farao ja Israel, jonka Jumala kutsui pois Egyptistä ja valitsi omaksi kansakseen. Ajatellaan niin, että farao ei ollut valittu, joten hän joutui iankaikkiseen vahinkoon (kalvinistisen tms. opin mukaan). Oliko Israel sitten valittu, niin että sai armosta ikuisen elämän?
Siitä miesten joukosta, joka lähti Egyptistä, pääsi luvattuun maahan vain Joosua ja Kaaleb. Muut kuolivat erämaassa. Mooses kuoli ennen Jordanin ylitystä, vaikka saikin yleisen uskomuksen mukaan ikuisen elämän Jumalan armosta.
Vaikka Jumala valitsi Israelin ja toi sen pois Egyptistä, lankesi kansa jälleen epäjumalanpalvelukseen ja suuri osa sen jäsenistä ei peri ikuista elämää. Se, että Jumala on valinnut jonkun kansan (tai jopa ihmisen) ei siis väistämättä tarkoita sitä, että tämä valittu perii ikuisen elämän Jumalan armosta.
Jos ymmärrämme oikein Paavalin kirjoituksia roomalaiskirjeessä, niin hän ei puhu valinnasta ikuiseen elämään siinä mielessä, että kaikki syntyperäiseen Israeliin kuuluvat perivät ikuisen elämän, koska kuuluvat valittuun kansaan, ja faraon kaltaiset "ei valitut" tuomitaan "kadotukseen", kun hän kirjoittaa faraosta ja Israelista. Hän perustelee sanoillaan sitä, että Jumala on valinnut myös pakanakansoista itselleen kansan (kansaan kuuluvia jäseniä).
Paavali asettaa toistuvasti rinnakkain syntyperäisen Israelin ja pakanat, niin että kertoo molempien olevan synnin alla (Room 3) ja pelastuvan uskon kautta Jumalan armosta. Paavali ei siis opeta sanallakaan sitä, mitä eräät luulevat: että Jumala olisi näiden Paavalin sanojen mukaan valinnut toiset ikuiseen elämään ja paaduttaisi toiset ikuisen tuomion rangaistukseen johtavalla tavalla, niin että Jumalan kutsuma ihminen ei voisi vaikuttaa millään tavalla siihen, että perii kerran ikuisen elämän.
Jumala tuomitsee kutsutut nimenomaan sen perusteella, miten suhtaudumme hänen kutsuunsa (evankeliumiin, Jeesukseen, syntiimme,..) Tämä meidän suhtautumisemme vaikuttaa siihen, saammeko (otammeko vastaan) Jumalan armon (saammeko synnit anteeksi ja pyhän hengen lahjan) vai emme. Kun kielletään tämä niin kielletään vastuu, joka on meidän, ei Jumalan.
Rajaton Jumala vs. Rajallinen ymmärryksemme juuri asettaa nämä paradoksit, mm. jos pelastumme, on se 100% Jumalan työ, jos joudumme kadotukseen, on se 100% meidän syymme. Kuitenkaan ihminen ei voi valita syntisyyttä tai synnittömyyttä, vaan olemme syntyämme vihan lapsia, kuten Room. kirjeen tulkinnassasikin mainitset.
Tunnustettakoon tässä vaiheessa, että näillä foorumiargumenteilla tulemme tuskin toisiamme vakuuttamaan omasta kannastamme. Sama Jumala on kuitenkin uskoakseni meidän Isämme. Se, miten tulkitsemme ihmistahdon / Jumalan predestinaation ei muuta sitä asiaa mihinkään.
On ollut ilo keskustella kanssasi. Mielelläni tätä jatkaisin vaikka aivan naamatusten, niin keskutelussa voisi välittyä myös sanojen sävy, eikä väärintulkintojen vaara olisi niin voimallinen.
Kirjoittanen piakkon uuden reformoidun avauksen! Odotan innolla kommenttejasi!
Siunaten,
Vuosikausia kalvinistien yms. henkilöiden kanssa asioista keskusteltuani ja väiteltyäni en pidä keskustelun jatkamista tarpeellisena enkä usko sen tuottavan hyvää hedelmää. Kiitos kuitenkin mielenkiinnosta ja tarjouksestasi viestien vaihtoon. En olisi alunperinkään tahtonut näin paljon kirjoittaa, mutta koska herätyskristittyjen piirissä tunnetaan hyvin vähän erilaisia teologisia näkökantoja ja jopa Raamattua, niin pidin hyödyllisenä muutamalla sanalla viestiäsi kommentoida.
Luin juuri Raamatusta:
Room. 3
21. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
"...joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkii ja kaikille, jotka uskovat..."!
"....sillä ei ole yhtään erotusta..."!
Eli jatkoa tuossa Sinunkin lainaamassasi Room.kirj. kohdassa.
Jumala on luomisessa asettanut ihmisen sisimpään kaipauksen Jumalan puoleen ja Jumala Pyhän Henkensä kautta vetää jokaista ihmistä puoleensa
ja kuten tiedämme, Jumala kutsuu ihmistä tavalla ja toisella ja kun ihminen kuulee tämän Jumalan kutsun, ottaa sen vastaan ja ANTAA PELASTAA ITSENSÄ TÄSTÄ NURJASTA SUKUKUNNASTA, Jumala tulee Henkensä kautta hänen sisimpäänsä ja alkaa vaikuttamaan siellä uskoa.