Ilmestyskirjan rakenteesta
Ilm jakaantuu seuraavaan alkusanojen (1:1-20) ja loppusanojen (22:6-20) sekä tulevaisuuteen suuntautuvan osan johdannon (4:1-5:14) lisäksi seitsemään sykliin:
1. sykli: Seitsemän kirjettä seurakunnille 2:1-3:22
2. sykli: Seitsemän sinettiä 6:1-8:1
3. sykli: Seitsemän merkkisoittoa 8:2-11:14
4. sykli: Lohikäärme ja pedot 12:1-14:20
5. sykli: Seitsemän vihan maljaa 15:1-16:21
6. sykli: Babylonin kukistuminen 17:1-19:20
7. sykli: Kristuksen paluu ja taivaallinen Jerusalem 19:11-22:5
Kaikista jaksoista ei voida käyttää nimitystä kyklos, mutta nimitys on silti hyvin sattuva ja kuvaa erinomaisesti Ilm:n tapaa edetä historian kuvauksessa. Kun seitsemäs sinetti murretaan, lukija odottaa viimeisen tuomion seuraavan - mutta Ilm kaartaa taaksepäin ja alkaa kuvata lopunaikoja uudelleen, nyt seitsemän merkkisoiton avulla. Seitsemäs merkkisoitto saa aikaan riemunpurkauksen taivaassa ja nyt viimeistään lukija kuvittelee saavansa lukea viimeisen tuomion tapahtumista -mutta Ilm kaartaakin takaisin ja alkaa kuvata tapahtumia uudelleen.
Ilmestyskirjan tulkinnasta
Ilm on rikas ja runsas Raamatun kirja, jonka tulkintaa ei voi kuvata yhdellä tai kahdella jännevälillä. Mitä vähemmän tulkintaperusteita eritellään, sitä varmemmin Ilm heijastelee ennen muuta tulkitsijan omaa uskonnollisuutta eikä kirjoittajan tarkoitusta. Ilmestyskirjan tulkinta liikkuu ainakin seuraavilla akseleilla:
1) Aikahistoriallinen - synkroninen - aktualisoiva (nykyistävä)
Aikahistoriallinen tulkinta pyrkii etsimään selityksen kullekin jaksolle siitä tilanteesta, missä Ilm kerran kirjoitettiin ja kysyy, miten Ilmestyskirjan ensimmäiset kristityt lukijat ymmärsivät lukemansa. Aktualisoiva etsii selityksen nykypäivästä tai (lähi)tulevaisuudesta. Synkroninen näkee kirjan tapahtumissa ikuiset, ajattomat totuudet ja maailmanhistoriassa mahdollisesti useinkin toistuvat tapahtumat.
Esim. Puhuttaessa Ilmestyskirjan hallitsijoista aikahistoriallinen tulkinta etsii kahdeksannen kuninkaan kirjoitushetken lähiympäristöstä ja löytää Rooman keisarit, ennen muuta Neron. Aktualisoiva tulkinta löytää Saddam Husseinin tai pian uudelleen perustettavassa Neuvostoliitossa valtaan nousevan valtionpäämiehen. Synkroninen tulkinta näkee, että pedon varjo on häilähtänyt Neron, Domitianuksen, Napoleonin, Stalinin ja Hitlerin hahmossa (ja odottaa viimeisten ennustusten täyttymistä).
Aikahistoriallinen selitys on tulkinnan kannalta välttämätön. Synkroninen näkökulma merkitsee minulle hermeneuttista avainta, mutta aktualisoivalta tulkinnalta emme saa kokonaan sulkea silmiämme.
Teksti E. Koskenniemi
Ilm jakaantuu seuraavaan alkusanojen (1:1-20) ja loppusanojen (22:6-20) sekä tulevaisuuteen suuntautuvan osan johdannon (4:1-5:14) lisäksi seitsemään sykliin:
1. sykli: Seitsemän kirjettä seurakunnille 2:1-3:22
2. sykli: Seitsemän sinettiä 6:1-8:1
3. sykli: Seitsemän merkkisoittoa 8:2-11:14
4. sykli: Lohikäärme ja pedot 12:1-14:20
5. sykli: Seitsemän vihan maljaa 15:1-16:21
6. sykli: Babylonin kukistuminen 17:1-19:20
7. sykli: Kristuksen paluu ja taivaallinen Jerusalem 19:11-22:5
Kaikista jaksoista ei voida käyttää nimitystä kyklos, mutta nimitys on silti hyvin sattuva ja kuvaa erinomaisesti Ilm:n tapaa edetä historian kuvauksessa. Kun seitsemäs sinetti murretaan, lukija odottaa viimeisen tuomion seuraavan - mutta Ilm kaartaa taaksepäin ja alkaa kuvata lopunaikoja uudelleen, nyt seitsemän merkkisoiton avulla. Seitsemäs merkkisoitto saa aikaan riemunpurkauksen taivaassa ja nyt viimeistään lukija kuvittelee saavansa lukea viimeisen tuomion tapahtumista -mutta Ilm kaartaakin takaisin ja alkaa kuvata tapahtumia uudelleen.
Ilmestyskirjan tulkinnasta
Ilm on rikas ja runsas Raamatun kirja, jonka tulkintaa ei voi kuvata yhdellä tai kahdella jännevälillä. Mitä vähemmän tulkintaperusteita eritellään, sitä varmemmin Ilm heijastelee ennen muuta tulkitsijan omaa uskonnollisuutta eikä kirjoittajan tarkoitusta. Ilmestyskirjan tulkinta liikkuu ainakin seuraavilla akseleilla:
1) Aikahistoriallinen - synkroninen - aktualisoiva (nykyistävä)
Aikahistoriallinen tulkinta pyrkii etsimään selityksen kullekin jaksolle siitä tilanteesta, missä Ilm kerran kirjoitettiin ja kysyy, miten Ilmestyskirjan ensimmäiset kristityt lukijat ymmärsivät lukemansa. Aktualisoiva etsii selityksen nykypäivästä tai (lähi)tulevaisuudesta. Synkroninen näkee kirjan tapahtumissa ikuiset, ajattomat totuudet ja maailmanhistoriassa mahdollisesti useinkin toistuvat tapahtumat.
Esim. Puhuttaessa Ilmestyskirjan hallitsijoista aikahistoriallinen tulkinta etsii kahdeksannen kuninkaan kirjoitushetken lähiympäristöstä ja löytää Rooman keisarit, ennen muuta Neron. Aktualisoiva tulkinta löytää Saddam Husseinin tai pian uudelleen perustettavassa Neuvostoliitossa valtaan nousevan valtionpäämiehen. Synkroninen tulkinta näkee, että pedon varjo on häilähtänyt Neron, Domitianuksen, Napoleonin, Stalinin ja Hitlerin hahmossa (ja odottaa viimeisten ennustusten täyttymistä).
Aikahistoriallinen selitys on tulkinnan kannalta välttämätön. Synkroninen näkökulma merkitsee minulle hermeneuttista avainta, mutta aktualisoivalta tulkinnalta emme saa kokonaan sulkea silmiämme.
Teksti E. Koskenniemi
Vastaukset 22
Vanhimmat
2) Vanhaan testamenttiin perustuva - mielivaltainen
Ilmestyskirja heijastelee jatkuvasti Vanhan testamentin tekstien elävää ja sykkivää perinnettä. Ilmestyskirjan ratsastajat, puhe Karitsasta ja ennustus uudesta Jerusalemista ovat kaikki osa tätä perinnettä. Vanhan testamentin juurien selvitteleminen on merkittävä osa Ilm:n selittämistä.
Vanhan testamentin sivuuttava tai kevyesti ottava aktualisoiva selitys johtaa mielivaltaisuuteen. Selittäjä on kuin sirkusnäytäntöön vasta loppuparaatin alkaessa pujahtanut katsoja, joka kovaäänisesti mutta mitään asiasta ymmärtämättä selvittelee yleisölle, mitä kukin paraatiin osallistuja on näytöksessä tehnyt. Leijonanäkesyttäjästä tulee silloin akrobaatti ja tulennielijästä klovni.
3) Kirjaimellinen - symbolinen
Symbolisen tulkinnan asettaminen kirjaimellisen tulkinnan edelle ei ole luterilaisessa perinteessä kovin tavallinen vaihtoehto. Ehtoollisen asetussanoissa pitäydymme sanojen yksinkertaiseen merkitykseen vastoin reformoitujen symbolista tulkintaa. Silti Ilmestyskirjan kohdalla symbolinen tulkinta on paikoin ainoa mahdollisuus tehdä oikeutta kirjalle. Avainkohtana on Ilm 12, jolla on poikkeuksellinen ominaisuus: Me tunnemme tämän jakson tapahtumasarjan evankeliumeista ja Apostolien teoista ja pystymme näin vertailemaan Ilmestyskirjan esitystä näihin.
Kahdennessatoista luvussa alkava sykli (12-14) on selittäjälle erittäin vaikea ja se on tuottanut Kirkon historian aikana kaikkein eniten villejä tulkintoja. Kertaamme sen perusohjeen, että varovaisuus on Ilmestyskirjan selittäjälle hyve eikä taakka.
Vaimo, lapsi ja lohikäärme
12:1-6
Uuden syklin alun voi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Vallan merkein varustettu vaimo on Jumalan kansa, Kirkko. Hän synnyttää pojan, jolla on kiistämätön herruus maailmassa, Jeesuksen Kristuksen. Lohikäärme on Jumalan vastustaja, Saatana. Kristus nousee Taivaaseen, mutta vaimon eli Kirkon on lapsineen jaksettava elää lopunajat. Näin Ilmestyskirja piirtää muutamin uskomattoman taitavin ja puhuttelevin vedoin koko maailmanhistorian loppunäytöksen ääriviivat: Kristus hallitsee Taivaassa, hänen Kirkkonsa elää täällä maan päällä ja on Saatanan katkeran vihan kohteena.
Raamatussa EI mainita kirkosta mitään vaan SEURAKUNNASTA. SuurtaBabylonia on myös lopun ajan ekumeeninen porttokirkko(ev.lut katolinen ?).
Saa..na ajetaan pois Taivaasta
12:7-12
Lyhyesti kuvattu Kristuksen maailmassa suorittama työ sai aikaan valtavan muutoksen Taivaassa. Saatana, joka syytti ihmiskuntaa Jumalan edessä, heitettiin ulos Taivaasta ja alas maan päälle. Miikael, Israelin suojelusenkeli, sotii nyt nimenomaan Kirkon puolesta. Saatanan osana on joutua syöstyksi alas, maan päälle. Se on Kristuksen Kirkolle toisaalta loistava iloviesti, jossa toisaalta on katkera sivumaku. Jumalan edessä meillä ei enää ole syyttäjää sen jälkeen kun Kristus on suorittanut lunastustyönsä ja se on meille tietenkin asia numero yksi. Varjopuolena on, että Saatana, joka vihasi Kristusta, käy nyt lyhyenä lopunaikana täydellä voimallaan Kristuksen omien kimppuun. Silti näin on Kirkolle parempi.
Vaino ja varjelus
12:13-18
Maan päällä Saatana ei hukkaa aikaa, vaan käy Vaimon - siis Kirkon - kimppuun. Kirkkoäiti kuitenkin varjellaan niin, ettei Saatana saa häntä tuhotuksi. Raivoissaan Saatana käy "muiden lasten" eli kristittyjen kimppuun. Näin lopunajat kulkevat kohti huipennustaan - mutta ennen 19. lukua saamme syventyä vielä moneen ongelmaan.
-----
Olemme valinneet useassa kohdassa kirjaimellisen tulkinnan sijasta symbolisen. Symbolinen tulkinta on monessakin mielessä mielenkiinnottomampi kuin konkreettinen tulkinta, joka on usein vienyt huimapäisiin ratkaisuihin. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet kerta toisensa jälkeen vääriksi ja lisäksi niissä on aivan liian usein astian maku. Omia harhojaan muutenkin opettavat näkevät asiat omassa valossaan ja vääntävät Raamatun mielivaltaisesti sen mukaiseksi. Symbolinen tulkinta on vaatimatto-mampi ja värittömämpi. Sehän puhuu ennen kaikkea melko yleisesti Kirkon asemasta maailmassa ja samalla meidän omasta asemastamme. Se jättää tulevaisuuden valtaosaltaan salatuksi. Silti se on todennäköisesti oikea ja antaa meille riittävät eväät korjata omaa elämän vaellustamme. Tämänkin kerran tekstin perusajatukset ovat kyllin selvät, jotta voisimme tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset: Meidät on Kristuksen verellä vapautettu Jumalan vihasta ja kuulumme Jumalalle. Määränpäämme on Taivas. Kuitenkin tässä maailmassa pitää valtaa Saatana, joka saattaa ihmiskunnan enemmistön torjumaan Kristuksen ja lisäksi vihaamaan ja vainoamaan kristittyjä ja heidän uskoaan. Kaikkien ahdistusten keskellä on Kristus kuitenkin meidän kanssamme - tarvitaan vain uskallusta ja kuuliaisuutta Herraamme kohtaan.
Symbolinen tulkinta on siis ainakin tietyissä kohdissa Ilm:n selittäjän ainoa mahdollisuus. On epävarmaa, kuinka pitkälle tässä voidaan mennä, ja siksi Ilm:n perusteella on vaikea rakentaa dogmatiikkaa. On syytä liittää se mahdollisimman tiiviisti muuhun Raamatun opetukseen.
Johtopäätöksiä
1. Ilmestyskirjan selittäjän on tyydyttävä löytämään voimakkain värein maalatuista kuvista ydin-sanoma ja suostuttava jättämään monta yksityiskohtaa avoimeksi. Niukkuus ja varovaisuus on selittäjälle hyve. Koko kirjan kantava ajatus on, että Jumalalla on omassa maailmassaan suvereeni valta. Vaikka tällä hetkellä ja tulevaisuudessa Kristuksen omia vainotaan, on syytä riippua kiinni Kristuksessa, sillä Kristuksen veren takia taivas on hänen omilleen auki.
2. Erityisesti näkyjen syklien kohdalla kirjaimellinen tulkinta saattaa johtaa pahasti harhaan. Kiinnitämme huomiota muutamiin mahdollisuuksiin:
- Luvut ovat ilmeisesti enimmäkseen symbolisia: "12 000" joka sukukunnasta merkinnee suurta joukkoa, joka on vainoista huolimatta viimeistä myöten paikalla taivaassa; "tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää" on "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" tai "kolme ja puoli aikaa", Danielin kirjan lyhyt aika (Dan. 7:25); "tuhat vuotta" on Jumalan tarkoin määräämä aika.
- "Babylon" ei välttämättä ole mikään kaupunki (vaikka se toisaalta selvästi tarkoittaa Roomaa, 17:9), vaan Jumalaa vastassa oleva kollektiivinen ihmiskunta.
- "Pedon" piirteitä on ollut ja tulee olemaan useissa vallanpitäjissä aina siihen asti, kunnes tulee se, johon tuntomerkit pätevät lopullisesti.
- "Pedon merkki" ei välttämättä ole konkreettinen asia, vaikka se saattaa viitata epäjumalien kultin tatuointeihin. 200-luvun loppupuolen kristittyjen vainoissa muutamat kristityt uhrasivat epäjumalille ja hankkivat näin suojakseen virkamiehen antaman todistekirjan lojaalisuudestaan - yhtä hyvä pedon merkki tämä kuin tatuointikin!
- Tuhatvuotinen valtakunta on Kirkon aika, jolloin pyhät hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa taivaasta käsin.
Maanpäällisen elämänsä aikana Jeesus opetti vain vertauksin. Samoin hän opettaa Ilmestyskirjassaankin, jonka antoi Johanneksen kautta meille luettvaksi.
Esim. Ilm. 11 Kertoo symbolein seurakunnan vaiheet antkikristuksen ajassa,
aina tempaukseen, Nouskaa tänne ylös saakka.
Ilm 12 luku kertoo saman asian taivaasta käsin katsottuna..
Tutkikaapa tätä Hengessä ruökoillen.
Oikea Jumalan temppeli on vain seurakunta,
eikä mikään ihmiskäsin rakennettu temppeli
Leikittiin Hitleriä 2:n ms:n tamineissa vanha kivääri olalla. Tehtiin myös hail-tervehdyksiä historian muistoiksi. Yhtäkkiä mäen alla ratsasti kaksi ratsastajaa, harmaat hevoset. Huusivat, että -paetkaa nopeasti, on kiire!! Jokun vihollinen tai muu oli saavuttamassa olin paikkamme.
Ajattelin vaan, että liittyisivätkö nuo mitenkään Ilmestyskirjan hevosiin, sinetteihin?
Siis neljäs sinetti puhuu hallavasta hevosesta. Näyssä oli kaksi ratsastajaa, jotka voisivat tarkoittaa "kuolemaa ja tuonelaa". Ilm. ei puhu vihreästä hevosesta, mitä pidetään islamismin vihamielisenä nousuna. Mutta natsismi ja islamismi ovat ihan saman henkivallan eri ilmenemismuotoja. Natsismi ja islamismi ovat tyypillisimpiä antikristuksen henkivaltoja. Myös muinainen kommunismi kuuluu ihan samaan kategoriaan, nykymuodossaan Putinismi lakeijoineen.
Karhulla on koukut leuoissaan ja sitä viedään kohti Lähi-Itää!
Palstalla usein käsiteltyjä aiheita. Tässä aloituksessa papin näkemys suuntaviivoista Ilm.kirjaan.
Jos mukamas Ilmestyskirja kertoisi nykyajan tapahtumista, ja olisi suunnattu nykyajalle, miksi esim. siinä alussa olevat kirjeet on suunnattu sellaisiin kaupunkeihin jotka nykyään ovat enemmänkin kyläpahasia, jos eivät täysin hylättyjä ja raunioina? Kaupunkeihin, joissa kristinuskoa ei ole ollut satoihin vuosiin?
Joskus vuonna 100 kyllä olleet merkittäviä kaupunkeja joissa on ollut kristillisiä seurakuntia.
Tämänkin ongelman on luultavasti "vääräuskoinen" ateisti kehittänyt vain mielikuvituksellaan tai vääärällä tulkinnallaan.
Melkoinen lajitelma ihmisiä olemassa. Oikea uskoisia ja vääräuskoisia. Oikea uskoisia ateisteja ja vääräuskoisia ateistejakin.
Niin,katsos kuin ateismi ei ole uskonto vaikka uskovaiset niin väittävätkin.
Tule pois sieltä kaislikosta suhisemasta. Ateismi nimittäin on uskonto, mikäli uskomme David Pawsonia. Hän nimittäin sanoi, että ateismi se vasta uskoa vaatiikin kun kaikki on alkanut tyhjästä. Uskovalle alku oli Jumalan luomaa.
Mikä saa sinut kuvittelemaan että ateismi vaatisi uskoa nimenomaan siihen että kaikki on alkanut tyhjästä?
"Ateismi nimittäin on uskonto, mikäli uskomme David Pawsonia"
Ei babtisti-saarnaaja Pawsonia kannatakkaan uskoa.
Ateismi ei ole järjestelmä, joka tarjoaa kokonaisvaltaisen selityksen mailmasta mitä sen tulisi olla että täyttäisi uskonnon määritelmän.Ateismissa ei myöskään järjestetä palvontamenoja kenellekään eikä millekään.
Ateismi tarkoittaa vain jumaluskon puutetta.
Sano sinä! Onhan se mahdottomuus kuitenkin, että tyhjästä.
Kaikkeudessa on niin paljon selvittämättömiä asioita, että ei kysymykseen oikeata vastausta ainakaan vielä edes ole, se voi myös olla ikuinen mysteeri.
Kovasti kyllä tutkimusvälineet ja tiede on kehittynyt noista Raamatun raapustuksen ajoista ja tieto ja ymmärrys kasvanut melko
isesti,eikö?
Samalla kyllä kun tieto kasvaa niin aukeaa uusia kysymyksiä mihin ei aiemmin ole vastausta edes osattu hakea.
Se taas on ainakin minulle mysteeri miten joku voi ajatella, että jos jostain ei itse eikä edes lahkon pääsaarnaaja tiedä mitään niin asialla on tällöin ollut Jumala ilman mitään muttia.
Teuvo Kopralta lisää Ilmestyskirjasta.
http://www.koprat.info/ilmestyskirja_esipuhe.html
Sekö todistaa Jumalan viisaudesta, että Raamatun tekstit on niin sekavia ja ristiriitaisia ettei niistä kovinkaan helpolla yhteistä näkemystä saa kenenkään kanssa?
Minun mielestäni viisauden merkki olisi päinvastoin jos joku noin paksun niteen kyhäisi ja kaikki ymmärtäisivät sen samalla tavalla.
Sen raamatusta kyllä ymmärtää ettei sen teksteissä ole oikein tolkun hiventäkään.
Kopralla on Ilmestyskirjan sanoma hukassa !
Hitler, Neuvosto-liitto jaSaddam , ovat kristinuskoisten harhaennustuksia mikään nistä ei tule takaisin.
Ilmestyskirjan Johanneksen aikoihin Rooma oli valtaapitävä ja sieltä tarkemmin Flavius suku,
Johannes tulkitsi Danielin kirjaa yhtälaisella menestyksellä kuin kuka tahansa tällä osastolla on tulkinut ja Johanneksen Baabeli oli Rooma ja Domitianus hänen Antiruxksiksensa.
Ja mitä aiakauteen tulee ne oli kirjoitettu siihen aikakauteen, ei 2000 vuotta myöhempään, ei edes Vesiviuksen purkaus tuonut toivottua loppua, sille vihatule mammonan palvonnan maailmalle jota alkukristillisyys vihasi ja tavoteli Jeesus Jumalan rinalla hallitsemispaikkoja.
Nykyäänkin on ihmisiä ,jotka kuulevat, näkevät näkyjä, sekoavat ja selittävät aioita päin helkutttia itse niihin uskoen ja uskotellen toisile ja aina jokunen uskoo .näin on Johanneskin sekoillut vanhoilla päivilään vankilasaarela
Kritikansa on hullun aivoitukia pitänyt pyhinä apokalypseinä vuosituhansia , yritäen selittää niitä moninaisilla tavoila.
Päällekirjoitus 1:1‑3
Ilmestyskirjan nimi on harhaanjohtava. Kirjaa kutsutaan Johanneksen ilmestykseksi, vaikka kyse on Jeesuksen ilmestyksestä. Kirjan ensimmäisessä lauseessa sanotaan, että ylösnoussut Kristus sai ilmestyksen Isältä Jumalalta ja lähetti enkelinsä ilmoittamaan sen Johannekselle. Voimme puhua ilmoituksen ketjusta. Syntinen ihminen ei kestä pyhän Jumalan suoraa puhetta. Jeesus on välimies ihmisten ja Jumalan välillä. Hän on kuin muuntaja, joka muuntaa Jumalan suunnattoman voiman syntiselle ihmisille sopivaksi. Jeesus sai ilmestyksen kertoakseen palvelijoilleen, mitä Jumala on päättänyt ja mitä Jumalan päätöksen mukaan tulee tapahtumaan.
Ilm:n kirjoittaja kertoo olevansa Jeesuksen palvelija tai orja. Sellaiseksi myös Paavali kutsui itseään (esim. Fil 1,1). Kuka tämä Johannes on, sitä selvittelimme johdannossa. Varmaa se ei ole, mutta mahdollista kyllä, että kyseessä on apostoli Johannes, yksi kahdestatoista.
Ilm ei sisällä Johanneksen omia ajatuksia tai sitä, mitä hän itse kuvittelee maailman tulevaisuudesta. Siitä kertoo jae 2. Johannes kirjoitti sen, minkä hän sai Jumalalta kirjoitettavaksi. Siksi hän puhuu Jumalan sanasta ja Jeesuksen Kristuksen todistuksesta. Kun pidämme tämän mielessämme, luemme Ilm:aa oikein. Emme ole tekemisissä ihmisen hengentuotteen kanssa, vaan sen, mitä Jumala on nähnyt hyväksi meille kertoa.
Jumala tarkoitti, että Johannekselle annettu ilmestys kirjoitetaan muistiin ja että sitä luetaan ja kuunnellaan Jumalan seurakunnassa. Ilmestystä ei annettu siksi, että se tyydyttäisi ihmisten loputonta uteliaisuutta, vaan siksi, että se uskottaisiin ja siitä tehtäisiin oikeat johtopäätökset. Sitä tarkoittaa varteen ottaminen jakeessa 3. Ilm ei ole kirjoitettu vain niille, jotka elävät juuri ennen Jeesuksen paluuta. Ilm:lla on sanottavaa kaikkien aikojen kaikille ihmisille. Siksi Johannes kehottaa kaikkia lukemaan, mitä hän sai nähdä.
Sanalla autuas on UT:ssa lähinnä kaksi merkitystä. Autuas voi tarkoittaa pelastettua ‑ sitä, joka on matkalla taivaaseen. Toisinaan autuaalla tarkoitetaan sitä, jota kannattaa onnitella. Jälkimmäisestä lienee nyt kyse. Onniteltavia ovat ne, jotka lukevat ja kuulevat Ilm:aa ja uskovat, mitä se sanoo. Näin siksi, että hetki on lähellä. Kyse lienee hetkestä, jolloin Kristus saapuu. Se on lähellä. Se, joka lukee Ilm:aa, tietää tämän ja ymmärtää varautua Jeesuksen paluuseen. Sitä, joka näin tekee, kannattaa onnitella.
Tervehdys seurakunnille 1:4‑8
Johannes lähetti Ilm:n Aasian maakunnan seitsemälle seurakunnalle ilmeisesti samaan tapaan kuin Paavali lähetti kirjeitä seurakuntiin. Johanneksen tervehdyskin muistuttaa Paavalin kirjeiden alkutervehdystä. Hän toivottaa seurakunnille armoa ja rauhaa. Jakeessa 4 Johanneksesta kerrotaan vain nimi eikä häntä esitellä sen tarkemmin. Tämä viittaa siihen, että Johannes oli tunnettu mies ‑ kaikki tiesivät, kuka hän oli eikä hän siksi tarvinnut laajempia esittelyjä. Tämä puhuu sen puolesta, että Ilm:n kirjoittaja on opetuslapsi Johannes. Vankka kristillinen perimätieto kertoo hänen olleen noin 30 vuotta piispana juuri niillä seuduilla, jonne Ilm on lähetetty.
Seitsemän seurakuntaa, jotka luetellaan myöhemmin, olivat vain osa Rooman valtakunnan Aasian provinssin seurakunnista. Miksi kuitenkin puhutaan vain näistä seitsemästä? Mainituissa seurakunnissa oli paljon sellaista, mistä toiset seurakunnat saattoivat ottaa oppia. Seurakunnista kerrotaan hyvää ja toisille esikuvaksi kelpaavaa. Samalla puhutaan synneistä, joita esiintyi mainituissa seurakunnissa, ja muita seurakuntia varoitetaan lankeamasta samoihin synteihin. Seitsemän mainittua seurakuntaa antaa kattavan kuvan siitä, millaista voi olla muidenkin seurakuntien elämä ‑ hyvine ja huonoine puolineen ‑ ja ehkä siksi puhutaan vain näistä seitsemästä. Siihen, että mainitaan juuri seitsemän seurakuntaa, voi olla toinenkin syy. Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku. Seitsemän seurakuntaa kuvaa koko Kristuksen Kirkkoa, sen kaikkia seurakuntia.
Jumala ilmoitti Moosekselle nimekseen "Minä olen" (Jahve, 2 Moos 3,14). Johannes toivottaa armoa ja rauhaa "häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva". Johannes on kuin avannut Jumalan nimen salaisuuden ja kertoo jotakin siitä, mitä Jumalan nimi tarkoittaa. Koska Jumala on, hän on kaiken ylläpitäjä. Koska hän oli, hän on kaiken olemisen alku. Koska hän on tuleva, hän on se, joka päättää kerran tämän maailman. Johanneksen määritelmä Jumalasta muistuttaa siitä, että Jumala elää iankaikkisuudessa, jossa kaikki aikamuodot ovat ihmeellisellä tavalla läsnä.
Seitsemän henkeä jakeessa 4 tarkoittanee Pyhää Henkeä. Jesajan kirjan luvussa 11 puhutaan tulevasta Messiaasta ja paljastetaan seitsemän Jumalan Hengen ominaisuutta (Jes 11,2). Voi olla, että "seitsemän henkeä" tarkoittaa juuri Pyhän Hengen ominaisuuksia. Toinenkin mahdollisuus on: sillä, että puhutaan seitsemästä hengestä ja seitsemästä seurakunnasta, opetetaan, että Pyhä Henki on läsnä kaikissa seurakunnissa. Yhtään seurakuntaa ei ole jätetty Jumalan Hengestä osattomaksi.