Veit minulta järjen.....

vienyt järkeäsi. Niin jos se olinkaan minä???

Kuinka voit valita melkein saman otsikon kun minä, vannon vaikka mummoni haudalla, etten ollut nähnyt tätä tekstiä ennen huhtikuuta.

Olemme ilmeisesti sieluiltamme peilkuvia( tai sitten kaikki on vain omituista sattumaa,) vain sinä tiedät totuuden?

Jos olemme toistemme sielunkumppanit, niin ongelma on tämä; me toimimme täsmälleen samalla tavalla toisiamme kohtaan:
-jos minä olen sinulle vihainen, niin sinäkin olet minulle vihainen, jos taas rakastamme toisiamme niin kaikki tapahtuu taas peilikuvina.

Ja mikä kaikkein kamalinta; jos sinä et saa minua mielestäsi, vaan pyörin siellä jatkuvana nauhana niin sama toistuu peilikuvana minun päässäni...

Minä rakastan sinua ihan oikeasti, mutta älä edes kuvittele, ettenkö muuten ajattelisi asioista täsmälleen samalla tavalla kuin sinä...se hyvä puoli tässä sielunkumppanuudessa on, että voi sanoa toiselle, että katsoppa peiliin, mitä oikein ajattelet!

:))jos tämä jää meidän välillämme viimeiseksi viestiksi, niin olkoon sitten niin. Kyllähän sinä tiedät, miten asiat ovat ja niin tiedän minäkin. Olin suunnattoman loukkaantunut siitä, että aliarvioit hyvyyttäni ja motiivejani huhtikuussa, jos olisin nähnyt sinua silloin, olisin voinut "vetästä lättyyn"...no luultavasti tunne oli molemminpuolinen :) HIH:)

Äh, en jaksa selitellä enempää, sanon vain sen, että et voi todellakaan menettää minua koskaan, toisaalta minä haluan elää vapaana ja antaa saman vapauden ja rauhan sinullekin, toivon että olet elämässäsi onnellinen (parasta olla, niin että minäkin saan olla!!!)

Säilytä aina ihana optimismisi ja huumorintajusi (minäkin haluan säilyttää ne!!!!!) äläkä enää ole niin riutuvan yksinäinen (etten minäkään olisi!!!!!).

Jos tiesit mikä minua järkytti, niin olet silloin sielunkumppanini.

Hyvää kevättä, eikä tarvitse vastata, mietit juttuja vaan itseksesi, niin kommunikaatio hoituu :) HIH:)