Kristitty ja homoseksuaalisuus

2. Mitä lääketiede sanoo

Homoseksuaalisuudesta käytyä keskustelua on hallinnut ns. Kinseyn raportti, jonka mukaan miehistä noin neljä prosenttia ja naisista jonkin verran vähemmän on sellaisia, joiden kaikki sukupuolikontaktit ovat homoseksuaalisia. Nykyään raporttia arvostellaan ankarasti, koska tutkittava väestö ei edustanut normaaliväestöä, vaan siinä oli suhteettoman paljon esim. rikollisen taustan omaavia. Tuoreimman tutkimuksen mukaan miehistä homoseksuaaleja on noin prosentti.


Homoseksuaalisuudesta ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. SETA suosii tietysti väljää määritelmää, jonka mukaan homoseksuaalisuus tarkoittaa "saman sukupuolen keskinäisiä tunteita, fantasioita ja käyttäytymistä riippumatta siitä, miten ne toteutetaan". Näin rajanveto esim. nuorten lujaan ystävyyteen ja homoseksuaalisuuteen käy häilyväksi, mikä lienee tarkoituskin. Yrittämättä antaa yksiselitteistä määritelmää, totean Raamatun tuntevan vain homoseksuaalisen sukupuoliaktin. Ajatuksista tai tunteista se ei puhu mitään.


Tutkimus ei ole kyennyt selittämään homoseksuaalisuuden syytä. Homoseksuaalit itse torjuvat päättäväisesti ajatukset, joiden mukaan heidän käyttäytymisensä johtuu pysähtymisestä tietylle seksuaalisen kehityksen tasolle. Synnynnäisenä tai ympäristön vaikutuksena joillakin ihmisillä on taipumus homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Tämän lisäksi on syytä pitää kiinni siitä, että ainakin biseksualismi voi olla myös opittu käyttäytymismuoto, ja paras argumentti on ilmiön yleisyyden vaihteleminen samassa kulttuuripiirissä eri aikakausina. Kansan geeniperintö ei voi vaihdella niin suuresti kuin tässä edellytetään.


3. Vanha testamentt

Tooran suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on tunnetun ehdoton. "Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko" (3 Moos 18:22). "Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava." (3 Moos 20:13). Sodoman asukkaat koettivat ennen kaupunkinsa hävitystä käydä Jumalan enkelien kimppuun ja tehdä heille homoseksuaalista väkivaltaa.


Monet ovat koettaneet lukea sisälle Vanhaan testamenttiin sellaista, mikä voisi lieventää ensimmäisen testamentin ehdottomuutta. Aina toisinaan joku pyrkii näkemään Daavidin ja Joonatanin väkevän ystävyyden tässä valossa ("Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi", 2 Sam 1:26). Tämä tulkinta on vain ikävä osoitus siitä, miten todella syvä ja luja ystävyys samaa sukupuolta olevien kesken yhä useammin ymmärretään väärin. Tämä ei ole Daavidin ja Joonatanin, vaan "tulkitsijan" vika. Toiseksi korostetaan, ettei VT puhu tavallisesta homoseksuaalisuudesta, vaan kanaanilaisten uskontojen kulttimenoihin liittyvistä homoseksuaalisista prostituoiduista. Yksi syy homoseksuaalisuutta kohtaan tunnettuun inhoon onkin varmaan ollut sen liittyminen pakanallisiin kulttimenoihin. Niihin liittyivät myös lasten uhraaminen Molokille ja heteroseksuaalinen hurjasteleminen. Että joku kielteinen asia liittyy toiseen kielteiseen asiaan, ei merkitse että molemmat olisivat yksinään sallittuja ja Jumalan tahdon mukaisia.


Tekemättä tekstille rajusti väkivaltaa VT:a ei saa hyväksymään homoseksuaalisuutta tai edes vaikenemaan siitä. Jeesuksen ajan juutalaisuus seurasi kaikessa tietenkin tooran määräyksiä. Lähteiden ajoitus on tosin ongelmallista, mutta ainakin myöhemmin muistiin kirjoitetussa traditiossa molemmat syylliset oli kivitettävä, mikäli hyväksi käytettykin oli yli 12-vuotias (Sanh 7,4). Samalla kuitenkin näemme kaikesta, että Jeesuksen aikana juutalaiset joutuivat taistelemaan homoseksuaalisuutta vastaan (Test. Levi 17; Test. Naftali 4). Ilmiö oli siis olemassa - mikä tuskin yllättää ketään - mutta se oli ankarasti kielletty ja sitä vastaan taisteltiin.

4. Kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri
Antiikin kreikkalaisessa maailmassa biseksuaalisuus oli hyvin yleinen ja useimmiten hyväksytty käyttäytymismuoto. Esiklassillisen ja klassillisen kauden (480-330 e.Kr.) Kreikka oli miesten maailma, jossa homoseksuaalisuudelle oli hyvä elinalusta. Lesboksen suuren laulajattaren Sapfon kuuluisat runot ovat antaneet nimen eräälle sukupuoliselle käyttäytymismuodolle. Myös monet muut lyyrikot ylistivät homoseksuaalista rakkautta. Erityisen merkittävä osuus tällä käyttäytymismuodolla oli Spartassa, jossa nuorten poikien ikäluokat elivät ja saivat kansalaiskoulutuksensa yhdessä. Taistelupareja yhdisti usein toisiinsa homoseksuaalinen side. Ateenassa prostituutioon perustuvaa pederastiaa rajoitettiin. Joku saattoi tuoda esiin myös homoseksuaalisen suhteen eettisen ongelman, luonnonvastaisuuden; tällainen suhde kun ei tähdännyt uuden elämän syntymään, vaan teki ihmisestä himon orjan (Platon, Lait 1,636C). Asiaa käsiteltiin kuitenkin täysin luontevasti esim. Platonin dialogissa Pidot. Paheen laadusta saa kuvan Lysiaan kirjoittamasta oikeuspuheesta, joka liittyi erääseen homoseksuaalisesta kolmiodraamasta johtuneeseen tappelunnujakkaan. Oikeudessa asiasta vastaava noloilee hieman asemaansa, kun joutuu paljastamaan himonsa tuomioistuimen edessä. Kyseessä ei ollut kuitenkaan sen vakavampi asia kuin yleensä periksi antaminen oman ruumiinsa halulle, mitä filosofit opettivat varomaan. Ei se juuri muuta pikkupahetta pahempi asia ollut. Paimenrunouden suuri nimi Theokritos osoittaa muutama vuosisata myöhemmin homoseksuaalisuuden kiistattoman aseman kreikkalaisessa kulttuurissa.


Roomalaisen sivistyksen aamunkoitteessa koomikko Plautus, joka puhui kansan kieltä ja heijasteli kansan asenteita, kutsui homoseksuaalisuutta "kreikkalaiseksi tavaksi". Satakunta vuotta myöhemmin asiat olivat jo toisella tolalla. Suurimmista runoilijoista Catullus, hurskaaksi mainittu Vergilius sekä Horatius pitävät homoseksuaalista käyttäytymistä täysin luonnollisena asiana. Moralistisessa runossaan Horatius kehottaa nuoria miehiä pysymään irti aviovaimoista niin kauan kuin saatavilla on orjapoikia tai orjatyttöjä. Terävin pilkkakirves Martialis pilkkaa ihmisiä, joiden homoseksuaalisessa käyttäytymisessä oli erilaisia huvittavia piirteitä. Ensimmäisillä vuosisadoilla j.Kr. asennoituminen homoseksuaalisuuteen näyttää pysyneen ennallaan. Sekä teoriassa että käytännössä homo- ja biseksuaalisuus hyväksyttiin siinä kuin heteroseksuaalisuuskin. Se oli täysin hyväksytty käyttäytymismuoto. Tältä siis näytti maailma, jota nuori kristinusko alkoi valloittaa. Miten uusi usko suhtautuisi tähän kysymykseen?


5. Uusi testamentti
UT:n merkittävin kannanotto homoseksuaalisuuteen on tunnetusti Paavalin Roomalaiskirjeessä (1:24-28). Jaksossa 1:18-32 Paavali osoittaa pakanoiden syyllisyyden Jumalan edessä. Jumalan luomistyöt olivat pakanoiden nähtävissä, mutta he eivät olleet palvoneet häntä Luojana. Sen sijaan he olivat muuttaneet Jumalan kirkkauden ihmisen ja eläinten patsaiden muotoiseksi. Koska pakanat hylkäsivät elävän Jumalan, elävä Jumalakin hylkäsi heidät. Esimerkki siitä, miten kauas pakanat ovat luopuneet, on Paavalin mukaan juuri homoseksuaalisuus: "Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan." Paavalin taustalla on VT:n ja hänen oman aikansa juutalaisuuden saumaton inho homoseksuaalisuutta kohtaan. Apostolia on yritetty pelastaa tekemällä jako niihin, jotka ovat taipumukseltaan homoseksuaalisia ja toisiin, jotka ovat taipumukseltaan heteroseksuaalisia, mutta ovat "vaihtaneet" luonnollisen taipumuksensa toiseksi. Yritys on yhtä luonteva kuin jakaa juutalaisten Suurta neuvostoa ydinvoiman vastustajiin ja kannattajiin. Koko jako on Paavalille outo eikä hän erottele homoseksuaalista käyttäytymistä. Oltiin Raamatusta mitä mieltä hyvänsä, on syytä todeta, että Paavali on löytänyt erinomaisen esimerkin osoitukselleen silloisten pakanoiden eksymyksestä: Mikä heille oli luonnollista, kaunista ja jalostavaa, oli Jumalan ilmoituksen mukaan ja valitun kansan vakaumuksen mukaan luonnotonta, rietasta ja kauheaa.

Homoseksuaalisuus esiintyy varhaiskristillisisssä paheluetteloissa ainakin kolmesti. Kohdassa 1 Kor 6:9 erotellaan toisia, jotka ovat arsenokoitai eli homoseksuaalisen aktin aktiivinen osapuoli ja toisia, jotka ovat malakoi, eli antavat käyttää itseään hyväkseen. Molemmista sanotaan, etteivät tällaiset peri Jumalan valtakuntaa. Paavalin sanat "Vai ettekö tiedä.." tekevät selväksi, että tämän asian toki pitäisi olla kaikille selvää. On todennäköistä, että paheluettelot opetettiin ihmisille heidän kasteensa hetkellä. Näin alkukirkko varmisti, että jokainen varmasti tiesi, ettei homoseksualismi sen enempää kuin heteroseksuaalinen hurjastelu tai varasteleminen kuulu kristilliseen elämään. Toiset kohdat ovat 1 Tim 1:10 ja Polykarpoksen kirje filippiläisille 5,3 (viimeksimainittu on suora lainaus Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä). Nämä kohdat tekevät selväksi alkukirkon kannan: Heteroseksuaalisuus on Jumalan luomistyön mukainen käyttäytymismuoto, jossa Jumala jakaa lahjojaan. Sen sijaan homoseksuaalisuus on luonnoton asia eikä missään tapauksessa sovi kristitylle.


6. Kirkon historia
Kristinuskon voittokulku Euroopassa merkitsi seksuaalisen käyttäytymisen muuttumista. Homoseksuaalisuus lakaistiin julkisuudesta ja siitä tuli kielletty ja kauhea käyttäytymismuoto. Kokonaan sitä ei ole saatu koskaan loppumaan, minkä todistavat kristittyjen maiden ankarat säädökset homoseksuaalisuutta vastaan. Vasta tällä vuosisadalla asenteet ovat muuttuneet. Jokaisen subjektiivisesti arvioitavaksi jää, onko tämä ilmiö merkki todellisesta evankeliumin löytymisestä vai kauhea osoitus uuspakanuuden voimasta.


7. Johtopäätöksiä
Luterilainen dogmatiikka ylpeilee sillä, että se lepää yksin Sanan lujalla perustalla. Inhimilliset ajatukset muuttuvat, mutta Jumalan sana ei koskaan. Eettiset ja uskonopilliset kysymykset jaetaan perinteisesti kahtia. Toisista Raamatussa on selkeä sana, toisista se vaikenee. Milloin Raamattu vaikenee eikä asiaa voida suoraan johtaa jostakin selkeästä raamatunkohdasta, asiaa on kutsuttu ehdonvallan asiaksi (adiaforon). Siinä kristitty voi toimia omantuntonsa mukaan, kun vain muistaa pysyä rakkaudessa. Silloin kun Raamattu puhuu jostakin asiasta, se on ratkaistu kaikkien kristittyjen kohdalta kaikkina aikoina. Tämä on perinteinen käsityksemme, johon tunnustaudun ylpeänä kirkkomme perinnöstä. Näin myös kysymys homoseksuaalisuudesta on käsittääkseni ratkaistu ongelmitta. Sielunhoidollinen viisaus on toinen asia eikä tila salli puuttua tähän kysymykseen.Olin v. 1984 esitelmöimässä otsikkomme aiheesta teologian opiskelijoille. Lupauksensa mukaan kuulijoiksi oli tullut myös kristittyjen homojen raamattupiiri. Keskustelun laineet kävivät korkeina. Eivät he vaatineet ymmärtämään heikkouttaan. Heidän mielestään homoseksuaalisuudessa ei ole kristitylle mitään pahaa. Perustelu oli tuttu kirkollisen keskustelun toisista asioista: Raamattu ei puhu homoseksuaalisuudesta, tai jos puhuukin, niin vain Vanha testamentti. Jos on myönnettävä, että Uusikin testamentti puhuu aiheesta, korostetaan, että Jeesus ei koskaan puhunut asiasta. Paavali taas on vain ihminen, eikä Raamattua voida ottaa kirjaimellisesti. Ei taivaaseen mennä heteroseksuaalisuuden takia eikä helvettiin homoseksuaalisuuden takia. Kaikki keskustelu näytti olevan turhaa. Raamatun sanalla ei ollut painoa.


Järkyttävä asia on nähdä, että me kirkkomme teologit olemme opettaneet nämä argumentit. Ehkä valtaosa papistosta ei suostuisi vielä käyttämään niitä tässä yhteydessä. Olemme tottuneet niiden avulla selviämään niistä raamatunkohdista, joissa meillä on oma lehmä ojassa: naispappeudesta, eronneiden vihkimisestä, avoliitosta. Ymmärrämmekö, mihin me olemme johtamassa kansaamme? Pappi, piispa tai lehtori, joka sivuuttaa apostolisen opetuksen homoseksuaalisuuden vaarallisuudesta, on laumaa raateleva susi lammasten vaatteissa. Kaikki eivät pysähdy raamattukritiikissään sille viivalle, jolle me tahdomme heidän pysähtyvän. Jos opetamme ihmiset halveksimaan Jumalan sanaa, teemme kansamme kuuroksi Jumalan puhuttelulle. Vaarana on, että maassamme ei ole lain satuttamia syntisiä ihmisiä, joille kelpaa Kristuksen ristillä ansaitsema armo.


Heikki Räisänen otsikoi erinomaisen artikkelinsa aiheesta osuvasti: "Homoseksualismi ja raamattukysymys". Juuri konkreettisten raamatunkohtien kohdalla punnitaan, olemmeko raamatullisia vai konservatiivisia. Meidän asiamme on rakentaa edelleen kalliolle, Jumalan sanan pettämättömälle perustukselle. Vain niin suojataan väärentämättömänä Kirkon kallein aarre, Kristuksen verievankeliumi.

Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan... Siinä ajatuksessa ainakin minä pysyn koska niin on raamattuun kirjoitettu. Tässä maailmassa on niin monella(kaikilla) ristinsä kannettavanaan, homoilla on omansa, kantakoon sen kunnialla perille asti. Amen. Kaikki voivat kylläkin rukoilla heidän puolestaan, Jumala voi muuttaa tilanteen.

Eikös olekin mielenkiintoista? Nuo papit kirjoittaa niin asiallisesti. Opiksi muillekin.

...ja piispa Askola siunaa tänään homoparin lähetystyöhön. Että silleen.

http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=572


Juha Ahvio sunnuntaina – Kirkkolaki, kirkkojärjestys ja kirkon tunnustus sekä sen mukainen kristillinen elämäntapa
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskeva kirkkolaki säätää ensimmäisessä pykälässään eli tunnustuspykälässä näin:

”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.”

Kirkkojärjestyksen ensimmäisen osan ensimmäisen luvun ensimmäinen pykälä puolestaan sanoo tällä tavalla:

”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”

Virallisesti voimassa olevan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kansankirkon uskon tulee edelleen perustua pyhään Raamattuun ja sen ydinsisällön tiivistäviin luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Mutta kirkkojärjestyksen mukaan kirkko ei ole sitoutunut vain raamatunmukaiseen uskonoppiin, vaan myös yhtä raamatunmukaiseen kristilliseen elämäntapaan, jonka valvominen ja yllä pitäminen on pappien ja etenkin piispojen tehtävä.

Kirkkojärjestys on myös täysin yksiselitteinen lähetystyön sisällön osalta: kirkon tulee levittää nimenomaan evankeliumia ei-kristittyjen keskuuteen. Kirkkojärjestyksen toisen osan neljännen luvun ensimmäisen, toisen ja neljännen pykälän mukaan:

”Seurakunnan tulee huolehtia alueellaan asuvien sielunhoidosta, kristillisestä uskosta ja elämästä…Tämä on erityisesti seurakunnan pappien ja lehtoreiden tehtävä…Niitä, jotka aiheuttavat pahennusta elämällään ja laiminlyövät kirkon jäsenen velvollisuuksiaan, papin tulee opastaa kristilliseen elämäntapaan. Kirkon tunnustuksen vastaisesti opettavaa kirkon jäsentä kirkkoherran tulee oikaista…Seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä…”

Kirkkojärjestyksen kolmannen osan viidennen luvun toisen pykälän mukaan:

”Papiksi vihittävän tulee olla 1) jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen…”

Kirkkojärjestyksen kolmannen osan viidennen luvun kuudennen pykälän mukaan papiksi vihittävän on sitouduttava seuraavansisältöiseen lupaukseen:

”Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.”

Kirkkojärjestyksen viidennen osan kahdeksannentoista luvun kolmannen pykälän mukaan piispaksi vihittävän tulee puolestaan sitoutua seuraavansisältöiseen lupaukseen:
Jotko - osa linkistä.

Kiinnostaako aloituksen aiheesta keskustelu?

TAIVAAN JA MAAN VÄLILTÄ - suora lähetys LEIF NUMMELA, JUHA AHVIO ja PETRI MÄKILÄ

Soita suoraan lähetykseen ja kysy mieltäsi askarruttavia kysymyksiä Raamatusta ja hengellisestä elämästä.

Tässä erikoislähetksessä keskustelemassa ajankohtaisesta kirkollisesta kehityksestä maassamme päätoimittaja, kirkolliskokousedustaja LEIF NUMMELA ja telogian tohtori JUHA AHVIO. Toimittajana PETRI MÄKILÄ.

Osallistu lähetykseen kysymyksinesi soittamalla ohjelmaan lähetyksen aikana: 0800 411 011
Radio dei ja Patmoksen nettilähetys

Jos Raamatun kanta on selvä, niin ainoa pohdittava seikka on, miten me suhtaudumme Raamatun Sanaan. Maailmalla ihmiset ovat valmiita antamaan henkensä uskonsa tähden, täällä Suomessa halutaan vain olla ihan kaikille mieliksi.
Mitä virkaa on papinvalalla, kun sitä ei edes meinata noudattaa!

Tuomiorovasti: Tämä on tuhon tie

Simo Alastalo 06.06.2013 16:35

PikkarainenMatti205jpgOulun tuomiorovasti Matti Pikkarainen arvostelee Kaleva-lehden blogissaan kovasanaisesti Suomen Lähetysseuran päätöstä siunata lähetystyöhön rekisteröidyssä parisuhteessa elävä pariskunta. Pikkaraisen mukaan ei ole kaukana väittää SLS:ssä tehtyä ratkaisua käsitekikkailuksi.

”Jos kirkko lähettää maailmalla rekisteröidyssä parisuhteessa elävät ihmiset kirkon nimissä kirkon työntekijöiksi, se vääjäämättä samalla antaa suomalaista kulttuuria tuntemattomalle kuvan kirkkomme avioliittokäsityksestä”, Pikkarainen kirjoittaa blogissaan.

Hänen mukaansa SLS:n päätöksen perusteluista välittyy kuva, jossa Raamattu ei olekaan uskon ylin perusta eikä kirkon vuosisataiseen opetukseen uskota. Hän näkee taustalla pikemminkin pyrkimyksen miellyttää yleistä mielipidettä.

”Näyttää siltä, että mitä enemmän kirkon ovet heiluvat eroajien kulkiessa ulos kirkosta, sitä sekavammin kirkossa hapuillaan kaikkialle muualle kuin Raamattuun ja kirkkomme tunnustukseen. Sen sijaan, että kysyttäisiin sitä, miksi kirkko on olemassa, nyt kuljetaankin julkisen keskustelun perässä.”

”Ja kaiken lisäksi, jos joku keksii esittää minkä tahansa ajatuksen, joka poikkeaa kirkon perinteestä, rientävät etelän valopäät kilvan etsimään perusteita, millä tuo kulloinenkin asia voitaisiin kirkossa vähintäänkin pitää hyväksyttävänä, jollei jopa suositeltavana”, Pikkarainen toteaa.

Lue Matti Pikkaraisen blogikirjoitus Kalevan sivuilta.

Lue myös: Tuomiorovasti, keitä ovat etelän valopäät?

Ja nyt on menossa samasta asiasta täällä:
http://patmos.studio24.fi/nettilahetys

Ja te, synnittömät, itseänne muita parempina pitävät ihmiset, heitätte ensimmäisen kiven?

Homoseksuaali ei voi olla kristitty ihminen,se on mahdottomuus. Tai sitten täytyy raamattu kirjoittaa uudelleen. Ja sehän ei onnistu. Homous on murhaan verrattava rikos. (heidän on kuoltava) sanoo raamattu. Eivätkä he saa kuulua Jumalan seurakuntaan. Luterilaiseen kirkkoon he kyllä voivat kuulua aivan vapaasti. On aivan kaksi eri asiaa,olla ukovainen ihminen ja luterilaisen luopiokirkon jäsen. Eihän niillä ole mitään yhteistä.

Homot sitten näköjään tunnustavatkin olevansa ex- uskovia. Näinkö on ymmärrettävä?

Selvennys aikaisempaan kirjoitukseeni. Ihminen on kristitty=uskovainen ainoastaan jos hän on Jeesuksen opetuslapsi,eli uudestisyntynyt raamatun osoittamalla tavalla. Ei ihmistä tee kristityksi se,jos hän on jonkun seurakunnan jäsen. Oli sitten luterilainen tai vaikkapa helluntalainen.Sen ei kai pitäisi olla kenellekään epäselvä asia. Esim. Suomessa lasketaan olevan eräiden tietojen mukaan noin 10-12% todellisia kristittyjä. Pitääkö paikkansa,en osaa sanoa.

Saamani tiedon mukaan Helsingissä piispa Askolan lähetystyöhön siunaama homoparin lähetystyö epäonnistui, sillä heitä ei otettu vastaan laisinkaan. Ei hyväksytty homoutta maahan.

Homija ja kristittyjä yhtä paljon 10-12% olisivatko kaikki kristityt homoja ?

No ei haittaa vähemmistön edut tulee turvata.

Papin puhe sanoi :
Kristitty ja homoseksuaalisuus
_______________
Homoseksuaalista elämää viettävä homo tai lesbo ei voi mitenkään olla uskova
kristitty :
____________________________________________
HOMOUDESTA UUDESSA TESTAMENTISSA :

1.Korinttolaiskirje:
6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä MIEHIMYKSET,
6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

Roomalaiskirje:
1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, HYLJÄNNYT saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
1:25 nuo, jotka ovat VAIHTANEET Jumalan totuuden VALHEESEEN ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
1:26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin HIMOIHIN; sillä heidän NAISPUOLENSA ovat VAIHTANEET luonnollisen yhteyden LUONNONVASTAISEEN;



1:27 samoin MIESPUOLETKIN, luopuen luonnollisesta yhteydestä NAISPUOLEN kanssa, ovat KIIMOISSAAN syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, RIETTAUTTA ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
1:28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän KELVOTTOMAN mielensä valtaan, tekemään SOPIMATTOMIA.
1:32 jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että NE, jotka senkaltaisia tekevät, OVAT KUOLEMAN ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.

Vanha tarpeeton avaus uudelleen esillä. Homoseksuallisuus on nyt muotia. Tämän palstan lukijoistakin luultavasti kaikki ja varsinkin uskovaiset tykkäävät ihan kaikesta mikä liikkuu. Joka muuta väittää valehtelee. Raamattukaan ei puhu mitään naisten välisestä seksistä.

Hei !


Onko olemassa kristillistä homoseksuaalisuutta?


Homoseksuaalisuuden harjoittamisen synti?



Hyväksyykö Jumala homoseksualisuuden kannattamisen osaksi kristillistä toimintaa ?

Jumala loi ihmisen ja sääti aviojärjestyksen, sekä sukupuolisen kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Tätä kautta ihmissuku on lisääntynyt ja säilynyt. Synnin tulo aiheutti homoseksuaalisuuden jota on ollut kaikkina aikoina.
Raamatusta löytyykin jo Mooseksen ajoilta saakka asiaa koskevaa (n 1500 ekr) opetusta.

Raamattu suhtautuu homoseksuaalisuuteen ehdottoman kielteisesti:
- 1 Moos 19:4-10,3 Moos 18:22,20:13, Room 1:24-28, 1 Tim 1:8-11, Juud 7-8, 1 Kor 6:9, Um 22: 15 (Ns. homoja nimitettiin "koiriksi.") Jumalan laki joka on kaikkina aikoina voimassa opettaa mikä on syntiä, (Matt 5: 17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12, Room 3:20, 13:8-10) ja laki sanoo himosta: "Älä himoitse" sekä avioliiton ulkopuolisista suhteista "Älä tee huorin." (Rooom 7:7)

Rakkaus, himo, porno, lähimmäisrakkaus ja seksi ovat kaikki eri asioita. Kristitty ei anna minkään himon tai nautinnon hallita itseään. Lähimmäisrakkaus ei tarkoita, että ihmisen tulisi tyydyttää himoja. Aiheuttavathan ihmisten himot paljon pahaa ja kärsimystä. Himojen tyydytys on usein myös itsekästä. Seksi kuuluu vain avioliittoon rakkaudessa. Naimisiin kristitty menee pyhyydessä, ei sukupuolisessa kiihkossa.

Tekeekö samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen asian hyväksyttäväksi?
-Asia tulee vielä pahemmaksi synniksi rienaamalla Jumalan säätämän avioliiton pyhyyttä. Sanassaan Jumala on selvästi kieltänyt homoseksuaalisuuden harjoittamisen. "Kristillisiä" homopiirejä järjestetään, mutta ne ovat synnin pukemista pyhyyden muotoon, hengellinen petos, ja ymmärtämättömien eksyttämistä. (2 Tim 4:3)

Seurakunnat ovat syntisten ihmisten paikkoja, mutta ei synnin lisäämistä, vaan parannuksen tekoa varten.
Synti ei muutu muuksi vaikka isoissa huoneistoissa poltettaisiin paljon kynttilöitä. Synti on syntiä vaikka syntiä pukisi valkoisiin tai purppuranpunaiisin viittoihinkin.
Synnin anteeksi saaminen vaatii ensin vilpittömän synnin surun Jumalan edessä joka johtaa synnin hylkäämiseeen. 1 Piet 1:14.

Ihmisen on joskus vaikeata luopua synnillisistä himoistaan. Ei ole tarkoitettu että ihminen kamppailisi yksin. Moraalisiveyslakia (10 -käskyä) kukaan ei pysty noudattamaan omassa voimassaan. Siksi Jumala on luvannut uuden liiton uskoville Henkensä voiman, että ihminen voisi Jumalan Hengen voimassa noudattaa ilolla rakkauden lakia ja vapautua synnin kahleista. Hes 36:25-27, Jer 31:31, Hebr 8:8-12,10:15-18.
Kun Jumalan pyhä laki on sydämessä, ovat Jumalan käskyt mieluinen sydämen asia, ja ihminen vihaa entisiä mielihalujaan, eikä itsekään enää ymmärrä miten joskus saattoi tahallisesti synnissä elää. (1 Joh 5:3; Matt 5:17-18, 7:20-23)


Jatkuu heti alla >>>>>>>>>>>>>>>>>

Onko tällä Laurilalla lääketieteellistä näyttöä pelleilyilleen?

Tiede ja raamattu eri asioita. Tuliko hätä?