Taivaallinen jumalanpalvelus
4:1-11
Ylösnousseen Herran seitsemän lähetyskirjeen jälkeen alkavat Ilmestyskirjan taivasnäyt. Ne alkavat upealla esinäytöksellä: Luvut neljä ja viisi muodostavat johdannon kaikelle sille, mitä pian tullaan kertomaan. Nyt käsiteltävä neljäs luku kertoo Valtaistuimen edessä menossa olevasta huikeasta jumalanpalveluksesta. Kuten Hesekiel ja Jesaja aikanaan myös Johannes saa nähdä itse Jumalan. Kaikki ovat kuvauksissaan pidättyväisiä, mutta kaikkein pidättyväisin on Johannes: " ... ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli". Ilmestyskirjan lukija ei saa liukua tarkkaamattomana näiden sanojen yli: Kaikki se, mikä tapahtuu jatkossa, tapahtuu Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Vaikka hänestä itsestään ei juuri puhuta, hän ja hänen pyhä valtaistuimensa on kaiken keskus.
Miksi Johannes ei kuvaa Jumalaa? Jumalaa ei kerta kaikkiaan voi kukaan kuvata. Hän on kuluttava tuli, jonka edessä jokainen ihminen tuntee pienuutensa ja syntisyytensä. Hän on kiivas tuomari, joka vihaa syntiä, eikä hänen eteensä voi syntinen ihminen tulla. Lähestymme häntä Kristuksen turvissa ja hänen omakseen ostettuina. Silloin saamme nähdä hänen sanomattoman isällisen rakkautensa ja majesteetillisen hyvyytensä. Jumalaa emme voi lähestyä järjellä, sillä se ei kerta kaikkiaan riitä Jumalan käsittämiseen. Saamme tyytyä siihen, että valtaistuimella istuu "joku" - ja palvella ja kumartaa häntä.
Pyhän Jumalan edessä on menossa sanomattoman ihana jumalanpalvelus. Johannekselta näyttävät loppuvan sanat hänen kuvatessaan huikeaa kirkkautta ja suurta juhlaa. Jotakin toki siitä ymmärrämme, mutta silti joudumme odottamaan iankaikkisuuteen tajutaksemme, mistä on kysymys.
Erityisesti meitä kiinnostavat Jumalaa palvelevat olennot, kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa. Keitä he ovat?
Kaksikymmentä neljä olentoa saattavat olla joko ihmisiä tai enkeleitä. Patriarkkoja oli 12 ja apostoleja 12. Toinen mahdollisuus on sanoa, että kyseessä on 24 enkeliruhtinasta. Varmasti emme tiedä.
Neljä olentoa muodostavat hekin arvoituksen. Joka tapauksessa he ovat hyvin keskeisiä olentoja, ehkä kaikkein merkittävämmät koskaan luodut. Ovatko he väkeviä enkeliruhtinaita? Vai oliko varhainen Kirkko oikeassa nähdessään tässä kuvauksen neljästä evankelistasta? Emme tiedä eikä meidän tarvitse tietää. Tärkeämpää on lukea eteenpäin.
4:1-11
Ylösnousseen Herran seitsemän lähetyskirjeen jälkeen alkavat Ilmestyskirjan taivasnäyt. Ne alkavat upealla esinäytöksellä: Luvut neljä ja viisi muodostavat johdannon kaikelle sille, mitä pian tullaan kertomaan. Nyt käsiteltävä neljäs luku kertoo Valtaistuimen edessä menossa olevasta huikeasta jumalanpalveluksesta. Kuten Hesekiel ja Jesaja aikanaan myös Johannes saa nähdä itse Jumalan. Kaikki ovat kuvauksissaan pidättyväisiä, mutta kaikkein pidättyväisin on Johannes: " ... ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli". Ilmestyskirjan lukija ei saa liukua tarkkaamattomana näiden sanojen yli: Kaikki se, mikä tapahtuu jatkossa, tapahtuu Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Vaikka hänestä itsestään ei juuri puhuta, hän ja hänen pyhä valtaistuimensa on kaiken keskus.
Miksi Johannes ei kuvaa Jumalaa? Jumalaa ei kerta kaikkiaan voi kukaan kuvata. Hän on kuluttava tuli, jonka edessä jokainen ihminen tuntee pienuutensa ja syntisyytensä. Hän on kiivas tuomari, joka vihaa syntiä, eikä hänen eteensä voi syntinen ihminen tulla. Lähestymme häntä Kristuksen turvissa ja hänen omakseen ostettuina. Silloin saamme nähdä hänen sanomattoman isällisen rakkautensa ja majesteetillisen hyvyytensä. Jumalaa emme voi lähestyä järjellä, sillä se ei kerta kaikkiaan riitä Jumalan käsittämiseen. Saamme tyytyä siihen, että valtaistuimella istuu "joku" - ja palvella ja kumartaa häntä.
Pyhän Jumalan edessä on menossa sanomattoman ihana jumalanpalvelus. Johannekselta näyttävät loppuvan sanat hänen kuvatessaan huikeaa kirkkautta ja suurta juhlaa. Jotakin toki siitä ymmärrämme, mutta silti joudumme odottamaan iankaikkisuuteen tajutaksemme, mistä on kysymys.
Erityisesti meitä kiinnostavat Jumalaa palvelevat olennot, kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa. Keitä he ovat?
Kaksikymmentä neljä olentoa saattavat olla joko ihmisiä tai enkeleitä. Patriarkkoja oli 12 ja apostoleja 12. Toinen mahdollisuus on sanoa, että kyseessä on 24 enkeliruhtinasta. Varmasti emme tiedä.
Neljä olentoa muodostavat hekin arvoituksen. Joka tapauksessa he ovat hyvin keskeisiä olentoja, ehkä kaikkein merkittävämmät koskaan luodut. Ovatko he väkeviä enkeliruhtinaita? Vai oliko varhainen Kirkko oikeassa nähdessään tässä kuvauksen neljästä evankelistasta? Emme tiedä eikä meidän tarvitse tietää. Tärkeämpää on lukea eteenpäin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vierailu taivaassa 4:1‑11
Luku 4 on Ilmestyskirjan taite. Tähän saakka on puhuttu maan päällä elävistä seurakunnista. Nyt katse kääntyy taivaaseen ja siihen, mitä siellä tapahtuu. Tähän saakka ylösnoussut Jeesus on puhunut Johannekselle suoraan. Vielä neljännen luvun alussa Johannes kuulee pasuunan kaltaisen äänen, joka ilmeisesti tarkoittaa Jumalan Pojan puhetta (vrt. Ilm 1,10‑11). Seuraavan kerran Jeesuksen ääni kuullaan vasta kirjan viimeisessä luvussa (muutamia mahdollisia poikkeuksia lukuunottamatta). Siihen asti Jeesus puhuu Johannekselle enkelin välityksellä. Jakeessa 1,19 Jeesus lupasi näyttää Johannekselle sen, mitä nyt on ja mikä on myöhemmin tapahtuva. Edellisissä luvuissa Johannekselle on näytetty seurakuntien senhetkinen tila, seuraavissa luvuissa on tulevaisuuden vuoro.
Johannes joutuu hurmokseen (vrt. Ilm 1,10), hänet viedään taivaan kirkkauteen ja hän saa katsella taivaan ihmeellisyyttä. Johanneksen on vaikea kuvata näkemäänsä. Siksi hän puhuu vertauskuvin, jotka tietysti ovat vain likiarvoja siitä, mitä hänelle näytettiin. Jos Johanneksen oli vaikea kuvata sanoilla näkemäänsä, vielä vaikeampi meidän on saada selville, mitä kaikkea Johannes näki ja mitä hän vertauskuvilla tarkoitti. Jotakin voimme sanoa, mutta tyydymme lähinnä ihastelemaan Johanneksen kuvausta taivaan kirkkaudesta.
Jalokivet ovat väriloistossaan ihmeellisiä. Niiden avulla Johannes kuvaa valtaistuimella istuvaa taivaan ja maan Herraa. Kaikkivaltiaan ympärillä on 24 vanhinta valkeissa vaatteissa ja päässään kultaiset seppeleet. Emme tiedä, keitä nämä vanhimmat ovat. Ehkä he ovat enkeleitä, jotka hoitavat erityistä tehtävää lähellä Jumalan valtaistuinta. Vanhan liiton aikana Israelin kansa jakaantui 12 sukukuntaan Jaakobin 12 pojan mukaan. Uuden liiton perusta on apostolinen usko ja apostoleita oli 12. Vanhinten lukumäärä muistuttaa kahdesta liitosta, jotka Jumala on tehnyt.
Jumalan valtaistuimen ympärillä on neljä olentoa, jotka ovat silmiä täynnä. Hesekiel kertoo vastaavasta näystä (Hes 1). Emme voi näistäkään olennoista varmuudella sanoa, keitä he ovat. Ilmeisesti enkeleistä on kyse. Olentojen silmät muistuttavat siitä, ettei Jumalalta mikään ole salassa. Kuten olentojen silmät osoittavat joka paikkaan, niin myös Jumala näkee kaiken. Puhumme kaikkinäkevästä ja kaikkitietävästä Jumalasta.
Myöhemmin kristityt on kuvanneet neljää evankelistaa Johanneksen näkeminä olentoina. Markus on leijona, Luukas härkä, Johannes kotka ja Matteus se, jolla on ihmiskasvot.
Karitsa ja seitsemän sinettiä
Ilm 5-6
Ylösnousseen Herran seitsemän lähetyskirjeen jälkeen alkavat Ilmestyskirjan taivasnäyt. Ne alkavat upealla esinäytöksellä: Luvut neljä ja viisi muodostavat johdannon kaikelle sille, mitä pian tullaan kertomaan. Viime kerralla käsitelty neljäs luku kertoo Valtaistuimen edessä menossa olevasta huikeasta jumalanpalveluksesta. Kuten Hesekiel ja Jesaja aikanaan myös Johannes saa nähdä itse Jumalan. Kaikki ovat kuvauksissaan pidättyväisiä, mutta kaikkein pidättyväisin on Johannes: " ... ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli". Ilmestyskirjan lukija ei saa liukua tarkkaamattomana näiden sanojen yli: Kaikki se, mikä tapahtuu jatkossa, tapahtuu Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Vaikka hänestä itsestään ei juuri puhuta, hän ja hänen pyhä valtaistuimensa on kaiken keskus.
Sinetöity kirjakäärö 5:1-4
Johannes näkee valtaistuimella istuvan - siis Kaikkivaltiaan Jumalan - kädessä kirjakäärön, joka oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä. Kirjat kirjoitettiin useimmiten papyrukselle: Papyrusruo'osta leikattiin liuskoja, jotka asetettiin pitkittäin ja poikittain. Kun ne pantiin toisiaan vasten painon alle, syntyi papyrusarkki. Arkkeja toisiinsa liittämällä saatiin aikaan kirjakäärö. Materiaali oli kallista ja siksi ainakin lopuksi käytettiin molemmat puolet. Yleensä kirjat kuitenkin kirjoitettiin vain arkin paremmalle puolelle. Kaikkivaltiaan kädessä on siis nyt kirja, joka on aivan täynnä asiaa. Kirjat tai kirjeet saatettiin sinetöidä mahtimiesten sinetillä, jotta asiaan kuulumattomat eivät pääsisi tutkimaan viestien salaisuutta. Tämä kirjakäärö oli poikkeuksellinen: Siinä oli peräti seitsemän sinettiä. Ymmärrämme niin, että ensimmäisen sinetin murtamiseen tarvittiin vähemmän valtuuksia kuin toisen. Jos mieli kehiä kirjakäärön auki loppuun saakka ja murtaa sinetti kerrallaan syvimpiin salaisuuksiin saakka, tarvittiin yhä enemmän ja enemmän valtuuksia.
Enkelin kaiuttama sanoma ei saanut ketään astumaan esiin. Kenelläkään "taivaassa, maan päällä eikä maan alla" ei ollut valtuuksia edes katsoa kirjaan päin, saati avata ensimmäistäkään seitsemästä sinetistä. Ei siis yksikään ihminen, ei yksikään enkeli eikä yksikään henkiolento kyennyt astumaan esiin. Koko maailmankaikkeus on kammattu, mutta turhaan.
"Kaikkivaltiaan ympärillä on 24 vanhinta valkeissa vaatteissa ja päässään kultaiset seppeleet... Ehkä he ovat enkeleitä, jotka hoitavat erityistä tehtävää lähellä Jumalan valtaistuinta. Vanhan liiton aikana Israelin kansa jakaantui 12 sukukuntaan Jaakobin 12 pojan mukaan. Uuden liiton perusta on apostolinen usko ja apostoleita oli 12. Vanhinten lukumäärä muistuttaa kahdesta liitosta, jotka Jumala on tehnyt."
Luku 24 symbolisoi koko lunastettua papistoa (1Piet.2:9), ylösnousseita vanhan-, ja uudenliiton pyhiä (Hebr.11:40).
Raamatun ensimaininnan mukainen selitys;
Daavid valitsi 24 pappissuvusta päämiehet edustamaan koko papistoa (1Aik.24:1-19).
Lisäksi on perille päässeiden pyhille luvatut tuntomerkit;
valkeat vaatteet, kultaiset kruunut ja valtaistuimet sekä alkukielen (Kreikka) ihmisestä käytetty nimi; presbyteros (http://fi.wikipedia.org/wiki/Presbyteeri ) oli myös Johanneksen opas"enkelinä" (1:1, 19:9-10, 22:6-10).
Jumalalle laulaen kanteleilla soittaen neljä ylistävää olentoa (5:8-10) ovat kirjaimellisia Jumalan luomia älykkäitä olentoja jotka hoitavat myös heille uskottuja tehtäviä (6:1-8,15:7).
Karitsa astuu esiin 5:5-14
Johannes itkee ääneen nähdessään neuvottomuuden Valtaistuimen edessä. Häntä lohduttaa yksi vanhimmista: Juudan leijona, Daavidin juuriverso sai itselleen voiton, ja siksi hän on arvollinen avaamaan sinetit, kaikki seitsemän. Esiin odotetaan olentoa, jolla on huikea mahti - ja esiin astuu Karitsa. Pieni ja heikko eläin, lisäksi "ikään kuin teurastettu", mutta hän astuu Jumalan eteen, ottaa kirjan hänen kädestään - ja sillä hetkellä neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta heittäytyvät hänen eteensä ja osoittavat hänelle jumalallista kunnoitusta, joka kuuluu yksin Jumalalle. Näin Jumala ja Karitsa ovat yhtä - juuri niin kuin Jeesus Johanneksen evankeliumissa sanoo. Taivaan joukot antavat ylistyksen Jumalalle ja Karitsalle.
Tästä upeasta liturgisesta jaksosta opimme monta asiaa.
Ensiksikin - ja tämä on koko Ilmestyskirjan kannalta todella tärkeä asia - näemme, miten Vanha testamentti elää Ilmestyskirjassa. "Juudan leijona" on peräisin ensimmäisestä ennustuksesta, jossa sanotaan kuninkuuden kuuluvan juuri tähän sukuun: "Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan-sauva hänen polveinsa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat" (1. Moos. 49:8-12). Se, joka on yksin arvollinen avaamaan sinetit, on "Daavidin juurivesa" - Jes 11:1 ennustetaan, että Daavidin isän Iisain kannosta puhkeaa juurivesa, oikea ja vanhurskas kuningas. "Karitsa" taas vie ajatukset useampaankin VT:n kohtaan. Ristillä kuollut Jeesus on pääsiäislammas, joka on uhrattu meidän syntiemme takia ja jonka veri suojelee meidät iankaikkiselta kuolemalta (2. Moos. 12:12). Toisaalta tulevat hakematta mieleen Jesajan sanat: "Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, eikä suutansa avannut; niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut" (Jes. 53:7). Näin ristin Jeesus on Karitsa, "ikään kuin teurastettu" - ristin muisto on nähtävissä Taivaassa¬kin. Joka nyt kuvittelee voivansa ymmärtää Ilmestyskirjaa ilman Vanhaa testamenttia, ei tiedä, mistä hän puhuu. Ja joka haluaa Kirkossa sysätä syrjään Vanhan testamentin, pyrkii tuhomaan koko kristinuskon.
Toinen opetus on syvällinen ja salattu: Etsitään arvollista, jolla on voima ja valta avata sinetit. Ketään ei löydy - ja paikalle tulee Karitsa ja avaa sinetit! Tässä maailmasssa Jumala salaa voimansa ja kätkee sen heikkouteen. Sama tapahtuu tälläkin hetkellä hänen Kirkossaan. Hän toimii syntisten ihmisten välityksellä ja heidän keskellään, kulhollisessa vettä, palassa leipää, tilkassa viiniä, vanhan kirjan sanoissa - mutta juuri siihen kätkeytyy sanomaton Jumalan voima.
Ilm 6: Seitsemän sinettiä
Ilmestyskirja kuvaa maailmanhistorian useaan kertaan ns. syklien muodossa. Näitä syklejä ovat mm. seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa ja seitsemän vihan maljaa. Jokainen näistä sykleistä kuvaa maailmanhistorian loppuun saakka, mutta aivan viimeiset tapahtumat kuvataan tarkemmin vasta kirjan lopussa. Tätä on verrattu sattuvasti rantahiekkaan piirrettyyn viivaan, nousevaan veteen ja sen aaltoihin. Jokainen nouseva aalto ulottuu viivaan saakka, mutta vasta viimeinen huuhtoo sen kokonaan mukanaan. Sinettinäyn tarkoitus ei ole antaa kattavaa kuvausta maailmanhistoriasta, vaan ennemminkin avata lukijan silmät näkemään totuus tästä maailmasta.
Ensimmäinen sinetti 6:1-2
Kun Karitsa avaa ensimmäisen sinetin, liikkeelle lähtee ratsastaja. Sama toistuu neljästi. Nämä ratsastajat tuovat mielen Sakarjan kirjan näyt. Sak 6 kuvaa neljät vaunut, jotka lähtevät etsimään Jumalan omia kaikkialta. Ilmestyskirjan ratsastajat eivät tuo mukanaan onnea, vaan onnettomuuden. Silti Jumalan kaikkivaltius on jatkuvasti nähtävissä: kaiken onnettomuuden keskellä ratsastajien valta on tarkoin rajattu. Ensimmäinen heistä saa voitonseppeleen, jolla seppelöitynä hän lähtee kohti uusia tasiteluja. Sota siis seuraa sotaa. Lienee turha etsiä maailmanhistoriasta juuri sitä sotaa, jota tässä tarkoitetaan - tällaista on elämä tässä pahassa maailmassa ja tälläkin hetkellä sen tuntevat nahoissaan sodan jalkoihin jäävät heikot ihmiset.
Toinen sinetti 6:2-4
Seuraava sinetti murtuu ja esiin astuu toinen ratsastaja. Hänelle "annetaan" - hänenkin valtansa on siis rajattu! - valta aiheuttaa vielä pahempia sotia ja riistää kokonaan rauha maan päältä. Näin miekka juo verta yhä hanakammin.
Kolmas sinetti 6: 5-6
Kolmas sinetti tuo esiin mustan hevosen ja uuden ratsastajan. Nyt ei ole kyse sodasta, vaan sotien ja levottomuuksien seurauksesta. Denari oli yleensä työmiehen päiväpalkka. Nyt raha ei ollut minkään arvoista ja miehen päiväpalkka riitti yhteen ainoaan päiväannokseen vehnää. Öljy ja viini jäävät koskematta. Nämä arvoitukselliset sanat saattavat olla viittaus keisari Domitianuksen ediktiin, jolla hän vähensi viininviljelyä Vähässä Aasiassa. Ne saattavat kuitenkin myös tarkoittaa vain sitä, että puutteen aikanakin tavaraa kyllä oli saatavana, mutta kenelläkään ei ollut varaa sitä ostaa.
Neljäs sinetti 6:7-8
Neljännen sinetin murtuessa esiin nousee kaikista ratsastajista kauhein, Kuolema ja sen perässä Tuonela. Mitä tämä merkitsee, ei käy tarkoin selväksi. Joka tapauksessa kuolema korjaa jollakin tavoin runsasta satoa. Tämänkin ratsastajan valta on sittenkin tarkoin rajattu.
Viides sinetti 6:9-11
Viides sinetti vie aivan lopunajan kynnykselle. Se tuo esiin uuden joukon, sen, joka oli menettänyt henkensä Karitsan takia. Marttyyrit ovat Jumalan valtaistuimen alla, aivan lähellä Kaikkivaltiasta. He rukoilevat Jumalaa kärsivien veljiensä ja sisartensa puolesta ja pyytävät Herraa jo lopettamaan maailmanhistorian, pitämään viimeisen tuomion ja kostamaan kristittyjen vainon. Jumalan omia lohdutetaan ja rauhoitetaan: Kaikki tämä tulee tapahtumaan, mutta ei vielä. Vielä on joidenkin tultava pyhiksi veritodistajiksi. Käy selväksi, että todistajien henki on Jumalalle kallis ja että heidän kuolemansa on tarkkaan luettu. Kun luku on täysi, loppu on tulossa.
Kuudes sinetti 6:12-17
Kuudes sinetti vie tapahtumat radikaalisti eteenpäin. Nyt maailmat järkkyvät ja kaikille käy selväksi, että loppu on tullut. Tästä järkyttyneenä maailman mahtimiehet pakenevat kauhuissaan Jumalan katsetta ja Karitsan vihaa. On tultu viimeisen tuomion hetkeen. Tästä jatkaa eteenpäin seitsemäs sinetti ja sen esiin kutsumat seitsemän pasuunaa. Sitä ennen kuitenkin kuvataan Jumalan omien joukko, joka on vihdoinkin päässyt rauhaan kaiken verenvuodatuksen ja vainon alta.
Seitsemän sinetin antama kuvaus maailmanhistoriasta ei siis ole sellainen, jonka äärellä me voisimme sijoittaa paikalleen valtakunnat ja diktaattorit. Sen sijaan se antaa selvän kuvan tästä maailmasta ja sen kohtalosta. Maailma on pimeyden ja eksytyksen vallassa. Täällä riehuvat sodat ja taistelut. Kaikkien niiden keskellä pitää kuitenkin Kaikkivaltias lujasti kiinni maailman ohjaksista. Kerran tulee viimeisen tuomion aika. Sitä odottavat ne, joiden ainoa turva on uhriksi teurastetun Karitsan lunastusveri. Sitä kauhistuvat ne, jotka ovat eläneet elämänsä ilman Jumalaa, sillä viimeisen hetken tullessa ei missään ole pakopaikkaa Jumalan ja Karitsan katseelta.
Ilmestyskirjan sisällöstä voidaan olla monta mieltä. Tässä erään papin näkemys .
Taivaallinen jumalan palveluskin.
Muistanko väärin vai pitikö Jumalan näkemisestä seurata välitön kuolema?
Hyvä kysymys, nim. kaislikossa suhisee.
Vähän vastausta, sillä mitä tuntemattomanpi kirja Raamattu on kysyjälle, sen vaikeapaa on vastata lyhyesti, ytimekkäästi ja ymmärrettävästi. Ellei ole Leo Meller, jolta löytyy ymmärrettävä vastaus nopesti asiaan kuin asiaan. Ihan taivaan ja maan väliltä.
Miten sen nyt ottaa. Kolmiyhteinen Jumala Isä, Poika ja Pyhä Henki.
UT. Joh. 14:9
Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
Rinnakkaisviitteet
Joh. 12:45 Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
Kol. 1:15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
Hebr. 1:3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
VT. Jeesus ei vielä ollut maan päällä.
19:18 Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti.
19:19 Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä.
19:20 Ja Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren kukkulalle; ja Mooses nousi sinne ylös.
19:21 Niin Herra sanoi Moosekselle: "Astu alas ja varoita kansaa tunkeutumasta lähelle Herraa, häntä nähdäkseen, sillä silloin heistä monta kaatuu.
19:22 Papitkin, jotka saavat lähestyä Herraa, pyhittäkööt itsensä, ettei Herra heitä tuhoaisi."
19:23 Mutta Mooses vastasi Herralle: "Kansa ei voi nousta Siinain vuorelle, sillä sinä olet varoittanut meitä ja sanonut: 'Merkitse raja vuoren ympäri ja pyhitä se.'"
19:24 Niin Herra sanoi hänelle: "Astu alas ja tule taas ylös, sinä ja Aaron sinun kanssasi. Mutta papit ja kansa älkööt tunkeutuko ylös, Herraa lähelle, ettei hän heitä tuhoaisi."
19:25 Ja Mooses astui alas kansan luo ja sanoi heille tämän
Voi edelleen olla että muisti pätkii mutta muistelisin että jossakin kohtaa selvästi ilmoitetaan että Jumalan näkemisestä seuraa välitön kuolema.On sen verra työläs homma tarkistaa että samapa tuo.
"Ellei ole Leo Meller, jolta löytyy ymmärrettävä vastaus nopeasti asiaan kuin asiaan."
Tulevasta ei näytä tietävän sen enempää kuin kukaan muukaan. Rahan kerääminen näyttää luonistuvan mallikkaasti, hyvä bisnesvainu.
24 kuningasta eivät sisällä 12 apostolia.
Raamattu kertoo, että apostolit tulevat hallisemaan 12 Israelin sukuntaa ja syövät Jeesuksen pöydästä, eli ovat Jeesuksen johtoryhmän jäseniä.
Jeesuksen johtoryhmässä on myös neljä kuusisiipistä johtajaa, jotka ovat apostolejakin ylempiä taivaassa. Nämä ovat leijona, nuori härkä, ihmiskasvot ja lentävä kotka. Nämä eivät ole enkeleitä, vaan heidät on lunastettu maasta eli ovat ihmisiä.
Jeesuksen johtoryhmän alapuolella on 24 kuningasta, jotka ovat tuhtavuotisen valtakunnan kuninkaita. Hekin ovat ihmisiä.
"lentävä kotka"
Neljä kuusisiipistä eivät ole ihmisiä:
8: 13. Tämä kotka, Jumalan luoma olento suorittaa kolmea jäljellä olevaa, edellisiä ankarampia vihan pasuunatuomion edeltäviä voi-huutoa (9:12, 11:14, 12:12).