Synneistä vapautettu elämä

>> niin että lakkaamme syntiä tekemästä

Paavali: lihallinen, myyty synnin alaisuuteen?

Toinen hyvin yleinen virhe on luulla, että Paavali sanoi itseään lihalliseksi ja tunnusti tekevänsä syntiä vielä Jeesuksen kristuksen apostolina, kun kirjoitti roomalaisille. (Room. 7:4-25) Todellisuudessa hän käytti minä-pronominia kerronnallisena subjektina, niin että "minä" voi viitata keneen tahansa ihmiseen. Aivan yhtä hyvin hän olisi voinut kirjoittaa "sinä" tai passiivissa, "joku". Hän valitsi kuitenkin minä-muodon, koska halusi esittää asian omasta kokemuksesta käsin (entinen lihallinen Paavali puhuu itsestään jo jakeesta seitsemän lähtien).

Paavalilla oli jo ennen uudestisyntymistään seurakunnan vainoojana kiivaus hyvän puolesta aivan niin kuin muillakin fariseuksilla. Hän sanoo tästä syystä Jumalan lakia hyväksi ja yhtyvänsä siihen ilolla. Samalla tavalla voimme nähdä monien uskosta osattomien halun tehdä hyvää, mutta he eivät kykene siihen lihansa heikkouden tähden: he elävät synnissä, koska ovat pyhästä hengestä osattomina vielä synnin orjia.

Paavalilla oli entisessä elämässään virheellinen käsitys siitä, mikä on hyvää, otollista ja täydellistä Jumalan silmissä. Hän teki syntiä ja eli synnissä, koska oli lihallinen ja myyty synnin alaisuuteen, samoin kuin muutkin ihmiset. Kun Paavali kääntyi Jumalan tykö ja uskoi Jeesukseen kristukseen, muuttui hän toisenlaiseksi mieheksi. Hän ei ollut enää synnin orja: hän oli vapautettu synneistä ja eli Jumalan tahdon mukaan. Paavali sanoo tämän asian hyvin selvästi molemmilla puolilla sitä kohtaa, jossa hän kirjoitti yleisellä tasolla "minästä", joka on lihallinen ja myyty synnin alaisuuteen. (ks. Room. 6 ja 8)

Paavali ei pitänyt itseään lihallisena sen jälkeen, kun oli syntynyt Jumalan lapseksi ja tullut pakanoiden apostoliksi. Hän asetti itsensä muiden esikuvaksi vanhurskaassa vaelluksessa ja antoi ymmärtää, että hän on hengellinen. (Fil. 3:17; 1. Kor. 2:1-16) Paavali ei opettanut luterilaista oppia, jonka mukaan valitut kristityt ovat yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita.

http://kristuksessa.wordpress.com/2013/06/08/raamatun-kohtia/

Nykyään helluntaiseurakunnissa on jo sen verran valveutuneita jäseniä että jos heitä menee nuhtelemaan synnistä, he pian oma-aloitteisesti vaihtavat suerakuntaa. Pelkona on siis seurakuntien kuihtuminen.

Kysyin hiljattain eräältä helluntaiseurakuntaan kuuluvalta sukulaiseltani, onko kukaan vanhimmistosta tai muuten puuttunut hänen elämäänsä avoliitossa "uskomattoman" puolison kanssa. Tämä sukulaiseni vastasi, ettei ole seurakunnasta puuttuneet asiaan koko viiden avoliittovuoden aikana. Sukulaiseni jatkoi vielä, että jos puuttuvat tähän avoliittoasiaan, hän eroaa pois ja liittyy luterilaiseen kirkkoon.

Heh hee!
Kerrankin joku kirjoittaa asiaa.
Osuit naulan kantaan. Niin on
tällä palstalla monia synnin lumoissa
eläviä jotka paukuttavat syntiä myös
toisten päälle sitoen uskovia syntiin.
Kiitos hyvästä Jumalalta saadusta opetuksesta.

Taisin osua arkaan kohtaan, kun synneistä vapautettu elämä ei herätä keskustelua.

Kokonainen päivä on mennyt melkein ilman tai ilman syntiä... ei ole tullut tehtyä mitään sellaista, mistä omatunto syyttäisi, enkä ole lyönyt laiminkaan mitään... no, ehkä jotakin pientä harhaan menemistä on silti tapahtunut, mutta ei kenenkään vahingoksi...

Päivä on vasta alkanut ja jo nyt on yksi suun synti plakkarissa...

Syntikäsite on kuvitteellinen asia ja kun joku sanoo että elämme synnissä.

Aivan yhtä hyvin voisi määrittää ilman jota hengitämme, se on syntistä ilmaa, joten kaikki jotka sitä hengittävät ovat "syntisiä" ,

Aivan yhtä hyvin voisi sanoa :hengellisyys jossa puututaan toisen elämään, on syntiä,se on pahaa syntiä.

"Eivät ole seurakunnassa puuttuneet asiaan..."
Eikä se heille edes kuuluu. Jos ja kun alettaisiin puuttua toisten seurakuntalaisten asioihin, silloin srk ovet on syytä laittaa kiinni ja lukkoon,sillä se olisi sotatila,sotatanner.

Jeesus ei enää selviäisi kanssamme, olemme mielestämme jo niin steriilejä.

Kaikkia ihmisiä, myös uskovia, koskee tämä elämän hengen laki:

Obadja 1
15 "Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi."

Johanneksen ilmestys 18
7 "Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',"

Jumalan täydelliseen armahtavaisuuteen luottaminen Jeesuksen uskoon vedoten on itsensä pettämistä. Jumala antaa kyllä anteeksi synnit ja rikkomukset, mutta ne kaikki joudumme lihallisilla kärsimyksillä ennemmin tai myöhemmin maksamaan ja kärsimään:

Matteus 16
27 "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan."

Roomalaiskirje 2
6 'hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":'

Johannes 21:17 jakeen mukaan "Pietari tuli murheelliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?"

Jumala kysyy rakkauttamme poikaansa kohtaan yhtä monta kertaa kuin olemme hänen sanansa kieltäneet!

Synnintunnossa piehtarointi on loppujen lopuksi sekä sairasta, surullista että säälittävää. Jos ihminen tekee pahaa, hänen on yritettävä asiat korjata ja tarvittaessa sovittaa. Normaalista elämästä ei synnintuntoa tarvitse kokea.

Sanasta "synti" on tullut surullista kyllä lyömäase erityisesti fundamentalistisemmissa piireissä. Mikä vain asia voidaan synniksi määritellä ja tämän perusteella ihmiset mieluusti kommentoivatkin varsinkin helluntailaisten tyyppisissä ryhmittymissä varsinkin toisten tekoja ja elämää.

Ajoittain tuntuu siltä, että tärkeintä on vain loilottaa omaa syntisyyttä ja sitä, miten sitä kuuluisaa ARMOA tarvitaan. Olennaisin asia, eli vaikkapa arjen pyörittäminen ja omasta perheestä huolehtiminen, tuppaakin sitten unohtumaan.

Kaikki mikä ei ole vanhurskaudesta ja vanhurskautta, on syntiä.
Ei ole olemassa harmaata aluetta.

Sen tähden tekemättäjättämisetkin koituvat tekijällensä synniksi jos he tietävät mitä tulee tehdä, mutta eivät tee.

"Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.
Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit." ( Jeesus Nasaretilainen )

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" ( Jeesus Nasaretilainen )

Sen tähden;

"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea" ( Pietari )

Sillä joka kaikessa elää Jumalan tahdon mukaan ja Hänen tahdon mukaisissa teoissa so. kutsumuksessa, Kristukseen katsoen -> ei koskaan lankea.

Kuka on kehittänyt, määrännyt JUMALAN TAHDON,
- sen on ihminen kehittänyt,
- sen on kirkko jalostanut,
- sitä käyttää ihminen,
- sitä pyörittää ja valvoo ihminen
Se on osana ihmisen valtakoneistoa,alistus-, sekä hallintavaltaa.

Jumaluus on valjastettu ihmisen käyttöön, omahyväisen sekä itsekkään ihmisen käyttöön.

Kuljemme vääjäämättä kohti aikaa, jolloin Ihminen maistelee tiedon hedelmiä,jolloin hengellisyyden alastomuus/onttous paljastuu ja ihminen hylkää jumaluus hedelmät.
Ja se aika tulee....