Kirkosta eroaminen

Nii-in, tämä on vapaa maa. Kenenkään ei tarvitse esittää mitään perusteluja (jollei välttämättä halua) erotakseen jostain yksityisestä järjestöstä, vaikkapa kirkosta.

Kuka niitä silti kehtaa vaatia!

Niin, kirkko kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Mutta niin kuuluvat kaljabaarit, jääkiekon katselu, aktiivinen yhdistystoiminta, partioparaatit ja vaikka miten moni muukin asia. Ei kulttuuri mihinkään häviä, kulttuurityhjiötä ei synny niin kauan kuin ihmisillä vain on aikaa muuhunkin kuin toimeentulon hankkimiseen.

Jos nyt vaikka kirkkohäät katoavatkin, syntyy tilalle uusia tapoja. (Muutenkin häiden perinteisestä repertuaarista aika pieni osa on kirkossa tapahtuvaa.) Sama pätee kaikkeen, missä kirkko on osallisena. Tavat muuttuvat koko ajan, ja "vuosisatainen perinne" on usein vain muutaman vuosikymmenen ikäinen.

Kristinuskon hyvyys on tulkintakysymys. Se voi tarkoittaa orjuuden hyväksymistä ja naisten ja homoseksuaalien oikeuksien polkemista, mutta toki myös inhimillistä suhtautumista lähimmäisiin. Vaan kai sinä sentään osaat edelleen olla kiltti kavereille vaikka kirkosta eroaisitkin?

niin, oli mielenkiintoista lukea pohdintaasi. olen itsekin pähkäillyt tätä asiaa usein ja tullut omaan tulokseeni. mikä koskaan tulee olemaankaan päätöksesi, perustat sen oman järkesi ja tulkintasi johtopäätökseen ja uskon, että se on toimintatapa joka kantaa hedelmää.

Minulle kirkko edustaa hyvää elämää ja korkeaa etiikkaa, huolimatta siitä, että se ei ole tänä päivänä sitä, mitä minä toivoisin sen olevan. Se sisältää ällistyttävän paljon erilaisia muotoja puolustaa inhimillisyyden arvoja maailmassa.

Vaikka, kuten sanoit, kirkko kulkee jälkijunassa, niin siitä huolimatta vaakani on kallistunut odottamaan tulevaisuutta. Maailman kirkkojen ekumeeniset pyrkimykset, Vapautuksen teologia köyhien ja sorrettujen puolesta puhujana, hiljaisuuden retriitit ja pastoraalipsykologia ovat vain murto-osa siitä, mitä annettavaa kirkolla voisi olla päivä päivältä kiihtyvän kehityksen valtameressä, mikäli sitä vain eivät ihmisen lyhytkatseisuus ja yksinkertaisuus tuhoa.

Mutta, nyt ei ole tarkoitus sinua ja mielipiteitäsi käännyttää. Jos eroat kirkosta, ymmärrän täysin kantasi ja sinulla on siihen oikeus, kuten kaikilla meillä. Tie valaistumiseen käy monia teitä, sanotaan. Tsemppiä syksyyn.

Ihan aluksi sanon etten halua yrittää muuttaa kenenkään mielipidettä kirkosta eroamisen tai siihen jäämisen suhteen, mutta haluan tuoda oman mielipiteeni aiheeseen.

Millä tavalla lähi-idän aavikkokansojen äärikonservatiivinen Jumala ja tavat kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin? Suomella oli (ja on...) oma kulttuuri, omat jumalat, omat uskomukset ja tavat, jotka vieraat valloittivat ja väkisin käännyttivät kristinuskoon. Tosiasiassa, käännyttäminen oli vain virallista, vielä joitain satoja vuosia sitten osissa Suomea vietettiin vanhoja pakanallisia juhlia. Suomi oli yksi viimeisimpiä Euroopan maita jonne kristinusko väkisin vietiin, ja yksi niitä maita joista se ensimmäisenä on lähtemässä pois. Olen muistaakseni nähnyt jonkin tutkimuksen jonka mukaan alle 50% suomalaisista uskoo Raamattuun, ja yli 25% jälleensyntymiseen. Kirkosta eroavien määrä kasvaa joka vuosi.

Käytännössä juhlat kuten joulu tai juhannus eivät myöskään ole kristillisiä, vaan pakanallista alkuperää jonka päälle kristinuskon omat juhlat ovat tietoisesti ajoitettu. Mutta mieti, kuulostaako "Joulu" sanana sinusta enemmän pakanalliselta juhlalta Yulelta, vai Christmasiltä? Entä juhannus kaikkine perinteisine juhannustaikoineen ja alkoholin kulutuksineen? ;)

Kirkon sisällä tehdään paljon ihan hyvääkin työtä, esim. kehitysmaissa, sillähän oikeutetaan kivasti mm. käännyttäminen kristinuskoon. Jos haluaa rahojen menevän hyvään tarkoitukseen, eikä "suuri osa kirkolle ja loput käännytysavustustyöhön", niin tässä muutama idea:

Amnesty International
Unicef
Greenpeace
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Irti Huumeista ry

Keksikää itse lisää. :)

Ensinnäkin kiitos kaikille kommenteista (Jori M., Onesimus, Poison).
Olen tietoinen siitä (-->Jori), ettei kulttuurityhjiötä synny, vaikka kirkon vaikutus vähenisikin, ja että suomalainen ja eurooppalainen kulttuuri ovat syntyneet moni eri aatevirtausten ristitulessa, niiden pohjaltahan kristinuskokin on muotoutunut. Suomalaisesta luterilaisuudesta puhuttaessa voidaan kysyä missä on muna, missä kana. Onko suomalainen luonteenlaatu tai meidän historiamme synnyttäneet meille ominaisen tavan uskoa (perisuomalainen synnintunto, nöyryys tai nöyristely, vaatimattomuus) vai onko luterilaisuus tehnyt meistä tällaisia? Varmaan vähän molempia.
Poisonille: historiassa voidaan mennä taaksepäin ihan niin pitkälle kuin halutaan...maailman kriisipesäkkeissä, kuten Lähi-idässä on samat ongelmat: Kuka oli täällä ensin, kenen pyhä maa, mitkä jumalat?? Joo, en tule jouluna hirveästi ajatelleeksi sitä pakanallista alkuperää, enkä sitä, mihin asti pitäisi ajassa palata. Joulupukki ei meidän perheessä ole koskaan ollut entisaikojen oikea vuohipukki...(jos nyt aletaan näitä sanojen alkuperiä pyöritteleen...). Perheemme on aina käynyt joulukirkossa. Oman jouluni perinteissä on paljon kristillistä ainesta. Monet joululaulut säväyttää mua oikeasti ..."syttyi siunattu joulutähti yöhön maailman raskaaseen..."
Juhlaperinteet siirtyvät suvulta suvulle ja tuntuisi pähkähullulta alkaa nyt ideoimaan perheelle jotakin pakanallisia, vanhempia, "aidompia" jouluperinteitä...Huomaatte varmaan, että tässä on nyt kysymys ihan mun hlökohtaisista pohdinnoista kirkkoon kuulumisen suhteen, mutta uskon, että kristillisellä kulttuurilla on paitsi mulle myös monille muille tiettyä tunnearvoa. Entäpä eurooppalainen korkeakultturi, se on olemassa ja sen arvo säilyy ristiretkistä ja lukuisista muista hävyttömyyksistä huolimatta. Siksi tämä kirkosta eroaminen on niin hankala kysymys. Siinä on kysymys paitsi hlökoht kannanotosta myös kulttuuriperimän suojelusta...(niin, onko tämä kulttuuriperimä pelkästään hyvää siitä voidaan taas kiistellä...)
On ihan totta Poison, että solidaarisuuden puolesta taistelevia järjestöjä on paljon ja vaihtoehtoja on. Enkä ole sanonut, että kirkko olisi maailman suurin hyväntekijä. Itseänikin arveluttaa lähetystyö, ja mieluummin pistän lanttini johonkin muuhun kuin jonkun tietyn uskonnut levittämiseen. Ja sitten on tietysti otettava kanta kirkon suhtautumiseen seksuaalivähemmistöihin, kuuluu heidänkin edustajia kyllä kirkkoon...
Onesimus mainitsi esimerkkejä kirkon tekemästä työstä. On muistettava, että koskaan ei ole liikaa ihmisestä välittäviä yhteisöjä. Siksi kirkon yksipuolinen mustamaalaus ärsyttää. Jos tuttu on menossa kirkon järjestämään hiljaisuudenretriittiin tai messuun, ei kai sille ole pakko sanoa, että herrankiesus, mutta sehän on se paha kirkko, jolle me maksetaan verojakin. Ihminen tarvitsee itsetutkistelua olipa se sitten kristillistä rukousta tai buddhalaista meditointia.
Kirkko on tietysti aika heterogeeninen kokonaisuus, ja kun en itse ole pohjimmiltani kovin konservatiivinen, tuntuu esim. Luther-säätiön naispappiviha niin pikkusieluiselta, että tosiaan tekisi mieli erota samoin tein...Mutta nämä ovat yksittäisiä tapauksia, kirkkoon mahtuu kaikenlaista. Kirkko natisee itsekin liitoksissaan, kun kukaan ei oikein tiedä, kuinka tosissaan sitä Raamattua pitäisi tulkita. Pahimpia ovat nämä "tosiuskovaiset", jotka todella luulevat tuntevansa jonkun jumalallisen raamatuntulkintatavan, ja uskovat kirjaimellisen tulkinnan olevan mahdollista. Halleluja niitä ajattelun vapauden itsensä sulkeneita mieliä! Toisaalta tuntuu, että valtaosan ihmisistä on saatava uskoa johonkin, menninkäisiin, noitiin, tieteeseen tai jeesukseen. Uskontohan on oopiumia kansalle, vai? JOka tapauksessa joku tai jokin on aina ohjaamassa mieliämme johonkin tiettyyn suuntaan, ei meidän uskomme ole kristinuskoa vaan se on suomalaista kristinuskoa 2000-luvulla.
Kirkkoon kuuluminen/ eroaminen on mulle nyt ajankohtainen asia. Odotan nimittäin lasta, ja lapsen isä ei halua, että muksu viedään kasteelle. Ehkäpä taikauskoisesti hieman pelkään, että nythän siltä viedään pelastus. En halua kuitenkaan väkipakolla viedä lastani kasteelle, varsinkaan kun mies ei sitä halua ja oma kantanikin on niin ja näin. Olen siis samalla alkanut pohtia, että erotako samalla koko kirkosta, ja pistää sekä muksu että itseni väestörekisteriin.
Taidan lopetella nyt, jos joku jaksaisi lukeakin tämän sepustuksen. Kiitos vielä kommenteista...ja lisää perusteluja suuntaan tai toiseen on aina kiva kuulla :)

Mimmi kirjoitti:

Ensinnäkin kiitos kaikille kommenteista (Jori M., Onesimus, Poison).
Olen tietoinen siitä (-->Jori), ettei kulttuurityhjiötä synny, vaikka kirkon vaikutus vähenisikin, ja että suomalainen ja eurooppalainen kulttuuri ovat syntyneet moni eri aatevirtausten ristitulessa, niiden pohjaltahan kristinuskokin on muotoutunut. Suomalaisesta luterilaisuudesta puhuttaessa voidaan kysyä missä on muna, missä kana. Onko suomalainen luonteenlaatu tai meidän historiamme synnyttäneet meille ominaisen tavan uskoa (perisuomalainen synnintunto, nöyryys tai nöyristely, vaatimattomuus) vai onko luterilaisuus tehnyt meistä tällaisia? Varmaan vähän molempia.
Poisonille: historiassa voidaan mennä taaksepäin ihan niin pitkälle kuin halutaan...maailman kriisipesäkkeissä, kuten Lähi-idässä on samat ongelmat: Kuka oli täällä ensin, kenen pyhä maa, mitkä jumalat?? Joo, en tule jouluna hirveästi ajatelleeksi sitä pakanallista alkuperää, enkä sitä, mihin asti pitäisi ajassa palata. Joulupukki ei meidän perheessä ole koskaan ollut entisaikojen oikea vuohipukki...(jos nyt aletaan näitä sanojen alkuperiä pyöritteleen...). Perheemme on aina käynyt joulukirkossa. Oman jouluni perinteissä on paljon kristillistä ainesta. Monet joululaulut säväyttää mua oikeasti ..."syttyi siunattu joulutähti yöhön maailman raskaaseen..."
Juhlaperinteet siirtyvät suvulta suvulle ja tuntuisi pähkähullulta alkaa nyt ideoimaan perheelle jotakin pakanallisia, vanhempia, "aidompia" jouluperinteitä...Huomaatte varmaan, että tässä on nyt kysymys ihan mun hlökohtaisista pohdinnoista kirkkoon kuulumisen suhteen, mutta uskon, että kristillisellä kulttuurilla on paitsi mulle myös monille muille tiettyä tunnearvoa. Entäpä eurooppalainen korkeakultturi, se on olemassa ja sen arvo säilyy ristiretkistä ja lukuisista muista hävyttömyyksistä huolimatta. Siksi tämä kirkosta eroaminen on niin hankala kysymys. Siinä on kysymys paitsi hlökoht kannanotosta myös kulttuuriperimän suojelusta...(niin, onko tämä kulttuuriperimä pelkästään hyvää siitä voidaan taas kiistellä...)
On ihan totta Poison, että solidaarisuuden puolesta taistelevia järjestöjä on paljon ja vaihtoehtoja on. Enkä ole sanonut, että kirkko olisi maailman suurin hyväntekijä. Itseänikin arveluttaa lähetystyö, ja mieluummin pistän lanttini johonkin muuhun kuin jonkun tietyn uskonnut levittämiseen. Ja sitten on tietysti otettava kanta kirkon suhtautumiseen seksuaalivähemmistöihin, kuuluu heidänkin edustajia kyllä kirkkoon...
Onesimus mainitsi esimerkkejä kirkon tekemästä työstä. On muistettava, että koskaan ei ole liikaa ihmisestä välittäviä yhteisöjä. Siksi kirkon yksipuolinen mustamaalaus ärsyttää. Jos tuttu on menossa kirkon järjestämään hiljaisuudenretriittiin tai messuun, ei kai sille ole pakko sanoa, että herrankiesus, mutta sehän on se paha kirkko, jolle me maksetaan verojakin. Ihminen tarvitsee itsetutkistelua olipa se sitten kristillistä rukousta tai buddhalaista meditointia.
Kirkko on tietysti aika heterogeeninen kokonaisuus, ja kun en itse ole pohjimmiltani kovin konservatiivinen, tuntuu esim. Luther-säätiön naispappiviha niin pikkusieluiselta, että tosiaan tekisi mieli erota samoin tein...Mutta nämä ovat yksittäisiä tapauksia, kirkkoon mahtuu kaikenlaista. Kirkko natisee itsekin liitoksissaan, kun kukaan ei oikein tiedä, kuinka tosissaan sitä Raamattua pitäisi tulkita. Pahimpia ovat nämä "tosiuskovaiset", jotka todella luulevat tuntevansa jonkun jumalallisen raamatuntulkintatavan, ja uskovat kirjaimellisen tulkinnan olevan mahdollista. Halleluja niitä ajattelun vapauden itsensä sulkeneita mieliä! Toisaalta tuntuu, että valtaosan ihmisistä on saatava uskoa johonkin, menninkäisiin, noitiin, tieteeseen tai jeesukseen. Uskontohan on oopiumia kansalle, vai? JOka tapauksessa joku tai jokin on aina ohjaamassa mieliämme johonkin tiettyyn suuntaan, ei meidän uskomme ole kristinuskoa vaan se on suomalaista kristinuskoa 2000-luvulla.
Kirkkoon kuuluminen/ eroaminen on mulle nyt ajankohtainen asia. Odotan nimittäin lasta, ja lapsen isä ei halua, että muksu viedään kasteelle. Ehkäpä taikauskoisesti hieman pelkään, että nythän siltä viedään pelastus. En halua kuitenkaan väkipakolla viedä lastani kasteelle, varsinkaan kun mies ei sitä halua ja oma kantanikin on niin ja näin. Olen siis samalla alkanut pohtia, että erotako samalla koko kirkosta, ja pistää sekä muksu että itseni väestörekisteriin.
Taidan lopetella nyt, jos joku jaksaisi lukeakin tämän sepustuksen. Kiitos vielä kommenteista...ja lisää perusteluja suuntaan tai toiseen on aina kiva kuulla :)

Lue lisää

Lapsen uskonnollinen asema on uskonnonvapauslain mukaan riippumaton vanhempien asemasta. Periaatteessa muslimiäiti ja uskonnoton isä voisivat liittää lapsensa Jehovan todistajiin. Uskontokuntien omat säännöt sitten rajoittavat tätä, esim. evlut kirkkoon saa alle 12-vuotias liittyä vain, jos toinen vanhemmista kuuluu tai liittyy samalla.

Eli siis sinun ei tarvitse erota jos haluat että lasta ei kasteta. Toisaalta voit myös kastattaa lapsen ensin ja erota sitten itse. Jos miehesi kanssa tulee erimielisyyksiä, olet viime kädessä sinä se joka päättää kastetaanko lapsi.

Luther-säätiön toiminta ei mielestäni ole yksinään kelvollinen syy erota. Se on pieni vähemmistö, kirkon virallinen kanta on naispappeuden salliva. Eri asia sitten on perustella eroamista kirkon pidemmän ajan linjalla tasa-arvon vastustajana, mutta tähän tarvitaan enemmän kuin Luther-säätiö taustatiedoksi.

Ja lopuksi tietenkin: onnellista odotusaikaa!

Poison kirjoitti:

Ihan aluksi sanon etten halua yrittää muuttaa kenenkään mielipidettä kirkosta eroamisen tai siihen jäämisen suhteen, mutta haluan tuoda oman mielipiteeni aiheeseen.

Millä tavalla lähi-idän aavikkokansojen äärikonservatiivinen Jumala ja tavat kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin? Suomella oli (ja on...) oma kulttuuri, omat jumalat, omat uskomukset ja tavat, jotka vieraat valloittivat ja väkisin käännyttivät kristinuskoon. Tosiasiassa, käännyttäminen oli vain virallista, vielä joitain satoja vuosia sitten osissa Suomea vietettiin vanhoja pakanallisia juhlia. Suomi oli yksi viimeisimpiä Euroopan maita jonne kristinusko väkisin vietiin, ja yksi niitä maita joista se ensimmäisenä on lähtemässä pois. Olen muistaakseni nähnyt jonkin tutkimuksen jonka mukaan alle 50% suomalaisista uskoo Raamattuun, ja yli 25% jälleensyntymiseen. Kirkosta eroavien määrä kasvaa joka vuosi.

Käytännössä juhlat kuten joulu tai juhannus eivät myöskään ole kristillisiä, vaan pakanallista alkuperää jonka päälle kristinuskon omat juhlat ovat tietoisesti ajoitettu. Mutta mieti, kuulostaako "Joulu" sanana sinusta enemmän pakanalliselta juhlalta Yulelta, vai Christmasiltä? Entä juhannus kaikkine perinteisine juhannustaikoineen ja alkoholin kulutuksineen? ;)

Kirkon sisällä tehdään paljon ihan hyvääkin työtä, esim. kehitysmaissa, sillähän oikeutetaan kivasti mm. käännyttäminen kristinuskoon. Jos haluaa rahojen menevän hyvään tarkoitukseen, eikä "suuri osa kirkolle ja loput käännytysavustustyöhön", niin tässä muutama idea:

Amnesty International
Unicef
Greenpeace
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Irti Huumeista ry

Keksikää itse lisää. :)

Lue lisää

Greenpeace on yksityinen, diktatorisesti johdettu järjestö joka ei ole koskaan suostunut noudattamaan avoimen yhteiskunnan sääntöjä.
He valitsevat kohteensa sen mukaan mikä yritys ei avusta heitä. Heidän tieteellisiä tutkimuksiaan ei ole asetettu tiedeyhteisön avoimeen arviointiin ja on useita tapauksia jossa GP on valinnaisesti julkaissut tutkimustuloksiaan sen perusteella ovatko ne tukeneet heidän omia poliittisia tavoitteitaan.

Mimmi kirjoitti:

Ensinnäkin kiitos kaikille kommenteista (Jori M., Onesimus, Poison).
Olen tietoinen siitä (-->Jori), ettei kulttuurityhjiötä synny, vaikka kirkon vaikutus vähenisikin, ja että suomalainen ja eurooppalainen kulttuuri ovat syntyneet moni eri aatevirtausten ristitulessa, niiden pohjaltahan kristinuskokin on muotoutunut. Suomalaisesta luterilaisuudesta puhuttaessa voidaan kysyä missä on muna, missä kana. Onko suomalainen luonteenlaatu tai meidän historiamme synnyttäneet meille ominaisen tavan uskoa (perisuomalainen synnintunto, nöyryys tai nöyristely, vaatimattomuus) vai onko luterilaisuus tehnyt meistä tällaisia? Varmaan vähän molempia.
Poisonille: historiassa voidaan mennä taaksepäin ihan niin pitkälle kuin halutaan...maailman kriisipesäkkeissä, kuten Lähi-idässä on samat ongelmat: Kuka oli täällä ensin, kenen pyhä maa, mitkä jumalat?? Joo, en tule jouluna hirveästi ajatelleeksi sitä pakanallista alkuperää, enkä sitä, mihin asti pitäisi ajassa palata. Joulupukki ei meidän perheessä ole koskaan ollut entisaikojen oikea vuohipukki...(jos nyt aletaan näitä sanojen alkuperiä pyöritteleen...). Perheemme on aina käynyt joulukirkossa. Oman jouluni perinteissä on paljon kristillistä ainesta. Monet joululaulut säväyttää mua oikeasti ..."syttyi siunattu joulutähti yöhön maailman raskaaseen..."
Juhlaperinteet siirtyvät suvulta suvulle ja tuntuisi pähkähullulta alkaa nyt ideoimaan perheelle jotakin pakanallisia, vanhempia, "aidompia" jouluperinteitä...Huomaatte varmaan, että tässä on nyt kysymys ihan mun hlökohtaisista pohdinnoista kirkkoon kuulumisen suhteen, mutta uskon, että kristillisellä kulttuurilla on paitsi mulle myös monille muille tiettyä tunnearvoa. Entäpä eurooppalainen korkeakultturi, se on olemassa ja sen arvo säilyy ristiretkistä ja lukuisista muista hävyttömyyksistä huolimatta. Siksi tämä kirkosta eroaminen on niin hankala kysymys. Siinä on kysymys paitsi hlökoht kannanotosta myös kulttuuriperimän suojelusta...(niin, onko tämä kulttuuriperimä pelkästään hyvää siitä voidaan taas kiistellä...)
On ihan totta Poison, että solidaarisuuden puolesta taistelevia järjestöjä on paljon ja vaihtoehtoja on. Enkä ole sanonut, että kirkko olisi maailman suurin hyväntekijä. Itseänikin arveluttaa lähetystyö, ja mieluummin pistän lanttini johonkin muuhun kuin jonkun tietyn uskonnut levittämiseen. Ja sitten on tietysti otettava kanta kirkon suhtautumiseen seksuaalivähemmistöihin, kuuluu heidänkin edustajia kyllä kirkkoon...
Onesimus mainitsi esimerkkejä kirkon tekemästä työstä. On muistettava, että koskaan ei ole liikaa ihmisestä välittäviä yhteisöjä. Siksi kirkon yksipuolinen mustamaalaus ärsyttää. Jos tuttu on menossa kirkon järjestämään hiljaisuudenretriittiin tai messuun, ei kai sille ole pakko sanoa, että herrankiesus, mutta sehän on se paha kirkko, jolle me maksetaan verojakin. Ihminen tarvitsee itsetutkistelua olipa se sitten kristillistä rukousta tai buddhalaista meditointia.
Kirkko on tietysti aika heterogeeninen kokonaisuus, ja kun en itse ole pohjimmiltani kovin konservatiivinen, tuntuu esim. Luther-säätiön naispappiviha niin pikkusieluiselta, että tosiaan tekisi mieli erota samoin tein...Mutta nämä ovat yksittäisiä tapauksia, kirkkoon mahtuu kaikenlaista. Kirkko natisee itsekin liitoksissaan, kun kukaan ei oikein tiedä, kuinka tosissaan sitä Raamattua pitäisi tulkita. Pahimpia ovat nämä "tosiuskovaiset", jotka todella luulevat tuntevansa jonkun jumalallisen raamatuntulkintatavan, ja uskovat kirjaimellisen tulkinnan olevan mahdollista. Halleluja niitä ajattelun vapauden itsensä sulkeneita mieliä! Toisaalta tuntuu, että valtaosan ihmisistä on saatava uskoa johonkin, menninkäisiin, noitiin, tieteeseen tai jeesukseen. Uskontohan on oopiumia kansalle, vai? JOka tapauksessa joku tai jokin on aina ohjaamassa mieliämme johonkin tiettyyn suuntaan, ei meidän uskomme ole kristinuskoa vaan se on suomalaista kristinuskoa 2000-luvulla.
Kirkkoon kuuluminen/ eroaminen on mulle nyt ajankohtainen asia. Odotan nimittäin lasta, ja lapsen isä ei halua, että muksu viedään kasteelle. Ehkäpä taikauskoisesti hieman pelkään, että nythän siltä viedään pelastus. En halua kuitenkaan väkipakolla viedä lastani kasteelle, varsinkaan kun mies ei sitä halua ja oma kantanikin on niin ja näin. Olen siis samalla alkanut pohtia, että erotako samalla koko kirkosta, ja pistää sekä muksu että itseni väestörekisteriin.
Taidan lopetella nyt, jos joku jaksaisi lukeakin tämän sepustuksen. Kiitos vielä kommenteista...ja lisää perusteluja suuntaan tai toiseen on aina kiva kuulla :)

Lue lisää

Jos lapsesi itse haluaa, hän voi saada kasteen myöhemminkin, vaikka rippikoulun yhteydessä.

UOIUIO kirjoitti:

Greenpeace on yksityinen, diktatorisesti johdettu järjestö joka ei ole koskaan suostunut noudattamaan avoimen yhteiskunnan sääntöjä.
He valitsevat kohteensa sen mukaan mikä yritys ei avusta heitä. Heidän tieteellisiä tutkimuksiaan ei ole asetettu tiedeyhteisön avoimeen arviointiin ja on useita tapauksia jossa GP on valinnaisesti julkaissut tutkimustuloksiaan sen perusteella ovatko ne tukeneet heidän omia poliittisia tavoitteitaan.

Lue lisää

... selvennyksestä. En tiedä kyseisestä järjestöstä paljoa, muuta kuin muistan nähneeni heitä Helsingin kaduilla Itämeren kunnosta huolestuneena ja ajattelin että joku kiva ympäristöä suojeleva järjestö. ;) No, pitänee olla varovaisempi ensi kerralla. :P

Uskon noiden muiden mainitsemieni järjestöjen olevan kuitenkin ihan asiallisia. :)

Poison kirjoitti:

... selvennyksestä. En tiedä kyseisestä järjestöstä paljoa, muuta kuin muistan nähneeni heitä Helsingin kaduilla Itämeren kunnosta huolestuneena ja ajattelin että joku kiva ympäristöä suojeleva järjestö. ;) No, pitänee olla varovaisempi ensi kerralla. :P

Uskon noiden muiden mainitsemieni järjestöjen olevan kuitenkin ihan asiallisia. :)

Lue lisää

Ja kyllähän mäkin jään kuunteleen jos nätti tyttö mulle haluaa jotain selittää

Mimmi kirjoitti:

Ensinnäkin kiitos kaikille kommenteista (Jori M., Onesimus, Poison).
Olen tietoinen siitä (-->Jori), ettei kulttuurityhjiötä synny, vaikka kirkon vaikutus vähenisikin, ja että suomalainen ja eurooppalainen kulttuuri ovat syntyneet moni eri aatevirtausten ristitulessa, niiden pohjaltahan kristinuskokin on muotoutunut. Suomalaisesta luterilaisuudesta puhuttaessa voidaan kysyä missä on muna, missä kana. Onko suomalainen luonteenlaatu tai meidän historiamme synnyttäneet meille ominaisen tavan uskoa (perisuomalainen synnintunto, nöyryys tai nöyristely, vaatimattomuus) vai onko luterilaisuus tehnyt meistä tällaisia? Varmaan vähän molempia.
Poisonille: historiassa voidaan mennä taaksepäin ihan niin pitkälle kuin halutaan...maailman kriisipesäkkeissä, kuten Lähi-idässä on samat ongelmat: Kuka oli täällä ensin, kenen pyhä maa, mitkä jumalat?? Joo, en tule jouluna hirveästi ajatelleeksi sitä pakanallista alkuperää, enkä sitä, mihin asti pitäisi ajassa palata. Joulupukki ei meidän perheessä ole koskaan ollut entisaikojen oikea vuohipukki...(jos nyt aletaan näitä sanojen alkuperiä pyöritteleen...). Perheemme on aina käynyt joulukirkossa. Oman jouluni perinteissä on paljon kristillistä ainesta. Monet joululaulut säväyttää mua oikeasti ..."syttyi siunattu joulutähti yöhön maailman raskaaseen..."
Juhlaperinteet siirtyvät suvulta suvulle ja tuntuisi pähkähullulta alkaa nyt ideoimaan perheelle jotakin pakanallisia, vanhempia, "aidompia" jouluperinteitä...Huomaatte varmaan, että tässä on nyt kysymys ihan mun hlökohtaisista pohdinnoista kirkkoon kuulumisen suhteen, mutta uskon, että kristillisellä kulttuurilla on paitsi mulle myös monille muille tiettyä tunnearvoa. Entäpä eurooppalainen korkeakultturi, se on olemassa ja sen arvo säilyy ristiretkistä ja lukuisista muista hävyttömyyksistä huolimatta. Siksi tämä kirkosta eroaminen on niin hankala kysymys. Siinä on kysymys paitsi hlökoht kannanotosta myös kulttuuriperimän suojelusta...(niin, onko tämä kulttuuriperimä pelkästään hyvää siitä voidaan taas kiistellä...)
On ihan totta Poison, että solidaarisuuden puolesta taistelevia järjestöjä on paljon ja vaihtoehtoja on. Enkä ole sanonut, että kirkko olisi maailman suurin hyväntekijä. Itseänikin arveluttaa lähetystyö, ja mieluummin pistän lanttini johonkin muuhun kuin jonkun tietyn uskonnut levittämiseen. Ja sitten on tietysti otettava kanta kirkon suhtautumiseen seksuaalivähemmistöihin, kuuluu heidänkin edustajia kyllä kirkkoon...
Onesimus mainitsi esimerkkejä kirkon tekemästä työstä. On muistettava, että koskaan ei ole liikaa ihmisestä välittäviä yhteisöjä. Siksi kirkon yksipuolinen mustamaalaus ärsyttää. Jos tuttu on menossa kirkon järjestämään hiljaisuudenretriittiin tai messuun, ei kai sille ole pakko sanoa, että herrankiesus, mutta sehän on se paha kirkko, jolle me maksetaan verojakin. Ihminen tarvitsee itsetutkistelua olipa se sitten kristillistä rukousta tai buddhalaista meditointia.
Kirkko on tietysti aika heterogeeninen kokonaisuus, ja kun en itse ole pohjimmiltani kovin konservatiivinen, tuntuu esim. Luther-säätiön naispappiviha niin pikkusieluiselta, että tosiaan tekisi mieli erota samoin tein...Mutta nämä ovat yksittäisiä tapauksia, kirkkoon mahtuu kaikenlaista. Kirkko natisee itsekin liitoksissaan, kun kukaan ei oikein tiedä, kuinka tosissaan sitä Raamattua pitäisi tulkita. Pahimpia ovat nämä "tosiuskovaiset", jotka todella luulevat tuntevansa jonkun jumalallisen raamatuntulkintatavan, ja uskovat kirjaimellisen tulkinnan olevan mahdollista. Halleluja niitä ajattelun vapauden itsensä sulkeneita mieliä! Toisaalta tuntuu, että valtaosan ihmisistä on saatava uskoa johonkin, menninkäisiin, noitiin, tieteeseen tai jeesukseen. Uskontohan on oopiumia kansalle, vai? JOka tapauksessa joku tai jokin on aina ohjaamassa mieliämme johonkin tiettyyn suuntaan, ei meidän uskomme ole kristinuskoa vaan se on suomalaista kristinuskoa 2000-luvulla.
Kirkkoon kuuluminen/ eroaminen on mulle nyt ajankohtainen asia. Odotan nimittäin lasta, ja lapsen isä ei halua, että muksu viedään kasteelle. Ehkäpä taikauskoisesti hieman pelkään, että nythän siltä viedään pelastus. En halua kuitenkaan väkipakolla viedä lastani kasteelle, varsinkaan kun mies ei sitä halua ja oma kantanikin on niin ja näin. Olen siis samalla alkanut pohtia, että erotako samalla koko kirkosta, ja pistää sekä muksu että itseni väestörekisteriin.
Taidan lopetella nyt, jos joku jaksaisi lukeakin tämän sepustuksen. Kiitos vielä kommenteista...ja lisää perusteluja suuntaan tai toiseen on aina kiva kuulla :)

Lue lisää

"ei meidän uskomme ole kristinuskoa vaan se on suomalaista kristinuskoa 2000-luvulla."

Allekirjoitan tämän suurelta osin. Toisaalta voisin väittää kristinuskoa myös universaaliksi uskonnoksi. Tämänpäiväinen pinnalla oleva käsityksemme kristinuskosta ei ole se koko totuus vaan käsityksemme on 2000-luvun suomalaisen silmin päätelty käsitys siitä, mitä on kristinusko. On aivan totta, kuten sanoit, ajatuksiamme tahtoo aina joku ohjailla ja niitä suuntauksia tuntuu olevan paljon. Näillä hermeneuttisilla silmälaseilla katsomme myös kristinuskoa täällä, ja epäilemättä se värittyy meille sellaisena kuin media, länsimainen kulttuuri, vapaa-ajattelijat, kirkko itse tai vaikkapa ateistit sen meille tarjottimellaan tarjoilevat. Tässä myllytyksessä tuntuu pääasiat katoavan. Kirkkoon kuulumisesta tulee politiikkaa, urheilua, supermarkettia, sukupuolten välistä sotaa... Kirkkoon kuuluminen voi olla sama asia kuin kuulua Tapparan kannattajaksi. Ja minkäs teet, en minä pahalla, ei se ihmisten vika ole, niin vain on.

Jos kristinuskoa pohtii teologisesta tai eettisistä näkökulmista, on raamatullinen sisältö ja sanoma minusta elämää eheyttävää. Rakasta lähimmäistäsi, rakasta vihamiestäsi, älä elä elämääsi silmät kiinni; näe myös köyhät ja sairaat oman hyvinvointisi kääntöpuolena...

Kirkko on aina tarjonnut ainakin minulle paikan elää ja miettiä näitä kysymyksiä. Minulla on ollut aktiiviset kauteni samoin kuin myös ne vähemmän aktiiviset. En myöskään aliarvioi ihmistä niin, että hänet voisi totaalisesti koskaan näillä keinoin aivopestä, joten olen kyllä aina saanut ja myöskin ajatellut omilla aivoillani. Päinvastoin kirkko on tarjonnut minulle paljon sisältöä elämääni. Olen saanut työkseni tehdä auttamistyötä, reissannut maailman toiselle puolelle ihmettelemään toisenlaista elämää ja kokenut muutoksia joiden jälkeen mikään ei ollut entisensä. Esimerkiksi näistä syistä olen sen kokenut siunaukseksi. Jos joku minua kristittynä pitää joulupukkiin uskovana hörhönä niin pitäköön, itsepä tiedän oman elämäni polut ja lätäköt.

Kaste asia, jota pohdit, onkin jo vaikeampi juttu. Koska lutteripiireissä sakramenttina on lapsikaste, vastuu ja päätös siitä kuuluu vanhemmille. Jos jotain kommentoisin, voisin ainakin rohkaista pohtimaan sitä tosissaan syvemmältä onko lapsen tulevaisuuden kannalta hyväksi ottaa se vai olla ottamatta ja miksi tai miksi ei. Ainakin ajatus "meidän lastahan ei kasteelle viedä" voi muuttua hieman, jos tuntee arvot johon kirkko loppujen lopuksi pohjautuu, vai mitä? Mutta ei kai se nyt maailmanlopun kulminaatiopistekään ole, ainahan sen voi, kuten joku jo totesi ottaa myös rippikoulussa, Armeijassa/sivarissa milloin vain.

humm.. tästä tuli nyt myös tällaista hoitavaa yksinpuheluakin, toivottavasti tässä oli jotain. kiitos sinulle.

Erosin kirkosta ja minulla oli kaksi syytä:
1. En voi rehellisenä ihmisenä olla porukassa, joka perii väkisin rahaa sellaisilta, jotka eivät kuulu kirkkoon. Eli jos kirkkoon kuulumattomilla henkilöillä on yritys, niin yritys joutuu maksamaan kirkollisveroa. Tämä on mielestäni vääryys.
2. Suomessa on työpaikolla sukupuolinen syrjintä lainvastaista. Valkealassa ja joissakin muissakin seurakunnissa tehtiin naispappien elämä niin hankalaksi, että heidän oli vaihdettava työpaikkaa. Sekä piispainkokous että kirkolliskokous totesivat viime vuonna, että naispappeus ei ole valtiokirkossa ongelma. Minun mielestäni naisetkin ovat ihmisiä, joten hyvästi.

Päätökseni muuten vaikutti ihan mukavasti nettotuloihin. Ja olokin on ihan mukava, kun poistui itselle vastenmielisestä porukasta.

Toivo T kirjoitti:

Erosin kirkosta ja minulla oli kaksi syytä:
1. En voi rehellisenä ihmisenä olla porukassa, joka perii väkisin rahaa sellaisilta, jotka eivät kuulu kirkkoon. Eli jos kirkkoon kuulumattomilla henkilöillä on yritys, niin yritys joutuu maksamaan kirkollisveroa. Tämä on mielestäni vääryys.
2. Suomessa on työpaikolla sukupuolinen syrjintä lainvastaista. Valkealassa ja joissakin muissakin seurakunnissa tehtiin naispappien elämä niin hankalaksi, että heidän oli vaihdettava työpaikkaa. Sekä piispainkokous että kirkolliskokous totesivat viime vuonna, että naispappeus ei ole valtiokirkossa ongelma. Minun mielestäni naisetkin ovat ihmisiä, joten hyvästi.

Päätökseni muuten vaikutti ihan mukavasti nettotuloihin. Ja olokin on ihan mukava, kun poistui itselle vastenmielisestä porukasta.

Lue lisää

Samoja fiiliksiä täällä. Erosin jo 80-luvulla enkä ole päivääkään sitä katunut. Harmittaa ettei tullut erottua aikaisemmin. Ei se elämä ainakaan huonommaksi eroamisesta tullut, rahaakin on säästynyt vuosien mittaan muuhun käyttöön.