Tämä tapahtui noin 50 vuotta sitten, tarkkaan ottaen kesäisenä vuonna 1955, jolloin olin vielä nuori sälli, sellainen vaaleahiuksinen 18-vuotias pojan naskali. Olimme käymässä tätini sukulaisilla, jotka muuten tunsimme erityisen hyvin (äitini oli joskus tehnyt heille neuletöitä), ja vietimme aikaa Veneheiton pitäjässä Pyhäjärven rannalla.
Päivä oli kirkas ja minä nuori koltiainen sain päähäni että josko kävisimme kylillä pyöräillen. Naapurin poika, Ernesti, lähti mukaani ilomielin. Meillä molemmilla oli sellaiset raskaasti poljettavat pyörät. Päätin sitten että oli pakko saada jotakin apetta matkalle, ettei suolenmutkassa pauku raskaan polkemisen jälkeen ja tempasin mukaan reikeliaitasta muutaman palasen leipää ja soikon vettä.
Matka sujui joutuisasti, ja pian olimmekin keskellä kylää. Kyläpuodin vieressä oli mukavan oloinen penkki ja siihen istahdimme Ernestin kanssa eväitämme mutustelemaan. Leipä oli hyvää ja vesi vilvoitti. Ai niitä aikoja! Siihen aikaan olimme melkoisia riiaajia ja sattuipa sopivasti: kylän viehkein tyttönen, Mielikki nimeltään, käveli juuri meidän penkkimme ohi! En saanut sanaa suustani, eikä Ernesti pahemmin. Silmät vain killuivat päässämme kun katselimme tuota neitoa.
Pyöräilymatka takaisin oli vaikea. Mielikin kuvat vilahtelivat päässäni ja olin monasti ajaa ojaan kun en oikein keskittynyt. Perille päästyämme ilta olikin jo pitkällä ja sauna lämmitetty. Pyysin Ernestiä mukaan saunaan kunhan ensin olimme keränneet puuta lämmitykseen ja metsämarjoja naposteltaviksi.
Vihdoin koitti saunan aika ja otimme niin kovat löylyt ettei tänä päivänäkään parempia! Mieleeni sitten ovelasti juolahtikin että voisinpa pulahtaa järveen vilvoittelemaan. Otin rannalta vauhtia ja loikkasin suoraan nopeasti syvenevään päähän järveä. Ai että vesi oli kylmää! Olin höppänä unohtanut että kesä oli vasta aluillaan eikä vesi ollut ehtinyt lämmetä! Tätä metkaa tempausta olemme Ernestin kanssa monet kerrat muistelleet ja joskus on tullut tuon lapsuuden toverin kanssa muutama tuoppinenkin kallistettua vanhojen hyvien aikojen kunniaksi!
Päivä oli kirkas ja minä nuori koltiainen sain päähäni että josko kävisimme kylillä pyöräillen. Naapurin poika, Ernesti, lähti mukaani ilomielin. Meillä molemmilla oli sellaiset raskaasti poljettavat pyörät. Päätin sitten että oli pakko saada jotakin apetta matkalle, ettei suolenmutkassa pauku raskaan polkemisen jälkeen ja tempasin mukaan reikeliaitasta muutaman palasen leipää ja soikon vettä.
Matka sujui joutuisasti, ja pian olimmekin keskellä kylää. Kyläpuodin vieressä oli mukavan oloinen penkki ja siihen istahdimme Ernestin kanssa eväitämme mutustelemaan. Leipä oli hyvää ja vesi vilvoitti. Ai niitä aikoja! Siihen aikaan olimme melkoisia riiaajia ja sattuipa sopivasti: kylän viehkein tyttönen, Mielikki nimeltään, käveli juuri meidän penkkimme ohi! En saanut sanaa suustani, eikä Ernesti pahemmin. Silmät vain killuivat päässämme kun katselimme tuota neitoa.
Pyöräilymatka takaisin oli vaikea. Mielikin kuvat vilahtelivat päässäni ja olin monasti ajaa ojaan kun en oikein keskittynyt. Perille päästyämme ilta olikin jo pitkällä ja sauna lämmitetty. Pyysin Ernestiä mukaan saunaan kunhan ensin olimme keränneet puuta lämmitykseen ja metsämarjoja naposteltaviksi.
Vihdoin koitti saunan aika ja otimme niin kovat löylyt ettei tänä päivänäkään parempia! Mieleeni sitten ovelasti juolahtikin että voisinpa pulahtaa järveen vilvoittelemaan. Otin rannalta vauhtia ja loikkasin suoraan nopeasti syvenevään päähän järveä. Ai että vesi oli kylmää! Olin höppänä unohtanut että kesä oli vasta aluillaan eikä vesi ollut ehtinyt lämmetä! Tätä metkaa tempausta olemme Ernestin kanssa monet kerrat muistelleet ja joskus on tullut tuon lapsuuden toverin kanssa muutama tuoppinenkin kallistettua vanhojen hyvien aikojen kunniaksi!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olisitte ryypänneet mäyräkoiran vodkaa ja varmasti tehneet Mielikille sopimattomia ehdotuksia. Saunassa olisitte heittäneet kilpaa löylyä ja kehuneet pa...llanne. Sitte kaveris ois vaikka sammunnu rantaan ja sinä laiturille.
Aamulla olis ollu saatanan moinen krapula ja päänsärky, nysän olis syönny hyttyset. Sitä oisitte muistelleet naureskellen..