Niinistöhän ajaa samaa asiaa, mutta onko Suomi jo pudonnut junasta, Jäämerentien ja Koillisväylän junasta?
Mutta ne malmikaivoksetkin annettiin ulkomaalaisille omistukseen. Lapissa.
Muistatteko kun Pykeija oli myynnissä?
Olisi silloin kannattanut ostaa, suomalaisten, Pykeija.
Nt kun Jäämeren reitti on niin tapeetilla, niin tarvisimme tuolla reunalla maata.
Mutta onneksi S.Niinistö ymmärtää esim. Jäämerentien ja muun pohjoisen arvon. Oli Norjassa valtiovierailulla juuri.
Mutta ne malmikaivoksetkin annettiin ulkomaalaisille omistukseen. Lapissa.
Muistatteko kun Pykeija oli myynnissä?
Olisi silloin kannattanut ostaa, suomalaisten, Pykeija.
Nt kun Jäämeren reitti on niin tapeetilla, niin tarvisimme tuolla reunalla maata.
Mutta onneksi S.Niinistö ymmärtää esim. Jäämerentien ja muun pohjoisen arvon. Oli Norjassa valtiovierailulla juuri.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kansanedustaja tennilä:
Tennilä Esko-Juhani
Jäämeri kutsuu - Koillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudet
Jää sulaa pohjoisnapaa ympäröivällä arktisella alueella, ja kaasu-, öljy- ja muiden luonnonvarojen hyödyntäminen on alkamassa. Kuka pääsee apajille? Samalla Koillisväylä avautuu rahtilaivoille, joiden ei tarvitse enää seilata Kiinaan Suezin kanavan kautta. Merimatka Murmanskista ja Kirkkoniemestä Shanghaihin kestää Koillisväylää pitkin vain kaksi viikkoa, Suezin kanavan kautta samaan kuluu kuukausi.
Tarton rauhassa 1920 Suomi sai itselleen Venäjään kuuluneen Petsamon. Sieltä löytyi nikkeliä ja sinne voitiin rakentaa myös kaivattu satama Jäämeren rannalle. Liittoutuminen natsi-Saksan kanssa johti kuitenkin Petsamon menetykseen 1944. Nyt Suomella on toisen kerran tarjolla namupaikka Jäämerellä. Kansainvälinen kilpailu arktisen alueen projekteista on jo käynnistynyt. Presidentti Sauli Niinistö muistuttikin elokuussa 2012 suurlähettiläille, että "arktisen alueen kehitys on luomassa meille uuden etsikkoajan, jota emme saa päästää ohitse".
Toistaiseksi suomalaisyritykset ovat olleet laimeasti mukana arktisen alueen hankkeissa. Myös valtion toimet ovat olleet vähäisiä. Edes lentoyhteyttä Helsingistä Rovaniemen kautta Murmanskiin ei ole. Samaten rautatien rakentaminen Sallasta Alakurttiin ja sitä kautta saatava ratayhteys Murmanskiin ja sen ympäri vuoden auki olevaan satamaan on jäänyt selvitysten asteelle.
Hukkaako Suomi tämän toisenkin Jäämeri-tilaisuutensa? Esko-Juhani Tennilä liikkuu Murmanskin alueella ja jututtaa paikallisia asukkaita, poliittisia päättäjiä ja arktisen alueen tutkijoita. Hän on mukana saamelaisnaisten jalkapalloturnauksessa Lovozerossa ja Inarissa asuvien kolttien reissussa vanhalle kotiseudulleen Petsamoon. Kirjassa kerrotaan myös suomalaistahojen ja yritysten edustajien Murmansk-käynneistä tavoitteena saada kontakteja partnereihin.
tää on politiikkaa. Mutta silti, suamipoika nukkuu ruususen unta ja toteaa myhemmin, ett juna meni jo.
Havulan kirjoitus on asiallinen, mutta mutta.. Havulakin tähtää siihen, että Jäämereltä kerättäisiin rusinoita eli öljyn kustannuksella Suomikin pääsisi apajille. Maakaasua ja öljyä merenpohjassa on vaikka kuinka, enemmän kuin Saudi-Arabiassa. Mutta kuinka kestävä ratkaisu on ruveta penkomaan noilta herkiltä alueilta öljyä?
Jos Jäämerellä sattuu pienikin ölkjyvahinko, sen seuraukset ovat käsittämättömät. Sinne ei pelastuskoneistoa saada niin kuin jonnekin Meksikonlahdelle. Sekäämn ei ole varmaa, pysyykö koillis- tai luoteisväylä vastakin avoinna. Tietysti se lyhentäisi merimatkoja, mutta...
Valitettavasti öljy on kuin jokin houkutin, joka riehaannuttaa sivistyneen maailman. Ilman öljyä mapallon tulee toimeen.
Rauhoitutaan, mutta ihan huoleti voi rakentaa läpi jänkien ja selkosten radan Rovaniemeltä Kirkkoniemeen. Kalaa siellä lymyään. Turistillekin se olisi oikosuora ratkaisu.
Olisi se kyllä etulyöntiasema Suomelle, siit kulkisi moni poika Keski-Euroopastakin. Ruotsi jäisi vähän niinnku sivuhun.
Jorma Havula on aivan oikeassa!
Mutta ei se riitä että hän kirjoittaa kolumnin Ilkassa, pitää vähän muutakin tapahtua maassamme.
ja epäilen että tapahtuu.