Luin tuolta ortodoksi.netistä juttua veli Timoteuksesta, http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/uutiset/2013/06/02/veli-timoteus-palasin-kotiin/, ja rupesin ihmettelemään, otetaanko luostareihin tosiaan vaimostaan eronneita miehiä. Miten sitten tehdään, jos vaimo haluaakin palata yhteen miehensä kanssa, ja mies on ehtinyt mennä luostariin? Eikös erot pitäisi hoitaa niin, että yhteenpaluun mahdollisuus on olemassa?
En kysy tuota tuomitakseni, vaan ihan vain ihmettelen, mikä se käytäntö onkaan. En ole itse ortodoksi, mutta olen elänyt siinä käsityksessä, että ortodokseille avioliitto olisi vähän vakavampi asia kuin ristiin rastiin naiville luterilaisille.
Sen kyllä myönnän, että ilmaisun "tiet puolison kanssa erosivat" kohdalla alkaa mennä tuomiovaihdekin päälle... ikään kuin erot eivät olisi päätös, vaan jotenkin vain tapahtuisivat. Samoin kuten usein kuulee sanottavan "meille tuli ero".
En kysy tuota tuomitakseni, vaan ihan vain ihmettelen, mikä se käytäntö onkaan. En ole itse ortodoksi, mutta olen elänyt siinä käsityksessä, että ortodokseille avioliitto olisi vähän vakavampi asia kuin ristiin rastiin naiville luterilaisille.
Sen kyllä myönnän, että ilmaisun "tiet puolison kanssa erosivat" kohdalla alkaa mennä tuomiovaihdekin päälle... ikään kuin erot eivät olisi päätös, vaan jotenkin vain tapahtuisivat. Samoin kuten usein kuulee sanottavan "meille tuli ero".
Vastaukset 21
Vanhimmat
Nykyään monimutkaistetaan asioita liikaa.Ensinnäkin tämä veli Timoteus ei ole munkki vaan kuuliaisuusveli,Munkkikokelas jonka veljestö tuntee Valamolle tarpeelliseksi.Toisekseen eronneena miehenä tiedän ,ettei rekeä yhdellä aisalla vedetä.Onnea ja menestystä veli Timoteukselle valinnoissaan!
"rupesin ihmettelemään, otetaanko luostareihin tosiaan vaimostaan eronneita miehiä"
Jos on muija joskus erehdyksessä tullut otettua, ei ainakaan sen kanssa ole luostariin menemistä.
"ikään kuin erot eivät olisi päätös, vaan jotenkin vain tapahtuisivat."
Kun muija ilmoittaa, että tämä oli tässä ja suorii johonkin muualle, niin kyllä ihan päivänselvästi tuo tarkoittaa, että se oli sitten siinä. Miten ihmeessä kukaan suostuisi sellaisen naisen kanssa yhteen palaamaan, vaikka nainen jälestäpäin tulisikin katumapäälle ja jotain yrittäisi anella?
En ole koskaan ymmärtänyt mikä tekee eronneesta ihmisestä toisenluokan kansalaisen tai uskovaisen.
En ole koskaan ymmärtänyt mikä tekee ylipainoisesta ihmisesta tai kouluttautumattomasta ihmisestä toisen luokan kansalaisen.
En ole koskaan ymmärtänyt mikä tekee yhteiskunnan raameihin sopimattomasta ihmisestä toisen luokan kansalaisen.
En ole koskaan ymmärtänyt miten jotkut asiat joita tekevät molemmat ihmis sukupuolet ovat luokiteltu toiselle sukupuolelle hyveeksi ja toiselle sukupuolelle taas paheeksi.
En ole koskaan ymmärtänyt miten edellä mainitut ja monet muut asiat tekevät ihmisistä olemattomia.
Sen sijaan kukaan ei puutu tahallisen ilkeyteen ja pahantekoon jolla vahingoitetaan toisia.Ne verhotaan alkoholismin tai sairauden tai muun epäinhimillisen piikkiin mukamas hyväksyttävänä asiana ja tekona vaikka seuraukset olisivat miten tuhoisat tahansa..
Siltä sivustolta nyt ei kannata mitään lukea.
Ihmiset aina vaan haluaa leikkia journalistia ja hakea sensaatioita typerimmistäkin asioista vain huomion vuoksi.
Jos aviopuoliso haluaa mennä luostariin ja ryhtyä siunatuksi munkiksi tai nunnaksi, niin silloin avioliitto voidaan Kirkon toimesta mitätöidä ja se on täysin hyväksyttävää. Avioliitto ei saa koskaan olla esteenä nousulle korkeammalle hengellisyyden tasolle. Näinhän teki esimerkiksi edesmenneen Moskovan patriarkka Aleksei II:n vaimo miehensä ollessa vielä tavallinen pappi. Muuten vaan eronneilla taas ei pitäisi olla minkäänlaista asiaa luostariin saastuttamaan veljestön hengellistä elämää! Moisten ihmisrappioiden ja miehen irvikuvien päästäminen luostariin on osoitus äärimmäisestä leväperäisyydestä.
Sinusta tulee mieleen susi lammaksen vaatteissa.
Olet syntinen, tuomitset muita.
Pilaat normaalien ortodoksien maineen ja koko kirkkokunnan maineen.
Mistä tuollaisia oikein tulee?
Ortodoksinen kirkko ei mitätöi avioliittoja niin kuin katolinen kirkko tekee, vaan myöntää kirkollisen avioeron. Kirkollinen avioero haetaan maallisen tuomioistuimen myöntämän avioeron jälkeen oman hiippakunnan piispalta. Tämän jälkeen voi mennä luostariin tai (ns syytön osapuoli, joka on saanut uudestaan avioitumisoikeuden) voi solmia uuden kirkollisen avioliiton.
Eräs kirkon hyväksymä avioeron peruste on yhteisestä sopimuksesta toisen tai molempien luostariin menemisen takia. Muita avioeron perusteita ovat toisen tai molempien puolisoiden aviorikos tai toisen puolison puolisoon tai lapsiin kohdistuva väkivaltaisuus. Mies saa myös avioeron vaimostaan, jos tämä on tehnyt abortin miehen tietämättä.
Kiitos, tämä oli asiallinen ja selventävä vastaus eli sitä mitä hain.
"Eräs kirkon hyväksymä avioeron peruste on yhteisestä sopimuksesta toisen tai molempien luostariin menemisen takia. Muita avioeron perusteita ovat toisen tai molempien puolisoiden aviorikos tai toisen puolison puolisoon tai lapsiin kohdistuva väkivaltaisuus. Mies saa myös avioeron vaimostaan, jos tämä on tehnyt abortin miehen tietämättä."
No entäs jos muija vaan ottaa ja häippäsee mitään järjellistä ja hyväksyttävää syytä ilmoittamatta (että puolison naama lakkasi miellyttämästä ei ole tällainen syy), silloinko ei kirkko eroa myönnä?
Tarkoittaako tuo että se jäljelle jäänyt puolisokaan ei saa eroa jos vaikka toinen on käyttänyt hyväkseen jollain tapaa ja häipynyt?
henki tekee hengentyötä ja liha lihantyötä.
Luostariin ei pääse ilman rippi-isän suosituksia.
luostarissa on niin vähän porukkaa kun sinne tuntuis olevan hiton vaikea päästä. Ei pääse siksi ja siksi ja sen ja sen suositus sen ja ton ikäinen pitää olla ja blaa blaa... käsittääkseni on kaksi vaihtoehtoa joita kirkko pitää oikeina, luostariin tai naimisiin. Mitä siis tehdä jos vaimoa ei saa tai hän lähtee lätkimään ja luostarikin vain mätkii ehtoja siihen malliin et ei mitään mahdollisuuksia...
Kyllähän sinne on muutama mielenterveysongelmainen päässyt.Sitä en tiedä kilvoittelemaanko vaiko parantumaan.Jotkut on jopa haudattukin luostariin vaikkeivat ole munkkeja tai nunnia olleet.
Maailmassakin riittä kilvoittelemista jos jaksat kaikenlaisten hörhöjen seassa vaeltaa hengellisen elämäsi.
Muu vaihtoehto on kärvistellä yksikseen ilman seksiää tai harjoittaa masturbaation iloja ja katua sitten niitä.Naimisiin tuskin pelkän seksin takia kannattaa mennä.
Luostarielämä tarvitsee tietynlaista luonnetta.Nöyryyttä kyselemätöntä ja sitkeyttä ja sietämistä.Sitä koetellaan jokaiselta siellä ihan tahallaankin.Sinut laitetaan likaisimpiin hommiin ja sinulle saatetaan sanoa vaikka mitä ja sinua saatetaan kohdella vaikka miten.Ei siis paljoa eroa maallisesta elämästä.
Yksikin uutukainen ortodoksi taannoin oli vetänyt herneet nenään siitä kun Hermanni oli tokaissut että täällä sitä kirkossa istutaan niin hartaana mutta entäs muuten?Toiset herneet oli vedetty siitä kun ei oltu jaksettu nousta aamu seitsemältä aamupalvelukseen ja asiasta oli ilmeisesti huomautettu.
Eli tuolla asenteella tuskin on luostariin asiaa.Ja on kai niitä muitakin käytännön ja luonteen asioita millä sinne ei kannata pyrkiä.
Oma kumminikin oli siellä myös talkoolaisena ja tuli aikoinaan vuosikymmeniä sitten takaisin alle viikossa.Sanoi että sellainen asketismi ei ollut häntä varten.Tosin kummin rippilapsi on nykyisin munkkina Valamossa.Häntä en tunne enkä haluakkaan tuntea joten en tiedä hänen kilvoituselämästään.
"Luostarielämä tarvitsee tietynlaista luonnetta.Nöyryyttä kyselemätöntä ja sitkeyttä ja sietämistä.Sitä koetellaan jokaiselta siellä ihan tahallaankin.Sinut laitetaan likaisimpiin hommiin ja sinulle saatetaan sanoa vaikka mitä ja sinua saatetaan kohdella vaikka miten"
Oon lukenu joitaki luostarikilvoittelijoiden elämästä kertovia teoksia ja todellakin "alokasaika" tuntuu olleen melkoisen kova. Tosin ne kaikki on olleet lähinnä Athoksella ja ei ihan nykypäivää. Nunna Kristodili kirjoitti jossakin kirjassaan ettei Suomessa sellaista höykkyytystä harjoiteta. Miksi pitäisikään, ei Jeesus mitään simputuskulttuuria tullut opettamaan, ja hänen seuraamisestaan kai luostarikilvoituksessakin on kyse.
Niin toistin vain kummini kertoman.Hän oli Lintulassa joskus 16-vuotiaana ja kun nyt ollaan reilu nelikymppisiä niin siitä on aikaa.
En tiedä millaista nykyisin on kun en ole koskaan talkoolaisena ollut siellä.
Eihän se kaikille sovi mutta muitakin kilvoitusmuotojakin on kuin luostari ja onhan maailmassakin eläviä nunnia ja munkkeja ollut olemassa ja tiettävästi on vieläkin.
Joskus luulisi että luostarissa kilvoittelu on helpompaa kuin maailmassa.
Vaikka luostariveljiä- ja sisaria vielä nykyää ja Suomessakin simputettaisiinkin, niin tuskin talkoolaisia kuitenkaan. Mutta niin talkoolaisilla kuin meillä ei-talkoolaisillakin on monesti sitä vikaa että ei tarvi paljon sanoa kun jo on herne nokassa. Ja onhan se tietysti niin, että jos pappi tai piispa tai arkkimandriitta vielä sanoo jotain, ihan tarkoittamattaan, silleen töksäyttämällä, niin johan alkaa tulkinta omassa päässä.
Uskaliasta sanoa kun en minäkään edes talkoolaisena ollut, mutta myös olisin sillä kannalla että luostarissa helpompi kilvoitella. Ainakin ongelmat ja haasteet siellä erilaisia, millaisia lienevätkään. Täällä maailmassa pätkätyöt, toimeentulon haasteet, ihmissuhteiden vaikeudet, suunnaton yksinäisyys, jatkuva itsensä kehittämisen ja kehityksessä mukana pysymisen paine oman kykynsä äärirajoilla jne. Muista siinä sitten rakastaa ja palvella Jumalaa, lähimmäistä itseäänkään unohtamatta.
Isokenkäisetkin ovat ihmisiä ja myös palvelevat yhteisöä silti siellä sammakot lentelee ihan luostarinkin muurien sisäpuolella.Töksäyttelemistä ei pidä sietää keneltäkään ei edes niiltä isokenkäisiltä.Asiasta kuin asiasta voidaan huomauttaa myös kohteliaaseen sävyyn ja asiallisesti.
Varmaan vastaisin takaisin samalla mitalla jos vastaan sattuisi joku joka tölväisee jotain rumasti.Ei varmaan tulisi mieleen kumartaa sellaista ihmistä.
Ennenkin ovat ihmiset pärjänneet kun on ollut pakko.Maailman mukanahan ei ole pakko kulkea joskin sen välttäminen voi olla vaikeaa jos asuu muualla kuin luostarissa.
Yksinäisyys, hyvinvointi, rakkauden puute ja himothan ovat itsekkäitä tarpeita meissä ihmisissä.Hyvin luonnollisia ja ihmisyydelle hyväksyttäviä mutta hengellisesti itsekkäitä.Sen nojalla ei saisi sortaa muita ihmisiä.
Luostariinhan mennään hyvin epäitsekkäistä syistä kuten rukoilemaan toisten ja maailman puolesta.
Yhteiskunnan pyörässä pysymisen ilohan on maailmaa palveleva ilo sen tuskaisuuden voi ottaa vaikka kilvoitteluna että pystyisi näkemään sen materialistisuuden ja tekemään eron siitä hengelliseen ja pyrkiä toteuttamaan itseään yhteiskunnassa toisten hyväksi mahdollisimman hengellisesti.
Voisi vaikka siivota varastonsa ja laittaa ylimääräiset joutavat asiat vaikka köyhille venäjälle jonkun tietyn tutun kautta menemään.Ei asioista tarvitse isoa villasukka numeroa tehdä.Voi olla sitten rauhallisin mielin että on jotain jonkun eteen tehnyt.Ihan yhtä hyvää kilvoittelua luulisin kuin toisten puolesta rukoileminenkin.
"Luostariinhan mennään hyvin epäitsekkäistä syistä kuten rukoilemaan toisten ja maailman puolesta."
Näinhän sen kuuluisi olla. Kyynikko minussa kuitenkin joskus epäilee meneekö. Tietenkään se ei ole minun asiani, joten siitä ei sen enempää.
Niin tarkoitusperiähän on monia ihmisillä.
Ei luostarit ole rietastelusta, pornosta, viinasta tai huonostakaan elämästä vapaata aluetta nekään.Tietysti siellä ei sellaista tulisi esiintyä.
Mutta se hiljainen hyväksyvyys sosiaalista häiriökäyttäytymistä kohtaan on erinomaista ortodoksisissa yhteisöissä.Muissa se laitetaan jotenkin kuriin.
"Ei luostarit ole rietastelusta, pornosta, viinasta tai huonostakaan elämästä vapaata aluetta nekään."
Eipä niin. ;-)