Tosin hyvin eritavalla. Avopuolisoni ei ole
pettänyt minua. Paitsi yhteiset unelmamme. Hän ei
enää vain halua eikä rakasta. Tuntuu kornilta
sanoa näitä - sanoa niinkuin sanotaan jotai
arkipäiväistä: näkkileipää ja voita... Me asutaan
vielä yhdessä, hän katsoo minua ja hymyilee,
koskettaa, halaa ja en voi kuin uskoa, että
kuitenkin hän rakastaa. En ole kuullutkaan että
voisi tuntea onnea kun tulee jätetyksi, eilen
kuiten kuitenkin juttelimme myöhää yöhön, niitä
ja näitä, ja tunsin lämpöä ja rakkautta. Yleensä
ihmiset jättävät toisensa aivan kuin paiskaisivat
klöntin raakaa maksaa toisen naamalle. Huono
puoli on tietysti se, että mitä kiltimpi hän on
minulle sitä enemmän häntä rakastan.
Ripustin kihlasormuksemme seinälle taulukoukkuun,
Toivon niin kovasti, että olemme vain
huilaamassa, ripusteittuina johonkin kunnes aika
on parempi.
pettänyt minua. Paitsi yhteiset unelmamme. Hän ei
enää vain halua eikä rakasta. Tuntuu kornilta
sanoa näitä - sanoa niinkuin sanotaan jotai
arkipäiväistä: näkkileipää ja voita... Me asutaan
vielä yhdessä, hän katsoo minua ja hymyilee,
koskettaa, halaa ja en voi kuin uskoa, että
kuitenkin hän rakastaa. En ole kuullutkaan että
voisi tuntea onnea kun tulee jätetyksi, eilen
kuiten kuitenkin juttelimme myöhää yöhön, niitä
ja näitä, ja tunsin lämpöä ja rakkautta. Yleensä
ihmiset jättävät toisensa aivan kuin paiskaisivat
klöntin raakaa maksaa toisen naamalle. Huono
puoli on tietysti se, että mitä kiltimpi hän on
minulle sitä enemmän häntä rakastan.
Ripustin kihlasormuksemme seinälle taulukoukkuun,
Toivon niin kovasti, että olemme vain
huilaamassa, ripusteittuina johonkin kunnes aika
on parempi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä olisi toinen samantapainen tarina. Erosimme
toisistamme 10 vuoden seurustelun jälkeen.
Kasvoimme erillemme. Ex-miehen
tärkeysjärjestyksessä oli ensin kaverit ja
autot. Mies meni menojaan, ílmeisesti ei
kuitenkaan pettänyt. Minä olin kotona lapsemme
kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna olen ollut
yksinhuoltajana parisuhteessa kolmisen vuotta.
Minä halusin perheen ja olla onnellinen. Ehkä se
vielä on mahdolista!
meillä taas ei ole perhettä eikä kumpikaan sitä
edes halua. Haluaisin tietää oliko teillä
samalaista lämpöä valillänne vielä eron jälkeen
kuin meillä? Asuitteko yhdessä kauan? Kumma mies
kun autot kiinnostaa enemmän kuin ihmiset. No,
minäkin juuri ostin auto, mutta likka - siis ex -
likkakaveri sillä ajaa, kun mulla ei ole korttia.
hän lupasi opettaa minut ajamaan.
Minua eniten hämmästyttää tämä epätodellinen olo,
en ole ollut sinkku lähes kymmeneen vuoteen, enkä
kyllä nytkään tunne olevani, varsinkaan kun
haluan vielä yrittää. Minusta tuntuu
toiveikkaalta.
Erosta ei ole pitkä aika. Asuimme yhdessä 6
vuotta. Ex-mies ei ole saanut vielä omaa asuntoa.
Hän elää omaa elämää. Tulee yöllä/aamulla/sitten,
kun parhaiten hänelle sopii. Hänen äitinsä ei
häntä halua luokseen asumaan. En vihaa miestä
eikä hän kai minua. Hän ei ole välittänyt minusta
pitkään aikaan. En muista milloin hän olisi
kohdellut minua lämmöllä (ei ollut
väkivaltainenkaan). Oloni on oikeastaan
helpottunut. :)
olen kaksi päivää vain surffaillut eri keskustelu
palstoilla, yrittänyt auttaa amerikkalaisia
teinejä rakkausongelmissaan, työtä en ole saanut
tehtyä. Työpaikan koneeni on aivan väärässä
käytössä. Onneksi pomo on poissa juuri nyt. Kaipa
vain haluaisin että joku sanoisi: "kyllä sun
kannatta vielä odottaa ja että on hyvinkin
mahdollista että hän rakastaa minua vielä."
Nukutteko te vielä samassa sängyssä? Me tehdään
niin, ei sentään rakastella, mutta halataan ja se
kaikki tuntuu ihanalta. Sinä vaikutat tietävän
mitä haluat, niin kyllä minäkin vaikkakin eri
asiaa.
Mitä elämä on jos ei ole rakastettu?
Hyvä kysymys! Me ei olla halattu, ei
suudeltu, "rakasteltu" (mikäli sitä sanaa voi
käyttää) ollaan. Minulla ei ole irtosuhteita,
enkä halua kutsua ketään kotiin. Koska tuskin
kukaan mies haluaa tulla kylään, kun kerron, että
entinen mies asuu vielä samassa asunnossa. En
myöskään viitsi mennä poika mukana kyläilemään.
En viitsi myöskään soittaa ukolle "Älä tule tänne
tänään". Vasta, kun poika menee nukkumaan saan
itselleni omaa aikaa. Vietän hiljais eloa.
Töistä käsin myöskin kirjoittelen, kun itselläni
ei tietokonetta ole.
olisi ehkä parempi olla "rakastelematta",
tekstistä päätellen et kai paljon siitä nauti,
tai en tiedä sitä. Luultavasti se vain rikkoo
sinua. Luuletko että voisitte nukkua eri
huoneissa, yrittää päästä eroon riippuvuudesta?
Harjoitella tulevaa varten? Minä toivon kuitenkin
ettei tyttöystäväni ehdota tätä minulle ennen
muuttoaan.
Mukava huomata ettei ole yksin...
Olemme nukkuneet eri huoneissa. Silloin, kun hän
on tullut. Kieltämättä se hajoittaa... toisaalta,
olemme tehneet sitä aikaisemminkin, kun
virallisesti seurustelimme. Meillä ei ole mennyt
hyvin pariin vuoteen. Ne, jotka tuntevat minut ja
entisen ovat kysyneet "miksi te olette yhdessä?"
Rakkaus, kun on sokea. Välinpitämättömyyteenkin
tottuu ja turtuu...
Meille kävi samalla tavalla. Toki hieman toisinpäin. Vaimoni ilmoitti pariviikkoa sitten torstaina, ettei rakasta minua enään ja on hakenut avioeroa. 6:n vuoden avioliitto päättyi tähän. Ex-Vaimoni asuu vielä täällä mutta oma asunto on haussa. Aluksi oli kova kolahdus, mutta kai olen niin tunnevammainen että pääsin n. viikossa asian yli. Avioliitomme aikana syntyneet 2 lasta. 3 & 2 vuotiaat tulevat jäämään minulle, eikä mulla mitään sitä vastaa olekkaan. Syytä mietin tähän pitkään, ainut syy minkä olen saanut kuulla on, etten rakasta sua enään. Toista miestä hänellä ei kuulemma ole. Mutta näyttääpä olevan nykyisin olevan muotia tälläinen. Mutta emmeköhän me kaikki selviä tästä.. Toivottavasti..