Mun mielestä itsemurha on jokaisen oma asia. Ei tällä maapallolla tarvi olla jos ei jaksa. JOKAINEN päättäköön omasta elämästään itse. Esim. mulla on paniikkihäiriö. Oon niin kyllästynyt että välillä käy mielessä jopa itsemurha. Tarvisiko mun kärsiä koko elämäni tästä ahdistuksesta vaan sen takia etten aiheuttaisi muille pahaa mieltä? Itsekästä ehkä, mutta mielestäni oikein. En nyt kuitenkaan itsemurhaa ole tekemässä mutta mielipiteeni on tämä.
Mielipiteeni itsemurhasta
.....
6954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että paniikkihäiriöön ja paniikkikohtauksiin on olemassa hoitokeinoja.Ne eivät ole tarpeeksi suuri syy elämän lopettamiseen.
Itse kärsein kyseisestä vaivasta vuosia,mutta jotakin tapahtui...en pelkää ja ahdistu enää.
Itselläni on arvet käsivarsissa ikuisesti muistuttamassa tuosta ajasta,mutta olen onnellinen että en tehnyt sitä lopullista viiltoa.
Olen liian utelias näkemään millainen maailma on kymmenen vuoden päästä.
Pikkusiskoni teki itsemurhan viime iikonloppuna ja olenkin täältä etsimässä vertaitukea,ja samalla halusin toivottaa sinulle jaksamista...maailmassa on niin paljon mahdollisuuksia!
Älä luovuta..lennä vaikka Austraaliaan ja löydä onni sieltä,kunhat et luovuta!
Ensinnäkin,osanottoni sulle siskosi takia.Itselläni on myös käsivarret arpia täynnä muistuttaen menneestä joka ainut päivä.Silloin mulle ainakin oli kenenkään turha tulla sanomaan,että elämä on lahja.Kesti vuosia,ennekuin erinäisten tilanteitten jälkeen päähäni saatiin taottua,että itsemurha on PERUUTTAMATON matka tuntemattomaan.Ei kannata silti luovuttaa ja antaa periksi kuolemalle.Hmm..mun kohdallani ovat sisäiset arvet kipeämpiä kuin ulkoiset.
osanotostasi.
kyllä ne henkiset arvet on kipeämpiä kuin nuo kädessä olevat,ja vaikka ne vaivaa päivittäin,on niiden kanssa vain oppinut elämään...
jaksamista!
ja päivä kerrallaan :-)
Kaikille teille 70-vuotiaan naisen näkemys. Kun olin nuori näytti kaikki ajoittain toivottomalta. Elämä oli takkuamista paniikin ja ahdistuksen kanssa. Mutta, hups. Kun ikää tuli lisää tajusin että olen ainoa sen niminen yksilö kuin olen. Kukaan ei voi minua korvata. Samoin sinä rakas ystäväni olet ainutkertainen ja arvokas!! Elämä helpottuu kun ikää tulee lisää. Aukeaa uusia ovia, löytyy mahdollisuuksia ja alat nähdä kauneutta ympärilläsi. Taistele tuon vaikean vaiheen yli ja hae myös ammattiapua. Jos tuntuu ettei sitä saa, ryskytä ovia lujempaa. Kaikilla on OLTAVA oikeus apuun. Puhu paljon ja luota elämän kantavaan voimaan. Lainaan tähän yhden esimerkin joka aikoinaan tuki minua. "Kenenkään ei tarvitse anoa omaa ihmisarvoansa, se kuuluu sillä perusteella että on syntynyt tähän maailmaan. Jokaisella on myös oikeus epäonnistumiseen, sairastumiseen, lepoon ja hoivaan vaikeina hetkinään".
oma läheinen teki itsemurhan. Hänellä oli myös paniikkihäiriö. Aluksi lohduttelin itseäni ajattelen, että nyt on häneltä kaikki huono olo poissa... Nyt jälkeen päin olen huomannut, että ei se hänessä ollut paha olo mihinkään hävinnyt se vain siirtyi meihin jotka jäimme tänne häntä kaipaamaan...Se syö joka päivä minuakin.