Isänmaata ei ole - miksi?

Tyypillistä sellaiselle kuka on äsken tullut uskoon. Heillä on taivaassa isänmaa.

No olisihan se vähän hassua, jos esim. Israelin juutalaiset sanoisi, että "ei tällä maapläntillä oo meille mitään merkitystä, me odotetaan vaan Messiasta, sama se mihin ihminen on syntynyt ja missä asuu".

Ymmärrän kyllä niitäkin jotka sanoo ettei heillä ole täällä isänmaata. Enkä tiedä pitääkö siihen vastata millään tavalla. Jos joku uskova kokee asian niin, ok. Ja jos joku taas kokee että Suomi, Israel, Venäjä, Irak, Albania tms. on hänen isänmaa, ok. Ehkä tämä on niitä kysymyksiä missä voi kunnioittaa toisen vakaumusta ilman että uskonasia siitä kärsii?

Mielenkiintoinen aihe... Kysyt miten minä näen tuon asian, pohdiskelin sitä ja heittelen muutamia rouheita keskusteluun.

Pohjimmiltaanhan asia on kuitenkin niin kuin Raamattu sanoo, mm.
"Mutta meillä on YHDYSKUNTAMME TAIVAISSA, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi..." Fil.3:20
"Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja SEN VALTAKUNNAN PERILLISIÄ, JONKA HÄN ON LUVANNUT niille, jotka häntä rakastavat?" Jaak.2:5.
"sillä EI MEILLÄ OLE TÄÄLLÄ pysyväistä kaupunkia, vaan TULEVAISTA me etsimme" Hebr.13:14.

"Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." Jeesuksen sanat Joh.18:36.

"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." Ef.2:19-22.

Mutta tämähän on itsestäänselvää jokaiselle uskovalle... että sydän on kiintynyt taivaallisiin, että etsitään ensinnä Jumalan valtakuntaa... että todellinen identiteettimme on kiinni siinä, ei muualla... eletään sitten suomalaisina tai minkä muun maan kansalaisina tässä ajassa, elämme sitäkin todeksi ensisijassa kristittyinä, toiseen todellisuuteen kuuluvina.

Ja kuitenkaan se ei taida kaikille olla aivan selvää. Kuinka muuten on selitettävissä kiihkokansallisuus, yltiöisänmaallinen asenne, jossa "hurskaskin" uskova antaa nationalististen tunteiden sanella ratkaisut jopa niin, että mennään Jumalan sanan ohi ja tehdään tai sanotaan asioita, mitkä on uskovalle sopimattomia?

Toisaalta Jumalan sana puhuu asumisen rajoista ja kehoittaa rukoilemaan esivallan ja hallitsijoiden puolesta, että saisimme elää rauhallista elämää (siinä maassa, missä olemme) ja että tulee harrastaa sen paikan parasta, mihin Jumala on meidät laittanut. Kehoitetaan olemaan alamaisia myös maalliselle vallalle jne. Mutta kaikessa tässä sydän tulisi siis olla kiinni Jumalassa, löytää "kansallinen" identiteeti Kristuksesta, jonka "kuningaskuntaan" kuulumme täällä ajassakin, elääksemme Jumalan lapsina! Kun Jumala on Isämme, todellinen isänmaamme on Kristuksen kuningaskunta, taivaallinen todellisuus.

"Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan" 1.Piet.1:17-19.

Jumala ottaa kuitenkin maallisetkin asiat huomioon. Elämme kristittyinä nimenomaan tässä ajassa. Kansakuntia tuomitaan mm. niiden suhtautumisesta Israelia kohtaan. Oma näkemykseni on, että jokaisen uskovan tulisi terveellä tavalla kokea kuuluvansa siihen kansaan ja valtioon, jonka kansalainen ajallisessa, yhteiskunnallisessa mielessä on. Saamme iloita kaikesta siitä mikä tässä kansassa on hyvää ja oikein. Silloin parhaiten myös rukoilemme päättäjillemme viisautta. Samaistumme kansaamme ja tunnustamme sen synnit Herran edessä. Koen Jumalalta saaneeni suomalaisuuden ja jos minulta kysytään minkä maan kansalainen olen, en vastaa että "joo, mä olen taivaan kansalainen" vaan "suomalainen". Enhän minä voi virallisiin papereihinkaan kirjoittaa kansalaisuuden kohdalle "taivaan kansalainen". Kuitenkin sydämeni kuuluu taivaallisiin ja ainoastaan Hänen tuntemisestaan tulee oikea perspektiivi maallisiin kansalaisuusasioihinkin. :)

Kristittyjä sanotaan kahden maan kansalaisiksi... tuosta näkökulmasta asia on totta... pohjimmiltaan olemme kuitenkin vain yhden maan kansalaisia, taivaan kansalaisia... mitä sitten elämme todeksi maan päällä.

Jos jonkun maan puolesta pitää "kiivailla", niin "kiivaillaan" Israelin puolesta. Koska juuri sen kautta Jumala tulee osoittamaan oikeudenmukaisuutensa ja kunniansa myös maailmanhistoriassa eli näkyvällä tavalla. Pakanakristittyinä olemme oksastetut juutalaisiin ja niin myös historiaansa. Taivaallisen Jerusalemin lisäksi maallisella Jerusalemillakin on hengellinen merkitys. - Mutta tässäkään ei tulisi mennä hörhöilyn puolelle eikä ryhtyä kritiikittömäksi. Olkoonkin että Israel saa jumalattoman maailman taholta osakseen aiheetonta kritiikkiä, ei se silti synnitön eikä virheetön ole. Ei ennen kuin ottavat vastaan Messiaan ja kokevat kansallisen uudistuksen.

Hebrealaiskirje 11:8 - 16 on mielenkiintoinen jaejakso tässä kontekstissa, koska se näyttää sisältävän kummankin ulottuvuuden? Kaupunki, jonka rakentaja ja luoja on Jumala (11:10), on ilman muuta taivaallinen Jerusalem. Voimme sanoa että Kristus (MESSIAS) on jokaisen uskovan todellinen kotimaa, on hän sitten juutalainen tai pakanakristitty. Jeesuksessa olemme toisen todellisuuden ihmisiä. Olisi väärää hengellistyttämistä tämän perusteella sanoa, ettei maallisella Jerusalemilla sitten enää ole mitään merkitystä ja ettei jaejakso puhu siitä. Puhuu se SIITÄKIN.

"Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." 11:13.

Israel on juutalaisten kotimaa maan päällä ja maalla on hengellinen merkitys maailmanhistoriassa. Kun juutalainen löytää Jeesuksen Messiaana ja sydämeltään kiintyy Häneen juutalaisuuskin saa syvemmän merkityksen, silloin Pyhä Henki irroittaa sisimmän vääränlaisesta nationalistisesta kiihkosta ja synnyttää uudenlaista, evankeliumista ja Jumalan sanasta nousevaa. Samoin käy meille kristittyinä kun todellisesti annamme Pyhän Hengen tehdä itsessämme työtä. Kansalaisuusasioita tarkastellaan Jumalan valtakunnasta ja lapseuden Hengestä käsin. Silloin saamme olla suomalaisia ja kokea sen itsellemme merkitykselliseksi, joku merkityksellisemmäksi kuin toinen, mutta suomalaisinakin varsinainen identiteettimme on Kristuksessa ja maa, jonka kautta suomalaisuuttamme peilaamme on Israel, niin että ennen kaikkea rukoilemme päättäjillemme viisautta suhtautumisessa Israeliin ja juutalaisiin.

Tällaisia ajatuksia mulle nousi mieleen...

- - -

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.

Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.

Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.