Syrjäytyminen/ hälläväliä asenne tulee lisääntymään!

Helposti unohdetaan ihmisyys ja kaikki henkiset arvot. Nuorille yhteikuntamme antaa tavoitteeksi ja painottaa arvoja jotka ovat aineellisia ja ulkoiseen pärjäämiseen liittyviä. Pitää saada hyvä, arvostettu ammatti, oppia kuluttamaan paljon, vaikka ekologia ei sitä kestä. Ihmiset jaetaan pärjääviin ja luusereihin. Kuitenkin jokaisen ihmisen elämä on ainutlaautuinen ja arvokas. Kun ajatellaan aikaa eteenpäin ja jälkeen omaan elämäämme suhteutettuna niin mitä meistä ja työstämme sitten pysyväksi jää. Omassa kupaungissani jopa satojen vuosien vanhoja sukuyrityksiä kuolee konkurssin tai jatkajan puuttuessa, vanhoja kauniita rakennuksia puretaan, ammatteja kotoaa ja uusia tulee, on rameita hautamuistomerkkeja, mutta ei niiden kantamaa nimeä kovin monen sukupolven päähän enää tunneta: nimi on mutta henkilöstä ei ole mitään peroonallista tietoa.
Podin tätä nykyään itse. Minun kantaäitini isäni mummo on ollut mallina eräällä Suomen kuuluisimmalla kuvataidemaalarilla ja teos on tietääkseni myyty kaikkein kalliimmalla hinnalla taidehuutokaupassa. Kuvan tyttö on päässyt malliksi kun on ollut äärimmäisessä kurjuudessa ja puutteessa ja ollut varmasti aikansa surkeimmassa yheiskunnallisessa asemassa. Todella näin on ihmisen maallinen ja ajallinen perintö ja muisto. Ei meistä monestakaan edes taulun vertaa jää ja onko sillä sitten enää kovin paljon merkitystä jälkipolven arkiseen elämään.
Ehkä tuo kantaäitini taulu (kuva siitä) on inspiroimassa itseäni pohtimaan ihmisen elämää ja ehkä ajatusta koota jotain persoonallista aineistoa sukuni ja paikkakuntani elämästä tuleville polville.
Onneksi ihmisellä on Luojan antama ja kirjoissa iankaikkinen elämä, vaikka tämä ajallinen satu unohtuu ja siitä ei mitään jäljelle jää.

vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana