Yksin toipuva

Joo eikä siinä mitään, ei töissä oleva tietenkään viikolla niin ehdi kuin vkl, työttömään verrattuna vielä vähemmän.
Mutta siltikin vähän ikävää.
Mutta no, kyl tää tästä. Vielä kun en (onneksi) ole ihmisriippuvainen otus sentään.

Jeps.
Kyllähän sitä aikaa piisaa. Mut taidan jatkaa kyl toipumisenkin jälkeen sitten näin, kun kerta aloitus on jo näin hyvä:)
Kun kerta vuori ei tule Muhammedin luo, niin eipä Muhammed taida myöskään sitten viitsiä enää mennä vuoren luo.

Vanha viestiketju, mutta pisti silmään kuitenkin.
Ymmärrän kyllä pointin, että tuo 4kk on olematon aika ihmisen elämässä, mutta mutta...
Mitä helkkarin väliä sillä on, miten sitä aikaa on 50v päästä, jos nyt tarvitset ystävien tukea ja seuraa??
Ja muutenkin, jos aloittajan ystävät ovat muutenkin tuon tasoisia, että ovat aina ottamssa ja hyötymässä ystävyydestä, mutta eivät anna itse mitään takaisin. Eli ovat vähintäänkin helvetin itsekkäitä.
Ainakin hänen kirjoituksestaan tulee käsitys, että hän on aina se, kenen pitäisi mennä kavereiden perässä tekemässä sitä, mitä he haluavat, eivätkä kaverit sitten suostu taas mihinkään mistä aloittaja tykkäisi.
Mutta no, tosiaan.. Tuo kirjoittamasi kommentti kyllä sopisi tuollaisen "lusmukaverin" suuhun hyvin. Juuri tämä, että mitä sitä nyt toiselle aikaa antamaan, ei huvita nyt ja joutaa se muutenkin odottamaan sitä vaikka seuraavat 20v.
Ihan oikea ratkaisu sosiaaliselta erakolta, jos on pistänyt ystävyyksiä jäähylle.Itse tein aikanaan vähän vastaavassa tilanteessa saman rempan omassa lähipiirissäni.
Olin kanssa vuosia mennyt kavereiden mukana, ja sit ne pari ajanjaksoa mun elämässäni, kun olisin ihan tosissani tarvinnut heidän läsnäoloaan niin sitä ei herunut.
Osan kanssa välit jäähylle siihen asti, että tajuavat asian ja tökeröimmin käyttäytyneiden kanssa välit kokonaan poikki. Sanoin vielä suoraan, että takaisin ei tarvitse yrittää edes hengenhädässä.
Olihan tuo aika raskas ja tuskallinenkin "operaatio", mutta tein kyllä ihan oikein näin jälkikäteen huomattuna. Siitä huolimatta, että asiat käännettiin täysin mun syyksi ja näin.
Ssiaalinen elämäni kyllä kutistui jonkin verran, mutta olen kyllä saanut sitten tilalle todella hyviä ja aitoja ystäviä.

Toinen kolhittu kirjoitti:

Vanha viestiketju, mutta pisti silmään kuitenkin.
Ymmärrän kyllä pointin, että tuo 4kk on olematon aika ihmisen elämässä, mutta mutta...
Mitä helkkarin väliä sillä on, miten sitä aikaa on 50v päästä, jos nyt tarvitset ystävien tukea ja seuraa??
Ja muutenkin, jos aloittajan ystävät ovat muutenkin tuon tasoisia, että ovat aina ottamssa ja hyötymässä ystävyydestä, mutta eivät anna itse mitään takaisin. Eli ovat vähintäänkin helvetin itsekkäitä.
Ainakin hänen kirjoituksestaan tulee käsitys, että hän on aina se, kenen pitäisi mennä kavereiden perässä tekemässä sitä, mitä he haluavat, eivätkä kaverit sitten suostu taas mihinkään mistä aloittaja tykkäisi.
Mutta no, tosiaan.. Tuo kirjoittamasi kommentti kyllä sopisi tuollaisen "lusmukaverin" suuhun hyvin. Juuri tämä, että mitä sitä nyt toiselle aikaa antamaan, ei huvita nyt ja joutaa se muutenkin odottamaan sitä vaikka seuraavat 20v.
Ihan oikea ratkaisu sosiaaliselta erakolta, jos on pistänyt ystävyyksiä jäähylle.Itse tein aikanaan vähän vastaavassa tilanteessa saman rempan omassa lähipiirissäni.
Olin kanssa vuosia mennyt kavereiden mukana, ja sit ne pari ajanjaksoa mun elämässäni, kun olisin ihan tosissani tarvinnut heidän läsnäoloaan niin sitä ei herunut.
Osan kanssa välit jäähylle siihen asti, että tajuavat asian ja tökeröimmin käyttäytyneiden kanssa välit kokonaan poikki. Sanoin vielä suoraan, että takaisin ei tarvitse yrittää edes hengenhädässä.
Olihan tuo aika raskas ja tuskallinenkin "operaatio", mutta tein kyllä ihan oikein näin jälkikäteen huomattuna. Siitä huolimatta, että asiat käännettiin täysin mun syyksi ja näin.
Ssiaalinen elämäni kyllä kutistui jonkin verran, mutta olen kyllä saanut sitten tilalle todella hyviä ja aitoja ystäviä.

Lue lisää

Mietin kyllä itsekin tuota samaa tuosta kommentista, vaikka nyt en siitä viitsinytkään sen enempiä sanoa.
Vielä kun itse olen aina ollut kuitenkin saman tien paikalla, kun on frendiä tarvittu.
Ei ole mieleenkään tullut vedotakaan siihen kaverin kohdalla(tai muutenkaan), että tää hetki on prosentuaalisesti niin olemattoman kokoinen osa sun loppuelämääsi, ettei mun nyt varmaan tarvi sitten välittää tästä hetkestä pätkääkään.
Mutta mitäpä näistä..
Vielä kun nykyään menee ihan kivasti.
En viitsi nyt sen enempiä enää viime kesästä, mutta tein myöskin vähän "remppaa" lähipiirissäni ja ihan hyvästä syystäkin.
Syksyllä pari päivää mun töihinpaluun jälkeen tuli vain sellainen ihme hetki just tän kivenheiton päässä asuvan parin kanssa ja syyt selityksetkin oli kyllä vähän sitä itteensä, et ajattelin sitten että olkoot tai olkoot vaikka olematta.
Ja tällaista muutenkin..
Ja olen saanut "uutta verta" lähipiiriini, joten eipä tässä nyt kait sitten niin tyhjän päälle jäänytkään, kuin tuntu tuossa joskus.

Sosiaalinen erakko kirjoitti:

Mietin kyllä itsekin tuota samaa tuosta kommentista, vaikka nyt en siitä viitsinytkään sen enempiä sanoa.
Vielä kun itse olen aina ollut kuitenkin saman tien paikalla, kun on frendiä tarvittu.
Ei ole mieleenkään tullut vedotakaan siihen kaverin kohdalla(tai muutenkaan), että tää hetki on prosentuaalisesti niin olemattoman kokoinen osa sun loppuelämääsi, ettei mun nyt varmaan tarvi sitten välittää tästä hetkestä pätkääkään.
Mutta mitäpä näistä..
Vielä kun nykyään menee ihan kivasti.
En viitsi nyt sen enempiä enää viime kesästä, mutta tein myöskin vähän "remppaa" lähipiirissäni ja ihan hyvästä syystäkin.
Syksyllä pari päivää mun töihinpaluun jälkeen tuli vain sellainen ihme hetki just tän kivenheiton päässä asuvan parin kanssa ja syyt selityksetkin oli kyllä vähän sitä itteensä, et ajattelin sitten että olkoot tai olkoot vaikka olematta.
Ja tällaista muutenkin..
Ja olen saanut "uutta verta" lähipiiriini, joten eipä tässä nyt kait sitten niin tyhjän päälle jäänytkään, kuin tuntu tuossa joskus.

Lue lisää

Kyllä se kannattaa tuollaisessa tilanteessa aina punnita sitten edes se ystävyys, niin julmalta kuin se ehkä jonkun mielestä kuullostaakin.
Varsinkin, jos ennestäänkin kaverisuhteessa on tätä, että yhden porukasta/toisen pitäisi mennä aina muiden pään mukaan.
Ja tuollaisissa tilanteissa se todellinen ystävyys punnitaan.
Mulla oli joskus vähän samoja oireita omassa lähipiirissäni ja se, no jos loukkasi, niin tuntui välillä aika ilkeeltä, kun multa itseltä aina vaadittiin ties mitä ja itse jäi sitä samaa vaille yhtä usein.
Ja jos oli sovittu jotain yhteistä menoa muhun liittyen, niin ohareita ym oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi.
Ja eniten mua vitutti tää, että mun piti aina olla auttamassa milloin kuskaamassa, muuttoapuna ja ties mitä. Talkoohengellä totta kai ja useimmiten ihan suoraan peiton alta aamullakin ja parhaimmillaankin 1-2 tunnin varoajalla isommissakin asioissa.
Paras oli yks muutto, kun mun piti lähteä tunnin varoajalla tekemään päivän mittaista muuttoa ja tää kaveri, ketä muutettiin, oletti vielä että mä maksan muuttoruuat ym kuluja tästä hommasta.
Itse taas, kun joskus todella harvoin tarvitsin kyytiä töistä kotiin tms, niin se tuli aina tällaisella "Se maksaa sitten vähintään sen verran, ennen kuin edes nousen sohvalta"-asenteella. No, se näistä mun probleemista.
Mutta jos erakko olet saanut uusia frendejä, niin hyvähän se on:) Toivottavasti ovat parempia ja luotettavampia kuin nämä vanhat:)

No, tuo nyt onkin aika aiheeseen osuva kommentti.. Mites sun elämäsi muuten, jos kerta yks pyyhkijänsulan vaihto vie sulta 5v? Ei kovin hektistä, eihän?
Mutta tosiaan, hyvä ystävyyskään ei odotuta vuosikausia toista, joka tarvii ystäväänsä nyt. Turha juoksuttaminen on sitten eri asia, mutta siitähän ei tässä ketjussa ollut kyse aloittajan kohdalla. Muuta kuin että hän halusi/hän olisi tarvinnut samaa ystävyyttä takaisin, mitä hän on antanut jo kauan muille.
Näin ainakin itse kirjoituksesta ymmärsin.
Mutta no, eipä siinä mitään. Toivottavasti tällaiset ystävyyslorvailijat joutuvat olemaan itsekin yksin sellaisenakin aikana, kun ystäviä tosiaan tarvitsisivat. Opettaisi ehkä sitten jotain olennaista ystävyydestä.