Tyhmä kysyy

Just.
Voitais noille tappaja-zombeillekin antaa samantien armonpiikki perseeseen kun kerran tappamaan aletaan.

Aktiiviseen eutanasiaan ei osata suhtautua järjellisesti lainkaan. Miten on mahdollista, että nykypäivänä tuollaiseen asiaan (yksilön oikeudesta päättää omasta kehostaan) suhtaudutaan noin kielteisen jyrkästi ja ihan tietoisesti asioita vääristellen? Emmehän elä missään takapajulassa, jossa valtion eliitti päättää, mistä puhutaan, mitä ajatellaan, mitä tänään syödään jne.?

Ei eläminen ole yhteiskunnallinen velvollisuus, jonka toteutumista jokun tulee vahtia ja valvoa?

Jos minä vammautuneena tai muutoin vakavasti sairaana haluan päättää päiväni, mitä ihmettä se kenekään kuuluu? Mitä ihmiset siinä menettävät?Yksi miljardeista ihmisistä vain poistuu kuluttamasta luonnonvaroja ja saastuttamasta maailmaa.

Ei kenenkään, minunkaan, elämä nyt niin ainutlaatuista ja ainutkertaista ole, se on pelkkää suuruuden hulluutta noin kuvitella.

Maailma jatkaa menojaan entiseen malliinsa, vaikka minua ei olisikaan ja toisaalta, mitä ihmeen iloa minusta sitten kenellekään onkaan. Kuka mykästä seurastani edes nauttiikaan, ahdistuu pelkästään ja saa huonon omantunnon, kun ei voi mitään hyväkseni tehdä! Ja pelkästään sitä sadistista ylläpitämisen iloa en kyllä kenelekkään halua suoda.

Nyt minulla sitä kuolemisen mahdollisuutta ei ole. Ikkunasta tai parvekkeelta en voi vanhana tai vammautuneena hypätä, lääkkeitä en voi jemmata piiloon..missä keinot..ei niitä ole? On vain loputon vankeustuomio..

Enkä todellakaan aio odottaa ja velvoittaa yhteiskuntaa hoivaamaan vuosikymmeniäkin minunlaista , en halua, että inhimillisiä resursseja ja voimavaroja tuhlataan tuloksettomaan ylläpitooni..joka ei tuota iloa kenellekään..ei minulle, ei yhteiskunnalle, eikä läheisilleni. Mielummin sen rahan soisin näkeväni jossain todella hyödyllisessä.

Niin itserakas en ole, että velvoittaisin yhtäkään ihmisolentoa sellaiseen tehtävään, täysin turhaa, hyödytöntä ja tuloksetonta. Sitä paitsi, kun tulen vanhaksi..haluan vain levätä ja olla rauhassa..en olla hoitajien ylös revittävänä, puettavana ja kakatettavana pakettina, joka ei tiedä maailman menosta tuon taivaallista. Kai se on vähintä mitä voin odottaa tulevaisuudelta.

Samoin en halua jäädä vammautuneena zombina virumaan, vaikka kuinka hoitotieteiden maisterit luokitteleisivat elämäni laadukkaaksi ja poliitikot uhraisivat miljoonia hyvinvointiini. Tämä kaikki riippumatta siitä, olenko nuori, keski-ikäinen tai vanha. Iällä ei ole merkitystä, vain sairauden tai vamman laadulla.

Jos en nauti enää elämästä tai elämäni on pelkkää ylläpitämistä, kai minulla on oikeus valita, jäädä kärsimään vai saada mahdollisuus poistua?

Nykykeinot ovat siihen täysin riittämättömät. Jokaista liikettä vahditaan ja vartioidaan, koko ajan on hoitaja tarttumassa kiinni, ettei satuta
itseään..eikä itsemurhaakaan pääse tekemään ja ihan terveenä ja toimintakykyisenä en aio päiviäni päättää vain siksi, että tulevaisuus, sairauden tai vamman tuoma avuttomuus ja autonomian täydellinen puuttuminen kauhistuttaa.

Laitoksissa ja sairaaloissa valvonta on kuin huippuvankilassa, taitaa sielläkin olla helpompi tappaa itsensä, kuin vanhana tai vammaisena?