Jumalan Sanan kristologia

2. Inhimillinen Raamattu

Tämän käsityksen mukaan Raamattu on täysin inhimillinen kirja, jolla ei ole mitään erityistä asemaa tai jumalallista auktoriteettia missään asiassa.

Raamatun kirjoitukset edustavat oman aikansa ihmisten uskonnollisia ja ajallisia käsityksiä, sisältävät monenlaisia virheitä, ristiriitaisuuksia ja myös hengellisissä asioissa kirjoitukset edustavat erilaisia näkemyksiä.

Raamattu on tutkittavissa ja parhaiten ymmärrettävissä tieteellisin menetelmin, joissa uskontotiede ottaa perinteisen teologian roolin tulkinnan avaimena.

Tätä näkemystä edustaa selkeimmin kansainvälisesti tunnetun huippututkijan, Helsingin yliopiston eläkkeellä olevan Uuden testamentin professorin Heikki Räisäsen uusin kirja

Mitä varhaiset kristityt uskoivat?
Huippututkijan yleistajuinen teos varhaisten kristittyjen erilaisista, ristiriitaisistakin näkemyksistä.
WSOY 2011

"Jeesus Nasaretilainen julisti Jumalan valtakunnan pikaista tuloa. Tästä alkoi kristinuskon tie itsenäiseksi uskonnoksi. Alkutaival oli värikäs ja monimuotoinen ja täynnä valtataisteluja. Kristinoppi muotoutui prosessissa, jossa valittiin, hylättiin ja yhdistettiin kilpailevia näkemyksiä. Samalla Jeesus-liikkeen seuraajat joutuivat määrittelemään oman identiteettinsä suhteessa juutalaisuuteen ja pakanalliseen kulttuuriin. Tämä katsomusten moninaisuus heijastui myös Uuteen testamenttiin. "
Kirjan esittelystä http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510368961

Mitä tähän sanomme?

Kuulen vakaan uskovien rintaman yhteisen todistuksen "llman muuta 1. Raamattu on täysin jumalallinen, virheetön ja erehtymätön kirja!"

Tämä "Raamattu on oikeassa" rintama on asemissa kautta koko maailman eikä vain suomalaisten uskovien parissa.

Kuulen monien teologien - Oulun agnostikko keskustelun lisäksi - sanovan "2. on totuus, Raamatussa on oman aikansa arvoja edustavien ihmisten ajatuksia."

He kertovat, kuinka nykyaikana kristityt kohtaavat uusia haasteita ja kysymyksiä, joihin Raamatun ajan muinaiset tekstit eivät anna vastauksia. Meidän tulee löytää Raamatusta tärkeitä elämää ohjaavia periaatteita, joihin omat ratkaisumme perustamme yksittäisten jakeiden sijasta.

Suurin niistä periaatteista on rakkaus.


---
Näemme, että kristikunnassa on toisaalta niitä, joille Raamattu on jumalallinen, kaikessa erehtymätön, virheetön ja kaikessa jumalallinen auktoriteetti.

Näemme, että kristikunnassa on toisaalta niitä, joille Raamattu on täysin inhimillinen kirja, joka sisältää virheitä ja ristiriitoja myös hengellisistä asioista puhuessaan, ja jolla on rajoitettu arvovalta oman aikamme maailmassa.

Jumalan Sanan kristologia

Varhainen kirkko joutui pohtimaan Jeesus tapahtuman merkitystä jumalakuvalle. Kuka on Isä Jumala, kuka on Jeesus Kristus, kuka on Pyhä Henki?

Nikean ensimmäinen kirkolliskokous 325 laski tässä kristillisen uskon peruskiven - Jumala on Pyhä Kolmiyhteys, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Varhaista kirkkoa jäi vaivaamaan kysymys, miten Marian poika, Nasaretin Jeesus, lihaksi tullut Jumalan Sana, sitten on Jumala - osa Pyhää Kolminaisuutta.

Khalkedonin neljäs yleinen kirkolliskokous 451 ei antanut tähän vastausta, vaan pysähtyi jumalallisen arvoituksen, paradoksin äärelle.

Jeesus Kristus on Jumala ja mies.

Hänellä on täysin jumalallinen luonto.
Hänellä on täysin inhimillinen luonto.

Nämä kaksi luontoa ovat Jeesuksessa Kristuksessa yhdistyneinä niin että
- jumalallista ja inhimillistä luontoa ei voida Jeesuksessa erottaa toisistaan
- jumalallista ja inhimillistä luontoa ei voida Jeesuksessa jakaa erilleen
- jumalallinen ja inhimillinen luonto eivät ole Jeesuksessa muuttuneet millään tavoin
- jumalallinen ja inhimillinen luonto eivät ole Jeesuksessa sekaantuneet toisiinsa

Pyrkimättä laatimaan uusia oppeja tai selittämään Raamatun olemuksen salaisuutta, voimme noudattaa Jumalan Sanan suhteen samaa, mitä kristillinen kirkko opettaa Jumalan Pojasta.

Näin ollen sanomme merkillisesti

Raamattu on samanaikaisesti täysin jumalallinen ja täysin inhimillinen kirja.

Raamatusta ei voida erottaa, mikä siinä on jumalallista ja mikä inhimillistä.
Raamatusta ei voida jakaa erilleen, mikä siinä on jumalallista ja mikä inhimillistä.
Raamatussa jumalallinen ja inhimillinen eivät ole mitenkään muuttuneet.
Raamatussa jumalallinen ja inhimillinen ei ole sekaantunut keskenään.

Tähän on tyytyminen.

Raamatun sana tänään

Sunnuntai 16.06.2013

Jeesus sanoi:
"Näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa."
Luuk. 15:7

Virsi 312:1
Muistan päivää autuasta,
jolloin Jeesus löysi mun,
syntein tähden tuomitun,
tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.

Sumeri, annoit yleisöllesi ehkä hiukan yksipuolisen kuvan Chicagon julistuksesta. Tarkennan.

Chicagon julistuksessa EI OLE kyseessä täysin kirjaimellinen, sanasta-sanaan Raamatun tulkinnan puolustus, vaikka hyvin läheltä liippaakin.

Chicagon julistuksessa ei väitetä, etteikö Kirjoituksissa voisi olla joitakin puutteita. Julistuksessa mainitaan mm. että ”Kirjoitusten luotettavuutta ei vähennä kieliopillisten epäsäännöllisyyksien ilmeneminen, luonnonilmiöiden kuvaukset, väärien sanontojen esiintymiset tai näennäiset ristiriitaisuudet joidenkin kohtien välillä”.

Chicagon julistuksessa siis myönnetään, että Kirjoituksissa voi olla kieliopillisia puutteita, tai että jotkut asiat ovat siinä määrin kulttuurisidonnaisia, ettei niitä voida soveltaa kaikkialla kirjaimellisesti.

Chicago Statement 1978, Article XIII: We further deny that inerrancy is negated by Biblical phenomena such as a lack of modern technical precision, irregularities of grammar or spelling, observational descriptions of nature, the reporting of falsehoods, the use of hyperbole and round numbers, the topical arrangement of material, variant selections of material in parallel accounts, or the use of free citations.

Sumerin perusajatus on:

1. on hylättävä Chicagon 1978 julistuksen tapainen opetus virheettömästä ja erehtymättömästä Raamatusta, kirjaimellisesta lukemisesta, sillä se ei hurskaudestaan huolimatta ole totta.
2. on hylättävä aikamme teologien kehotus ottaa Raamattu täysin inhimillisenä kirjana, sillä se ei humanistisuudestaan huolimatta ole totta.
3. pidä huoli siitä, että Raamattu on auki, lue sitä, tutki sitä, rukoile sen äärellä Pyhän Hengen antamaa viisautta, valoa ja totuutta.
4. anna Raamatun Herran ja Kuninkaan olla oman elämäsi Herra ja Kuningas.

Esitän voimakkaan vastalauseeni Sumerin opinkohtaan 1 tämänhetkisen käsitykseni perusteella.

Jos Raamatun erehtymättömyydestä tingitään, ollaan hyllyvällä suolla. Ne liberaaliteologian edustajat, joita pidetään nykyajan protestanttisen teologian edustajina, kieltävät melkein poikkeuksetta sen, että pyhä Raamattu sanainspiraation kautta on Jumalan oma Sana. Siksi he eivät myöskään suostu pitämään ja käyttämään pyhää Raamattua teologian ainoana lähteenä ja ohjeena. Pyhästä Raamatusta, jota väitetään epäluotettavaksi, on alkanut yleinen pakeneminen oman inhimillisen minän puolelle, jota eufemistisesti sanotaan kristilliseksi uskontietoisuudeksi, uudestisyntyneeksi minäksi, kokemukseksi jne. Tämän »irti Raamatusta» -liikkeen johdosta on modernin protestanttisuuden piirissä syntynyt tilanne, joka on analoginen Rooman kirkossa vallitsevan asiaintilan kanssa. Samoin kuin Rooman kirkossa, ei opin ainoa lähde ja ohje ole perimmältään pyhä Raamattu, vaan paavin minä, hänellä kun on »kaikki lait sydämensä lippaassa» , samoin eivät modernit protestanttiset teologitkaan tahdo ammentaa ja ojentaa kristillistä oppia pyhästä Raamatusta, vaan dogmatiikkaa harjoittavan subjektin hurskaasta itsetajunnasta.

Millä asenteella ja mielellä meidän siis tulisi lukea Raamattua? Pitäisikö kysyä joka jakeesta, onkohan tämä käännetty oikein, kuuluuko se tähän aikaan, onko tämä luotettava, onkohan tässä virheitä? Ei! Tiedämme ja myönnämme, että Raamattu on sekä jumalallinen että inhimillinen. Mutta voimme luottaa siihen, että Raamatussa Jumala puhuu meille. Jumala haluaa, että meillä on tämä kirja ja että me luemme ja tutkimme sitä ja että se johtaa meidät suhteeseen Hänen kanssaan. Voimme luottaa siihen, että Sana on elävä ja voimallinen. Se tutkii meidän sydämemme, se muuttaa meitä. Sana todistaa ennen muuta Jeesuksesta Hengen voimalla.

Uskon, että Sumerilla on hyvä tarkoitus. Nyt on kuitenkin niin, että jos luovutaan Raamatun erehtymättömyydestä, annetaan pikkusormi pirulle: valta epäilyksille ja ihmistulkinnoille - lopulta epäuskolle. Tavallinen ihminen menee sekaisin jos hänen koko ajan pitää pohtia onko tässä nyt esillä ihmistulkinta vai Jumalan ilmoitus. On paljon parempi uskoa Se Coco Pyhä Raamattu virheineen päivineen, eli annetaan Raamatun olla mitä se on: Jumalan Sana, joka voi herättää kuolleet henkiin.

kiitos tyhmelin ja maan matkamies, että otitte reippaasti kantaa.

olisi niin paljon, mistä voisimme tässä keskeisessä asiassa keskustella tällä forumilla ja rikastua ajatustenvaihdosta, rukoillen Herran läsnäoloa ja Pyhän Hengen johdatusta kaikkeen totuuteen.

häirintä on myös melkoista, joka kertoo asian tärkeydestä.

Chicagon 1978 julistus on tässä erinomainen työkalu pohtiessamme Raamattu fundamentalismia.

Kumpikaan teistä ei tarttunut Heikki Räisäsen kirjaan.

koetan vastata viesteihinne niin pian, kuin se on minulle käytännössä mahdollista.