Ihminen voi tehdä omin voimin hämmästyttäviä tekoja, vaikka luulee toimivansa Jumalan voimassa. Tai ihmeiden aikaansaaja voi olla Perkele, joka on vaarallisin, kun hänen toimintansa on samankaltaista kuin Jumalan toiminta - eikä ihmeen suorittaja välttämättä ollenkaan ajattele olevansa Perkeleen asialla. Tästä mahdollisuudesta Paavali kirjoittaa korinttilaisille (1. Kor. 12:2-3). Se myönnetään, ettei kaikki ihmeellinen ole Jumalasta, ja silti ihmeisiin suhtaudutaan monesti kritiikittömästi. Pidetään itsestäänselvänä, että Pyhä Henki toimii siellä, missä sairaita paranee, puhutaan kielillä tai kaadutaan, ja tuntuu melkein Pyhän Hengen pilkalta edes ajatella arvostelevansa tällaista toimintaa. Jos joku rohkenee niin tehdä, arvostelijaan saatetaan suhtautua vihamielisesti, hänen sanotaan olevan kokonaan Jumalan Hengestä osaton ja ainakin kylmä kristitty. Ja kuitenkin arvostelu on juuri sitä, mitä Raamattu käskee tehdä (1. Tess. 5:19-21). Missä tätä ei suvaita, todennäköisesti siellä ei ole elävää uskoa - sitä että kumarrutaan nöyrästi Jumalan edessä. Hyvä arvioinnin mitta on, kiinnittääkö se, mitä tapahtuu, ristiinnaulittuun Jeesukseen. Jumala tahtoo sitoa meidät yhä lujemmin ristin Herraan, Perkele tahtoo irrottaa meidät hänestä.
Jumala toimii joskus kummallisesti. Hän tekee ihmeitä siellä, missä uskotaan ja eletään vastoin hänen sanaansa. Korintin seurakunta on tästä esimerkki. Armolahjat eivät siis ole tae kaikin osin oikeasta uskosta. Emmekä saa hyväksyä sitä, mikä on Raamatun vastaista, vaikka sitä tukisivat ihmeet. Ja silti ihmeet voivat olla Jumalan tekoja.
Jumala toimii joskus kummallisesti. Hän tekee ihmeitä siellä, missä uskotaan ja eletään vastoin hänen sanaansa. Korintin seurakunta on tästä esimerkki. Armolahjat eivät siis ole tae kaikin osin oikeasta uskosta. Emmekä saa hyväksyä sitä, mikä on Raamatun vastaista, vaikka sitä tukisivat ihmeet. Ja silti ihmeet voivat olla Jumalan tekoja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kahden tason kristillisyyttä
Helsingin kadulla minulle sanottiin suoraan, että Pyhä Henki on vain niillä, jotka puhuvat kielillä. Se käsitys on hyvinkin tavallinen, että ne, joilla on tietty armolahja, ovat päässeet Jumalan Hengestä muita enemmän osallisiksi ja ovat uskontiellä huomattavasti muita pitemmällä. Ne taas, joilla ei ole vaadittuja lahjoja, tuntevat itsensä mitättömiksi. He voivat kokea olonsa seurakunnassa niin painostavaksi, etteivät kestä sitä, tai yrittävät keinolla millä hyvänsä saada itselleen armolahjan ja siten joukon hyväksynnän. Välttämättä ne, joilla on lahjoja, eivät koe painostavansa armolahjoista osattomia. Ja kuitenkin he katsovat heitä alaspäin.
Raamattu ei opeta kahden tason kristillisyyttä. Kaikilla Jumalan omilla on Pyhä Henki (Room. 8:9) ja kaikki Jumalan lapset ovat samantasoista joukkoa (Gal. 3:28). Olemme erilaisia ja Jumala antaa meille erilaisia lahjoja, mutta eriarvoisia emme ole. Eikä armolahjoja jaeta niille, jotka ovat muita ansioituneempia - jos niin olisi, lahjat olisivat ansiolahjoja. Pelastumiseen ei tarvita yhtään armolahjaa. Jeesuksen veren turvissa saa olla ja pääsee taivaaseen, vaikkei edes tietäisi armolahjoista mitään. Sen, joka katsoo muita alaspäin, on syytä muistaa, että Jumala on ylpeitä vastaan, vaikka ylpeys olisi verhottu miten hurskaaseen kuoreen.
Vain risti on kestävä perusta
On alituinen vaara, että uskonelämä painottuu siihen, mitä ihmisessä tapahtuu. Tämä vaara on etenkin siellä, missä korostetaan armolahjoja. Tulee päiviä, joina ihmisessä ei tapahdukaan, mitä pitäisi tapahtua: ei jaksa rukoilla, kielilläpuhuminen vaikenee tai Jumalan Hengen tuli ei tunnukaan lämmittävän. Tulee niitäkin hetkiä, joina Jumala antaa erityistä rehellisyyttä nähdä itsessä loputonta pahuutta, kylmyyttä ja paatumusta. Jos uskoni on sen varassa, mitä minussa tapahtuu tai mitä huomaan Jumalan saaneen minussa aikaan, ajaudun epätoivoon, tunnen ettei minusta ole Jumalan lapseksi ja jopa luovun uskosta. Uskon on oltava sen varassa, mitä on jo tapahtunut minusta, kokemuksistani tai minussa tapahtuneista muutoksista riippumatta. Jeesuksen risti on ainoa kestävä perusta uskolle. Sillä perustalla syntisen ihmisen on hyvä olla, silloinkin kun on kylmiä päiviä.
Uskonelämän tärkeimmäksi asiaksi saattaa tulla armolahjojen tavoittelu ja ihastelu. Tärkeintä kristittynä elämisessä on kuitenkin Jumalan armon omistaminen, siitä kertominen muille ja rakkaus toisia ihmisiä kohtaan. Ei armolahjoja tarvitse eikä saakaan unohtaa. Mutta ne tulee mieltää niin, että ne ovat välineitä, joiden avulla Jumalan armo Jeesuksessa kirkastuu entisestään itselle ja muille ja rakkaus toisiin ihmisiin toteutuu. Juuri tätä on seurakunnan rakentuminen ja sitä varten lahjat ovat, että seurakunta rakentuu. Jos armolahjat eivät palvele tätä tarkoitusta, niitä käytetään väärin ja ne ovat vahingoksi.
Armolahjoista kiteytettynä. Tiesitkö, että niitä voi käyttää väärinkin?
" Ei armolahjoja tarvitse eikä saakaan unohtaa. Mutta ne tulee mieltää niin, että ne ovat välineitä, joiden avulla Jumalan armo Jeesuksessa kirkastuu entisestään itselle ja muille ja rakkaus toisiin ihmisiin toteutuu. Juuri tätä on seurakunnan rakentuminen ja sitä varten lahjat ovat, että seurakunta rakentuu. Jos armolahjat eivät palvele tätä tarkoitusta, niitä käytetään väärin ja ne ovat vahingoksi. "
Pappi ja lukkari kun kirjoittaa, niin se on niin ja amen. Talonpoika ja kuppari kun kirjoittaa, niin se ei ole niin, eikä amen.
Ei ole niin, vaan on näin.
v.1548
Fil 3:12 Ei nin ette mine sen io käsittenyt olen/ eli io teudhelinen olen/ Mutta mine pyren couan sen pereste/ ios mine sen mös madhaisin Käsitte/ senielkin quin mine Christuses Iesuses käsitetty olen.
Fil 3:13 Minun Welieni/ embe mine taidha sanoa/ ette mine io itze sen olen käsittenyt. Mutta ydhen mine sanon/ Mine wnohdhan sen quin tacaperin on/ ia wenyten minuni sen pereste quin edhesse on/
Fil 3:14 ia samoan sen edespannun Maalin ielkin/ sen Callin tauaran ielkin/ ioca edespite ne Jumalan taiualiset Cutzumiset Christusesa Iesusesa.
Fil 3:15 Nin monda quin me nyt teudheliset olema/ olcanma nin mieliset. Ja ios te toisen mieliset oletta/ nin andacat se mös Jumalan teille ilmoitta.
Fil 3:16 Quitengi nin ette me ydhen Mitan ielkin sijnä waellamme iohonga me ioutunet olema/ ia ette me olisima yximieliset.
v.33/38
12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
Niinpä ne näyt ja unet pitäisikin itsensä ymmärtää oikein tai olla ymmärtämättä. Saattaa muuten olla sitä armolahjojen väärin käyttämistä.
en ole kuullutkaan armolahjojen väärinkäytöstä.
Tutkittu juttu.
"Ihminen voi tehdä omin voimin hämmästyttäviä tekoja, vaikka luulee toimivansa Jumalan voimassa."
jhgkdfädjfähajgkh
Aloitus on todellisuutta.