Seurattuani (hyvin vajavaisesti ja satunnaisesti) näitä uskontoa käsitteleviä keskustelupalstoja, haluaisin hiukan kysellä mielipiteitänne.
Huolimatta siitä, että tämä palsta on yksi siisteimpiä ja kiihkottomimpia, olen huomannut toisinaan hyvinkin ikäviä piirteitä annetuissa kommenteissa. Erityisesti ne ovat ikäviä palstan julkisuuden ja sitä kautta Kirkon lähetystehtävän kannalta.
Eräs tällainen piirre on "tiedolla päähän lyöminen". Omia - joskus hyvin voimakkaitakin -asenteita tuodaan esille absoluuttisena Kirkon kantana, monesti muodollisen koulutuksen tuoman "oikean tiedon" valepukuun puettuna. Pidän omien mielipiteiden esiintuomista hyvinkin suotavana kristityn piirteenä, mutta silloin pitäisi, varsinkin koulutettujen ihmisten tuoda esille asioiden eri puolet ja moninaisuus, toisin sanoen tehdä ero omien mielipiteiden ja tiedon välillä -ja tuoda se ilmi. Parasta tietenkin on, jos mielipiteet todella perustuvat tietoon, ei asenteisiin tai mielikuviin.
Usein tilanne on jompi kumpi seuraavista: kysytään ihan vilpittömästi jotakin asiaa tai toisaalta tietoisesti haastetaan keskusteluun. Ja monesti käy niin, että menee puurot ja vellit pahasti sekaisin. Vilpitön kysymyksen esittäjä saattaakin saada vastaukseksi ryöpytyksen muiden kuin "meidän" tekemistä virheistä ja haastaja vastaukseksi stereotypian ortodoksisesta pysähtyneisyydestä ja voi tyytyväisenä hykerrellä partaansa (siis jos se nyt kasvaa tai ei...) Ja pahimmillaan vielä tuolla "kyllä minä tiedän"-auktoriteetilla.
Toisin sanoen pastoraaliset ja missionääriset aspektit ovat näilläkin palstoilla olemassa. Näiden aspektien pitäisi ainakin meille "koulutetuille" Kirkon jäsenille olla tärkeitä. Siksi, ennen kuin tämä venyy täysin mahdottomaksi tajunnan virraksi, kysyisin, mitä te muut näistä huomioista ajattelette?
Huolimatta siitä, että tämä palsta on yksi siisteimpiä ja kiihkottomimpia, olen huomannut toisinaan hyvinkin ikäviä piirteitä annetuissa kommenteissa. Erityisesti ne ovat ikäviä palstan julkisuuden ja sitä kautta Kirkon lähetystehtävän kannalta.
Eräs tällainen piirre on "tiedolla päähän lyöminen". Omia - joskus hyvin voimakkaitakin -asenteita tuodaan esille absoluuttisena Kirkon kantana, monesti muodollisen koulutuksen tuoman "oikean tiedon" valepukuun puettuna. Pidän omien mielipiteiden esiintuomista hyvinkin suotavana kristityn piirteenä, mutta silloin pitäisi, varsinkin koulutettujen ihmisten tuoda esille asioiden eri puolet ja moninaisuus, toisin sanoen tehdä ero omien mielipiteiden ja tiedon välillä -ja tuoda se ilmi. Parasta tietenkin on, jos mielipiteet todella perustuvat tietoon, ei asenteisiin tai mielikuviin.
Usein tilanne on jompi kumpi seuraavista: kysytään ihan vilpittömästi jotakin asiaa tai toisaalta tietoisesti haastetaan keskusteluun. Ja monesti käy niin, että menee puurot ja vellit pahasti sekaisin. Vilpitön kysymyksen esittäjä saattaakin saada vastaukseksi ryöpytyksen muiden kuin "meidän" tekemistä virheistä ja haastaja vastaukseksi stereotypian ortodoksisesta pysähtyneisyydestä ja voi tyytyväisenä hykerrellä partaansa (siis jos se nyt kasvaa tai ei...) Ja pahimmillaan vielä tuolla "kyllä minä tiedän"-auktoriteetilla.
Toisin sanoen pastoraaliset ja missionääriset aspektit ovat näilläkin palstoilla olemassa. Näiden aspektien pitäisi ainakin meille "koulutetuille" Kirkon jäsenille olla tärkeitä. Siksi, ennen kuin tämä venyy täysin mahdottomaksi tajunnan virraksi, kysyisin, mitä te muut näistä huomioista ajattelette?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Asia on hyvin monitahoinen, eikä siihen ole nyrkkisääntöä, sillä kirjoittajia on hyvin monenlaisia.
Ymmärtääkseni pääasia on että keskustelu kulkee ja mieluiten kohtuullisen asiallisena. Kun aloin aikanani seurata tätä palstaa, kiinnitti huomiota että vapaiden suuntien taholta esitettiin aggressiivisiakin kommentteja ja tehtiin ns. evankeliointia. Katson, ettei tämä ole sellaisen toiminnan areena, vaan ohjenuorana on se, että keskustellaan nimenomaan ortodoksisuudesta. Usein on kysymyksessä nimenomaan tiedon jakaminen ja silloin liikutaan sekä vastuullisella että antoisalla maaperällä.
Toisinaan on menty henkilökohtaisuuksiin ja se tuntuu poikkeuksetta ikävältä. Mieluusti en poistaisi kommentteja, mutta joskus se on ollut ihan välttämätöntä. Tällöin on kyseessä ollut henkilö, jonka ajatuksiin muutkin ovat kyllästyneet.
On syytä muistaa, ettei tämä ole mikään ortodoksisuuden virallinen äänitorvi, vaan epävirallinen keskustelukanava, jossa saa kirjoittaa kuka tahansa. Emme me täällä tee mitään ortodoksista lähetystehtävää emmekä luo kaunisteltua kuvaa siitä mitä ortodoksia on. Ennen kaikkea katson, että on oltava uskollinen kirkon perinteelle ja tuotava esiin asiat niinkuin ne ovat, jos tästä on tietoa. Ilokseni olen huomannut että näitä oikeita asiantuntijoita on moniakin ja he kirjoittavat tänne usein.
Yhteenveto: siivousta tapahtuu, mutta hienovaraisesti. Kyllä maton alta roskiakin löytyy. Muistamme hyvän pyhien isien opetuksen: järki on Jumalan lahja ja sitä tulee myös käyttää : )
Tämä foorumi ei edusta virallisesti mitään kirkkokuntaa, vaan tämä on suomi24:n keskutelupalsta ortodoksisuudesta. Kirjoittajat kirjoittelevat joskus mitä sattuu ja mielipiteitäkin esitetään totuutena, mutta se on keskustelupalstojen pelin henki. Ei voida sensuroida kaikkea, eikä se ole tarpeellistakaan. Oikeaa tietoa kirkostamme löytyy kirjoista, sunnuntain opetuspuheista ja kirkon virallisilta kotisivuilta.
Näkisin, että tämä sivusto on enemmänkin leikkimielinen mielipiteiden ja kyselyiden temmellyskenttä kuin pastoraalinen tai edes missionäärinen. Mehän emme voi tietää kuka nimimerkkien takana on tai onko kirjoittaja edes kirkon jäsen/tietääkö hän oikeasti asioista.Eri asia olisi, jos kirjoittelisimme omilla nimillämme kertoen myös taustamme.
Mutta jos joku kipinän saa vaikkapa kirkkoon liittymiselle tai asioiden kriittisellekin tutkimiselle täältä palstalta, on se tehnyt enemmän kuin voisi toivoakaan.Keskustelun tarkoitus on kai herättää ajatuksia.
Sain siis jälleen kerran mahdollisuuden ilmaista itseäni selkeämmin. Eli: toivoin oikeastaan keskustelua tällaisen palstan todellisesta luonteesta oman kirkkomme kannalta, en itsestäänselvyyksinä pidettyjen seikkojen kertausta nettipalstojen tai tämän palstan nykyisistä asioidenhaaroista. Hyvin tiedän - toivottavasti me kaikki - mikä palstan tarkoitus on, ja että emme voi tietää, kenen kanssa olemme tekemisissä.
Juuri tässä tullaan kuitenkin keskustelun tarpeeseen. Ensinnäkin juuri koska emme kaikkia kirjoittajia tunne, törmäämme siihen tosiasiaan, että käsite "palstan tarkoitus" on täysin subjektiivinen. Se on tässä anonyymiuden paratiisissa vielä subjektiivisempi kuin vaikkapa lehtien yleisönosastoilla. Toiselle se saattaakin olla leikkimielistä sanailua, mutta toiselle osa ehkä vakavaakin elämän etsintää.
Anonyymius (joka mielestäni on kristilliseltä kannalta kauhistuttava ilmiö)on ehkä se ongelma, joka oikeastaan on itseäni vaivannut, huolimatta siitä, että se kuuluu pelin henkeen. Sensuuria tai muuta autoritääristä toimintaa en tarkoittanut enkä kannata, mutta koska selkeästi mukana on (huolimatta siitä, "tiedämmekö" sitä vai emme) aktiivisia ja asiansa tuntevia Kirkon jäseniä, kyselen kristityn henk. koht. vastuun perään. Siis käytännössä sitä, että jokainen meistä silloin tällöin katsoo peiliin kysyy kysymyksen: onko tämä todella tapa ilmaista kristillistä rakkautta kaikkia kohtaan? Olenko todella halukas kantamaan vastuuni siitä mitä sanon, vaikka sen nimettömänä teenkin?
Eli jos nyt ei taas periortodoksisen tavan mukaan kavahdeta sanoja pastoraalinen ja missionäärinen ja ymmärretä niitä liian juhlallisesti, joudutaan toteamaan, että nämä aspektit ovat täälläkin olemassa. Jos vieraan kansan keskelle menevä munkki vain rakastavalla olemuksellaan tekee lähetystyötä, miksi ei todellisista ihmisistä välittävä nettikeskustelija? Tai toisin päin: jos miekalla tai ruoalla houkutteleva lähetystyöntekijä saakin ympärillään aikaan vain reaktion Kristusta vastaan, eikö sitten nettikeskustelija ylimielisyydellään tai muulla asenteellisuudellan?
Ehkä yritän esittää toivomusta siitä, ettei keskustelu ortodoksisuudesta tarkoita vain toisuskoisten tölvimistä tai vilpittömiin kysymyksiin vastaamisen muuttamista henkilökohtaisuuksiin meneväksi näennäisteologiseksi nokitteluksi. Ja tämä tietenkin koskee vain meitä, jotka pidämme itseämme aktiivisina ja Kirkon perinettä tuntevina ihmisinä.
Kiitän jo etu- ja takakäteen tästä keskustelusta.
"Mutta jos joku kipinän saa vaikkapa kirkkoon liittymiselle tai asioiden kriittisellekin tutkimiselle täältä palstalta, on se tehnyt enemmän kuin voisi toivoakaan."
Vähän yli vuoden täällä roikuskelleena voin sanoa, että eipä tullut pelkästään kipinää vaan potku tai ainakin tönäisy. Olihan takana kylläkin omaa ährystelymietintää jo pitkältä ajalta, mutta tämä palsta on ollut todella tärkeä.
Koskaan ei ole ollut ylivoimaisen vaikeaa erottaa "tositekijöitä" joukosta, on saanut niin käytännön tietoa kuin kirjallisuusvinkkejäkin. Joskus olen kaivannut leiskuvampaakin keskustelua, mutta nykyään taidan jo kokea senkin osaksi ilmiötä "tuputtamattomuus". Eli asioita ei tungeta kurkusta alas, ja jos tietoa kaipaat, niin oma aktiivinen panos vaaditaan.
Joskus keskustelut jotenkin vain häviävät tyhjyyteen, esim. kerran oli lupaavasti alkanut teema katumuksen sakramentista, joka herätti nähtävästi aika monen kiinnostusta, mutta lopahti.
Kunnon opillista keskustelua ja/tai väittelyä olisi kiintoisaa seurata, mutta ei tietenkään tasolla "ikonienpussaajat joutavat tiedättehän minne" - onneksi Johannes on ihan kiitettävästi heidät pitänyt ruodussa.
Joskus on pitänyt nipistää itseään että hei tämä on vain nettipalsta: on näet tullut tunne, että vastaaja oikeasti välittää. Mutta nyt luettuani tämän ketjun viimeisen (Teemun) jutun en voi kuin todeta: täällähän siis oikeasti on ihmisiä, jotka välittävät.
Eikö olekin ihmeellistä näinä pinnallisen egoismin aikoina?
Onpa sinulla mairitteleva kuva palstastamme (olen siis ortodoksi). Itse en pidä täällä esitettäviä kannanottoja minään.
Pääsääntöisesti kirjoitukset kuvaavat kirjoittajaa eivätkä ortodoksiaa, ne ovat pettymysten, kaunamielen, vihan ja kateuden motivoimia purkauksia. Osa kirjoituksista on ovelasti puettu kohteliaisuuden valepukuun mutta sisältö paljastaa tarkoitusperän.
Poikkeuksiakin on. Mutta minä en tee poikkeusta, en pidä omia mielipiteitänikään yhtään minään. Mielipiteet ovat yliarvostettuja. Jokainen osaa sellaisia ulostaa.
Miksiköhän sitten olet täällä tulee eittämättä mieleeni?
Siksi, koska minulla ei ole yhtään ystävää, elämäni on merkityksetöntä, turhamaisuuttani minä olen täällä, itsetehostuksen tarve on suuri ...
No, ainahan voi mennä sairaanvoiteluun!