Se vain on turvallisuushakuista.
- Mm. organisaation järjestelmättömyyttä sellaisen aitauksen puuttumista, konfirmaatioon osallistumatta jättämistä.
Se on ilmeisesti tätini ajattelu.
- Hän saa esim. uuden ajatuksen.
Kallon aitaus on eri asia, kuin magneettikehä.
Tuhannen ja yhden yö-tarinat:
- Se oli kuin Ali Baba-rosvoinensa kovin kulmien, arvosta kultaakin kalliimpana. Älyllisyydestä se toivon loisi, jos voisi omalta lappeeltansa, joka oli jo kadonnut kokonaan "hoppeeltansa", alas se vain loi painsotavast pronssista uskomuksina luonto-ympäristön tasapainon, sekavuuteen sei peitti ärsytyksestä, kun verta heitti, taivaan tähdistä luonto-äiti tukahtuneesti tavan keitti, ja sinne "viimeiset miehet" meri vetehen heitti. "
Olin tutustunut veljeni ohjaus-ympäristöön. Ei hän läheisyydetön, olemuksestaan vihamielisesti, mykkäkoulua ylläpitäen, poskipunaa, kasvojen ehostamiseen, nukkuen käyttäen, joka istui mielenosoituksellisesti, olemuksesta kylmää jäätävää vihaa huokuen.
Se oli avoin avaruudenikkuna, tummansininen, sysimusta taivaankansi keskellä talvea. Se oli C an R ympäristö, jossa C ei ole control, vaan coping-keino. Aivan mahdoton ja raskas.
En ymmärrä, miten äitini jaksoi lähes koko perheen tuhoamisen.
-"Monstersköttarentanten" hakee taas turvallisuutta tuhoten.
Aivan samankaltainen se oli, kuin uskonnollinen pakkomielteisyys, ihmisen siirtäminen, vapauden osalta vangitsemisen kaltaisesti eristäen. Aivan samalla lailla olin joutunut veljeni ympäristöön myös syntymään sinne aikoinaan. Tällaiseen ohjailun- kuvaelmaan, jossa sijoitettiin abstraktia hyvinvoinnin parantamiseksi, esim. femininisyyttä, omaneduntavoittelullinen turvallisuushakuisuus, feministisyyttä välttääkseen. Siis, näitä molempia asioita.
Veljeni: "No, abstraktittomuuden takia. "
Äitini ei millään pystynyt vastaamaan hoitaja-omaistensa, hänen tätiensä vaatimuksille maailmasta, heidän lastensa tulevaisuudeksi, sukupuolenmääräytymiseksi, koska he painostivat. Hänen sairaanhoitaja-omaistensa vaatimia raiskattavia lasten kehoja, vain ja ainoastaan, heidän lastensa tulevaisuudeksi, lastenlapsiksi.
On hyvä jos on ulkopuolinen, vieras ihminen, jo valmiina oleva läheisyydenkyky, turvallisuudesta, esim. äidin puolen omaisilta.
Kun äitini sisar konfirmoitiin äiti päätti auttaa heitä kaikkia muita, jotka olivat rippikoulussa samaan aikaan, hänen kanssaan. Lapsesta uskonnollinen riitely,väittely, ja jopa väkivalta, näin ulkopuolisina tunteina, jopa oli sairasta.
Hän oli elänyt sosiaalisessa hektisyydessä. Hän, itki, Hänellä oli englannin aksentti ja tuelvaisuus. Hän pukeutui ja esitti, että tilanne oli huono. Hän oli huolestunut kohtuullisesti yleis-sivistyksestä, ja oma-aloitteinen. Hän oli pettynyt tulevaisuudettomuudesta. Hän oli pilannut tulevaisuuden. Hän näytti kauhealta, ja pahoinpiteli.
Äitinikin.
Kiitti Teemu taas....
- "Mihin mä menen tämän kans? veljeni kysyi
Hän riiputti "sopimusta" sormiensa välissä.
- Ai, vahingossa?
- "Mitä jos mä menin sinne jo?" hän, varsinainen "veljeni" kysyi.
Vaikka en ollutkaan koskaan saanut pitää ydinperhe-käsitettä, pystyin välttämään vahingoittamishakuista obsessoimista.
Syöksyin edelleen lasitetulle parvekkeelle, raivona, mutta hieman epävarmuutta tuntevana, painostamisesta, niin juuri siitä hieman itkuisena. Niin vain siitä painostamisesta, julkisesta nöyryyttämisestä, ja pakottamisesta. Kävelin parvekkeelle, niin juuri sinne kevään ilta-yhdeksän aurinkoon.
- "Onko mun varmasti oikeus olla töissä`? Saanko varmasti olla vapaa, eikä tarvitse olla poissa työstä, vankilassa?" Kyseli samanikäinen, samanikäinen tyttö, joka sairasti transvestimiä, juuri se sama, joka oli heitetty ilmaan vähäpukeisenä hänen ollessa n. 5-vuotias, muiden ollessa piirissä vieressä, kerjäten hänen olemustansa, kehoina järjestysluvullisuudeksi. Niin kävelin juuri siihen lasitetulle parvekkeelle, joiden edessä roikkuivat punaiset verhot, nojasin kuumissani parveke-lasiin, ja käsivarret ulottuivat pääni korkeudelle. He kristityt olivat luoneet hänet, irstaasti hymyilevän lepattelevan perhosen-persoonallisuuden psyykkisellä kivun tuotolla. He olivat luoneet hänet, jopa käyttäytymisellään kilpaillen, järjestämiensä kirkon seura-toimintojen yhteydessä. He olivat luoneet hänet kiduttaen. Istraasti hymyilevä, lepatteleva perhonen oli ympäristössäni, hän halusi kilpailla vanhempana, äitini tuhoten.
- Mm. organisaation järjestelmättömyyttä sellaisen aitauksen puuttumista, konfirmaatioon osallistumatta jättämistä.
Se on ilmeisesti tätini ajattelu.
- Hän saa esim. uuden ajatuksen.
Kallon aitaus on eri asia, kuin magneettikehä.
Tuhannen ja yhden yö-tarinat:
- Se oli kuin Ali Baba-rosvoinensa kovin kulmien, arvosta kultaakin kalliimpana. Älyllisyydestä se toivon loisi, jos voisi omalta lappeeltansa, joka oli jo kadonnut kokonaan "hoppeeltansa", alas se vain loi painsotavast pronssista uskomuksina luonto-ympäristön tasapainon, sekavuuteen sei peitti ärsytyksestä, kun verta heitti, taivaan tähdistä luonto-äiti tukahtuneesti tavan keitti, ja sinne "viimeiset miehet" meri vetehen heitti. "
Olin tutustunut veljeni ohjaus-ympäristöön. Ei hän läheisyydetön, olemuksestaan vihamielisesti, mykkäkoulua ylläpitäen, poskipunaa, kasvojen ehostamiseen, nukkuen käyttäen, joka istui mielenosoituksellisesti, olemuksesta kylmää jäätävää vihaa huokuen.
Se oli avoin avaruudenikkuna, tummansininen, sysimusta taivaankansi keskellä talvea. Se oli C an R ympäristö, jossa C ei ole control, vaan coping-keino. Aivan mahdoton ja raskas.
En ymmärrä, miten äitini jaksoi lähes koko perheen tuhoamisen.
-"Monstersköttarentanten" hakee taas turvallisuutta tuhoten.
Aivan samankaltainen se oli, kuin uskonnollinen pakkomielteisyys, ihmisen siirtäminen, vapauden osalta vangitsemisen kaltaisesti eristäen. Aivan samalla lailla olin joutunut veljeni ympäristöön myös syntymään sinne aikoinaan. Tällaiseen ohjailun- kuvaelmaan, jossa sijoitettiin abstraktia hyvinvoinnin parantamiseksi, esim. femininisyyttä, omaneduntavoittelullinen turvallisuushakuisuus, feministisyyttä välttääkseen. Siis, näitä molempia asioita.
Veljeni: "No, abstraktittomuuden takia. "
Äitini ei millään pystynyt vastaamaan hoitaja-omaistensa, hänen tätiensä vaatimuksille maailmasta, heidän lastensa tulevaisuudeksi, sukupuolenmääräytymiseksi, koska he painostivat. Hänen sairaanhoitaja-omaistensa vaatimia raiskattavia lasten kehoja, vain ja ainoastaan, heidän lastensa tulevaisuudeksi, lastenlapsiksi.
On hyvä jos on ulkopuolinen, vieras ihminen, jo valmiina oleva läheisyydenkyky, turvallisuudesta, esim. äidin puolen omaisilta.
Kun äitini sisar konfirmoitiin äiti päätti auttaa heitä kaikkia muita, jotka olivat rippikoulussa samaan aikaan, hänen kanssaan. Lapsesta uskonnollinen riitely,väittely, ja jopa väkivalta, näin ulkopuolisina tunteina, jopa oli sairasta.
Hän oli elänyt sosiaalisessa hektisyydessä. Hän, itki, Hänellä oli englannin aksentti ja tuelvaisuus. Hän pukeutui ja esitti, että tilanne oli huono. Hän oli huolestunut kohtuullisesti yleis-sivistyksestä, ja oma-aloitteinen. Hän oli pettynyt tulevaisuudettomuudesta. Hän oli pilannut tulevaisuuden. Hän näytti kauhealta, ja pahoinpiteli.
Äitinikin.
Kiitti Teemu taas....
- "Mihin mä menen tämän kans? veljeni kysyi
Hän riiputti "sopimusta" sormiensa välissä.
- Ai, vahingossa?
- "Mitä jos mä menin sinne jo?" hän, varsinainen "veljeni" kysyi.
Vaikka en ollutkaan koskaan saanut pitää ydinperhe-käsitettä, pystyin välttämään vahingoittamishakuista obsessoimista.
Syöksyin edelleen lasitetulle parvekkeelle, raivona, mutta hieman epävarmuutta tuntevana, painostamisesta, niin juuri siitä hieman itkuisena. Niin vain siitä painostamisesta, julkisesta nöyryyttämisestä, ja pakottamisesta. Kävelin parvekkeelle, niin juuri sinne kevään ilta-yhdeksän aurinkoon.
- "Onko mun varmasti oikeus olla töissä`? Saanko varmasti olla vapaa, eikä tarvitse olla poissa työstä, vankilassa?" Kyseli samanikäinen, samanikäinen tyttö, joka sairasti transvestimiä, juuri se sama, joka oli heitetty ilmaan vähäpukeisenä hänen ollessa n. 5-vuotias, muiden ollessa piirissä vieressä, kerjäten hänen olemustansa, kehoina järjestysluvullisuudeksi. Niin kävelin juuri siihen lasitetulle parvekkeelle, joiden edessä roikkuivat punaiset verhot, nojasin kuumissani parveke-lasiin, ja käsivarret ulottuivat pääni korkeudelle. He kristityt olivat luoneet hänet, irstaasti hymyilevän lepattelevan perhosen-persoonallisuuden psyykkisellä kivun tuotolla. He olivat luoneet hänet, jopa käyttäytymisellään kilpaillen, järjestämiensä kirkon seura-toimintojen yhteydessä. He olivat luoneet hänet kiduttaen. Istraasti hymyilevä, lepatteleva perhonen oli ympäristössäni, hän halusi kilpailla vanhempana, äitini tuhoten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hänestä on papin tyttärenä useita erilaisia ongelmia ja ilmoituksia.
Pitkällinen psyykkisen kivun tuottaminen, ei ole sama kuin sukupuolen kunnioittaminen, sitä halventamatta, jopa julkevasti toisen ihmisen kehoa itsellensä kuvitellen.
- Niin, hän sen aloitti.... Tilaamalla lapsen kehon raiskattavaksi, vain tiseään varten.
Katselin koulun ikkunasta, ja hänen peppunsa heilui puolelta toiselle, lanteelta toiselle lantiolle, hänen kävellessänsä epätasapainossa. Selässä roikkuivat pitkät hiukset, jotka oli unohdettu värjätä. Kasvoja koristi hehkuvat näppylät. Akne, odotin vain: "Voinko mä tulla teille?"
Silmäni irtosivat ympäristöstä, kun olin 12-vuotias.
- "Tehdäänkö tässä sitten niinkin, että tehdään mitä tahansa, että Tanja, sairaanhoitajan, hänen omaisensa, ja äitini serkku saisi lapsia, esim. pakkokastraation avulla?" Mitä vain Tanjan lasten eteen? Kun istuin kuunteluissa, "jo valmis turvallisuuden-tunne" istui kuunteluissa.
Äiti seisoi ovella, hän itki, ymmärtäen tulevaisuuden tuhoutumisen. Äiti oli assosiaation tuotossa, joka oli jatkuvaa, ja isnäi tila oli kidutuksessa assosiaatio-frustraatiossa. Äitini ja isäni olivat niin kristillisiä, etteivät päässeet edes lähestymään lapsia. Jotenkin he aina käsittivät, että kysymyksessä olivat, esim. sisareni minun lapseni, tai vaikka projekti-Heli, jotka piti sitten itse huolehtia.
.- Heiltä oli tehty paljon lapsia, koska niitä ei ollut enää itse saanut.
Kovin kehokeskeisiä ne olivat valtion palvelut, terveytenä olemuksesta. Valtioiden palveluina, vain turvallisuushakuisuuden siirtäminä.
Vain unohtuen pakkomielteestä suljettuihin paikkoihin....
- Vain eristämisen ja siten kehon, sen pelon täyttämän inhimillittömyyden seurauksena, että joku hyväksyisi, edes hetkeksi.
Ja kirkkoako te tähänkin tarjoatte?
Silloin kun olin 12 jo valmis turvallisuudentunne istui kuunteluissa.
Jotkut syrjityt, tai muutoin halveksitut tai vain inhimillittömän kehon omistajat halusivat kieltää kaikki muut assosiaation muodot, ja että kaikki ihmiset olisivat sen kidutuksen muotoa, assosiaatio-frustraatiota, jotta pääsisivät olemaan ihmisten seurassa, syrjinnältä. He halusivat vain, että heitä ei eristettäisi, he eivät halunneet olla suljettuja, jotta heitä eristettäisiin.
Sairaanhoitaja-tädit jatkoivat äitini repimistä, riistäen, kytkemällä, jopa kehoonsa, kiinnittämällä, sitomalla terveydellä, omaksi ympäristöksensä. Kerran ovikellon soidessa oven takana oli seissyt äidin serkku, ulkonäköpiirrevammaisena.
- He eivät erityisesti hyödy psykopatiasta.
Asian vaarallisuutta ei oltu tutkittu. ihmistä ei saa koskaan sulkea edes hänen omaksi kehokseen. Se ei toimi.
Hän oli paennut laitostakin jo kauan.
- Olikohan "veljeni" myynyt minut johonkin poliisilaitokselta?
Minua pelotti, painostamisen väkivalta. Se oli omasta läheisyydenkyvystä kiinni. Ehkä veljeni suuttuivat Eijasta, joka oli hyvin kiintynyt perheenjäseniinsä, ja tilasivat väestönsuojelu-lainan, ehkä. Äitini antoi kaikkensa, minä kaikkeni, jotta hän saisi elämäni edes hahmoterapiana jatkumaan.
Nainen heitettiin ilmaan, hän oli lapsi, ja hänen mieletön hysteriansa, näkyi revittynä avoimena suuna, ja kiihkomielisenä ilmeenä, etsien kiihtyneenä itseään ja tasapainoa, turvallisesti egoismistään. Avoi vahingoittaminen, ja jatkuva vihamielisyys, yrittäen tavoittee transvestismistä rakkautta, yhdessäolemista, hakien vain jatkuvasti apua itsellään turvallisesta egoismistä. Hän oli kuin manaaja, silmät ummistettuina ja sokeina omissa aivoissa. Irvokas, railakas avoimuus, ja lähes ilmeetön hengästynyt kiihtymys.
Se oli hankala olosuhde. Psykologi yritti saada apua...
Ahdistaako juominen?
- En voi palata edes todellisuuteen ja juomaan. Raivoraitis lahko pakottaa.
Ahdistaako todellisuus?.
- Voi palaa sukupuolinuolemaan, mielellään kansalais-aktivismina.
Ahdistaako joku muu?
- Todellisuuden puuttuminen. Kaikki se kärsimys impulsiivisuutena.
Irvokkuutena maailmankuvana, vain sitä tukemalla.
Valehteleeko läheisesi juomisestaan?
- Oletko nyt aivan varma todellisuudestasi valheellisen todellisuuden kuplana?
Irvokkuus on kuin pahoinpitelemistä, todellisuutta ja epätodellisuutta.
Oletko varma juomisen olevan todellisuutta?
- Epätodellisuuden ympäristö loisi tasapainoisuutta, turvallisuudentunteesta.
Oletko varma läheisyydenkyvystä?
- Ympäristö on siis mielestäsi varma todellisuutena hoito-alalla.
Alkoholismi on aina koko perheen sairaus.
- Ei ole, vaan perheessänne oleva läheisyydenkyvyttömyys.
Sarjassa A:n opiskellessa....
- No, ei ole kyllä A:n opiskellessa ammattina yhtään mikään.