Voi elämisen tuskaa ja pettymystä, voi kun pääsis
tästä elämästä, itsemurhaan en ole vielä
onnistunut, mutta taas se alkaa houkuttaa, en
osaa elää, itkien tätä kirjoitan, elämä jysähti
jo yli kahdeksan vuotta sitten, kun sairastuin
psykoosiin ja sitä kautta alkoholisoiduin, taas
on katkennut 2,5 kk raittius, lääkkeet tai jokin
vie ajatuskyvyn, mitä varten täällä pitää elää,
jos isä ja äiti ja muut läheiset ei kärsis,
tappaisin itseni, voi olla että yritän itsemurhaa
kuitenkin, mutta ... Rakastan isää ja äitiä
paljon, he ovat parhaat ihmiset mulle, mutta mä
petän heidän luottamuksensa, olen täynnä vihaa,
vihaan itseäni, vihaan ystäviäni, kaikki on
syyllisiä, vaikka kukaan ei oikeasti, vihaan että
tarvii koko ajan olla tavoittelemassa parempaa
elämää, kun pettymykset tulee luokse liian usein,
voi että meitä ihmisiä, me emme kohtaa toisiamme
oikeasti, useinkaan, emme uskallakaan kohdata,
musta on sielun syöveri monella, mustempi kuin
uskois, ja jos ei ole, ei sellainen voi minua
ymmärtää, ilo on vain hetkellistä, mutta sitä
etsin tv:stä, netistä, ystävistä, lähes
pakonomaisesti, vain ilo auttaa jaksamaan ...
Olo helpottaa, mutta matalan painostus on läsnä,
mitään Jumalan rakkautta en ymmärrä, pitäisi
kieltää itsensä, elämä on muutenkin liian
raskasta, kyllä pienestä minäkin masennan
mieleni, mutta en voi sille mitään, olen elämässä
näyttelevä niin paljon kuin pystyn, näyttelen
ystävääkin monelle, vain harvalle tunnen olevani,
toivon jos luit tänne asti, sulle ilon hetkiä ja
syvää iloa elämän suhteen, naura vaikka mulle
myös, olen aika koomisen ihmisen oloinen, jos
Petelius esittäisi mut tän päiväkirjamerkinnän
pohjalta :) Sinä olet tärkeä monelle.
tästä elämästä, itsemurhaan en ole vielä
onnistunut, mutta taas se alkaa houkuttaa, en
osaa elää, itkien tätä kirjoitan, elämä jysähti
jo yli kahdeksan vuotta sitten, kun sairastuin
psykoosiin ja sitä kautta alkoholisoiduin, taas
on katkennut 2,5 kk raittius, lääkkeet tai jokin
vie ajatuskyvyn, mitä varten täällä pitää elää,
jos isä ja äiti ja muut läheiset ei kärsis,
tappaisin itseni, voi olla että yritän itsemurhaa
kuitenkin, mutta ... Rakastan isää ja äitiä
paljon, he ovat parhaat ihmiset mulle, mutta mä
petän heidän luottamuksensa, olen täynnä vihaa,
vihaan itseäni, vihaan ystäviäni, kaikki on
syyllisiä, vaikka kukaan ei oikeasti, vihaan että
tarvii koko ajan olla tavoittelemassa parempaa
elämää, kun pettymykset tulee luokse liian usein,
voi että meitä ihmisiä, me emme kohtaa toisiamme
oikeasti, useinkaan, emme uskallakaan kohdata,
musta on sielun syöveri monella, mustempi kuin
uskois, ja jos ei ole, ei sellainen voi minua
ymmärtää, ilo on vain hetkellistä, mutta sitä
etsin tv:stä, netistä, ystävistä, lähes
pakonomaisesti, vain ilo auttaa jaksamaan ...
Olo helpottaa, mutta matalan painostus on läsnä,
mitään Jumalan rakkautta en ymmärrä, pitäisi
kieltää itsensä, elämä on muutenkin liian
raskasta, kyllä pienestä minäkin masennan
mieleni, mutta en voi sille mitään, olen elämässä
näyttelevä niin paljon kuin pystyn, näyttelen
ystävääkin monelle, vain harvalle tunnen olevani,
toivon jos luit tänne asti, sulle ilon hetkiä ja
syvää iloa elämän suhteen, naura vaikka mulle
myös, olen aika koomisen ihmisen oloinen, jos
Petelius esittäisi mut tän päiväkirjamerkinnän
pohjalta :) Sinä olet tärkeä monelle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jumalan rakkaus ei ole itsesi kieltämistä, se on
elämistä täysilla!!! Olet jostain saanut täysin
väärän kuvan, mutta uskallapas kokeilla ja
rukoile, niin varmasti saat täydellistä iloa
sisimpääsi etkä tarvitse itkeä kuin ilon
kyyneleitä. Elämä on raskasta, mutta elävä Jumala
voi suakin auttaa ja kantaa murheesi ja huolesi.
Elämästä poistuminen ei ole ratkaisu niinkuin
itsekin sanoit. Ei se maksa mitään kokeilla eikä
siitä synny vammoja kellekkään. Huuda avuksesi
Herraa, niinkuin Raamattu kehoittaa. Elämä on
elämisen arvoista ja kaunista, ainakin Jumalan
kanssa!!!
Olen antanut joskus elämäni Jeesukselle
helluntailaisten tilaisuudessa, mutta mua ahdisti
tupakointini, enkä päässyt eroon, en halunnut
kieltää sitä itseltä, ei minulla ole voimia
seurakuntayhteyteen, ja Jumala ei synnytä
euforiaa, vaan huonommuuden tunteen mulle, suurin
kokemus hengellisessä tilaisuudessa usein on
ollut suru, ja valtaisa itkeminen. Olen tullut
hyvin itsekkääksi enkä oikeasti rakasta Jumalaa
yli kaiken vaan odotan että Jumala tekis kaiken
täydelliseksi elämässä, turha toivo tuntuu
olevan. Mutta kuoleman jälkeinen voi olla
täydellistä, ainakin joillekin. Mukavia
hengellisten laulujen hetkiä sulle. "Nuori mies
hoiperrellen kulkee kohti kotia, sydän hällä
tuskaa täynnä jota ei voi kertoa" Tuttu jo yli
kymmenen vuoden kokemusella oikeastaan.
Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin
itseäsi ei toteudu mun elämässä. Kiitos vielä
sulle.
Valitettavasti erittäin tuttua.Tunnen
menettäneeni nuoruuteni ja aikuisuuteni, mutta
nyt iäkkäänä kaikki on tullut sen verran
helpommaksi,jotta olen erittäin iloinen etteivät
itsemurhayritykseni onnistuneet.Sinä ,kuten
kerroit olet nuori ja tärkeä niin monelle kuten
itse arvelitkin.Oletan Sinunkin ahdistuksesi,
pelkosi????? aikaa myöten helpottuvan, kuten
minunkin aikoinaan.Muista lääketiede kehittyy
jatkuvasti ja kiihtyvällä vauhdilla.SIIS NIIN
KAUAN KUIN ON ELÄMÄÄKIN, ON TOIVOAKIN.KUOLEMA EI
PARANNA EIKÄ ANNA TOIVOA.
Toivon Sinulle voimia jaksaa ,uskon
paraneemiseesi.
Ent. kohtalotoverisi (luulisin).
Joo, on elämässä hyvätkin ajat, mutta liian
harvassa, mulla ei enää ole harhoja, mutta
tulevaisuuden pelkoa riittää, tai paremmin
ahdistusta tulevaisuudesta. Onneksi olet saanut
elämän elämisen arvoiseksi, varmasti moni sua
rakastaa jollain tavalla, heikot jäät on elämän
rikkautta, suru odottaa, jos isäni tai äitini
kuolee ennen mua, heille olen rakas aidosti,
uskon. Ihmisen rakkaus on konkreettista. Kiitos
vielä sulle !
siehän oot ihaa pimiä..aatteppa itee omalle
kohalles...henki pois vaa mitäs sie siinä ennää
ruikutat!mee afganistaniin! siellä ainakin näät
millaset olot on tosi sodassa.turhaan sä
valitat.täällä meillä kaikki on sentään hyvin
verrattuna siihen paikkaan.et sitten tiedoksi
ihan kaikille!
Sä et nyt oikein ymmärrä. Kaveri on kadottanu
ittesä ja sinä yrität neuvoa ihan väärällä
tavalla. Afganistanilla ei tän jutun kanssa oo
mittää tekemistä, joha sieki ihan pöpiä
puhut.Toisteks, ihminen on kadottanut sen
kaikkein syvimmän asian mistä koko elämän
merkitys koostuu. Mimittäin sen on luoja meille
luonu ja se on luonto.
Mikä on se kumma vimma, että ollaan valmiita
vaikka kuolemaan, ennen kuin luovutaan niistä
haittatekijöistä, jotka juuri aiheuttavat
masennusta ja pahaa oloa ?
Pienistä asioista koostuu suuret kokonaisuudet.