Tämä alkoi jo illalla, kun tiesin odottaa Herran ilmestystä, Hän sen niin spontaanisti sen kiitoksessa toi ja tiesin.
Uni alkoi, kun olimme opetuslapsi1:n kanssa suomalaisella astiatehtaalla. Kävi ilmi, että hän oli ollut tuolla astiatehtaalla suunnittelijana ja muotoilijana. Yksi kaunis kannu oli tuolla käytävällä nähtävänä ja esittelijä kertoi sen olevan op1:n suunnittelema ja muotoilema. Astia oli kaunis, käsin tehty, kukkakuvioita etuosassa. Se ei ollut virheetön, kuten teollisesti valmistetut, vaan haurasta, ohutta käsityötä. Lukkojen takana olisi ollut muutakin hänen muotoilemaansa esillä muiden muotoilijoiden mallikappaleiden ohessa, mutta sinne asti emme unessa ehtineet.
Nyt op1 pyydettiin laulamaan muotoilijaopiskelijoille. Sitä hän oli myös aiemmin tehnyt. Hän meni laulamaan heille tuossa avoimessa suuressa tilassa. Hän lauloi romaanityylisen kauniin ja syvällisen hengellisen laulun, jonka kertosäkeistö alkoi: Kallio kestää.
Kuunnellessani tuota laulua ja kootessani omia kansioitani voidakseni lähteä lasteni luokse, eteeni syöksähti hieman homssuinen mies reppu selässä. Hän polvistui siihen jonkinlaisten hyllyjen väliin ja ajattelin hänen tulleen rukoiltavaksi. Tuo sali, suuri tila, jossa olimme, oli nyt paljastunut kirkoksi (lut.). Mietin, etten voi mennä tuota miestä siunaamaan ja odotin, että joku talon väestä, papeista tulisi miestä siunaamaan - ja jatkoin tavaroitteni keräämistä.
Yhtäkkiä tuo mies tarttui minuun ja huomasin kysyväni häneltä, saanko siunata häntä. Hän sanoi "Voi kyllä" hyvin kiihkeästi ja kääntyi taas selin minuun. Muistan tuon ison selän, kun aloin siunata häntä. Pian tunsin hyvin voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon ja ajattelin, että tältäkö se tuntuu, kun kokee, että rukoiltavana olevalla on yllään voimakas Pyhä Henki. Sanoin: "Herra siunaa tätä -- tätä miestä ja ihmettelin, miten minun pitäisi rukoilla. Hän kääntyi ja sanoi taas kiihkeästi olevansa Joonas. Aloin siunata häntä hänen omalla nimellään ja yhtäkkiä ymmärsin hänen olevan toinen todistajista ja että hän tarvitsee minun sunaukseni. Asetuin hänen eteensä ja laitoin kädet hänen molemmille olkapäilleen. Tuli valtava voitelu ja aivan kuin hukuimme tai valuimme Pyhään Henkeen. Ylistin Jumalaa suureen ääneen ja sulin pois. Heräsin.
Uni alkoi, kun olimme opetuslapsi1:n kanssa suomalaisella astiatehtaalla. Kävi ilmi, että hän oli ollut tuolla astiatehtaalla suunnittelijana ja muotoilijana. Yksi kaunis kannu oli tuolla käytävällä nähtävänä ja esittelijä kertoi sen olevan op1:n suunnittelema ja muotoilema. Astia oli kaunis, käsin tehty, kukkakuvioita etuosassa. Se ei ollut virheetön, kuten teollisesti valmistetut, vaan haurasta, ohutta käsityötä. Lukkojen takana olisi ollut muutakin hänen muotoilemaansa esillä muiden muotoilijoiden mallikappaleiden ohessa, mutta sinne asti emme unessa ehtineet.
Nyt op1 pyydettiin laulamaan muotoilijaopiskelijoille. Sitä hän oli myös aiemmin tehnyt. Hän meni laulamaan heille tuossa avoimessa suuressa tilassa. Hän lauloi romaanityylisen kauniin ja syvällisen hengellisen laulun, jonka kertosäkeistö alkoi: Kallio kestää.
Kuunnellessani tuota laulua ja kootessani omia kansioitani voidakseni lähteä lasteni luokse, eteeni syöksähti hieman homssuinen mies reppu selässä. Hän polvistui siihen jonkinlaisten hyllyjen väliin ja ajattelin hänen tulleen rukoiltavaksi. Tuo sali, suuri tila, jossa olimme, oli nyt paljastunut kirkoksi (lut.). Mietin, etten voi mennä tuota miestä siunaamaan ja odotin, että joku talon väestä, papeista tulisi miestä siunaamaan - ja jatkoin tavaroitteni keräämistä.
Yhtäkkiä tuo mies tarttui minuun ja huomasin kysyväni häneltä, saanko siunata häntä. Hän sanoi "Voi kyllä" hyvin kiihkeästi ja kääntyi taas selin minuun. Muistan tuon ison selän, kun aloin siunata häntä. Pian tunsin hyvin voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon ja ajattelin, että tältäkö se tuntuu, kun kokee, että rukoiltavana olevalla on yllään voimakas Pyhä Henki. Sanoin: "Herra siunaa tätä -- tätä miestä ja ihmettelin, miten minun pitäisi rukoilla. Hän kääntyi ja sanoi taas kiihkeästi olevansa Joonas. Aloin siunata häntä hänen omalla nimellään ja yhtäkkiä ymmärsin hänen olevan toinen todistajista ja että hän tarvitsee minun sunaukseni. Asetuin hänen eteensä ja laitoin kädet hänen molemmille olkapäilleen. Tuli valtava voitelu ja aivan kuin hukuimme tai valuimme Pyhään Henkeen. Ylistin Jumalaa suureen ääneen ja sulin pois. Heräsin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mahtava uni, yksin armosta!
Tunnen että tuossa on viestiä myös minulle! Mehän olemme Jumalan muovaamia saviastioita, joissain meissä on säröjä ja muita ominaisuuksia. Astioita en ole suunnitellut, mutta muuten jotain taiteellisuutta on, esim. taulut... laulan mielelläni jos ääni kestää, nykyään kielillä puhuminen muuttuu lauluksi... Uskon että tuossa puhutaan uusien uskovien muovaamisesta kauniiksi astioiksi, vertauskuvallisesti.
Minulla on jo lapsuudesta kyllä piilossa tarinoita Jeesuksen vierellä kulkemisesta ja rukous vastauksista ja olen niitä kirjoittanut "kirjoiksi ylös", mutta ne ovat olleet vielä muilta piilossa, jotkut läheiset ovat niitä kuulleet ja jonkun väläyksen olen antanut tännekkin..... Saamme todistaa näillä saamillamme asioilla, näyillä ja unilla Jumalan olemassaolosta ja rakkaudesta. Voimme tietysti siunata toisia ihmisiä, ja asioita, ei siihen aina pappia tarvita, meidän ylipappinamme toimii silloin Jeesus itse. Kiitos Herralle!
Ihana Uni!
Tuohon unen lauluun Psalmi 18:3
Herra, minun kallioni,
linnani ja pelastajani,
minun Jumalani, vuoreni,
jonka turviin minä pakenen,
minun kilpeni,
autuuteni sarvi ja varustukseni.
Minäkin koin, että tuossa on hengellisten astioiden muovaamisesta kyse. Kauniista, hauraasta esillä olevasta astiasta, jonka muotoiluun olet jossain määrin osallistunut, minulle tuli mieleen Seurailija! Siinä ei ollut säröjä, vain kaunista muotoa, mutta pienen pieni liike paksuimmalla kohdalla, josta näki, että teos oli käsityötä eikä mikään teollinen tuotos! Se oli kaunis ja hauras astia, kuin suuri muki, joka kääntäen paljastui kannuksi. Kannusta kaadetaan toisille! Halleluja, tule siunatuksi, Seurailija! Kaatopuolelta paljastui myös tuo käsinmaalattu herkkä kukkakoristelu. Muutoin kannu oli lempeän ruskea, vaalea ja miellyttävän värinen. Siinä oli hentoja kohokuvioisia kuin raitoja vaakasuorassa. Muita astioita ei ollut näkyvissä!
Minulla luki ensin, että mennessäsi laulamaan kokosit kansioitasi, mutta rupesin sitten ihmettelemään, oliko niin, kun en ensimmäisistä muistiinpanoista sitä löytänyt. Luultavasti näin oli kuitenkin.
Olimme kirkon tiloissa, astiatehtaalla!! Ne olivat yksi ja sama. Se oli paikkasi ennen, ja nyt olit siellä laulamassa muotoilijaopiskelijoille! Paljastit näin ujona minulle, mitä olit siellä tehnyt. Pärjäsit hyvin!
Aamulla noustessani alkoi mielessäni soida laulu, jota en ole pitkään aikaan laulanut, sitten jonkun ajan kuluttua se katosi. Nyt taas, kun olin tuon unen kirjoittanut, alkoi pian sama laulu soida. Nyt tiedän, mistä se tuli. Se tuli tuosta "Kallio kestää" -laulusta, jota unessa lauloit! Nimittäin sanat (hyvin lohdulliset) menevät näin:
Rakkaus kestää, kantaa mua!
Rakkaus kestää, kantaa sua!
Rakkaus kestää, painautua saan tähän armoon,
se kestää läpi vaikeuksien!
... ei voi kuin ihmetellä tuota kaunista unta... minullekkin tuli Seurailija mieleen.
Hän kertoi kuinka oli menettämässä uskoaan ja seuraili minun viestiäni ja usko alkoi virota uudelleen, näin ihanasti hän alussa kirjoitteli, olin saanut jeesuksen avulla kosketuksen häneen, selitin unen hänelle jota muut eivät olleet kyenneet ja lopulta hän sai vastaanottaa tyttärensä kanssa Jeesuksen ja antaa vanhan minän pois... sitä oli myös minun ihana seurata. Ja sinun kanssasi yksin armosta, on ollut myös ihmeellisiä hetkiä jossa Herra on yhdistänyt meidät. Parhain oli unesi jossa Jeesus antoi minulle sen sinisen kivisormuksen ja minä olin nähnyt sormuksesta kaksi näkyä ennemmin ja sitähän sinä et tiennyt, mutta HERRA TIESI! KIITOS JA KUNNIA JUMALALLE!!
Me muovaamme täällä toisiamme ja hiomme toisistamme särmiä pois ja meistä tulee kauniita käsintehtyjä, yksilöllisiä astioita, jokaisella astialla oma käyttötarkoitus....Seurailijastakin on tullut herkkä ja kaunis astia, en voi kuin kiittää Herraa, niin ihmeellinen hän on!
AAMEN!
Get a room you two.
Hesekiel 33: 30-33
(uneen viitaten)
Koeta nyt kuitenkin muistaa, yksin armosta, että unet ovat vain unia.
Joskus niissä on sanomaakin. Ei aina ymmärrä.
Ketju kertoo Joonaksesta. Jo toinen ketju, lieneekö jokin tarkoituskin peräti.
Minä luin jostain syystä väärin, että nimi oli Joona, ja siksi uni puhui minulle siitä vartustamistehtävästä, joka odottaa niitä, joiden lampussa jo tuli palaa. Joona ei tahtonut sitä tehtävää joka hänelle oli annettu, vaan lähti omille matkoilleen. Niinkuin hän palasi tehtävän antajan luokse, niin tulee nytkin väkeä etsimään sitä kutsua ja kutsun antajaa joka on odottanut. He tarvitsevat siskojen ja veljien siunauksen, läpimurtovoitelun ja uuden varustuksen. Sen kaiken antaa Herra omiensa kautta. Olen itse saanut olla tuota vastaanottamassa ja jakamassa, ja siinä tapahtuu valtavia asioita. Väkevä voitelu ja kirkkaus tarvitaankin tuleviin päiviin. Meitä kutsutaan teille ja aitovierille, toreille ja ostoskeskuksiin, mutta ei ilman varustusta. Tänä aikana Herra todistaa Sanansa ihmein ja merkein. Omassa järjessä emme kulje oikeisiin paikkoihin, mutta johdatuksessa olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Omassa voimassa ei sairas parane eikä sidottu pääse vapaaksi, ja omat sanat jäävät teoriaksi. Herran Sana on kuitenkin väkevä ja voimallinen tekemään sen mitä varten se on lähetetty. Aloittajakin on lähetetty, edessä on tehtävät johon ei pappien rahkeet kirkollisilta toimituksilta riitä, vaan siihen tarvitaan koko Jumalan armeija. Siksi on hyvä käydä asetehtaalla! Ihanasti sait jo esimakua varustuksesta. Jeesuksen nimen voima ja valta odottavat siinä paikassa johon meitä kehoitetaan astumaan. Kun tiedät minkälaista se on, odotat innolla niitä tilanteita joissa saat olla käytössä:) siunatkaa että siunauksen perisitte!