Anteeksiantaminen on kristinuskossa hyvin keskeisellä sijalla. Jumala aloitti antamaan meille anteeksi. Jumala antoi meille anteeksi meidän pahat tekomme jo ennen kuin niistä yhtään oli tehty. Jumala antoi meille anteeksi Jeesuksen ristillä Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan anteeksiantaminen on täydellistä. Tästä seuraa: Kun Jumala antaa meille anteeksi, Hän ei koskaan enään tuo anteeksiantamaansa syntiä ihmisen eteen eikä koskaan muistuta meitä anteeksiantamistaan synneistä. Tämä tietenkin siitä syystä että Jumala on täydellinen kaikissa teoissansa. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Jeesus onnistui sovitustyössään täydellisesti. Hän kärsi rangaistuksen meidän synneistämme meidän sijaisena.
Jeesuksessa Kristuksessa Jumala tarjoaa meille täydellistä anteeksiantamusta. Täydellinen anteeksiantamus Jumalan puolelta merkitsee sitä että Hän ei muista meidän syntejämme. Jumala muistamattomuus perustuu Hänen täydellisyyteensä. Jumalalla ei ole huono muisti. Hänellä on täydellinen sovitus ja anteksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala tahtoi saada aikaan täydellisen sovituksen, niin kuin ihmisen syntiin lankeemusta ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hän tahtoi poistaa synnin Jumalan ja ihmisen välistä. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" "Poistaakseen synnin uhraamalla itsensä." Jumala onnistui sovituksen aikaansaamisessa ja anteeksiantamisessa TÄYDELLISESTI Jeesuksessa Kristuksessa. "Se on täytetty."
Tästä johtuen meillä jokaisella on mahdollisuus saada kaikki omaatuntoa painavat synnit, pahat teot, sanat ja ajatukset pois pyyhityksi. Voimme aloittaa uuden elämän puhtaina puhtaalta pohjalta. Tämä on sovituksen hedelmää jota Jumala tahto tarjota meille jokaiselle.
Lopuksi todettakoon: Jumala pyyhkii meidän syntimme pois niin kuin sumun.
Kaiken tämän Jumala tekee Jeesukseen uskovalle itsensä tähden. Syntiemme anteeksiantaminen ja saaminen perustuu siis Jumalaan ja Hänen sovitustekoonsa Golgatalla ja Hänen tahtoonsa palauttaa ihminen yhteyteensä. "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä." Tämä tapahtuu yksinkertaisesti USKOMALLA JEESUKSEEN ja kääntymällä sydämessä Hänen kauttaan Jumalan puoleen. http://www.jaikal.se/48683146
Kiitos ja kunnia Herralle Jeesukselle Kristukselle.
Jumalan anteeksiantaminen on täydellistä. Tästä seuraa: Kun Jumala antaa meille anteeksi, Hän ei koskaan enään tuo anteeksiantamaansa syntiä ihmisen eteen eikä koskaan muistuta meitä anteeksiantamistaan synneistä. Tämä tietenkin siitä syystä että Jumala on täydellinen kaikissa teoissansa. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Jeesus onnistui sovitustyössään täydellisesti. Hän kärsi rangaistuksen meidän synneistämme meidän sijaisena.
Jeesuksessa Kristuksessa Jumala tarjoaa meille täydellistä anteeksiantamusta. Täydellinen anteeksiantamus Jumalan puolelta merkitsee sitä että Hän ei muista meidän syntejämme. Jumala muistamattomuus perustuu Hänen täydellisyyteensä. Jumalalla ei ole huono muisti. Hänellä on täydellinen sovitus ja anteksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala tahtoi saada aikaan täydellisen sovituksen, niin kuin ihmisen syntiin lankeemusta ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hän tahtoi poistaa synnin Jumalan ja ihmisen välistä. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" "Poistaakseen synnin uhraamalla itsensä." Jumala onnistui sovituksen aikaansaamisessa ja anteeksiantamisessa TÄYDELLISESTI Jeesuksessa Kristuksessa. "Se on täytetty."
Tästä johtuen meillä jokaisella on mahdollisuus saada kaikki omaatuntoa painavat synnit, pahat teot, sanat ja ajatukset pois pyyhityksi. Voimme aloittaa uuden elämän puhtaina puhtaalta pohjalta. Tämä on sovituksen hedelmää jota Jumala tahto tarjota meille jokaiselle.
Lopuksi todettakoon: Jumala pyyhkii meidän syntimme pois niin kuin sumun.
Kaiken tämän Jumala tekee Jeesukseen uskovalle itsensä tähden. Syntiemme anteeksiantaminen ja saaminen perustuu siis Jumalaan ja Hänen sovitustekoonsa Golgatalla ja Hänen tahtoonsa palauttaa ihminen yhteyteensä. "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä." Tämä tapahtuu yksinkertaisesti USKOMALLA JEESUKSEEN ja kääntymällä sydämessä Hänen kauttaan Jumalan puoleen. http://www.jaikal.se/48683146
Kiitos ja kunnia Herralle Jeesukselle Kristukselle.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuollainen asenne jos olisi tällä palstalla kirjoittavilla uskovilla niin olisi kiva.
Miten on, jaikal..vietetäänkö siellä Ruotsissa juhannusta samalla tavoin kuin Suomessa?
Empä tiedä kovinkaan tarkasti. En ole koskaan osallistunut ruotsalaisten juhannusjuhliin. Muistan kun 1980 lokakuussa muutin Ruotsiin 21 vuotiaana nuorukaisena. Jumannuksen lähestyessä näin ristin muotoisia n. 4-5 mertin korkuisia viherillä kasveilla ja kukkasilla koristeltuja paaluja. Minä ihmettelin niitä ja kysyin joltakin mitä nämä paalut ovat. Sain kuulla että ruotsalaiset tanssivat näiden paalujen ympärillä juhannuksena. Se on heidän tapansa juhlia juhannusta. Sitten näin juhannuksena tuota ihmeellistä käyttäytymistä. Minua tuo "toteemipaalun" ympärillä tanssiminen huvitti ja ihmetytti. Pidin sitä alkukantaisena. Alkuasukkailta jossakin viidakossa voisi odottaa tuollaista tanssia, mutta että modernit ruotsalaiset.........?????
Ruotsalaiseen juhannusruokaan kuuluu: Uudet keitetyt perunat ja silli. Taitaa Suomessa olla sama juhannusruoka.
Hei.
Minulle oli tärkeää se viesti jossa sinä vertasit minua kalaan. XD
Ja kadonneeseen lampaaseen. Muistat varmaan. Kokeilen nyt rukoilla. Pidän paaston.
Koska sinua kiinnostaa uskon asiat ja tahdot tulla uskoon, Jumala puhuu sinulle ja vetää sinua Jeesuksen luokse. Silloin Hänen Poikansa Herra Jeesus odottaa sinua kädet ojossa että heittäydyt Hänen rakastavaan syleilyynsä. Siinä syleilyssä kaikki muu sulaa.
Sinun ongelmasi on päästä sydämessäsi siihen lopulliseen päätökseen; antaa itsesi sellaisenaan kokosydämisesti Herran käteen katse kiinnitettynä yksin Jeesukseen Kristukseen ja Hänessä ikuisuuteen asti ohi ihmisten virheiden ja syntien.
Sitten kun olet tuon päätöksen tehnyt, Jeesus Kristus on siinä ja pelastaa sinut ja sinä saat kaiken entisen elämäsi erheet, virheet ja synnit anteeksi HÄNELTÄ jolla on valta antaa syntejä anteeksi ja vapauttaa ihminen synnistä ja Saa.tanan vallasta. Hän on Herra, Kaikkivaltias Jumala, ilmoitettu ja ilmestynyt lihassa (synnin sovituksen tähden) meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Ajatele että tämä Suuri Jumala, Herra, rakastaa sinua sellaisenaan ja tahtoo sinut omakseen oman rakkautensa kohteeksi voidakseen rakastaa sinua ikuisella rakkaudella.
Kauniisti kirjoitit.
Uusi alku kiehtoo. Olen nyt paaston aikana rukoillut kerran kunkin asian puolesta. Tunsin kiusausta rukoilla toisenkin kerran, mutta sitten ajattelin että en ala jankkaamaan.
Muuten ajatukset on ollut ihan maallisissa.
Olen agnostikko, eli näen että todisteita Jumalasta on yhtä paljon puolesta ja vastaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Agnostisismi
Eräs aihe jonka puolesta rukoilin oli vihamielisyys palstalla. Se ei muuttunut miksikään.
Tällä palstalla on eräs joka näkee negatiivisia asioita eräästä kirjoittajasta Jumalan näyttämänä. Hänellä on monta "opetuslasta".
Ihmettelen syvästi tätä negatiivisuuden kierrettä, että todellako Jumala tällaista saa aikaan? Tuo"näkijä"valehtelee päälleni, ja minä en JAKSA puolustautua.
Oma orastava uskoni on kuin kirkkokuulolla-palstan papeilla. He myöntävät viisaasti että Raamatussa on ristiriitaisuuksia, väkivaltaa, insestiä, ja sen historiallinen arvo on heikko koska siellä kerrotaan asioista joita ei ole voinut oikeasti tapahtua.
Papit myöntävät evoluution todeksi. He ovat myös valmiita vihkimään homot kunhan se laki tulee. Asia käsitellään eduskunnassa.
On siis myös mahdollista uskoa niin että järki säilyy päässä.
Missään tapauksessa en halua että minusta tulee yhtä todellisuudesta vieraantunut uskova kuin mitä tällä palstalla ollaan.
Ymärrän että sinä olet Jumalan kutsussa ja Hän vetää sinua puoleensa. Siitä syystä sinä mietit uskon asioita. Mutta kun Jumala puhuu ihmiselle ja vetää häntä Jeesuksen luokse, sielunvihollinen pyrkii tulemaan väliin omilla puheillaan. Hän pyrkii saamaan ihmisen mielenkiinnon toiseen kohteeseen. (On omaa kokemusta).
Kopsaan tähän tuolta alhaalta tekstiäni:
>>>Huomaa että synti tuli maailmaan sen tähden että ihminen menetti katsekontaktin Jumalaan. Ihminen alkoi katselemaan muualle ja sitä kautta kuuntelemaan toista ääntä. Ja sitten ihminen totteli sitä toista ääntä. Siinä on synti.
Jumala tuli Jeesuksessa palauttamaan tuon menetetyn katsekontaktin.
Siksi uskovan tulee katsoa Jeesukseen Kristukseen.
"Sinun kohdalla on selvää että vihollinen osoittaa ihmisiä ja heidän virheitään."
Kuten kerroin minua on eräs ihminen evankelioinut ja meinaa että tarvitsen parantajaa, vaikka olen ihan terve.
Sinä taas et syyttele mistään, ja olet evankelistasielu, ja erilainen. Sinun kauttasi otan paremmin vastaan.
En vain voi sille mitään että en kaikista tykkää.
Kuten sanoin uusi alku kiehtoo, ja saada synnit anteeksi. Alkoholi pois ja tupakat pois, ja turha riitely palstoilla pois.
Minulle pitäisi jonkun julistaa ne synnit anteeksi. Väärät teot sanon, se on paremmin minua.
Raamatussa on paljon hyvääkin. Voin käyttää sitä. Olen käyttänytkin mutta ihmiset eivät välitä.
Kyllä se ihminen on se joka päättää mitä sieltä halutaan tuoda esiin. Ei Jumala.
En minäkään tykkää kaikista ihmisistä. Jotkut ovat jopa vastenmielisiä minulle. Mutta en minä sitä heille sano. Minä pyrin elämään sovussa kaikkien ihmisten kanssa mikäli se minusta riippuu.
Sinä voit tietenkin jättää ensin pois mainitsemasi paheet. Ja vasta sitten tulla sydämen tasolla Jeesuksen luokse ja uskoa Häneen Herranasi ja Vapahtajanasi. Mutta, mikäli sinä et usko Jeesukseen, niin kuin Raamattu kertoo Hänestä, paheiden pois jättäminen ei sinua pelasta eikä vie sinua Jumalan yhteyteen. Usko Jeesukseen pelastaa ja antaa yhteyden Jumalaan. Elävä jumalasuhde sitten vaikuttaa sinussa sen että sinä jätät pois mainitsemasi paheet.
Uskosta Jeesukseen alkaa kilvoittelu ja pyhityksemme. Usko Jeesukseen on ponnahduslauta pyhitykseemme. Pyhityksellä tarkoitan seuraavaa: me antaudumme Jumalalle joka päivä ja teemme parannusta niistä asioista mitkä Jumalan Sana ja Henki näyttää meille synniksi. Tärkeintä on uskoa Jeesukseen Kristukseen. Siinä on pelastuksemme.
Kuinka hyvin me uskovat onnistumme pyhityksessämme, ei ratkaise lopullista pelastumistamme. Kukaan ei onnistu riittävän hyvin. Vajavaksi se jää meillä kaikilla. Siksi pelastuksemme onkin toisen varassa. Se lepää Jeesuksen Kristuksen varassa. Hän on pelastuksemme takuumies. Jumala näki etukäteen että me emme itse ansaitse pelastustamme, emme itse kykene maksamaan synnin velkaamme. Siksi Jumala antoi meille, sinulle ja minulle, takuumiehen. Hän makoi/maksaa sen velan mitä me emme itse kykene maksamaan. Hänen varansa riittää. Hallelujaa, Kiitos Jeesukselle Kristukselle.
Lopullisen pelastuksemme ratkaisee siis se että pysymme uskossa Kristukseen Jeesukseen ja niin HÄNESSÄ JA HÄNEN ARMOSSAAN JA RAKKAUDESSAAN.
>>>Minulle pitäisi jonkun julistaa ne synnit anteeksi. Väärät teot sanon, se on paremmin minua.
Yritätkö käännyttää minua? Saada sittenkin minusta kiveä taivaan kruunuusi, vaikka sanoit ettei uskova keräile kiviä.
Minä en ole kivi muiden joukossa, olen sinun rikkinäisen kruunusi puuttuva jalokivi.
Huomaatkos, kyllä minäkin osaan runoilla...
Palatakseni aiempaan viestiisi. Sinä sanot luterilaisen kirkon pappeja valheopettajiksi.
Ymmärrätkö ollenkaan mistä puhut? He paimentavat 4 miljoonan jäsenen laumaansa.
Helluntailaisia on kansasta vain 2 prosenttia.
Tämä oli eräs syy miksi aikoinaan luovuin uskosta. Minun järkeeni kun ei mahtunut se että Jumala laittaisi ENEMMISTÖN kansasta helvettiin.
Ei hän voi olla silloin mikään rakkauden jumala, jos hän tuhoa toivoo.
Minä luin tuolloin Raamatusta että nainen ei saa olla seurakunnan paimen. Tuolloin tuli mieleeni kaikki naispapit.
Sydämessäni petyin Jumalaan sillä hänellä kun ei tuntunut olevan minkäänlaista valtaa.
Minuakin opetti eräs kovasydäminen evankelista -nainen hänkin.
Hän uskoi vakaasti olevansa Jumalan eliittiä, vaikka siis opetti seurakunnassa, vaikka Raamatussa oli kielto.
Samalla huomasin ettei ole ketään joka noudattaisi Raamattua, ja silti kaikki uskoivat olevansa pelastettuja.
Tästä tulin johtopäätökseen että ei sillä ollut väliä.
Aloin kapinoida Jumalaa vastaan sillä hän ei tuntunut arvostavan sitä että minä kyllä elin Raamatun mukaan, lukuunottamatta tupakointia, ja sitäkin tein harvoin nimenomaan etten"saastuttaisi Jumalan pyhää temppeliä elikä ruumistani."
Teologisessa tiedekunnassa pappeja kannustetaan uskomaan evoluutioon. Hyväksymään se että Jumala loi luonnonlait.
Niihin ei kuulu puhuva käärme ja se että Eeva luodaan kylkiluusta.
Raamattu ei kelpaa historian kirjana, vitsikirjana enemmän.
Kuuntele nyt hyvä mies järjen ääntä.
Ei ole mitään puhuvaa käärmettä, saa-ta-naa, on vain järjen ääni, ja evoluutioasiassa papit ovat oikeassa, kun uskovat tieteeseen. Se on järkevää.
Ei se silti sulje pois sitä etteikö Jumala voisi olla olemassa ja kaiken takana. Myös niiden myyttisten kirjoitusten. Niissä on jokin opetus.
"Edelleen perusta on Jeesus Kristus ja usko Häneen."
Uskossa olo aikana parannuin vaikka lääkärit eivät antaneet toiveita siitä. Silloin uskoin Jeesukseen.
Jos hän oli sen parantumisen takana niin eiköhän hän tiennyt kenet paransi.
Jätä nyt ihmiset ja heidän kivensä ja huolehdi omasta jumalasuhteestasi ja pelastuksestasi. Eikö se ole sinulle tärkeämpää kuin huolehtia toisten kivistä ja kruunuista.
Sinä kirjoitat runollista tekstiä itsestäsi. Eikö se ole muille sitten sallittua?
Sinä vertasit minua kalaan, minä olen mielummin verrattavissa kiveen.
Joka ei pala, ja joka on kova. Minä olen aika kova.
Koska minut on parannettu olen jalokivi.
Mieluummin niin kuin kala taikka lammas. En ole laumasielu kuten lampaat.
>"Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä." Tämä tapahtuu yksinkertaisesti USKOMALLA JEESUKSEEN ja kääntymällä sydämessä Hänen kauttaan Jumalan puoleen."<
____________________
Aamen, jaikal.se! "Usko Jeesukseen" merkitsee, että mekin pyrimme noudattamaan kaikkia Jeesuksen opetuksia ja antamaan anteeksi kaikille lähimmäisillemme jo silloin, kun he ovat vielä syntisiä. [Room. 5:6]
>>>Aamen, jaikal.se! "Usko Jeesukseen" merkitsee, että mekin pyrimme noudattamaan kaikkia Jeesuksen opetuksia ja antamaan anteeksi kaikille lähimmäisillemme jo silloin, kun he ovat vielä syntisiä. [Room. 5:6]
Jaikal. Olisitpa pysynyt alkuperäisessä aiheessa.
Tällä palstalla on kritisoitu sitä kun uskova koettaa hoitaa ihmis-suhteitaan Jumalan kautta, ja se on koettu vastuuttomuudeksi.
Se on sitä, ja lisäksi ristiriidat jäävät käsittelemättä ja näin ollen ongelmat eivät lopu.
Miksi uskovaiselle on niin vaikea pyytää anteeksi siltä jota on loukannut?
Se ei pelkästään riitä että pyytää Jumalalta anteeksi.
Vielä kun tyylinä on ollut lyödä sillä Jumalauskolla tyyliin "Jumalakin on sinua vastaan."
Kyllä se on tärkeää pyytää ihmiseltäkin anteeksi.
Anteeksi, jaikal jos olen sinua jotenkin loikannut.
Minä en tiedä toisten ihmisten puolelta miksi he tekevät niin kuin tekevät näissä asioissa. Olen minäkin saanut kuulla uskovien suusta monenlaista. Minua on loukattu todella pahasti, ja uskovan suulla.
Mutta täytyy tunnustaa että olen minäkin joskus laukonut omia totuuksiani jollekin ja varmasti loukannut ihmistä/ihmisiä raskaasti. Raamattu puhuu uskoville Jaakobin kirjeessä kielen synneistä ja varottaa niistä. Kielellä me kiitämme Jumalaa ja sillä me kiroamme ihmisiä. Sitten Jaakob toteaa: "NÄIN EI SAA OLLA, VELJENI! Jumala tietää että uskovakin voi tehdä pahaa jälkeä kielellään ja jopa kirota ihmisiä. Kiroaminen on pahan puhumista ja siunaaminen on hyvän puhumista.
Jaak 3:4-10 "Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni."
Koska minä itsekin olen langennut kielen synteihin, ymmärrän niitä uskovia jotka lankeavat samaan syntiin ja loukkaavat joskus minua. Ei meistä kukaan ole näissä asioissa onnistunut. Kyllä uskova pyrkii elämään hyvin loukkaamatta toisia ihmisiä mutta kieltä ei kukaan uskovakaan ole kesyttänyt. Näin Jaakob toteaa ja käytäntö osoittaa Jumalan Sanan todeksi. Meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin tuoda nämä asiat Herralle Jeesukselle Kristukselle ja pyytää Häneltä anteeksi kielemmekin syntejä. Sitten pyydämme tietenkin anteeksi niiltä ihmisiltä joita tiedämme loukanneemme mikäli se on mahdollista. Aina ei ole mahdollista pyytää anteeksi ihmisiltä koska olemme varmasti loukanneet myös tietämättämme. Sitten voi olla että yhteyden otto voi olla syystä jos toisesta vaikea tai mahdottomuus. Emme tieäd missä "uhrimme" asuu ja elää. Silloin loukkauksen kohteelta odotetaan anteeksiantavaa mielenlaatua. Ja Jumala jopa vaatii sitä häneltä. Näin uskovat voivat elää sovussa vaikka kieli joskus lipsuu. Uskon että ehkä juuri tästä syystä Raaamttu kehottaa ja käskee uskovia antamaan jatkuvasti anteeksi toinen toiselleen "Ei seitsemän kertaa seitsemän vaan, seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. " Näin useasti Jeesus käskee antamaan anteeksi.
Jos tämä koetaan liian raskaana vaatimuksena, otetaan tästä se positiivinen puoli. Positiivista on se että Hän itse elää opetuksensa mukaisesti. Hän siis antaa meille jatkuvasti anteeksi. Hän elää anteeksiantamuksessa meitä kohtaan.
On hyvä että sinä pyydät minulta anteeksi. Mutta minä ymmärrän sinua ja muita ihmisiä niin kuin olen edellä kertonut. Minä ymmärrän sinun taistelujasi. Niiden taistelujen tiimellyksessä voi kielen synnitkin kukoistaa. Uskovat ymmärtävät herätyksessä olevia ihmisiä. Olen itse käynyt läpi omat taisteluni ennen kuin tein lopullisen ja kokosydämisen uskon tarkaisun ja parannuksen ja päätin lähteä uskon tielle. Taistelu oli kova ja minä en silloin varmasti ollut hyvä ihminen. Loukkasin ihmisiä ja tein pienempiä "rötöksiä" joiden kautta Saa.tana tahtoi tuhota minut. Jopa niin että harkitsin päivieni lopettamista. Mutta silloin ilmestyi Hän, joka vapautti ja pelasti minut ja antoi kaiken anteeksi; Jeesus Kristus, ja minä synnyin Jumalan lapseksi. Entinen syntinen jaikal kuoli ja uusi luomus syntyi. Sitä entistä kuollutta jaikalia en tahdo muistella. Se on kuollut ja kuopattu ja risti päällä ja piste.
>>>Miksi uskovaiselle on niin vaikea pyytää anteeksi siltä jota on loukannut?
"On hyvä että tuntee itsensä."
No, siinä on ratkaisun avain. Jotkut uskovat oikein kerskuvat omalla nöyryydellään mutta se ei ole oikeanlaista nöyryyttä, jos huomataan että tämä jatkaa pahantekemistään.
Jokaisessa on ne omat hyvät ja huonot puolensa ja ne on hyvä tuntea. Minä ihailen sellaisia hengen miehiä ja naisia jotka turvautuvat Jeesuksen armoon niissä lankeamuksissa. Ja siten he myös tekevät parannusta ja korjaavat itseään. Se on mielestäni oikeanlaista nöyryyttä.
Sellaisella ihmisellä on aihetta välillä kiittääkin itseään, sekään ei ole väärin.
2.Kor.3:17-18
Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.
Me kaikki, jotka kasvot peittämättömina katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra joka on Henki.
En teidä mitä on kirkkaus.
Kun katsot Jeesuksen kasvoihin, mitä näet?
Minä näen puhtautta, pyhyyttä, nöyryyttä, rakkautta, anteeksiantamusta ja armoa.
Ne, jotka katsovat Jeesusta Kristusta, muuttuvat saman kuvan kaltaisuuteen.
Ja muuttaja on Henki joka on Herra ja Sana.
Jeesuksella oli hyviä opetuksia.
"Ja muuttaja on Herra joka on Henki ja Sana."
Näin tuo on ehkä paremmin sanottu, vaikka ei tuo edellinenkään versio väärin ole.
>>>Jeesuksella oli hyviä opetuksia.
No, niinhän se Raamatunmukaan on. En ole täysin kyllä sisäistänyt sitä mitä pahaa oli syödä pahan ja hyväntiedon puusta? Mitä pahaa tietämisessä on?
Onko liian vaikea kysymys?
Paha oli siinä että ihminen teki sellaista mitä Jumala oli kieltänyt häntä tekemästä. Ihminen rikkoi Jumalaa vastaan.
Huomaa että paratiisissa on täytynyt olla tuhansia, ehkä miljoonia puita ja eri hedelmiä. Jumala oli kieltänyt ihmistä syömästä vain yhden puun hedelmästä. Ei luulisi olleen vaikea totella ja olla syömästä yhdestä puusta kun luvallisia puita oli ympärillä hulvattomasti. Mutta ylitsepääsemättömän vaikeaksi se osoittautui ihmiselle.
Ennen kielletyn puun hedelmän syömistä ihminen ei tiennyt pahasta mitään, Sitä kun ei yksinkertaisesti ollut ihmisen elämässä eikä kokemuspiirissä. Niin kuin ei pieni lapsikaan tiedä synnistä kun hän ei ole sitä koskaan kokenut omakohtaisesti. Paha tulee ihmisen elämään vasta sitten kun hän rikkoo tietoisesti Jumalaa vastaan. Silloin hänen elämään tulee paha ts. rikkomus ja hän kokee ja tietää sen.
Saa.tana valehteli ihmiselle että hyvän ja pahan tietäminen antaisi heille jotakin hyvää. "He tulisivat tietämään niin kuin Jumala." Ihmisestä tulisi jotakin. Hänestäa tulisi Jumalan kaltainen tiedossa ja käsittämisessä. Se ei kuitenkaan antanut yhtään mitään hyvää. Ihmistä kohtasi hengellinen kuolema; ero Jumalasta. Rikkomus tuli väliin ja ihminen joutui Saa.tana vallan alle Saa.tanan ja synnin orjaksi. Mutta sitä Saa.tana ei tietenkään sanonut ihmiselle.
Miksi uskovien pitää elää kuvitemaailmassa,??
Illuusiomaailnassa, Miksi,
Sillä synti on ihmisen kehittämä hallinta- ja vallanväline.
Jumala ja jumaluus on uskonnon valtakoneiston käyttövoima. Tae siitä että saadaan jollain mekanismilla hallita.
Jumala ei näihin asioihin mitenkään puutu, ne on ihmisen hirmutöitä, hallita, alistaa ja tuhota ja uskonto on se väline jota käytetään.
>>>Jumala ei näihin asioihin mitenkään puutu,
"Onko vaikeaa teologiaa?" Järjenvastaista.
En kykene ymmärtämään sitä, miksi ihmisen pitäisi tuntea jatkuvaa syyllisyyttä - sitä synnintuntoa - ja olla sitten hyvinkin huojentunut, mikäli sen voi hetkeksi ikäänkuin unohtaa.
Ja sitten, hetken kuluttua, sitä samaa asiaa on jo julistettava taas uudelleen...
Kun ihminen tulee synnintuntoon, sen on Jumala itse vaikuttanut ihmisessä.
Ehkä joku uskova on pyytänyt Jumalaa pelastamaan hänet tai ihminen itse on rukoillut Jumalaa ja niin lähestynyt sydämessään Jumalaa. Jumala on tullut lähelle. Jumalan läheisyydessä synti paljastuu sen karmeudessaan ja ihminen tulee synnintuntoon.
Tämän Jumala tekee ihmiselle näyttääkseen ihmiselle että hän on vakavasti sairas. Sitten kun ihminen on todennut "sairautensa" ja pyytänyt Jeesukselta synnit anteeksi ja ottanut Hänet vastaan, JEESUKSEN KRISTUKSEN, JUMALAN POJAN VERI PUHDISTAA HÄNET KAIKESTA SYNNISTÄ uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Tämä on koettavissa ja se myös KOETAAN. Silloin ei enään olla synnin tunnossa. Silloin ollaan armahdettuja ja synnistä puhdistettuja autuaita. Silloin ollaan armon tunnossa sisällä Jumalan armossa. Se on siunattu olotila.
On omaa kokemusta, niin en puhu teorioita.
Ihminen tulee siihen synnintuntoon siksi, että asia on iskostettu hänen päähänsä.
Koko käsite synti on oikeastaan surullinen. Ihmisen pitäisi lähtökohtaisesti tuntea syyllisyyttä ja lähteä siksi sitten sitä "armoa" hapuilemaan. Muut ihmisethän todellisuudessa sen tuntemuksen helpotuksesta antavat. Tai, ihminen itse.
Idea tuosta lähtökohtaisesta sairaudesta juontaa luonnollisesti juurensa Luomiskertomuksesta, jojnka ongelma on tietenkin se, että se on vain tarina ja vertauskuva. Toki tarina itsessään on oiva keppihevonen niin ihmisiä syyllistettäessä kuin vaikkapa myös naisen asemaa määriteltäessä.
Siihen nähden, että esim. helluntailaiset tuossa "armossa" elävät. he ovat ihmeen huolissaan omasta syntisyydestään, josta hekään eivät luonnollisesti eroon pääse.
Eli, vaikka siihen "armoon" on päästykin, syyllisyyttä - sitä "syntisyyttään" - on ihmisen julistettava loputtomiin ja siitä lähtökohdasta lohdutta tietysti vain se yksi tuttu totuus: muut hja vähänkin eri tavoin uskovat ovat vieläkin syntisempiä...
Toden totta...
No, ei se ole niin vaarallista, jos ihmisen itserakkaus saakin kolahduksen ja hän huomaakin että ei ole aivan täydellinen.
Tietenkin siinä on se vaara että se syyllisyydessä rypeminen ja itsesääli menee liian pitkälle.
Kristinuskon käyttövoima on syyllistäminen ja se on menneisyyden kahle, menneisyyden pimeys, se on menneisyyden saastaa josta on jo aika päästä eroon.
Siis eroon syyllistämisistä ja jatkuvista syntinöyryytyksistä.
Ihminen olisi paljon ONNELLISEMPI ja vapaampi jos hyväksyttäisiin se TOSIASIA, ME OLEMME JUMALAN LAPSIA TÄLLAISINA ja se on siinä.
Mutta kristinuskon, kirkon sekä seurakuntien pitää jatkuvasti syyllistää ihmisiä jotta he saisivat heitä hallita sekä omistaa.
Tuo vanha synnin savumyrkky on itse primitiivisyyden saastaa ja siitä on jo aika päästä eroon.
En ymmärrä, body2, miksi kirjoitit noin tähän. Ainakin minulle jaikal sanoi tuota samaa että jumala rakastaa ihmistä sellaisenaan ja minun ei tarvitse muuttua.
Ei hän syyllistä.
Jumala rakastaa ihmistä syntisenä pahana ihmisenä. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Jumala rakasti maailman ihmisiä uskosta osattomina (Joh 3:16). Ihminen ei kuitenkaan pääse osalliseksi tuosta rakkaudesta mikäli hän ei usko Jeesukseen Kristukseen eikä ota vastaan Jumalan rakkautta uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa. Olemme siis riippuvaisia Jeesuksesta ja uskosta Häneen, mikäli tahdomme päästä osalliseksi Jumalan rakkaudesta. Jumalan rakkaus on annettu sinulle ja minulle Jeesuksessa Kristuksessa.
Ihminen joka kulkee koko elämänsä ohi Jeesuksen Kristuksen, kulkee ohi Jumalan rakkauden. Sellainen ihminen joutuu ikuisuudessa pois Jumalan rakkaudesta. Hän kun on ulkopuolella sen rakkauden jonka Jumala antoi ihmiselle Poikansa ristin kärsimysten ja kuoleman kautta Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan tahto ei ole että ihminen kulkee ohi Hänen suunnattoman arvokkaan lahjan. Jumalan tahto on että ihminen ottaa Hänen rakkautensa lahjan vastaan ja niin pääsee osalliseksi Hänen antamastaan rakkaudesta tässä ajassa ja myös ikuisuudessa.
Jos tarkastellaan asiaa toisesta kulmasta, totean: mikäli Jumala rakastaisi vain uskovaa ihmistä, Hänen lastaan, tai ns. hyvää ihmistä, kukaan ihminen ei voisi pelastua. Jumalan rakkaus ei perustu eikä se voi perustua ihmisen ansioihin eikä hänen hyvyyteensä.
Oman rakkautensa kautta Jumala kutsuu ja pelastaa ihmisen. Jumalan osoittaman rakkauden kautta meillä on mahdollisuus pelastua. Raamattu todistaa että Jumala rakasti meitä silloin kun me vielä olimme synneissämme pahoissa teoissamme Jumalan vihollisia.
Roomalaiskirje:5:8 "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
1.Johanneksen kirje: 4:9-10 "Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."
Ihminen on syntinen ja Jumalan vihollinen ennen uskoon tuloaan. Tämä koskee jokaista ihmistä, niin kuninkaita, pääministereitä, johtajia, työntekijöitä, rikkaita, köyhiä, hyvin koulutettuja ja kouluja käymättöniä ihmisiä. Kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä samassa asemassa. Ihminen on joko Jumalan vihollinen pahoissa teoissaan (Room 5:10) tai Jumalan ystävä ja Jumalan lapsi. Jeesus sanoi omilleen: "Ystäviksi minä sanon teitä" (Joh 15:15).
Kol 1:1:21-23 "Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut."