Juha Ahvio sunnuntaina – Euroopan aineellinen, henkinen ja hengellinen nykytila
Euroopan Unionin raha- ja talousjärjestelmä on edelleen vakavassa kriisitilassa, johon on johtanut ohjelmallinen ja taloudellisista tosiasioista piittaamaton poliittinen pyrkimys keskitetyn liittovaltion luomiseksi, kuten osoittavat Phillip Bagus kirjassaan Euro eksyksissä: yhteisvaluutta nykymuodossaan on itsetuhoinen järjestelmä (Eetos kustannus 2011) sekä Christopher Booker ja Richard North teoksessaan The Great Deception: The Secret History of the European Union (Continuum 2005).
Maastrichtin Euroopan keskitetyn federalistinen ideologia johtaa Euroopan Unionin sekä taloudelliseen että poliittis-yhteiskunnalliseen katastrofiin ja illuusioiden särkymiseen. Näin varsin realistiseen tapaan ennakoi taloustieteilijä ja Tshekin entinen presidentti Vaclav Klaus tuoreessa kirjassaan The Shattering of Illusions (Bloomsbury Academic 2013). Samansuuntaisesti katsoo talousvaikuttaja Björn Wahlroos Helsingin Sanomien 18.6.2013 ”Wahlroos: ’Rahapolitiikasta vaiettiin” -artikkelin mukaan:
”Ne voimat, jotka ajavat hyvin voimakkaasti liittovaltiokehitystä, ovat luultavasti suurempia uhkia kehitykselle kuin ketkään muut.”
Euroopassa olisi ymmärrettävä viimeistään nyt, että sosialistinen hyvinvointivaltiopolitiikka on pitkälti vastuussa siitä, että EU on ajautunut nykyiseen taloudelliseen kurimukseensa. Kreikan ja muiden Etelä-Euroopan maiden talousongelmat ovat konkreettinen osoitus tästä. Poliittis-populistisin perustein jatkuvasti paisutetut valtion takaamat edut, palvelut ja tuet sekä näiden rahoittaminen jatkuvalla velanotolla ja velkaelvytyksen käyttö taloudellisena piristysruiskeena ovat johtaneet eurooppalaiset kansantaloudet tuhon partaalle. Euroopassa on eletty raskaasti yli varojen.
Tämä inhorealistisen tosiasian totesi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö viime maanantaina Kultaranta-keskusteluissa, kuten Helsingin Sanomat 18.6.2013 uutisoi artikkelissaan ”Niinistö ei ymmärrä rahanpainajia”:
”EU:n pelastukseksi löyhempää keskuspankkirahoitusta kaipaavien tahojen logiikkaa Niinistö ei ymmärtänyt. Hänen mielestään yli varojensa eläneiden valtioiden taloutta ei voi pelastaa sillä, että seuraavaksi keskuspankki elää yli varojen eli painaa rahaa. ’Tämä tietoinen itsepetos tulisi tunnistaa’, Niinistö sanoi.”
Jos kiinnostaa, niin luki lisää..... jos ei kiinnosta, niin ei luki...
http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=577
Euroopan Unionin raha- ja talousjärjestelmä on edelleen vakavassa kriisitilassa, johon on johtanut ohjelmallinen ja taloudellisista tosiasioista piittaamaton poliittinen pyrkimys keskitetyn liittovaltion luomiseksi, kuten osoittavat Phillip Bagus kirjassaan Euro eksyksissä: yhteisvaluutta nykymuodossaan on itsetuhoinen järjestelmä (Eetos kustannus 2011) sekä Christopher Booker ja Richard North teoksessaan The Great Deception: The Secret History of the European Union (Continuum 2005).
Maastrichtin Euroopan keskitetyn federalistinen ideologia johtaa Euroopan Unionin sekä taloudelliseen että poliittis-yhteiskunnalliseen katastrofiin ja illuusioiden särkymiseen. Näin varsin realistiseen tapaan ennakoi taloustieteilijä ja Tshekin entinen presidentti Vaclav Klaus tuoreessa kirjassaan The Shattering of Illusions (Bloomsbury Academic 2013). Samansuuntaisesti katsoo talousvaikuttaja Björn Wahlroos Helsingin Sanomien 18.6.2013 ”Wahlroos: ’Rahapolitiikasta vaiettiin” -artikkelin mukaan:
”Ne voimat, jotka ajavat hyvin voimakkaasti liittovaltiokehitystä, ovat luultavasti suurempia uhkia kehitykselle kuin ketkään muut.”
Euroopassa olisi ymmärrettävä viimeistään nyt, että sosialistinen hyvinvointivaltiopolitiikka on pitkälti vastuussa siitä, että EU on ajautunut nykyiseen taloudelliseen kurimukseensa. Kreikan ja muiden Etelä-Euroopan maiden talousongelmat ovat konkreettinen osoitus tästä. Poliittis-populistisin perustein jatkuvasti paisutetut valtion takaamat edut, palvelut ja tuet sekä näiden rahoittaminen jatkuvalla velanotolla ja velkaelvytyksen käyttö taloudellisena piristysruiskeena ovat johtaneet eurooppalaiset kansantaloudet tuhon partaalle. Euroopassa on eletty raskaasti yli varojen.
Tämä inhorealistisen tosiasian totesi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö viime maanantaina Kultaranta-keskusteluissa, kuten Helsingin Sanomat 18.6.2013 uutisoi artikkelissaan ”Niinistö ei ymmärrä rahanpainajia”:
”EU:n pelastukseksi löyhempää keskuspankkirahoitusta kaipaavien tahojen logiikkaa Niinistö ei ymmärtänyt. Hänen mielestään yli varojensa eläneiden valtioiden taloutta ei voi pelastaa sillä, että seuraavaksi keskuspankki elää yli varojen eli painaa rahaa. ’Tämä tietoinen itsepetos tulisi tunnistaa’, Niinistö sanoi.”
Jos kiinnostaa, niin luki lisää..... jos ei kiinnosta, niin ei luki...
http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=577
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valtion menot ja velvoitteet kasvavat kaiken aikaa mutta uusia työpaikkoja ei synny eikä talouden kasvuvauhti riitä näillä edellytyksillä mitenkään tuottamaan sitä ”yhteistä jaettavaa”, jota poliitikot mielellään ”ilmaisten” etujen muodossa tarjoavat kannattajilleen. Edellä lainattu Helsingin Sanomien artikkeli viittaa Björn Wahlroosin asiapitoiseen arvioon:
”Wahlroosin ennustus nykyisestä taloudenpidosta on synkkä. ’Jos taloudellista kasvua ei EU:ssa pystytä ylläpitämään niin, että pysytään jollain tavalla muun maailman jonkinmoisessa vauhdissa, koko rakennelman perusta murtuu.’ Wahlroosin mielestä verotuksen avulla tai valtion velkaa lisäämällä talouskasvua ei saada aikaan lainkaan. ’Japani on siitä elävä esimerkki. He ovat lainoittaneet itseään 240 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin nämä Euroopan ongelmavaltiot, ja se ei ole tuottanut mitään talouskasvua.’”
Nykyhetken Euroopan suurin ongelma on kuitenkin se, että eurooppalainen ihminen on menettänyt yhteytensä orgaanisiin historiallisiin juuriinsa ja tämän myötä kulttuurillis-moraaliseen elämänlankaansa.
Eurooppalainen ihminen ei usko enää Jumalaan eikä absoluuttisiin moraalinormeihin, vaan on omaksunut postmodernin relativismin, sekulaarin humanismin ja uskon valtion kaikkivaltiuteen Jumalan asemesta. Eurooppalainen ihminen uskoo valtion toimeenpanemaan kaikenkattavaan distributiiviseen tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja sekulaariin ihmisoikeusfundamentalismiin.
Mutta mihin eurooppalaisen ihmisen luja usko ihmisoikeuksiin voi perustua, kun hän samanaikaisesti hylkää Jumalan ja kristillisen luomisuskon ihmisarvon perustana? Eurooppalainen sekulaari humanismi pitää yksilöllisinä ihmisoikeuksina esimerkiksi syntymättömän elämän abortoimista ja iällisemmän elämän tarkoituksellista lopettamista eutanasian avulla.
Kaikkialla siellä, missä on omaksuttu ajatus siitä, että valtion pitää huolehtia kansalaisesta kehdosta hautaan sekä aineellisesti että henkisesti, ovat avioliitto ja perhe menettäneet ratkaisevasti asemiaan yhteiskunnallisina instituutioina. Laajenevat hyvinvointivaltiot ovat tarvinneet myös äidit työelämään veropohjan laajentamiseksi ja lapset on siirretty julkisen lastenhoidon vastuulle. Perhe on siten menettänyt sekä taloudellista että kasvatuksellista merkitystään yhteiskunnassa.
Valtion takaaman taloudellisen tuen ansiosta lasten hankkimisen ei enää katsota edellyttävän avioliittoa, jonka status on muutenkin ratkaisevasti heikentynyt yhdessä asumisen, avoliittojen ja helpon avioeron yhteiskunnallisen hyväksymisen sekä itsestään selväksi omaksutun ehkäisy- ja lisääntymättömyyskulttuurin myötä. Euroopassa nykyään laajalti kannatettu ajatus sukupuolineutraalista avioliitosta vain huipentaa johdonmukaiseen päätepisteeseensä tämän 1960-luvulta alkaneen yhteiskunnallisen rappiokehityksen, jonka aatehistoriallisia taustoja valaisen kirjassani Miten tähän on tultu? Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret (Kuva ja Sana 2013).
Nykyisen sekulaarin humanistisen Euroopan henkistä rappiotilaa kuvaa havainnollisesti se, että homoseksualismin yhteiskuntakelpoisuuden puolesta kamppaileminen on julistettu keskeiseksi ihmisoikeuskysymykseksi.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen on muilta osin varsin hyviä näkökulmia esiin ottavassa Helsingin Sanomien 18.6.2013 kolumnissaan ”Odotettavissa huomenna: voimistuvaa liberalismia” pahasti hakoteillä katsoessaan, että:
”…vapausperustainen moraali on Suomessakin nuorten asialistan kärjessä. Tahdon 2013 -liike kertoo sen selvästi…Esimerkiksi vihreiden Oras Tynkkynen hahmottelee tuoreessa kirjassaan Pieni maailmanpelastusopas, miten vapausajattelua, ympäristötietoisuutta ja markkinataloutta voidaan yhdistää ratkaisuiksi. Tervetuloa, Green Tea Party…”
Perinteisen avioliiton lakkauttamista sekä homoavioliittojen laillistamista valtio- ja tuomioistuinjohtoisen ihmisoikeusfundamentalismin nimissä ajavan Tahdon 2013 -liikkeen ja vihreän ihmisvihamielisen ekototalitarismin hankkeiden toteutuminen ei edistä sen paremmin todellista vapautta kuin valtion vallan rajaamista. Päinvastoin, äärivasemmistolaisista lähtökohdista ammentavat homoliike ja vihreä liike haluavat nimenomaan valtion pakkovallalla lakkauttaa lopullisesti sekä ylikulttuurillisen yhteiskunnallisesti ikiaikaisen perusinstituution eli heteronormatiivisen avioliiton perheen perustana että yksityisomistukseen perustuvan talousjärjestelmän.
Asiaa vuoden takaa. Menikö oikein kirjoitukset?
Kolmas/seitsemäs päivä/vuosituhat on alkanut. Jeesuksen paluuseen liittyvä tempaus voi tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Edustamme tempaussukupolvea. Herran ja Hänen pyhiensä fyysinen paluu maan päälle tapahtuu viimeistään vuonna 2028. Näin uskon. Raamatullinen laskukaava: 1948 (Israel-valtio) 80 (ihmisen ikä max) = 2028.
Lopulta. Jumala= Kaikkivaltias. Ei liha mitään voi. Pelastus on armosta. Se osuu kenen kohdalle osuu. Jumala päättää ja säätää. Hän, ainoastaan Hän, eikä kukaan muu kuin Hän, saa vipinää kinttuun.
2Kor. 5:20
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=CJX43l9-Qx0
Kiitos -lapsi- yksinkertaisesta laskuopistasi, Jeesuksen paluu ilmoitetaan aika tarkasti raamatussa = 2028 muutaman vuoden virhemarginaalila, ehkä kymmenkin koska ihmisen ikä ei ole vakio. Eli Hän palaa siitä syystä kuitenkin kuin varas yöllä. Valvokaamme Aamen.