mua pelottaa.

kyllähän synnytys sattuu ja paljon... kukaan ei voi sanoa kuinka kauvan se esim sulla kestää.. itellä kesti 7tuntia muutamalla kaverilla sit yli 24tuntia.. et sitä ei voi sulle kukaan kertoa..

Juttele ihmeessä näistä asioista neuvolassa niin voit kysellä kaikkea mieleen juolahtavaakin samalla.

Kyllä se sattuu, sattuu kovastikin. Onneksi on hyviä kivunlievityksiä olemassa. Kestoa on vaikea sanoa, kuten edellinenkin sanoi, mutta ensisynnyttäjällä liikutaan jotakuinkin 10 tunnin tietämissä. Itse olen esikoista synnyttänyt 13h (käynnistetty synnytys) ja toista lasta, joka luomusti lähti käyntiin synnyttelin 16h.

Varmasti sinä siitä selviät. Siihen ei voi oikein valmistautua muuten kuin opettelemalla vaikka rentoutustekniikoita. Tuo rentoutuminen oli minulla se vaikein juttu ja sen vuoksi synnytykset varmaan on edenneetkin vähän hitaahkosti. Kun kivunlievitys on saatu kuntoon, on kumpikin lapsi syntynyt siitä sitten parin tunnin kuluttua. Minä vaan menin johonkin kokovartalokipsiin sen kivun kanssa ja se haittasi synnytyksen etenemistä.

Ja niinkuin kaikki sanoo, sen kivun unohtaa. Toista lasta kun menin synnyttämään ja veden menon jälkeen alkoi oikein ne kunnon supistukset, kärvistelin sänkyä vasten ja karjuin kätilölle "voi V******** tätäkö se olikin, en muistanu enää!".

Synnytys kipu on kyllä yksi elämän suurimmista kivuista. Joillakin se kestää tunteja joillaan muutaman pääivän. Isellä eka kesti vajaa 20 tuntia muut sitten kaikki alle 10 tuntia, mutta kyllä muutamakin tunti kivuissa on kamalaa.
Kyllä siitä selviää ja ihme kyllä ,lisää lapsia tehdään vaikka kipu on helvettiä. Mutta se kuuluu siihen ja siihenkin saa apua.
Pelolle ei voi mitään, kaikki pelkää jopa seuraaviakin synnytyksiä, olis e sitten eka tai kymmenes, aina se pelko tulee. Varmaan sitä kipua pelkää, se ei tosellakaan ole kiva olotila, varsinkaan jos joudut oleen toista vuorokautta.. vai pari tuntia, kovat kivut on. Kyllä.

Minulla kesti ensimmäisen kanssa 6 tutia, toisen 2 1/2 tuntia.
kumpikin kerta alkoi lapsiveden menolla. Eka kerta oli pelottava ja kivulias, toisella kertaa tiesin mitä edessä enkä pelännyt. Valmistauduin siihen ihan eri tavalla. Kipeää sekin teki, mutta hyvä muisto kuitenkin jäi.
On olemassa erilaisia kivunlievityksiä. Puhu niistä kätilön kanssa neuvolassa etukäteen ja kaikesta muustakin. Itsellä ei niistä kokemusta niin en osaa sen paremmin neuvoa.
Molemmilla kerroilla myös leikattiin väliliha, ja ommeltiin synnytyksen jälkeen. Kaikilla kai ei tarvitse leikata vaan kätilö venyttää sitä niin ettei repeämää tule.
Maailmassa syntyy miljoonia vauvoja koko ajan. Se on täysin luonnollinen tapahtuma ja olet hyvissä käsissä siellä sairaalassa. Onko sinulla joku joka tulee mukaan synnytykseen? Lapsen isä, oma äitisi, joku? Turvallisen tutun henkilön läsnäolo varmasti auttaa sekin.
Onnea sinulle äläkä anna pelotella itseäsi turhaan! Aina on niitä kauhukertomusten kertojia kuinka synnytys kesti 5 vuorokautta (liioiteltuna) ja kivut olivat helvetilliset ja kätilö oikea piru jne. Jotkut nauttii toisten pelottelusta, paras sulkea korvansa!

Mun mielestä naiset ehkä liikaakin alleviivaa tota synnytyskipua ja olenkin miettinyt, että haluaako naiset tarkoituksella liioitella, jotta synnytyksestä saadaan vielä vähän sankarillisempi kokemus. Olen saanut yhden lapsen, eikä synnytys varmastikaan ollut karmeimmasta päästä, joskaan ei varmaan myöskään helpoimmasta päästä. Avautumisvaihe oli aika pitkä ja repesin ponnistusvaiheessa aika pahastikin ja jouduin leikkuriin paikattavaksi ja tokihan etenkin ponnistus teki kipeää, mutta ei kokemus mulle ainakaan mitään traumoja jättänyt, enkä aio ketään ensisynnyttäjää pelotella omalla kokemuksellani. Asennoituminen on varmasti kaikista oleellisin. Kipu on synnytyksessä niin tarkoituksenmukaista ja siihen kannattaa keskittyä. Itse otin yhden supistuksen kerrallaan ja pyrin vain olemaan mahdollisimman rento. Kivunlievityksiä kannattaa miettiä jo etukäteen ja ne ainakin itselläni onnistui ajoittumaan hyvin. En avautumisvaiheessa missään vaiheessa kokenut kipua sietämättömäksi.. kyllä tippa tuli silmään parissa kohtaa, mutta kun vain keskittyi siihen, että pian saisi syliinsä oman pienokaisen, niin hyvin jaksoi. Synnytyksessä sitä vajoaa jotenkin sellaiseen omaan maailmaansa, missä esim. aikakäsitys katoaa täysin. Ei sitä ajan kulua vaan huomannut itse, vaikka muiden synnytyskertomuksia kuunnellessa on aina ajatellut, että kuinka sellaista kipua kestää jopa monia tunteja! Älä suotta pelkää.. se etenee omaan tahtiinsa ja palkinto odottaa maalissa! Ja kätilöiden ammattitaitoon kannattaa luottaa.. olet hyvissä käsissä! :)

jotenkin arvasin, että heti tulee miinusta! Tää on just tällaista, että synnytystä on lupa vain kauhistella! Heti, kun yrittää sanoa jotain positiivista ja tsemppaavaa,tulee ryöppy niskaan! :D Tää on NIIN tätä, että ihan naurattaa! Onhan se synnytys joillekin IHAN KAMALAA... mutta varmasti vähintään yhtä paljon on meitä, joille se on kuitenkin enemmänkin hieno kokemus!

mulla synnytys käynnistyi limatulpan menolla. pari tuntii sen jälkeen alko supistukset ja heti alusta asti 5 min välein supisti. mentiin sit 100km päähän sairaalaan ja ehtona epiduraalille oli se että puhkaistaan kalvot. aluksi ajattelin että sehän varmasti sattuu, mut sit aattelin että varmaan ponnistusvaihekin sattuu enempi. no kalvot puhkaistiin eikä tuntunut missään. noin 20 tunnin jälkeen sylissä kymmenen pisteen tyttö. ponnistusvaihe melkein 2 tuntia. synnytys oli mielestäni erittäin rankka ja kivulias, välilihani repesi täysin eikä sitä mitenkään leikattu ehditty.. mutta kivut hävisi kyllä samalla sekunnilla kun vauva sieltä otettiin ulos

Miksi pitää kaunistella ja vähätellä synnytyskipua ja tuskaa?? Eihän siinä ole mitään hävettävää. Kokeko nainen että on sitten sankari, kun vähättelee?

Synnytykset on erilaisia ihmisillä, mutta ei siinä ole mitään väärää, että se joka kokee sen kauhuhetkeksi elämässän, tarvii piilottaa ne tunemukset.
Joillekin se on elämän kauhein kokemus, ja joillekin ei. Mutta vain ne jotka sanakrillisesti kestää tuskat ja kivut, ja synnyttää helposti, saavat puhua ja vähätellä muita jotka kokee sen erittäin kauheaksi.

Ne jotka puhuvat miten kauheeta se on, heistä sanotaan että he pelottelevat muita ihmisiä???

Jos synntys oli kauheeta joillekin, niin se oli kauheeta, joille ei niin ei se tee heistä yhtään sankarillisempaa kuin muillekkaan.

Minulle itselleni viimeinen synnytykseni oli maailman kauhein kokemus, enkä toivo sitä tuskaa kenellekkään. En rupea sitä kaunistelemaan enkä vähättelemään kun se oli kauheata.

Ethän muistakaan asioita sano että olipa ihanaa, jos joku ruoka oksettaa sua... sanot suoraan että seoli kauheeta.

Mun synnytys ei sattunut. Oli tukalaa kyllä muttei mielestäni kipua. Semmoinen tukala tunne mihin kyllästyy. Avautumisvaiheen olin aikalailla kotona ja sairaalassa 10cm auki. Ilokaasua sain. Sekin otettiin lopuksi pois. Huusin ku syötävä mutten kivusta. En ole unohtanut kipua. Sitä vaan ei ollut. Huutamisen ohella infosin kanssaihmisiä että tää ei satu. Ja sairaalaan päästyä olin hämmästynyt ja sanoin että luulin synnytyksen sattuvan. Kiitos Jumalalle, pääsin synnytyskauhusta eroon. :)