Kuinka yleistä se mahtaa olla? Tieteen kuvalehden mukaan se on ehkä yleisin, mutta lukuja ei tässä anneta. Itse kärsin tuohon listatuista kahdesta, eli korkeanpaikankammosta ja lentopelosta.
http://tieku.fi/ihminen/kymmenen-liiankin-tavallista-fobiaa
Ei lentopelko elämääni mitenkään enää vaikuta, koska en enää mene lentokoneeseen. Edellisestä lennosta on yhdeksän vuotta aikaa.
Korkeanpaikankammo sen sijaan häiritsee elämääni pahasti edelleen. Jos olen vieraisilla jonkun luona, joka asuu kuudennessa kerroksessa, niin parvekkeelle en mene maisemia ihailemaan. Korkeintaan nojaan olohuoneen puoleiseen seinään. Siinä sentään on vielä jonkinlainen rationaalinen pelko (vaikkakin pieni) että entä jos joku tönaisee:). mutta kun en pysty elokuviakaan katsomaan joissa joku keikkuu jyrkänteen reunalla, tai ajaa autolla mutkaista vuoristotietä, niin sehän on järjetöntä, koska kyseessä on elokuva.
Tässä sen sijaan on kaksi ihan oikeaa tilannetta. Näitä en pystynyt katsomaan loppuun, vaan alkoi vatsassa vääntää.
http://www.viikonloppu.com/?p=10904
http://yle.fi/uutiset/nuorallakavelija_ylitti_onnistuneesti_grand_canyonin_-_video/6701245
Kuolemanpelko tässä tietenkin taustalla on, kukapa elämästään luopua haluaisi. Kuolema on elämän loppu ja kyllä minä täällä vielä olla haluaisin.
Onko muilla palstalaisilla tämäntapaisia kammoja, vai menettekö mihin paikkaan vaan? Stadionin torniin, maailmanpyörään, vuoristoradalle, laskuvarjohyppäämään jne.?
http://tieku.fi/ihminen/kymmenen-liiankin-tavallista-fobiaa
Ei lentopelko elämääni mitenkään enää vaikuta, koska en enää mene lentokoneeseen. Edellisestä lennosta on yhdeksän vuotta aikaa.
Korkeanpaikankammo sen sijaan häiritsee elämääni pahasti edelleen. Jos olen vieraisilla jonkun luona, joka asuu kuudennessa kerroksessa, niin parvekkeelle en mene maisemia ihailemaan. Korkeintaan nojaan olohuoneen puoleiseen seinään. Siinä sentään on vielä jonkinlainen rationaalinen pelko (vaikkakin pieni) että entä jos joku tönaisee:). mutta kun en pysty elokuviakaan katsomaan joissa joku keikkuu jyrkänteen reunalla, tai ajaa autolla mutkaista vuoristotietä, niin sehän on järjetöntä, koska kyseessä on elokuva.
Tässä sen sijaan on kaksi ihan oikeaa tilannetta. Näitä en pystynyt katsomaan loppuun, vaan alkoi vatsassa vääntää.
http://www.viikonloppu.com/?p=10904
http://yle.fi/uutiset/nuorallakavelija_ylitti_onnistuneesti_grand_canyonin_-_video/6701245
Kuolemanpelko tässä tietenkin taustalla on, kukapa elämästään luopua haluaisi. Kuolema on elämän loppu ja kyllä minä täällä vielä olla haluaisin.
Onko muilla palstalaisilla tämäntapaisia kammoja, vai menettekö mihin paikkaan vaan? Stadionin torniin, maailmanpyörään, vuoristoradalle, laskuvarjohyppäämään jne.?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Poden korkeanpaikankammoa todella paljon. Kummallista on, että en pode lainkaan lentopelkoa, vaan täysin päinvastoin, nautin lentämisestä.
Sama täällä. Ehkä lentäessä ollaan niin korkella että korkeutta on vaikea hahmottaa kun ei ole mitään kiintopistettä eikä vertailukohdetta etkä ole "vaarassa" vaan turvallisesti ja mukavasti lentokoneen sisällä.
Minulle tuollainen on jotain käsittämätöntä, mutta olen muidenkin kuullut sanovan ettei se lentäminen mitään, mutta korkealle en mene. Korkealla siellä koneessakin ollaan.
Minua on yllytetty benji-hyppyyn ja kuumailmapalloon. Olen sanonut että vaikka mitä maksaisitte, niin vastaus on ei.
Katsoitko nuo videot? Tuo joka Grand Canyonin ylitti oli aikaisemmin ylittänyt Niagaran putoukset, mutta silloin hänellä oli sponsorin vaatimuksesta turvaköysi. Tuossa jälkimmäisessä ei ollut. Hullua touhua.
Tuon venäläisvideon nuoret...mitä tuohonkin sanoisi.
Sama minulla. Lentokone on jonkinlainen illuusio joka hämää aisteja. Tila on verrattavissa huoneeseen, ja sisällä olemiseen liittyy turvallisuuden tunne kun ulkona on uhka. Onhan siinä vastakohta ulkona paha => sisällä hyvä (tämä lienee primitiivinen suojelu mekanismi). Ikkuna on vain ikkuna, ulos näkee mutta tietää olevansa sisällä eli turvassa. Jos lentokoneesta irtoaisi seinä, rikkoutuisi illuusio sisätilasta ja uhka "astuisi sisään". Näin itse olen selittänyt omaa korkeanpaikan kammoa.
Voisiko korkean paikan kammoa minimoida kuvittelemalla että on "sisällä"? Pitää kokeilla ensi kerralla jossain korkeassa paikassa.
Voisiko agorafobiaa kärsivät minimoida ahdistuksen kuvittelemalla että on "yksin metsässä"?
Uskonasiat on mielenkiintoisia.
babylonin torni antaa siihen viisaimman selityksen, siis korkean paian kammo johtuu siitä että Jumala on historiassa tehnyt korkeisiin paikkoihin liittyvän pelottavan teon
siis sinunkin pitää kunniottaa Jumalaa koska hän antoi vanhan liiton aikana varoituiksen ja voi Hän vieläkin tehdä saman laisen koska ei ole ihmisen arvonmukaista mennä Hänen valtakuntaa liian lähelle
"babylonin torni antaa siihen viisaimman selityksen, siis korkean paian kammo johtuu siitä että Jumala on historiassa tehnyt korkeisiin paikkoihin liittyvän pelottavan teon"
Millaisen?
"siis sinunkin pitää kunniottaa Jumalaa koska hän antoi vanhan liiton aikana varoituiksen ja voi Hän vieläkin tehdä saman laisen koska ei ole ihmisen arvonmukaista mennä Hänen valtakuntaa liian lähelle"
En kunnioita olemattomia, mutta sanot ettei saa mennä liian lähelle. Astronautit, lentäjät ja pilvenpiirtäjien rakentajat ja asukaat ovat siis liian lähellä jumalan valtakuntaa?
Jaa, no entä vuorikiipeilijät ja korkealla vuoristoissa asuvat???
"siis sinunkin pitää kunniottaa Jumalaa koska hän antoi vanhan liiton aikana varoituiksen ja voi Hän vieläkin tehdä saman laisen koska ei ole ihmisen arvonmukaista mennä Hänen valtakuntaa liian lähelle"
Kunnioitus tulee aina ansaita. Raamatussa kuvatun kaltainen mielenvikainen pahansuopa tyranni ei minkäänlaista kunnioitusta ansaitse ja hänen palvomisensa on lähinnä osoitus palvojien selkärangattomuudesta..
Toivottavasti saan vastata aihetta sivuten:
Minä en pelkää yhtään korkeita paikkoja, vaikkakin jossain pilvenpiirtäjän katolla juokseminen hiukan jännittäisikin.
Mutta se mitä itse pelkään, on ahdas paikka ja uskon sen olevan vielä yleisempää.
En keksi mitään ahdistavampaa, kuin ryömiminen johonkin koloon pää edellä ja sen huomaaminen, että kolo on liian ahdas kääntymiseen ja peruuttamiseen.
Mieluummin antaisin leijonan repiä minut palasiksi kuin tukehtuminen jossain ahtaassa kolossa tai makuupussissa.
Katsoin ohjelmaa missä ryhmä sukeltajia tutki vedenalaisia kallio onkaloita. Oli aika ahdistava tunne, piti vahtaa kanavaa. Miten he pystyvät...
Minulla on rokotusfobia tai neulafobia.
Kaikilla on joku fobia. Turha yrittää väittää mitään muuta. Vähintään sinulla on sitten fobiafobia. Se onkin kaikista fobioista pahin, sillä siihen ei ole parannuskeinoa. Paitsi hankkimalla tilalle jonkun muun fobian :)
Minulla taas on akrofobia, klaustrofobia sekä araknofobia. Huhhuh.
Ei se kivaa olekaan. Minä olen kärsinyt korkeanpaikankammosta vuosikausia. Oikeastaan koko ikäni. En minä sitä fobiaksi sanoisi, koska on ihan järkevää pelätä jossain korkealla. Nuo videoilla näytetyt jutut ovat kauheita!
Ei minua kyllä mikään saisi sukellusveneeseenkään. Ahdistaa ajatellakin. Ajatellaan vaikka Kurskia. Huh huh.
Tämä kuva saa aina ihon kananlihalle:
http://www.valonkuvia.fi/blogi/wp-content/uploads/2012/08/Lunch-atop-a-skyscraper-c1932.jpg
Fobiaksi en sanoisi, mutta kammoan niin korkeita paikkoja, lentämistä, kuin vihaisia uskovaisiakin. Järjestys kai juuri tämä.
Mitenkä nämä fobiat liittyvät ateismiin?
Eiköhän useimmilla ihmisillä ole jonkinlaisia fobioita tai kammoja. Uskovaisilla niitä tuntuu olevan erityisen paljon. Kammoksutaan ateisteja, jos ei suorastaan vihata. Miksi sinä nyt kysyt miten nuo fobiat liittyvät ateismiin, kun te uskikset jatkuvasti tänne uskonasioitanne tuotte.
Palsta on ateismipalsta ja luulisi keskusteltavan asian jotenkin sivuavan ko. asiaa, ateismia. Muuten olen uskonnoton enkä ole postaillut mitään tänne ennen tätä. Kenenkään muun pelot eikä muut vastaavat asiat liity mielestäni mitenkään ateismiin.
Voi kuinka ikävää, etteivät kaikki kirjoita juuri kuten sinä haluat:)
''Uskovaisilla niitä tuntuu olevan erityisen paljon.''
Yleisin fobia uskisten keskuudessa on kuitenkin pragmatofobia.
Korkean paikan pelko loppuu, kun siihen tottuu. Minä menin Austraaliassa töihin korkeisiin rakennuksiin. Alussa ne korkeudet pelotti, mutta se pelko katosi aika pian. Silti terve järki säilyi ja kerran kieltäydyin menemästä liian vaaralliseen paikkaa. Sanoin pomolle, mene itse. Ja se meni ja kiroili. Tuli takaisinkin ihan kunnossa.
Jonkinasteista korkeanpaikan- ja ahtaanpaikankammoa on.
Apon tapaan nautin lentämisestä jopa niin paljon että minulla oli joskus lentolupakirja.
Esim. purjelentäjät taitavat enemmänkin potea matalanpaikan
kammoa. Lähdössä ja laskeutumisessa ne useimmat haaverit sattuvat.
Sama vika.
Ja molemmat, moottori- sekä purjelentäjät potevat alinopeuskammoa.
Onneksi en totellut silloin kun äiti sanoi että muista sitten lentää hitaasti ja matalalla. ;)
Lentopelko minulle on se, että koneessa en voi "hätätilanteessa " ottaa asiaa hallintaan itse . Pitkä aika odottaa mitä tapahtuu ja koska/miten loppu tulee