On todistettu asia, että ihmisen mielikuvitus on kyennyt keksimään miljoonia erilaisia jumaluuksia.
Yhtäkään jumaluutta ei kuitenkaan koskaan olla kyetty todistamaan olevan olemassa.
Ajatuksia?
Yhtäkään jumaluutta ei kuitenkaan koskaan olla kyetty todistamaan olevan olemassa.
Ajatuksia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Nämä ajatukseni saattavat ampua vähän aiheen ohi, mutta poistakoon moderaattori nämä sitten jos niin katsoo:
Mielestäni olisi kiintoisaa saada selvyyttä siihen, kokevatko uskoviksi itsensä määrittelevät henkilöt todella jotakin uskonkokemuksia, vai käyttäytyvätkö he julkisesti siten miten he kuvittelevat heiltä odotettavan. Olen tovin ajatellut, että henkilökohtaisella uskolla ja uskonnolliseen yhteisöön kuulumisella ja sellaiseen toimintaan osallistumisella on eronsa, ja keskustelupalstoilta lukemani perusteella vaikuttaa näin todella olevan.
Muistelen lukeneeni tutkimuksesta, jossa uskovaksi esittäytyneen aivoissa tapahtui jonkinlaisen mittauksen aikana jotain, kun hän ilmoitti kokevansa uskonnollisia fiiliksiä - tällaista ei tapahtunut uskonnottomaksi itsensä määrittelevällä henkilöllä. Eli usko voi todella olla henkilölle "totta" - sillehän hän ei sitten voi välttämättä mitään.
Jonkinlaisena yhteenvedon tekeleenä totean, että henkilökohtaisen uskon ollessa kyseessä, ovat mahdolliset jumaluudet tietysti kokijan subjektiivisessa todellisuudessa todistettuja. Uskonnollisia yhteisöjä pidän taas poikkeuksetta vallankäytön ja sosiaalisen järjestäytymisen muotona siinä missä mitä tahansa muutakin manipulointia. Tällaiset kulttuuri-ilmiöt mahdollisesti ovat lujittaneet yhteisöjä, vaikka valheelle perustuvatkin.
Hyvä aloitus ja oikein hyvää pohdintaa Kaaokselta. Tässä oma korteni.
Jumaluuksia ei ole tieteen keinoin koskaan havaittu. On totta kuten Kaaos kirjoittaa että subjektiivisiä kokemuksia taas riittää. Nyt on kuitenkin tärkeää pohtia ihmisen ajattelun mahdollisuuksia. Miksi emme voisi suhtautua subjektiivisiin jumal-kokemuksiin kuten suhtaudumme muihin epärationaalisiin tuntemuksiin?
Esimerkiksi vaikkapa fobiat. Jollakin ihmisellä voi olla hyvin todentuntuinen pelko jotain asiaa kohtaan. Hän voi kuitenkin tietoisella tasolla oppia ymmärtämään että tuo tuntemus ei ole rationaalinen ja voi tällä keinoin nähdä tuon oman subjektiivisen kokemuksen tuolle puolelle.
Vastaavasti, kun tiedämme esimerkiksi evoluutiosta, psykologiasta ja maailmankaikkeudesta, pystymme näkemään, että mikään olevainen ei edellytä jumalan olemassaoloa. Tuon tiedon avulla voimme ohittaa siis epärationaalisen jumal-kokemuksen koska tiedämme miten taipuvainen meidän oma aivomme on tuollaisia hassuja tuntemuksia synnyttämään.
Ehkä tämän tyyppistä systemaattista ajattelua tulisi opettaa jo lapsille sen asemasta että kerrottaisiin satuja neitseellisestä syntymästä?
>>Miksi emme voisi suhtautua subjektiivisiin jumal-kokemuksiin kuten suhtaudumme muihin epärationaalisiin tuntemuksiin?>>
Hyvä huomio. Monia ärsyttääkin juuri sellaiset väitteet, joiden mukaan jumala olisi jotakin rationaalista, konkreettista tai tieteellisesti totta. Erityisesti kreationistit esittävät tällaisia väitteitä, lisäten niihin usein vielä moralisoivan aspektin: sinussa on jotain vialla kun et halua uskoa jumalan luoneen maailmaa.
>>Vastaavasti, kun tiedämme esimerkiksi evoluutiosta, psykologiasta ja maailmankaikkeudesta, pystymme näkemään, että mikään olevainen ei edellytä jumalan olemassaoloa.>>
Näin juuri. Toisille ihmisille tämä tieto sopii ihan sellaisenaan, kun taas toisissa se herättää levottomuutta kaiken merkityksettömyydestä. Mutta ihminen VOI löytää elämälleen vaikka mitä tarkoituksia ilman uskontoja ja ilman jumaliakin. Seisten jalat maassa ja uskaltaen elää sen elämänsä.
>>Ehkä tämän tyyppistä systemaattista ajattelua tulisi opettaa jo lapsille sen asemasta että kerrottaisiin satuja neitseellisestä syntymästä?>>
Aivan totta. Tämä auttaisi asiaa laajemmassa mittakaavassa, sillä onhan myös niin, että jokainen ihminen on myös historiansa jatke. Se mitä lapsena on opetettu, voi vaikuttaa vielä aikuisenakin, ainakin tunnetasolla.
Jeesus Nasaretilainen on ihan historiallinen oikeasti olemassa ollut henkilö.
Jeesuksen historiallisuudesta ei ole varmuutta.
Todennäköistä historian tutkimuksen valossa vaikuttaisi olevan se, että jeesus-myyttiin on sekoittunut ainakin kahteen tai kolmeen eri henkilöön liittyviä tarinoita. Raamattuun asti päätyneissä jeesus-seikkailuissa taas on mukana mm. Kreikan mytologiasta kopioituja tarinoita, jotka eivät tietentään siis oikeasti ole tapahtuneet ainakaan tuolle jeesus-myytin hahmolle.
Suosittelen perehtymään aiheeseen historiantutkimuksen kautta sen asemasta että lukee hengellisen kirjakaupan propagandatuotteita.
Mistä myyteistä puhut?
En sano, etteikö näin voisi olla, mutta jos puhut näistä Zeitgeist-hömpistä ja siitä lähteneistä aivopieruista, niin ne on todistettu vääriksi.
Olen kiinnostunut tietämään mistä myyteistä mahdat puhua.
Ja aika harvassa ovat ne tutkijat, jotka epäilevät Yeshua bar Yehosefin olemassaoloa, joka ei tietenkään tarkoita että Jeesus olisi ollut mitenkään yliluonnollinen henkilö, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.
Jos Yeshua bar Yehosefin historiallisuutta aletaan epäilemään, voidaan epäillä aika suurta osaa antiikin historiasta.
Emme voi noin kaukaisesta ajasta sanoa varmasti yhtään mitään, mutta todisteita on ihan riittävästi noin merkityksettömästä henkilöstä, että voimme sanoa hänen olleen oikea henkilö.
Siis tarkoitatko nyt Jeesus-myytillä raamatuntekstien esittämää kuvaa (tai kuvia) Jeesuksesta, kirkon tradition kuvaa Jeesuksesta vai eri niitä monia eri kansanomaisia ja muita käsityksiä?
Raamatun ensimmäisestäkin luomiskertomuksesta kuulee usein sanottavan, että se on jotenkin kopioitu, mutta nähdäkseni senkin kohdalla on samantyyppinen ongelma tuon kopiointiväitteen suhteen eli se, miten kertomus on sitten räätälöity ja muokattu. Ensimmäisen luomiskertomuksen pohjana voisi ajatella toimivan vanhemmat kertomukset samasta aihepiiristä, mutta ne tosiaan toimivat korkeintaan pohjana. Vanhemmat luomismyytit vilisevät erilaisia jumalia kun taas Raamatun ensimmäinen luomiskertomus on kirjoitetu nimenomaan monoteistiseksi. Muut kansat pitivät taivaankappaleita jumalina mutta Raamatun ekassa luomiskertomuksessa ne ovat pelkkiä elottomia objekteja, jotka Jumala luo. Liekö eka luomiskertomus ollut nimenomaan kirjoitettu kieltämään, että mikään muu, kuin ainoa tosi Jumala, olisi todellinen Jumala.
Ja sitten on tietysti sekin, että vaikutteiden siirtyminen uskonnosta toiseen ei ole yksisuuntaista ja jos on riittävästi aikaa, niin tietysti suosittuja juttuja kopioidaan uskontojen välillä kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Jos Jeesus-jutut olivat suosittuja, niin tietysti muut kopioivat niistä yhtä ja toista omiin juttuihinsa. Ja toisinpäin. Uskonnolliset jututkin ovat vain nippu ajatuksia eikä nähdäkseni se, miten ajatukset siirtyvät ihmisten välillä, ole muuttunut miksikään Jeesuksen ajoista.
Miten on todistettu ihmisen mielikuvituksen tulokseksi miljoonat jumaluudet?
Esim. minun tietojeni mukaan on mahdollista, että Olympos vuorella oli joukko ns. jumalia, joista on sitten kerrottu erilaisia tarinoita. En tiedä yhtään todistetta, jonka perusteella voisi sanoa heitä ihmisen mielikuvituksen tuotteeksi. Ehkä ovat, mutta todisteita kaipaisin.
>>Miten on todistettu ihmisen mielikuvituksen tulokseksi miljoonat jumaluudet>>
Tarkalleen ottaen sanoin: "On todistettu asia, että ihmisen mielikuvitus on kyennyt keksimään miljoonia erilaisia jumaluuksia."
Käytin ehkä hieman uskaliaasti tuossa sanaa "todistettu", mutta kyllä ihmisen psyykettä ja aivoja tutkineet ovat tulleet siihen päätelmään, että ihmisen mieli todellakin kykenee keksimään ja kuvittelemaan abstrakteja toimijoita, olivatpa ne sitten jumalia, enkeleitä tai keijukaisia.
>>minun tietojeni mukaan on mahdollista, että Olympos vuorella oli joukko ns. jumalia>>
Minun tietojeni mukaan ei ole. Voin toki olla väärässäkin, koska perustan käsitykseni lähinnä empiiriseen kokemukseen. Yli-inhimillisiä olentoja ei olla vielä koskaan kohdattu reaalimaailmassa (itse olen tietysti poikkeus tästä), mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin.
En siis voi todistaa, etteikö Olympoksen harjalla joskus muinoin heilunut jumalista koostuvaa jengiä, mutta aina kun itse olen siellä päin liidellyt, niin kovin on autiolta huiput näyttäneet.
>>En tiedä yhtään todistetta, jonka perusteella voisi sanoa heitä ihmisen mielikuvituksen tuotteeksi.>>
Todistamista on tosiaan hankala harjoittaa muualla kuin matematiikassa, jos tarkkoja ollaan (ja miksi ei oltaisi). Mutta kummalle kannalle kallistuisit kaiken tietämäsi valossa?
"Käytin ehkä hieman uskaliaasti tuossa sanaa "todistettu", mutta kyllä ihmisen psyykettä ja aivoja tutkineet ovat tulleet siihen päätelmään, että ihmisen mieli todellakin kykenee keksimään ja kuvittelemaan abstrakteja toimijoita, olivatpa ne sitten jumalia, enkeleitä tai keijukaisia. "
Nyt kun ylistät ihmisen mielikuvitusta täällä, voisitko todistaa mielikuvituksen suuruuden ja kehittää jotain, mikä ei ole johdettavissa aistein havaittavista asioista?
"Todistamista on tosiaan hankala harjoittaa muualla kuin matematiikassa, jos tarkkoja ollaan (ja miksi ei oltaisi). Mutta kummalle kannalle kallistuisit kaiken tietämäsi valossa? "
Minun mielestäni on hyvinkin todennäköistä, että Olympos vuorella oli reipas juoppojengi, joka esiintyi jumalina ja jota ihmiset erheellisesti piti jumalina. Itse en olisi heitä pitänyt jumalanani ja se olisikin järjetöntä, koska he ovat mitä ilmeisemmin tuhoutuneet ihmisten lailla.
>>Nyt kun ylistät ihmisen mielikuvitusta täällä>>
En varsinaisesti ylistänyt ihmisen mielikuvitusta. Totesin vain, että ihmisen mieli kykenee keksimään ja kuvittelemaan abstrakteja toimijoita, eikä tämä aina ole mikään hyvä asia. Kuten olemme nähneet.
>>voisitko todistaa mielikuvituksen suuruuden ja kehittää jotain, mikä ei ole johdettavissa aistein havaittavista asioista?>>
Miksi ihmeessä minun pitäisi todistaa ihmisen mielikuvituksen suuruuden puolesta? Eivätkö nuo kaikenkarvaiset uskonnollisen hörhöt ole jo tarpeeksi siitä todisteena? Tässä vain yksi esimerkki siitä, miten ihminen voi käyttää mielikuvitustaan: http://theflatearthsociety.org/cms/
xxxxxxxx Yhtäkään jumaluutta ei kuitenkaan koskaan olla kyetty todistamaan olevan olemassa xxxxxxxxxx
Väite on valhe.
Jumalan olemassaolo on selkeästi todistettu miljoonen ihmisten kautta jo tuhansien vuosien ajan.
Jumala on jo luodessaan ensimmäiset ihmiset pannut heidän sisimpäänsä tietoisuuden olemassaolostaan. Ihmiset on toisin sanoen luotu jo Jumala-tietoisiksi.
Siksi kaikki kansat ja kulttuurit ovat aina ja kaikkialla palvoneet jotain jumalanaan.
Toiseksi, Jumala on lähettänyt oman henkensä, Pyhän Hengen, todisteeksi olemassaolostaan ja jumaluudestaan jokaisen Häneen uskovan ihmisen sisimpään.
Ihmisillä on tuhansien vuosien aikana ollut mahdollisuus olla yhteydessä Jumalan kanssa monin eri tavoin ja ovat saaneet kokea Jumalan johdatuksen ja läsnäolon.
Kun ihminen saa kokea Jumalan läsnäolon, rakkauden ja hyvyyden, hän ei sen jälkeen voi enää minuuttiakaan olla ateisti, agnostikko, evolutionisti, materialisti, naturalisti tai homoseksin kannattaja. Hän voi vain ylistää ja kiittää Jumalaa Hänen todellisuudestaan ja rakkaudestaan.
Tie Jumalan yhteyteen kulkee Jeesuksen Kristuksen kautta.
Miljoonat ihmiset ovat jo saaneet kokea tämän Jumalan läsnäolon ja uuden elämän, jonka usko Jeesukseen antaa ja niin voit sinäkin, jos vain haluat.
>>Jumala on jo luodessaan ensimmäiset ihmiset pannut heidän sisimpäänsä tietoisuuden olemassaolostaan.>>
Mitäpä vastaat, jos minä sanon sinulle, että TIEDÄN ateistisen maailmankatsomuksen olevan oikea, koska minun sydämessäni on vahva todistus siitä? Tai että TIEDÄN evoluution olevan totta, koska minun sydämessäni on vahva todistus siitä? Et varmaankaan uskoisi minua, vaikka kuinka todistelisin sinulle näiden asioiden todellisuutta pelkästään tällaisin argumentein, enkä syyttäisi sinua epäuskostasi.
Huomaatko kuinka helppoa teidän uskovien onkaan "todistaa" asioita? Teidän ei tarvitse muuta kuin vedota sisimmässänne olevaan tunteeseen. Siitä mitä teille ulkomaailmasta osoitetaan, te viis veisaatte.
>>Kun ihminen saa kokea Jumalan läsnäolon, rakkauden ja hyvyyden, hän ei sen jälkeen voi enää minuuttiakaan olla ateisti, agnostikko, evolutionisti, materialisti, naturalisti tai homoseksin kannattaja.>>
Olipas kattavasti niputettu. Minä voisin kuitenkin aivan yhtä hyvin julistaa sinulle, että kun olet kerran maistanut superhuumetta nimeltä X, et enää sen jälkeen voi elää minuuttiakaan ilman, että ajattelet tuota ainetta. "Uskonto on huumetta kansalle", on joskus sanottu.
>>Miljoonat ihmiset ovat jo saaneet kokea tämän Jumalan läsnäolon ja uuden elämän, jonka usko Jeesukseen antaa ja niin voit sinäkin, jos vain haluat.>>
Minä en halua.
"hän ei sen jälkeen voi enää minuuttiakaan olla ateisti, agnostikko, evolutionisti, materialisti, naturalisti tai homoseksin kannattaja. "
Voiko vielä olla turisti, juristi tai hanuristi? Entäpä satanisti tai kitaristi?
Ilmeisesti kuitenkin todistetusti voi olla moralisti, narsisti, hedonisti, insesti tai basisti. Tunnen/tiedän näitä jokaista laatua tosiuskovaisia.
Mistä tietää, että ihminen on epärehellinen ja mistä tietää, että kysymys on vilpillinen?
Kun ihminen tulee luoksesi ja aloittaa sillä kuinka rehellinen hän on...niin voit käytännössä olla varma, että edessäsi on epärehellinen ihminen.
Kun toinen ensi töikseen kertoo olevansa vilpitön...niin voit käytännössä olla varma, että hän on vilpillinen.
"Vilpitön kysymys" = Henkilö ei ole oikeasti kysymässä mitään vaan käyttämässä "kysymystä" saadakseen sinut epäilemään jotain ja muuttamaan mielipiteesi.
"Paljonko kello on?" on kenties vilpitön kysymys...ja kuinka monta kertaa olet kuullut ihmisen aloittavan kellosta kysymisen..."minulla on vilpitön kysymys".
"jos kauppias itse ostaa tämän vitosella ja myy sitten kympillä, niin mihinkä se toinen vitonen katoaa?" ei ole vilpitön kysymys.
Tietämyksen avartaminen kysymyksiä esittämällä on perinteinen antiikin ajan tehokeino, useimmiten dialogimuodossa. Parhaiten tunnettuja varmaan Platonin kirjoitukset Sokrateen toiminnasta.
Näen tässä kysymyksessä pyrkimystä samaan "viattomaan" tekniikkaan, joskin ymmärrän, että keskustelupalstan rakenteesta johtuen dialogi on ollut pakko tiivistää tällaisen kysymysparin muotoon, joka turhan selkeästi paljastaa mitä aloittajalla oli mielessään.
Jospa siis voisimme unohtaa aloittajan väite kysymyksen viattomuudesta ja pysähtyä hetkeksi pohtimaan tätä (sinänsä päivänselvää?) asiaa. Onko uskonnollinen kokemus, jumalkokemus, kokemus kuolemanjälkeisestä elämästä, jne. kuitenkin vain ja ainoastaan ihmisaivojen tuotos. Silthän se vaikuttaisi, näin ei-uskovan mielestä.
>>Mistä tietää, että ihminen on epärehellinen ja mistä tietää, että kysymys on vilpillinen?>>
Viitannet ketjun otsikkoon.
Miksi ihmeessä olet niin epäluuloinen? Ei kai näiden keskustelujen täällä nyt sentään niin vakavia tarvitse olla, että täytyy takertua jokaiseen sanaan... vai tarvitseeko? Myönnän, että hieman kieli poskessa tuon otsikon keksin, ja kyllähän se näköjään toimikin tietynlaisena "sytyttäjänä".
Tarkoitukseni oli kuitenkin herättää keskustelua nimenomaan siitä, ovatko jumalakokemukset luonteeltaan ennemmin esoteerisia vai eksoteerisia. Kuten varmaan jo arvasitkin, itse ajattelen niiden olevan enimmäkseen esoteerista laatua. Toki uskonnollisuus laajemmin nähtynä on lisäksi myös vahvasti sosiaalista, ja toisinaan poliittistakin, mutta se ei ollut tämän aloituksen pointtina.
"Onko uskonnollinen kokemus, jumalkokemus, kokemus kuolemanjälkeisestä elämästä, jne. kuitenkin vain ja ainoastaan ihmisaivojen tuotos."
Jos aivot voisivat tuottaa mystisen kokemuksen, niin luulisi niiden voivan saada sellaisen aikaan vain tahtomalla sellaista...Siis laittaa aivot etsimään syövereistään kaikki mahdolliset sinne kootut mielikuvat ja tehdä niistä täysin "uusi video" koettavaksi. Se ei vaan onnistu noin vain tahtomalla, vaan pitää päästä jotenkin 'irti aivoista' ja ajattelusta siis tyhjentää mieli vaikkapa meditaatiolla. Tämä voi tapahtua spontaanistikin joskus juuri ennen nukahtamista aivojen siirryttyä alfa-taajudelle.
Entäs jos em.lainen kokemus sattuu ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut uskonnoista tai on täysin tietämätön mistään tuollaisesta? Miten sellainen kokemus on voinut syntyä? Miten hänen aivonsa ovat voineet tuottaa jotain sellaista mistä hänellä ei ole minkäänlaista tietoa tai edes koskaan kuvitellut sellaista? Onko sellainen mahdollista ja jos on, niin miksi se ei toimi, vaan meidän on opittava ensin, täytettävä aivomme tiedolla jotta ne toimisivat haluamallamme tavalla (niiden tiedostamaton toiminta pitää yllä vain kehomme elintoimintaa ja tiettyjä automaattisiksi muodostuneita tehtäviä)?
Itse ajattelen aivojen olevan eräänlainen prosessori, joka kykenee käsittelemään vain sitä tietoa mitä siihen on memorisoitu. Ja vasta kun aivojen käyttäjä on saanut sinne siirrettyä uutta tietoa minkä tahansa omakohtaisen kokemuksen kautta , aivoilta voidaan odottaa uudenlaista laajakatsoisempaa toimintaa ja siis saamaan aikaan uusia 'visioita', näkemyksiä ja taas niiden mukaisia uusia kokemuksia. Aivot eivät pysty tuottamaan sellaista tiedostamista, mihin niillä ei ole vielä syntynyt ensin tietoon liittyviä synapseja. Niinpä esim. mystisestä kokemuksesta täydellisen tietämättömällä ihmisellä ei niitä ole, joten hänen aivonsa eivät voi tuottaa sellaista hänelle. Silti sellaista tapahtuu...
Tietämättömyyteni on varmaan valtavaa, sillä en ymmärrä kuinka tämä "sinänsä päivänselvä" asia ei vaikuta sellaiselta ollenkaan!
> Jos aivot voisivat tuottaa mystisen kokemuksen,
> niin luulisi niiden voivan saada sellaisen aikaan
> vain tahtomalla sellaista.
En ymmärrä logiikkaasi. Avaatko vähän, mistä tämä uskomuksesi kumpuaa?
Minun aivoni voivat esimerkiksi tuottaa kokemuksen vihreästä väristä. Eivät kuitenkaan vain tahtomalla sitä. Pitää olla ärsyke, jonka aivot tulkitsevat vihreänä värinä. Vastaavasti pitää olla ärsyke, jonka aivot tulkitsevat yliluonnollisena.
> Entäs jos em.lainen kokemus sattuu ihmiselle,
> joka ei ole kiinnostunut uskonnoista tai on täysin
> tietämätön mistään tuollaisesta?
En tiedä, onko asiaa tutkittu uskonnoista tietämättömillä ihmisillä, tai onko moisia edes kovin montaa olemassa, mutta ateistisen maailmankuvan omaavilla ihmisillä tätä on tutkittu, ja onnistuttu luomaan yliluonnollinen kokemus. Netistä löytyy video, johon on tältäkin palstalta aikoinaan linkitetty (tai sitten joku naapuripalsta).
> Itse ajattelen aivojen olevan eräänlainen
> prosessori, joka kykenee käsittelemään
> vain sitä tietoa mitä siihen on memorisoitu
Periaatteessa tällainen tabula-rasa -ajattelu on varsin hyvä, kunhan ymmärtää, että aivot kykenevät tuottamaan "uutta" tietoa käsittelemällä olemassaolevaa, eivätkä toisaalta kykene erottamaan generoimaansa tietoa muualta hankkimastaan. Tästä varmaankin kuka tahansa poliisi voisi kertoa lisää. Kuinka luotettavia ovat todistajalausunnot? Ihmiset ovat usein täysin vakuuttuneita kovin ristiriitaisista asioista. Muistot eivät ole luotettavia. :)
> mystisestä kokemuksesta täydellisen tietämättömällä
> ihmisellä ei niitä ole, joten hänen aivonsa eivät voi tuottaa
> sellaista hänelle. Silti sellaista tapahtuu...
Tuota... Antaisitko esimerkin? Millainen ihminen on mystisestä kokemuksesta täysin tietämätön? Mystinen kokemus on tunnekuohu, jonka alkuperää ei pysty henkilö itse ymmärtämään. Jos on kokemuksia tunteista, on myös kaikki tarvittavat "synapsit" mystisen kokemuksen saamiseksi.
Sepä se kun odotat Jumalan ilmestyvän sinulle "tässä olen", ja asia on päinvastoin, meidän on nähtävä vaivaa uskomisesta, intoilusi on ilmaa hosumista.
Uskovaisetkaan eivät oikein usko, kuka sen sitten todistaisi?
>>Sepä se kun odotat Jumalan ilmestyvän sinulle "tässä olen", ja asia on päinvastoin, meidän on nähtävä vaivaa uskomisesta, intoilusi on ilmaa hosumista.>>
Entä jos jumalia ei ole olemassakaan? On kai sellainenkin vaihtoehto täysin mahdollinen? Ja tästä aiheestahan voi tietysti keskustellakin; jokainen esittäköön vapaasti omat näkökantansa ja argumenttinsa asiaan.
"Entä jos jumalia ei ole olemassakaan?"
Käännän kysymyksesi toiseen ääripäähän eli "Entäs jos kaikki ovat jumalia, jumalaolemusta, mutta tässä suhteellisen tietämättömässä ihmiskehossa ollessamme emme ole sitä vielä tajunneet? ..tai ainakin meitä on ohjattu monoteististen uskontojen puolesta uskomaan jotain muuta!
>>Käännän kysymyksesi toiseen ääripäähän eli "Entäs jos kaikki ovat jumalia, jumalaolemusta>>
Kysymys on sitten varmaan termien määrittelystä. Mitä on jumaluus? Jos sillä tarkoitetaan ihmisen henkisiä kykyjä (joita tiedekään ei kiellä), niin sitten tosiaan lähes jokainen Homo sapiens on myös jumala. Jos halutaan vielä laajentaa, niin että kaikki olevainen on jumaluuden ilmentymää, niin siitä vaan; se on kai lähinnä filosofian ja uskonnon sekoitusta. Saahan sitä jokainen kutsua itseään miksi haluaa.
Kutsuihan tuolla toisaalla joku jo nietzscheläisessä hengessä itseään yli-ihmiseksikin, johon toinen vastasi, ettei näe itsepäisellä rohkeudella ajatella omalla tavallaan mitään yli-ihmismäistä, vaan ainoastaan rohkeutta ajatella poikkeuksellisen paljon omalla tavallaan.
>>mutta tässä suhteellisen tietämättömässä ihmiskehossa ollessamme emme ole sitä vielä tajunneet?>>
Ihmisen kehon kahelista on ollut puhetta jo kauan. Milloin siinä on kerrottu asustavan vapauttaan kaipaavan sielun, ja milloin jotakin muuta. Toimivaa juonta voi tietysti kehitellä helposti eteenpäinkin, josta yksi esimerkki tässä:
http://www.west.net/~simon/AliensoulsinhabitinghuamnbodiesonEarth.html
Mielestäni mielekäs näkökulma aiheeseen esittää kuitenkin aina kysymyksen: mistä meillä on olemassa todellisia viitteitä tai näyttöjä, ja mitkä opetukset (tai teoriat) perustuvat pelkkään villiin mielikuvitukseen tai ovat vain uudelleenlämmiteltyjä vanhoja legendoja hieman uudessa kuosissa.