Musiikkia
amazing grace
12329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämän hetkinen mielikappaleeni on tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=5AF8Fd9tAs0
Nyt kesähelteillä on tullut kuunneltua ränttätäntää.
http://www.youtube.com/watch?v=kC6uj3y7dXw
Sopii hyvin tähänpäivään..
http://www.youtube.com/watch?v=z3wwWFsSlNQ
Lempikappaleet vaihtelee elämänvaiheiden ja -tilanteiden mukaan. Neljännesvuosisataa uskossa olleena...
Joskus vain eri kappaleet koskettaa/puhuttelee. Olen todennut että Jumala voi hoitaa yhtä hyvin melankolisen, mollivoittoisen kuin ylistysmusiikin kautta...
Ehkä henkilökohtainen todistus sallitaan ennen kuin kerron omat suosikkini ? :)
Ennen uskoontuloa olin musiikin suurkuluttaja. Jumalan kutsun alla, herätyksen tilassa ollessani - en ymmärtänyt olevani herätyksen tilassa enkä varsinkaan nähnyt tilanteellani yhteyttä Jumalaan, varsinkaan mihinkään Jeesukseen - musiikki menetti merkityksensä: se oli pelkkää ääntä, tyhjänpäiväisyyttä, joka kosketti pelkästään tunteita ja synnytti fiiliksiä, mutta ei pohjimmiltaan antanut mitään. Samoin kävi muidenkin minulle tärkeiden asioiden kanssa. Äänilevyjen lisäksi olin kerännyt ja harrastanut kirjallisuutta. Kirjatkin menettivät merkityksensä. Äänilevyjen ja kirjojen lisäksi pidin taiteesta, harrastin itsekin piirtämistä ja maalaamista. Kesken piirtämisen tuli epätodellinen, tyhjä olo: tässä minä vain piirrän jotain merkityksetöntä kun aika lipuu ohitseni.
Nuoruudessa olin käyttänyt myös päihteitä rankasti, mutta tuossa vaiheissa olin jo päässyt aineista eroon. Toisinaan vielä käytin alkoholia. Muistan kun eräänkin kerran istuin baarissa oluttuopin kanssa ja äkkiä en vain kyennyt juomaan. Aloin katsella ihmisiä ympärilläni ja minulla oli olo jota on vaikea selittää, ehkä parhaiten kuvaan sitä sanomalla että koin syyllisyyttä, minusta tuntui että minulla pitäisi olla näillä ihmisille jotain parempaa annettavaa, tunteessa oli sääliäkin, hätää ihmisten ja maailman puolesta. Mutta mitä minä voisin antaa kenellekään? Sisimpäni oli tyhjä ja elämä tuntui välillä tarkoituksettomalta.
Olin etsinyt vastauksia teosofiasta, buddhismista ja idän mystiikasta. Eräänä päivänä istuessani olohuoneessa ajattelin että nyt kyllä pitää saada jotain fiilistä. Laitoin lempilevyni (Love: Alone again or) soimaan, mutta ei - musiikki oli tyhjää. Sitten hain kirjahyllystä Buddhan elämää ja opetuksia sisältävän kirjan: tämä varmasti ruokkii sisäistä elämääni ja antaa minulle mielihyvää. Ei, sama juttu. Laitoin kirjan pois todeten ettei totuus löydy ainakaan Buddhan ajatuksista.
Ja samalla hetkellä kun tämän totesin, koin että ihana rakkaus kosketti sydäntäni, tuoden toivoa ja valoa tyhjyyteni keskelle... Mutta rakkaus vetäytyi, en saanut sitä pysymään, en saanut sitä sisimpääni.
Tiesin että on olemassa jotakin... perustavanlaatuista, jotakin joka voi täyttää tyhjyyteni ja poistaa vieraudentunteen... mutta mistä se löytyisi? Täytyy sanoa että lopulta minä en löytänyt totuutta vaan totuus löysi minut, näiden elämänvaiheiden kautta mitkä täytyi kulkea, että tulin tiedostamaan avuttomuuteni ja tarvitsevuuteni. Kun Jeesus sitten löysi minut - ja minä Hänet! - ymmärsin, että olin jo pitkään ollut puhuttelussaan ja kutsunsa alla, mutta ajatuksissani olin kuitenkin kieltänyt Jeesuksen, koska Jeesus liittyi mielikuvissani kaikkeen muuhun kuin siihen mitä ymmärsin kaipaavani: perimmäisen totuuden tuntemiseen.
Vasta uskoontullessani ymmärsin että Hän juuri on totuus, se rakkaus ja kauneus joka on minua puhutellut, kutsunut. Silloin Jumalan parantava rakkaus tuli sisimpääni... Niinpä minulle oli heti uskoontultuani päivänselvää ettei maailmallinen musiikki enää kuulu elämääni. :)
Musiikilla ja syntielämällä on vahva yhteys. Musiikki ruokkii ja hoivaa ihmisen tarpeita, sinänsä luonnollisiakin tarpeita, mutta jos Jumala ei ole kuvioissa mukana ja henki on epäterve, silloin tarve- ja tunnekeskeisyys nousee etualalle. Musiikilla on siis vahva manipuloiva voima koska se menee järjellisen ajattelun ohi tai läpi ja tunteen kautta koskettaa sisäisyyttämme. Siksi minun on vaikea ymmärtää uskovia jotka kuuntelevat ns. maallista musiikkia.
Myin kirja- ja äänilevykokoelmani divariin. Joitain levyjä tuhosin. Nyt jälkiviisaana ajattelen että lähes kaikki levyni ja osa kirjoistakin olisi ollut parempi hävittää, mutta tuolloin toimin sen ymmärryksen mukaan mikä minulla oli...
Pitkän aikaa omistin vain yhden kasetin (John Michael Talbot). Sitäkään en kuunnellut paljon. Hengellisiä kirjojakin ryhdyin lukemaan maltillisesti ja valikoiden. En halunnut antaa minkään kirjan mennä Raamatun edelle. Raamatun kautta Jumala niin ihanasti ruokki sisintäni ja kasvatti minua läsnäolonsa tuntemisessa.
Kirjoja alkoi sitten jossain vaiheessa kerääntyä, jopa niin, että eräässä vaiheessa perustin antikvariaatin... Musiikkia on tullut kerättyä vähemmän mutta onhan sitäkin. Välillä olen paljonkin kuunnellut hengellistä musiikkia ja varsinkin nuorena uskovana elämän taisteluissa, mm. avioeron keskellä, koin Jumalan hoitavan musiikin(kin) kautta. Sitten on pitkiä aikoja etten kuuntele musiikkia juuri ollenkaan paitsi tietysti hengellisissä tilaisuuksissa.
Kiitos Teapot tästä henkilökohtaisesta todistuksestasi!
On ihmeellistä nähdä ja kuulla oikein konkreettisesti, mihin kaikkeen Jumala pystyy ja kykenee, kun Hän kutsuu ihmistä omakseen.
Niinpä... Jumala tekee ihmeellisiä asioita rakkaudessaan ihmistä kohtaan... Pelastuksestani en voi enkä halua ottaa itselleni minkäänlaista kunniaa, että minä siinä olisin jotain vaikuttanut tai saanut aikaan... Minulle se on kokonaisuudessaan Jumalan teko josta voin ihmetellen vain kiittää rakasta Jeesusta ja Hänen hyvyyttään.
Uskon että Jumala on aina valmis vaikuttamaan uskoontulemista ja uskovan kohdalla kaikkia hyviä asioita siitä eteenpäin. Mutta miksi sitten vain harvat pelastuvat ja pelastuneitten kohdallakin niin vähän näkyy Jumalan voiman ilmentymistä?
Kyse ei varmaankaan ole siitä etteikö Jumala kykenisi ja haluaisi, mutta vaikka pelastus onkin sataprosenttisesti Jumalan teko ja kaikki hyvä siitä eteenpäinkin, yhtä totta on, että ihminen voi sulkea sisimpänsä Jumalan teoilta.
Ei ihminen aina ymmärrä että Jumala kutsuu ja puhuttelee - jotenkin vain tuntuu että elämässä pitäisi olla jotakin syvällisempää, todempaa - tulee vaivautunut olo omien tekojen äärellä (vaikka ei siinä vaiheessa osaa ajatella, että nuo teot olisivat "syntiä") - kokee ehkä tarvetta rukoilla (vaikka ei siinä vaiheessa vielä osaa sanoa sitä "rukoukseksi" mutta on sellainen tarve että haluaa sisimmässään antautua janoamaan apua totuuden löytämiseen) - ehkä tulee sellainenkin olo, että pitäisi mennä johonkin hengelliseen tilaisuuteen, jne.
Ei siis välttämättä ymmärrä, että kaikki tuo on Jumalan kutsuvaa, herättelevää työtä pelastumiseksi. Ei osaa ajatusmaailmassaan yhdistää "Jumalaa" siihen kaipaukseen, totuudenjanoon mitä sisimmässä syntyy; kuitenkin se on Jumalan rakastavaa työtä, niin että ihminen on loppupeleissä vastuussa Jumalalle siitä kuinka Häneen suhtautuu, ymmärtää Jumalaksi tai ei.
Minä esimerkiksi en ymmärtänyt että Jumala minua kutsuu. Mielestäni "Jumalalla" ei ollut mitään tekemistä sisäisen tyhjyydentunteeni kanssa, sisimmässäni syntyvän kaipauksen ja totuudenjanon kanssa, joka ei voinut tyydyttyä ennen kuin tulin uskoon. Vasta uskoontultuani ymmärsin että se oli Jumalan teko ja että Hän jo pitkään oli minua kärsivällisesti kutsunut.
Olisin ehkä voinut kieltäytyä Jumalan työstä. Olisin voinut selittää sisälläni heräävän kaipauksen joksikin olemattomaksi tunteiluksi ja ryhtyä ulkonaisilla nautinnoilla tyydyttämään sisintäni. Ehkä jossain vaiheessa olisin taas alkanut saamaan niistä nautintoa ja musiikki ja kirjallisuus olisi alkanut taas ravitsemaan sieluani. Kun jokin sisälläni todisti minulle ettei vastaus löydy idän uskonnoista eikä meditaatiosta, olisin voinut ajatella että sisälläni oleva todistus on "rationaalisen mielen pelkoa luopua minäisyydestään" ja meditaation kautta tapahtuvalla tyhjentymisellä olisin "vapauttanut" itseni Jumalan kutsusta. Ehkä hän olisi antanut sen tapahtua.
Hämmentävää on, että ihmisellä on näin suunnaton, ratkaiseva vastuu pelastuksestaan. Käärme puhutteli ihmisen tahtoa paratiisissa ja sai hänet tekemään väärin, mutta ihminen itse on vastuussa teoistaan, sillä sielunvihollinen ei voinut häntä pakottaa. Jumala myös puhuttelee tahtoamme - Hän haluaa vaikuttaa pelastuksen ja on valmis tekemään kaiken, että pelastuisimme - mutta meidän tahdostamme on kiinni suostummeko ansiottomina, tarvitsevina Jumalan pelastustekoon.
Jumala ei pakota pelastumaan. Hän ei myöskään pakota pyhittymään. Uskon sataprosenttiseen armoon, kaikki Jumalan työ elämässämme on armoa, mutta joskus armoakin painotetaan väärin, lihallisuutemme ottaa siitä yllykkeen suhtautua vastuuttomasti Jumalan pyhyyteen, ja siksi monet siunaukset jäävät toteutumatta, tulee syviä ahdinkoja ja vaikeuksia, ehkä uskonelämä kokonaisuudessaan kärsii haaksirikon.
Jumalan voiman ilmentymistä on jo se että säilymme uskossa. Ja kuinka monin tavoin Hän meitä varjeleekaan päivän mittaan onnettomuuksilta ja henkimaailman hyökkäyksiltä joita emme edes huomaa emmekä tiedosta. MUTTA MONENLAINEN YLILUONNOLLINEN JOHDATUS JA IHMETEOT - joiden perustana on rakkaus Jeesukseen itseensä, ei tekoihin! - JÄÄVÄT TOTEUTUMATTA. Jos emme suostu kaipaamaan Jeesusta, enemmän ja syvemmin Jeesusta itseään ja Hänessä olevaa puhtautta.
Uskovan vastuulla on pysähtyä... antaa Jumalan sanan riisua itseään... suostua tarkastelemaan elämäänsä Pyhän Hengen valossa. :)
Tätä rukoillaan ennen kaikkea itsellemme ja myös toisille rakkaille veljille ja siskoille.!
Ketjuun on osallistuttu kovin vähän, olisi kiva saada muiltakin lempparibiisejä ja ehkä henkilökohtaista kertomusta biisien merkityksestä vaikka sekin vaara on olemassa, että joku jo lähtökohtaisesti tarkastelee lempparibiisejämme suurennuslasin kanssa vahvistaakseen käsitystään juuri tuon ja tuon kirjoittajan epäterveestä hengellisyydestä, mutta otetaan riski. :)
Lempikappaleet siis vaihtelee, mutta joitain kestosuosikkeja minullakin.
Tunnen suurta Jumalaa vain vähän, Onneni on olla Herraa lähellä, Savi-ihminen ja Siipeni murtuneet ovat säilyneet kestosuosikkeina 25 vuotta eli koko uskossaoloaikani. Varsinkin 3 ensin mainittua laulua liittyvät uskoontulooni. Jumala puhutteli niiden kautta. Naisystävä oli uskossa ja kuunteli Anna-Maijan kasettia missä nuo laulut ovat. Jokin kosketti sisintäni todella syvälle ja kyyneleet kihosivat silmiini - ihmettelin mikä minua koskettaa, koska en todellakaan välittänyt tuonkaltaisesta musiikista ja sanat olivat mielestöni typerät, lapselliset. Silti vain musiikki puhutteli. Uskoontultuani ymmärsin, että Jumalan rakkaus oli se, mikä musiikin kautta puhutteli, kosketti.
Kukaan ei voinut tietää että JUURI NUO KAPPALEET ovat koskettaneet sisintäni, mutta kun ensimmäisen kerran menin hengelliseen tilaisuuteen - Rainer Friimanin entisen vaimon Alidan luona olevaan kotikokoukseen - hän lauloi nuo laulut.
En muista olinko jo tullut uskoon vai olinko vielä herätyksen tilassa, joka tapauksessa oli ensimmäisiä käyntejäni srk:n tilaisuudessa, kun siellä esiintyvä nuori nainen sanoi: - Minun piti kyllä laulaa teille ihan muita lauluja, mutta koen että minun pitää nyt ottaa nämä laulut. Ja myös hän esitti juuri nuo kolme laulua...
Ensimmäinen hankkimani kasetti uskoontulon jälkeen oli John Michael Talbotin Come to the Quiet (1980). Pidin laulujen rauhallisuudesta ja koska ne perustuvat Raamatun teksteihin. Jossain vaiheessa tuli sitten kuunneltua Talbotia enemmänkin. Edelleenkin kuuntelen hänen musiikkiaan joskus mutta ei ehkä sellainen suosikkini ole enää.
Talbotin jälkeen tutustuin Jukka Leppilammen ja Outi Terhon lauluihin sekä Jakarandaan. Erityisesti HÄN ON PYYHKIVÄ KAIKKI KYYNELEET kolahti Jakarandan esittämänä. Jukka Leppilammen KYSYTKÖ PALVELUSHINTAA (Hilja Aaltosen runoon sävelletty) ja Leppilammen & Terhon KÄTENI SOI koskettivat kyyneliin saakka. Pro Fiden progetyylisistä levyistä Lauluja kahdesta maailmasta (1980) ja Tupla (1983) pidin paljon.
Käteni soi on kestosuosikkejani edelleen vaikka sillä ei ole samanlaista merkitystä kuin tuolloin nuorena uskovana. Leppilammen ja Terhon esittämä REVONTULET ja TURKKILAISET SOTILAAT ovat säilyneet lempparibiiseinä halki vuosien.
Näiden lisäksi suosikkejani:
Hebrealaisia Korkean Veisun teksteihin sävellettyjä lauluja, todella kaunis ( en muista esittäjää eikä ole kasettia tässä )
David Nkone: HAJA Y MOJO (kasetillinen tansanialaista gospelia)
Outi ja Lee Müller ( erityisesti levy Carry the gospel, josta löytyy ehdoton lempparikappaleeni Unknown heroes )
Lasse Heimonen ( erityisesti vanhemmat levytykset )
Ron Salsbury and J. C. power outlet (1972 julkaistu)
Johnny Cash ajoittain
Larry Norman ajoittain
Ehdottomia suosikkibiisejä joihin en usko koskaan kyllästyväni - enemmän kuin musiikkia, näitä ei voi kuunnella rukoilematta:
KADDOSH
MINUN SIELUNI JANOAA JUMALAA
Viimeisimmät hyvät hankinnat on muutama viikko sitten kirppikseltä hankittu cd Outi ja Lee: Tunnen nuo jäljet sekä pari viikkoa sitten kirppikseltä ostetut täysin uudenkuntoiset lp:t Romanos 3, Romanos 4 ja Henkka ja ystävät: Muista veljiäsi. Viimeksi mainitun levyn nimikappale lempparibiisejäni. :)
Outiin ja Leehin tutustuin henkilökohtaisestikin muutama vuosi sitten etnofestareilla missä olimme evankelioimassa, ja koska heidän kalenterissa sattui olemaan tilaa järjestin heille seurakuntaan keikan, minkä juonsin.
¤
John Michael Talbot: Hiding Place.
http://www.youtube.com/watch?v=OVjuBgWNaWY
Outi ja Lee Müller: Taiga. Entisten "hippien" laulu siitä mistä löytyy todellinen suoja, rauha ja sisäinen ilo. Outin ja Leen haastattelu.
http://www.youtube.com/watch?v=kaG7Sw3o7lY
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=14241
Larry Normanin: Tune. Normanin haastattelu Hollannissa kolmannen sydänkohtauksen jälkeen 1993. (I Wish We'd All Been Ready on Normanin biisi vuodelta 1969 ja toimii edelleen; sairaalassa lyhyenä versiona vähän uusin sanoin. Alkuperäisestä biisistä on suomenkielinen versio.)
http://www.youtube.com/watch?v=_r8GvCIsTek
http://www.youtube.com/watch?v=LJtBryMKeK8
Johnny Cash
http://www.youtube.com/watch?v=McV7pjwVFbE
http://www.youtube.com/watch?v=VEyujOSEexM
"Jesus freaks"
http://www.youtube.com/watch?v=XoV0p1zI4As
http://www.youtube.com/watch?v=WNGewxREtt0
& Ted Pearce FORGOTTEN PEOPLE
http://www.youtube.com/watch?v=gWtDGoV6UgM
Vaikka kuuntelenkin hengellistä musiikkia todella vähän tätä voidaan pitää mielikappaleenani.
http://www.youtube.com/watch?v=2FPTJX-EMvk
On minunkin mielestä hieno biisi tuo... Ja suomalainen messu kokonaisuudessaan. Olen sen livenä kuullut joitain kertoja... Pohjalaisen uskontunnustuksen lisäksi levyllä oli toinenkin hitti joka jäi uskovien kestosuosikiksi: Miksi Suomi olet levoton?
Minulle jäi messusta mieleen erityisesti lause
"Missä kulkee isät maan, kun pojat etsii miehuuttaan ja ottaa ensiaskeleita elämään..."
MISSÄ KULKEE ISÄT MAAN (säv.san. Lasse Heikkilä)
1. Miehet Suomessa työtä arvostaa. Tuhdin leivän se takaa. Ahneus otteen jos puurtajasta saa, kehnot kortit se jakaa. On työ kuin työ niin miehen pystyy toinen korvaamaan ja paikan vaimon vieressäkin joku ottamaan, vaan lapset tarvii isää oikeaa.
2. Yksin rannalla poika pujottaa ongenkoukkuunsa madon. Joskus voi koukku sormeen lipsahtaa, murtaa kyynelten padon. No näinhän poika sormiansa oppii varomaan ja vaikka kautta kantapään kai myöskin onkimaan. Vaan toiset koukut sitten sormiin jää.
Missä kulkee isät maan, kun pojat etsii miehuuttaan ja ottaa ensiaskeleita elämään? Missä kulkee isät maan? Ei kukaan ehdi neuvomaan ja pian maailmaan polviaan kolhimaan lapsi käy eikä näy saattajaa.
3. Koulut miesten käy pojat keskenään ilman aikuista ketään. Naisen ruumiista kaikki tiedetään, muttei sielusta mitään. Nuo miehet, jotka vastuutaan ei pysty kantamaan, ei isää ehkä itsekään oo tulleet tuntemaan, ja ken ei saa, hän ei voi antaakaan.
Missä kulkee isät maan, kun pojat etsii miehuuttaan ja ottaa ensiaskeleita elämään? Missä kulkee isät maan? Ei kukaan ehdi neuvomaan ja pian maailmaan polviaan kolhimaan lapsi käy eikä näy saattajaa...
MIKSI SUOMI OLET LEVOTON? eli Laulu Suomelle:
http://www.youtube.com/watch?v=dP01L6c0ZZU
Saakoon tämä murtaa sydämiämme todella rukoilemaan kansamme ja erityisesti nuorten tulevaisuuden puolesta!
Rakas Jeesus auta meitä oppikiistojemme sijasta rakastamaan, antamaan lapsillemme aikaa... ottamaan syliin ja kuuntelemaan, siunaamaan puhtaalla sydämellä. Että heille ajan myrskyjen keskellä olisi perustusta ja tervettä minäkuvaa kohdata elämän haasteet.
http://www.youtube.com/watch?v=OpFyq6UjbQk
Viime ajat on pyörinyt mielessä Kesällä kerran, melodia on hieno. Suomalaista surumielisyyttä jopa kesällä kerran jonkin verran ; /, jatkuvaa luopumisen tuskaa juuri, kun eteensä on saanut jotain käsinkosketeltavan ihanaa.
Tämä ei ole amerikkalaista herkkää ylistyspoppia pikkurillipystyssä vaan rasaan vakavaaa heviä kamaa.
http://www.youtube.com/watch?v=USM1cFne-p0
Tässä yksi kappale, joka on soinut mielessäni viime päivinä
ja jonka voisin osoittaa eräälle itselleni hyvin rakkaalle henkilölle.
- Puhdasta kultaa -
http://www.youtube.com/watch?v=e_W0MUo879o
Tämä antaa aina ikäänkuin siivet selkään ja voimaa niiden "lihaksiin". :)
- Sä annat voiman -
http://www.youtube.com/watch?v=gBBMukX-BAQ
Nämä sanat ovat ikäänkuin rukous ja samalla Jumalan antamien lupausten julkituomista. Tätä kuunnellessani koen aina suurta Jumalan lohdutusta siitä, että Häne näkee ja tietää, mitä me itse kukin inhimillisesti olemme ja silti Hän on valmis kuljettamaan meitä mukanaan, siunaamaan ja
täyttämään Pyhällä Hengellään-
- Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen -
http://www.youtube.com/watch?v=97PqQcPVPsY
Tämä on laulu, jonka tiedän antaneen voimaa monelle uupumuksen ja taisteluiden keskellä.
- Taistojen tiellä -
http://www.youtube.com/watch?v=R8l_kcOPz28
Leonard "Leukku" Stenroos:in lauluissa on mielestäni aistittavissa myöskin nöyryyttä ja Jumalan varassa elämisen makua.
Tässä toinen hänen kappaleensa.
- Taivas ehjäksi rakastaa -
http://www.youtube.com/watch?v=YXCKqrhZmA8
Tämän laulun Taivaan Isä on tuonut eteeni eräässä tilanteessa,
kun koin hyvin voimaakkaana vihollisen painostuksen.
- Älä pelkää -
http://www.youtube.com/watch?v=9DEYgcK73ZI
Tässä laulu, joka on varmaankin pisimpään kulkenut mukanani.
Usein iltaisin sain nukahtaa kuunnellen tätä laulua äitini laulamana.
Hän kun puuhasteli keittiössä laitellen paikkoja kuntoon ja samalla
laulaen ja huoneeni oli keittiön vieressä.
Hänen elämänsä ei ollut helppo, mutta hän luotti loppuun saakka siihen,
ettei Jumala anna kuormaa tai tuskaakaan.
- Ei pisaraakaan liikaa -
http://www.youtube.com/watch?v=sim2R1G4sAs
Tämä muistuttaa siitä, mitä Jeesus on minunkin puolestani tehnyt ja antanut!
- Minun tähteni -
http://www.youtube.com/watch?v=pVbVF8GNsqg
Ja tämän olen toivonut, että lapseni perheineen laulaisivat hautajaisissani. :)
Olen saanut elää omasta mielestäni onnellisen ja hyvän elämän,
eli sanat ehkä liikaa painottuvat tuskaan, itkuihin ja kärsimyksiin,
mutta jollain tavoin tämä laulu kertoo ihanasti siitä kodista, johon
me olemme matkalla ja siitä, miten me saamme iloiten odottaa
tuota hetkeä, sillä meidän turvamme on Jumalassa kuolemankin
hetkellä.
- Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa -
http://www.youtube.com/watch?v=Wd0sVqhUqTU
Ja viimeisimpänä vielä Nina Åströmiä
http://www.youtube.com/watch?v=oTChwVHLzPo
Hänen levynsä, Avoin taivas, on jo ylittänyt kultalevyn rajan,
mikä on suuri saavutus täällä piskuisen suomemme
hengellisen musiikin markkinoilla.
Sanoittajana on Hilja Aaltonen, sävellykset ja sovitukset
Hannu Huhtalan, yhtä laulua lukuunottamatta, joka on
Ninan itsensä säveltämä.
Tässä myöskin eräs hänen haastattelunsa Astu tarinaan-ohjelmassa,
joka antaa mielestäni hyvän kuvan siitä, mitä Nina on siviilissäkin,
eli hän on hyvin ihmisläheinen, aito ja sydämellinen ihminen.
http://www.youtube.com/watch?v=2o9jfaevBcQ
Tässä joitain itselleni tärkeitä kappaleita.