Tämä kirjoitus on omistettu rakkaalle
ystävälleni, joka nukahti lopullisesti kaksi
viikkoa sitten. Omalle bestikselleni, joka elää
sydämessäni ikuisesti!
Me oltiin päiväkoti ikäisiä, kun ekan kerran
nähtiin. Sä opetit mut hyppimään narua,
puhaltamaan purkkapalloja, opetit mut nauramaan.
Me mentiin yhdessä kouluun, opittiin lukemaan.
Ihastuttiin ekan kerran, vieläpä samaan poikaan!
Sä olit mulle niin tärkeä, kuin mun kaksoissisko!
Kuin mun kadonnut puolikas.
Me tultiin murrosikään, kerran jopa riideltiin.
Mutta aina kaikki sovittiin ja taas rakastettiin.
Me mentiin yläasteelle ja oltiin taas niin kovia.
Mutta meni viikko, kaks ja sä kerroit sen
kyyneleitä silmissäs.
-Sulla on leukemia-
Se iski mun tajuntaan. En voinut käsittää, sä
siis kuolet.
Mä itkin monet kerrat ja sä vannoit, että
parantuisit vielä. Vielä me kuljettaisiin
yhdessä, läpi koko elämän.
Mutta lääkkeet eivät tehonneet, ne vain
uuvuttivat sinut.
Yhtenä iltana vannoit lupaavasi, että jos et
voita sitä sairautta, lupaat katsella minua
pilven päältä. Suojella ja rakastaa.
Sitten sä annoit mulle pienen kultaisen ketjun,
jonka päässä roikkui pieni kultainen enkeli.
Mä itkin ja sä itkit. Me molemmat lohdutettiin
toisiamme.
Sen yön mä nukuin sun sängyn reunalla. Sitten
yöllä, sä heräsit ja herätit mut. Sanoit vain:
Hyvästi, Rakas ystäväni!
Siihen nukahdit, etkä enää herännyt!
Itkin monta päivää, yötä. En voi mennä kouluun,
näen vain enää tyhjän paikkasi. Mutta aina voin
muistaa sinut kun pidän koko ajan kaulakoruani,
minun pientä enkeliäni.Katselen iltaisin tähtiä
ja mietin, näetkö minut. Toivotan joka yö hyvää
yötä. Aina olet mielessäni.En unohda sinua
koskaan!
Nuku rauhassa, rakas ystäväni, Emilia!
Rakastan sinua, yli kaiken, tiedäthän!
ystävälleni, joka nukahti lopullisesti kaksi
viikkoa sitten. Omalle bestikselleni, joka elää
sydämessäni ikuisesti!
Me oltiin päiväkoti ikäisiä, kun ekan kerran
nähtiin. Sä opetit mut hyppimään narua,
puhaltamaan purkkapalloja, opetit mut nauramaan.
Me mentiin yhdessä kouluun, opittiin lukemaan.
Ihastuttiin ekan kerran, vieläpä samaan poikaan!
Sä olit mulle niin tärkeä, kuin mun kaksoissisko!
Kuin mun kadonnut puolikas.
Me tultiin murrosikään, kerran jopa riideltiin.
Mutta aina kaikki sovittiin ja taas rakastettiin.
Me mentiin yläasteelle ja oltiin taas niin kovia.
Mutta meni viikko, kaks ja sä kerroit sen
kyyneleitä silmissäs.
-Sulla on leukemia-
Se iski mun tajuntaan. En voinut käsittää, sä
siis kuolet.
Mä itkin monet kerrat ja sä vannoit, että
parantuisit vielä. Vielä me kuljettaisiin
yhdessä, läpi koko elämän.
Mutta lääkkeet eivät tehonneet, ne vain
uuvuttivat sinut.
Yhtenä iltana vannoit lupaavasi, että jos et
voita sitä sairautta, lupaat katsella minua
pilven päältä. Suojella ja rakastaa.
Sitten sä annoit mulle pienen kultaisen ketjun,
jonka päässä roikkui pieni kultainen enkeli.
Mä itkin ja sä itkit. Me molemmat lohdutettiin
toisiamme.
Sen yön mä nukuin sun sängyn reunalla. Sitten
yöllä, sä heräsit ja herätit mut. Sanoit vain:
Hyvästi, Rakas ystäväni!
Siihen nukahdit, etkä enää herännyt!
Itkin monta päivää, yötä. En voi mennä kouluun,
näen vain enää tyhjän paikkasi. Mutta aina voin
muistaa sinut kun pidän koko ajan kaulakoruani,
minun pientä enkeliäni.Katselen iltaisin tähtiä
ja mietin, näetkö minut. Toivotan joka yö hyvää
yötä. Aina olet mielessäni.En unohda sinua
koskaan!
Nuku rauhassa, rakas ystäväni, Emilia!
Rakastan sinua, yli kaiken, tiedäthän!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinka kauniisti sinä kirjoitat ystävästäsi.
Uskon että enkelisi, ystäväsi katselee sinua ja
toivoo elämällesi pelkkää hyvää.
Oli todella koskettavaa lukea noin kaunis
kirjoitus. Käy läpi surusi, sure oikeen
pohjamutia myöten, anna itsellesi aikaa ja
muistele ihanaa ystävääsi.
Sinulla on oikeus itkeä,surra,vihata..vihata
elämän epäreiluutta ja varsinkin kuoleman
epäreiluutta. Kuolema EI ole reilu, se ei kysy
meiltä että "saanko viedä läheisesi, saanko ottaa
rakkaasi,ystäväsi" Se vaan ottaa..ja vie. Me
ihmiset olemme voimattomia siinä. Toivon
kuitenkin sinulle tuntematon ihminen voimia,
voimia jaksaa, voimia elää, voimia olla.
Sanotaan että aika parantaa haavat, mutta sinulla
ei ole aikarajaa. Sure, itke. jonain päivänä
surusi on tuottanut kukan, jolla osaat kenties
auttaa jotain muuta ihmista joka on käymässä
samaa surua läpi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, pitäisin sinua
sylissä näin kirjoitusten avulla kertoisin kuinka
tärkeä sinä olet. Autoit ystävääsi kuolemaan, nyt
tehtäväsi on auttaa itseäsi elämään.
Hienoa on että jaksoit surusi keskellä kirjoittaa
tänne, Voimia sinulle tuntematon ihminen. Sinulla
on iso sydän huomaan sen.
Kaunis ihminen kirjoittaa kauniista ihmisestä.
Jos me kaikki oltaisiin sellaisia, niin maailma
olisi parempaa.
Joskus ei voi ymmärtää miksi elämä antaa meille
tällaisia kokemuksia, miksi toinen lähtee ja
toisen täytyy jäädä. Vastaus kuitenkin on
olemassa ja se tulee joskus myös vastaan, ehkä
odottamatta juuri silloin kun sitä vähiten etsii,
mutta auttaa ymmärtämään elämän ihmeellisyyksiä.
Se, mitä olet kokenut, tekee sinusta vahvemman ja
paremman ihmisen, tulet huomaamaan.
Surun hetkellä tarvitsee kuitenkin paljon tukea,
toivottavasti nämä pienet viestit helpottavat ja
tunnet ettet silti jää yksin, eikä myöskään hän.
Voimia tulevaisuuteen!!
Oli aika surullinen tarina.mutta niin jotenki
että ihan meinas tulla kyynel silmään.voi olla
aika rankkaa menettää paras ystävä.itelläni ei
kyllä ole koskaan ollu ns.parasta ystävää.sitä
tiettyä jonka kanssa olla ja kertoa kaikkea.mutta
hyvää jatkoa sinulle ja "enkelillesi"!!
tiedän miltä susta tuntuu....mulla on 7.vuotias
poika joka sairastui 1.9.-99 leukemiaan...
eli on ollu jo 2.v sairas...pelkään koko ajan
että poikani kuolee se on ajatuksissani koko ajan
olen pahoillani ystäväsi puolesta !
tsemppiä jatkossa
ps...et kertonu että minkä ikäinen olet??
Toivon Sinulle jaksamista.Sinä, jos kuka, tiedät
mitä elämänilo tai suru on. Sinä tiedät mitä on
toivo. Sinä tiedät mitä on elämän arvo..Toivon
Sinulle jaksamista ja voimia.Rukoilen puolestanne.
todella kaunis ..!! mä toivon sulle voimia jaksaa
eteenpäin ja jaa suru toisten läheisten ihmisten
kanssa! koita jaksaa