Oliko Joosefin retostelu unillaan veljilleen hyväksyttävää? Miksi isä ei nuhdellut Joosefia, vaan rakasti tätä enemmän kuin muita ja painoi Joosefin höpinät mieleensä? Oliko se oikeudenmukaista? Eikö veljien viha Joosefia kohtaan ollut ihan ymmärrettävää ja oikeudenmukaista, inhimillistä mitä suurimmassa määrin? Minkähän takia Jumala jopa vieläpä siunasi Joosefin elämää? Kertakaikkisen epäoikeudenmukaiselta vakuttaa koko tarina. Onko tämä on kuva Jumalasta ja hänen suhtautumisestaan lapsiinsa? Kummallista vertauskuvallisuutta, jos tämä sellaiseksi on tarkoitettu.
Retosteleva unennäkijä
outova on
767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
1.Moos.45:5. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. 6. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata.
7. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. 8. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi..."
Samaa miettinyt myös, samankaltaisuus kuitenkin näkyy UT:n puolelle, koska myös kateudesta fariseukset ja ylipapit halusivat tappaa Jeesuksen.
Joosef siis on meillä hyvä esimerkki ja vertauskuva, tulevasta Vapahtajasta.
Joosefissa oli ylpeyden henki.
Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan on myös alusta saakka täysin epäoikeudenmukaista - kukaan meistä ei ole Jumalan rakkauden arvoinen.
Oletko lukenut ja ajatellut, "outova on", mitä kaikkea Joosef joutui kärsimään ennen "koko Egyptin maan herraksi" pääsemistään? Syyttömästi faaraon puolison lähentelystä syytettynä useita vuosia vankeudessa ja kaikkea muuta kurjuutta.
Itse uskon, että Joosef ihan omassa vilpittömyydessään kertoi unensa,
eikä itsekään oikein siinä vaiheessa ymmärtänyt, mitä ne voisivat
tarkoittaa ja kyllähän isä häntä niistä hieman jopa nuhtelikin.
1 Moos. 37
10. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä
häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko
minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"
11. Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
Olivatko Joosefin mielen "silmät" jollain tavoin Jumalan toimesta niin
sokaistut, ettei hänellä tullut edes mieleenkään, että joku voisi noiden
unien näkemisestä kokea kateutta, sillä eihän hänellä ollut tuossa
vaiheessa itselläänkään käsitystä, mitä kyseiset unet voisivat tarkoittaa.
Tuskin itsekään osasi kuvitella niiden toteutuvan ja itseään sellaiseen asemaan, mistä unensa kertoivat.
Itse olen AINA IHAILLUT Joosefin kestäväisyyttä Jumalan koulussa!
Valtava esimerkki meille siitä, mitten kaiken ulkoa tulevan ahdistuksen
keskellä hän kuitenkin säilytti oikean ja Jumalalloisen mielenlaadun.
Olen samaa mieltä nimimerkki ~~tähkäpää~~:n ja myös ekivaarin kanssa.
Joosef oli vielä nuori kertoillessaan unistaan. Kerskailun, jos sitä voi sellaiseksi sanoa, voi laittaa lapsellisuuden piikkiin. Vanhempien veljien olisi pitänyt ymmärtää Joosefia.
Sama se on uskovienkin yhteisöissä. Meidän tulee ymmärtää toistemme heikkouksia eikä solvata niistä.
Maailma moittii ja syyttää ihan tarpeeksi. Siinä ei tarvita enää keskinäistä kateutta ja koston ajatuksia.
Meidän tulisi toimia kuten esikuvamme Jeesus Kristus.
Hepr. 4:15
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.