Loma yhtä helvettiä

Kyllä minäkin kaipaan todella paljon omaa aikaa, siis sitä, että saisi olla vaan ihan rauhassa yksin kotona ja tehdä esim. kotityöt ilman, että joku roikkuu/huutaa/vaatii koko ajan jotain. Meillä lapset 2.5v ja 4-vuotiaat, pieni asunto, ja vaikka lapset leikkivät paljon, niin vähintään yhtä paljon tappelevatkin. Loma alkoi perjantaina meillä ja heti tuli miehen kanssa riitaa vähän kun aina sitä lomaa odottaa paljon, siis sitä luulee, että A) on aikaa tehdä rästiinjääneet kotihommat, b) urheilla itse, c) nähdä ystäviä jne. Kuinkas kävi: en saanut urheilla, koska perheen "yhteinen aika" on tärkeämpää, lomaa on rajallisesti, joten vähän aikaa ystäville ja kun yritän tehdä kotihommia, niin lapset roikkuvat kimpussa...ei hetken rauhaa...koko ajan joku vaatii, huutaa, kysyy jotakin! Meillä auttaisi paljon se, että voisin laittaa lapset hetkeksi edes yksin pihalle, mutta kun ei tuota nuorimmaista voi vielä laskea yksin pihalle (piha ei ole aidattu), joten käytännössä istun leikkipuistossa tai hiekkalaatikolla puolet ajasta :-) Odotan niin paljon sitä, että nuorimmainen olisi jo lähemmäs 4v, niin lapset voisivat välillä ulkoilla pihalla keskenään, niin MINULLA OLISI AIKAA SIIVOTA, TEHDÄÄ RUOKAA YMS. KOTIHOMMIA! Rakastan lapsiani ja en todellakaan ole aikonut jättää perhettäni, mutta olisi kiva, kun tosiaan olisi välillä aikaa ihan vaan olla hetken yksin/rauhassa. En ole ikinä saanut tehdä esim. joulu/kesäsuursiivousta siten, ettei lapset olisi olleet mukana (tekemässä tuhoja samalla kun siivoan)!

Olet epäpätevä äiti.

Mikset ota vaan omaa tilaa kun ukkokulta tulee kotiin? Aika itsekästä ajattelua varsinkin kun olet veilä noin pienen lapsen äit-siis jos jättäisit perheesi? Minkäaisen kuvan äitinä se antaa sinusta? Lapset pois jaloista kun äiti ei kestä? MIETI! Lepoa tarvitsee jokainen mutat minkä hinnat olist siitä valmis maksamaan? Pystyisitkö katseomaan lapsiasi silmiin ja perustelemaan heille aikuisena häipymisesi?

ap 1, miksikähän yleensä ne lapset olet edes tehnyt, kun todella sinulla ole minkäänlaisia äidin tunteita. Äidit jaksavat kyllä lasten kanssa muutaman vuoden ja siitäkin voi iloita, seurata lasten kehitystä, eikä vain ajatella itseään.
Jonkinlasta äitivalmennusta kyllä pitäisi olla saatavilla, lapsia tehdään, mutta ei kestetä heidän kanssaan, sillä en usko lastesi olevan mitenkään vaativampia kuin muidenkaan.

Tuo, että istut zombina kyllä riippuu aivan itsestäsi, lastenkin kanssa voi tehdä hyvin paljon yhdessä, kun suvaitsee esimerkiksi keskustella naapureiden kanssa ja hiekklaatikolla olevien aikuisten kanssa.

Kyllähän sä voit ottaa ja lähteä ja jättää perheen taaksesi. Kukaan ei sitä voi kieltää sulta. Eri asia on sitten se, jos tulet katumapäälle, että mitenkäs se paluu onnistuu.

Pitäskö (jos mahdollista) sun ottaa lomaa töistä ja lähteä hetkeksi yksin jonnekin? Tai juttelet sun kumppanilles, että jos muuttasit hetkeksi omaan kämppään, niin saisit rauhassa miettiä miltä susta oikeesti tuntuu ja mitä haluat?

Jutteluterapiakin toki on mahdollinen, että kävis ulkopuolisen kanssa jutskaamassa, ja erittelemässä tuntemuksiaan.

Sun (ja sun miehen) pitää yrittää löytää teidän perheelle sopiva ratkaisu.

No voi helevata! Jos sulla ei olisi lomaa, kiljuisit täällä kurkku suorana HELVETTI KUN EI OO EES KESÄLOMAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA..!!!

En ymmärrä mä .. tuommoista käytöstä ihmiseltä.

Eroa ja anna lapset pois! Ei kenenkään ole pakko olla missään liitossa. Sitten saat omaa aikaa, lomaa ja tehdä duunia miten haluat.

Kunhan vaan kehut että oi voi kun ei oo lomaa eikä mitään yksinoloa... voi kun on lapsi ja mies... oi oi... ei ole pakko olla!

"Tai onko joku, joka olisi itse lähtenyt ja jättänyt lapset miehelle erossa?"

Tällaisessa tapauksessa kannattaa myös muistaa että lapset eivät ehkä myöhemminkään halua olla kylmän "jättäjä-äidin" kanssa missään tekemisissä...

Hyvin on tuttua...

Vastaajien iän näkee hyvin saamsitasi vastauksista. Oppia ikä kaikki ja suvaitsevaisuuttakin sitä pikkuhiljaa tulee.

Työssä on se mukava vaihtelu, että kun lomalla kotona lapsi huutaa päivät: "äiti anna anna!" ja mies yöt: "anna, anna!" niin työssä sentään vaatijat vaihtelee mukavasti.

Sitä oletti tehdessään lapsen kolmevitosena, että on jo yhteiskunnan äitimyytin ("kyllä äiti jaksaa", "ei äiti koskaan saa tarpeekseen lapsestaan"...) asettamien paineiden yläpuolella, mutta paskan latvat. Kevät iltapäivälehdissä on kohistu siitä kuinka lapsia pidetään päivähoidossa läpi vuoden ilman lomaa. Miksi se alkoi vaivaamaan ja oma lapsi piti ottaa hopidosta pois ihan koko loman ajaksi? Mitä helkutin väliä sillä mitä mieltä joku superilaisten tekemä päiväkodin työntekijöiden haastattelu oli... Lapsi olisi hyvin joutanut olla osan lomastani hoidossa. Ihan vain sent akia, että onhan tuo kuulema hoidossa miehenkin loman ajalla...

lapsi joutaisi olla vaikka koko lomasi hoidossa,vielä kun saisi viikonloputkin hoitoon niin hyvä olisi.Itse asiassa olisi parasta kun lasta näkisi vain sanoakseen hyvää yötä.Oikeastaan senkin sanominen alkaa rassaamaan pikkuhiljaa kun meneehän siihen aikaa ja voi joutua jopa muutakin sanomaan.Parempi kun ei näkisi koskaan mutta voisi silti sanoa kaikille että olen hyvä äiti..näinkö?

Voisiko teini-ikäinen katsoa lasta välillä? Minkä ikäinen teini on kyseessä?
Teini voi auttaa myös siivoamisessa ym. Ja monet teinit on harrastuksissaan ja kavereillaan paljon. Entä mummu, onko mummusta hoitajaksi?

Mullakaan ei ole hetkeäkään omaa aikaa, jos haluan käydä lenkillä on lapsi otettava mukaan juoksurattaissa (jossa ei viihdy ja valittaa vähintään puolet matkasta). Mies tekee remppaa kun tulee töistä tai sitten huilailee pitkän työpäivän jälkeen... Viikonloppuna tekee remppaa tai muita hommia tai sitten haluaa, että ollaan yhdessä. Itse käy mummulassa kerran viikossa, joilloin miehellä on omaa aikaa (ei tule mukaan).

Kieltämättä hermoja kiristelee, mutta ei tulisi mieleenkään jättää lastani. Ja kyllähän se helpottaa, kun uhmaikä menee ohi? Ja lomasikin loppuu vielä sitä ennen ja pääset taas töihin.

Juttele nyt vielä miehen kanssa, luulisi että hän haluaisi järjestää sulle omaa aikaa jos vaihtoehto on ero? Vaikka edes kerta viikko, jos ei nyt joka päivä mummulle? (Itse en jaksaisi töiden jälkeen lähteä joka päivä mummulaan)
Ja välillä vaikka lähdet kunnolla tuulettuun. Sanot vaikka sitten vaan miehelle, että heippa mä lähden nyt, tuun illalla/yöllä/huomenna.

Onko vaihtoehdot tosiaan joko olla sisällä pienessä asunnossa tai notkua kahvilassa? Voisiko isä töistä tultuaan lähteä lapsen kanssa ulos, jos haluat olla yksin kotona? Tai onko sulla mahdollisuus harrastaa jotain? Sulla on kuitenkin onni, että mies ottaa lapsen hoitaakseen kun tulee töistä. Kaikilla ei ole edes sitä mahdollisuutta.

"...menisivät nuorimmaisen kanssa äidilleen vaikka joka päivä, kun mummikin tykkää."

Ei välttämättä sitten enää tykkäisi jos oikeasti kävisivät joka päivä...

Nyt tosi äkkiä omaa aikaa kehiin. Hanki uusi harrastus. Sanot miehelle että nyt hän katsoo lasten perään ja sinä menet harrastamaan jotain. Ystävien kanssa jotta saat tuulettaa päätäsi. Jos ystävät ovat etääntyneet lastenhoitorumban takia, niin hanki uusia juuri niiden harrastusten kautta, aikaahan siihen menee mutta pikku hiljaa.

Tunnistan tämän lähtemisajatuksen omalta kohdalta. Itse en tosissani lähtisi, mutta välillä tuntuu että ei jaksa ja kestä kun omaa aikaa ei ole yhtään! Mutta lyhyt aika tämä on ja todella ohimenevä. Pari hassua vuotta ja omaa aikaa riittää enemmän kuin tahtoisikaan. Kun lapset menevät kouluun, he usein aloittavat kaikenlaisia harrastuksia. Voithan ilmoittaa heidät partioon, jumppakerhoon, pianotunneille, jne. Sillä aikaa saat omaa aikaa ihan yksin. Mitä se haittaa jos se ei ole kotona jos hassu miehesi ei tajua sieltä lähteä? Ja puhu miehellesi suoraan, sano että tilanne on sinulle kestämätön ja että hänen on syytä antaa sinulle aikaa yksin kotona aina välillä jotta jaksat. Koska muuten odottaa muut ratkaisut. Mutta älä nyt hyvä ihminen lähde tai eroa noiden syiden takia, ellei ole aivan välttämättömän pakko. Se aiheuttaa vain traumoja pahaa oloa pidemmän päälle kaikille, ehkä koko loppu elämäksi, ja sellaisia tekoja ei saa tekemättömäksi.

Mutta omaa aikaa kaipaat selvästi. Jos mies ei pysty hoitamaan lapsia, hanki MLL:n lasten hoitaja tms. Tsempit! Väsyneitä ja arkeen hukkuneita äitejä ollaan yksi jos toinen tässä kiireisessä nykymaailmassa. ;)

Meilläkään ei yhtään rauhaa. Mutta kai se sitä on lapsiperheen arjessa, se on hyvä vaan hyväksyä. Kyllä se helpottaa ennen kuin huomaakaan. ;)

Meillä koko kesäloma menee lasten kanssa. Samoin koko kesä. Puoli vuosikymmentä ollaan jo menty tällä meiningillä. Hoitopaikkoja ei oikein ole kun isovanhemmat, kummit ja tutut kaikki paahtaa omissa menoissaan eikä ole kiinnostusta lastenhoitoon kun eihän se velvoite ole. Ylipäänsä koko vuosi samaa härdelliä, joulusta kesään ja kesästä jouluun. :D

Ollaan tämänkin kesäloma kaikki yhdessä, lapset, mies ja minä. Tiukillehan se välillä ottaa ja eripuraa tuppaa syntymään, mutta silloin pahimpina hetkinä joko mies tai minä lähtee vähäksi aikaa johonkin tuulettumaan tai näkemään kavereita.

Luin innoissani kiireessä tekstisi, koska ajattelen ihan samoin. Minulla ei ole edes sitä työtä... Rakastan lastani, miestäni ja kotiani. Mutta tukehdun ilman omaa aikaa.

Sinun pitää nyt lopettaa se uhrautuminen. En tarkoita, että lopetat perheestäsi ja kodistasi huolehtimisen, vaan alat myös huolehtimaan itsestäsi :).

Ensiksi otat itsellesi vaikka joka ilta 1/2 tunnin lenkkeilyn, kun lapset ovat jo nukkumassa ja miehesi valvoo heidän untaan. Vaihtoehtoisesti vaikka tunti joka ilta. Tai mene siksi ajaksi joogaan, sambaamaan, uimaan, istu pihalla kivellä teemukin kanssa ja soita jollekin ystävällesi ja juorua asioista ihan rauhassa. Pääasia, että lähdet ulos talosta. Sisällä talossa näet kaikki tekemättömät tehtävät, jotka koet tärkeämmäksi kuin itsesi.

Toiseksi voisit lisätä miehesi vastuuta kodinhoidosta. Voisit sopia, että hän siivoaa keittiön, tyhjentää/täyttää tiskikoneen ja kerää lelut tms. joka ikinen ilta. Tuollainen yksinkertainen homma iltaisin saa minut rakastamaan miestäni enemmän kuin mitkään lemmenluritukset.

Kolmanneksi siivoatte yhdessä viikonloppuna. Joko mies lähtee lasten kanssa kolmeksi tunniksi kylille (sanot miehellesi, että ihan sama, tehkää mitä lystäätte, kunhan menette ulos) ja saat siivota sillä aikaa yksin ajatustesi kanssa. Tai toisinpäin, miehesi siivoaa ja voit lähteä hopploppiin, uimarannalle, kauemmalle leikkipuistolle lastesi kanssa sillä aikaa. Ota termariin kahvia mukaan plus kiva lehti :).

Itse aikani yritin olla täydellinen äiti, taloudenhoitaja, vaimo. Sitten huomasin, että minun täytyy myös mieheltäni vaatia samoja ominaisuuksia. Hänenkin täytyy olla täydellinen isä, perheen elättäjä ja aviomies. Ja kunnon isä lähtee kyllä ruokakauppaan lapsen kanssa kahdestaan/mummolaan kylästelemään/puistoon leikkimään/autolla huoltsikalle kahville. Pysy jämynä!!!
Voisit vielä kokeeksi jättää miehesi ja lapsesi kahdestaan kokonaiseksi yhdeksi päiväksi. Hän huomaisi, kuinka ylivirittyneessä tilassa lasten (ensi)sijainen hoitaja on koko ajan, kun kuuntelee jokaista kopsahdusta, inahdusta, rasahdusta, kiljaisua, nyyhkäisyä silmät selässä samalla kun hoitaa kotia.

Nyt reippaasti vaatimaan omaa aikaa! Ja jos ajattelet että eron otat enivei, niin eihän sulla ole mitään menetettävääkään.

Varmasti kamalaa tuntea noin...

Vaikea ymmärtää. Itse olen kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa kotona. Nuorempi 1,5v ja vanhempi menee nyt esikouluun... Surullisin mielin odotan eskarin alkamista. Opiskelen vielä lisäksi kotona, eli päivät ovat kyllä aika kiireisiä. Olen kuitenkin nauttinut aivan mahdottomasti tästä ajasta kotona. Joskus viemme lapset hoitoon ja menemme viihteelle tms. 95% ajasta kuitenkin nautin suunnattomasti elämästäni kotona lasten kanssa. Toisen synnyttyä opin jopa nauttimaan kuuden herätyksistä. Päivään tuli lisää tunteja, lisää aikaa lasten kanssa.

Ensimmäisen kanssa ei tosin ollut niin...synnytyksen jälkeen masennuin kun huomasin, mitä olin mennyt tekemään...vauva itki kokoajan ja olin siinä tosi kiinni jatkuvasti! En halunnut... Kesti vuoden-pari, ennenkuin kasvoin todella äidiksi ja opin elämään toisin. Sitten helpotti. Nyt kun ikää on 30v, olen oppinut lisäksi myös nauttimaan näistä päivistä. Pelkään, että aika kuluu ja lapset kasvaa, lähtee pois... Miten sitä edes osaa olla. Olen aina odotellut tulevaisuutta, mutta nyt olen pysähtynyt tähän päivään, ja nautin jokaisesta hetkestä. Nautin siitä, kun aurinko paistaa, nautin sateestakin...jokainen hymy, kukka, piirros, jopa kiukuttelevan lapsen ilme saa minut onnelliseksi. kaikki vuodet olen hukannut johonkin muuhun! Pitäisi aina elää hetkessä. Se on kaikki, mitä meillä on!

Ehkä sun ongelma on todellisuudessa jossain muualla? Jos kävisit juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa, ehkäpä sinulle selviäisi jotain itsestäsi..?

Kuulostaa vakavalta masennukselta.

Ota yhteyttä MLL:ään tms josta voisi saada lasten kaitsemisapua. Tai hommaat hoitoapua muualta, ystäviltä, sukulaisilta?
Suosittelisin myös yhteydenottoa terveysasemalle ajan varaamiseksi psykologille.

Auttako raippa lasten huutamiseeen?

t. avaaja (kuvassa)

Kerron tähän näkökulmaa yh-äidin kesälomasta ja kesästä ylipäänsä miten se menee kun on yksin lasten kanssa.

Eli itse olin hiljattain lomalla parisen vkoa ja sain käydä salilla 5 krt vkossa koska lapset ovat koululaisia ja pärjäävät aamun tai usein nukkuivat kun kävin jumpassa tai salilla. Sitten katsottiin päivä kerrallaan mitä touhutaan, lapset menivät paljon kavereiden kanssa omasta tahdostaan joten sain lomalla siivottua asunnon kaikki kaapit, varastot, kylpyhuoneet, saunan jne.myytyä ylimääräiset rojut, käytyä alennusmyynneissä yksin ja lasten kanssa, uitua lähes joka päivä, kävimme huvipuistossa, leffassa jne..

Oli muutamana yönä lasten kavereita yökylässä joten lapsia saattoi olla neljäkin ja käytiin koko porukalla uimassa hallissa/rannalla ja oli hauskaa :)

Ehdin olla vaan ja nauttia, lukea kirjaa, ladata myös siis omia akkuja ja ehdin olla myös paljon ja tiiviisti lastenkin kanssa.

Ei tarvitse kuunnella kenenkään miehen kitinöitä ja muokata aikataulujaan toisen mukaan tai käyttää lomaa sellaisiin kyläreissuihin joissa ei ehkä niin viihdy.

Muutaman päivän päästä lapset lähtevät sitten isänsä luokse lomailemaan ja itselläni on 4 vkoa pelkkää työtä ja illat ja viikonloput omaa aikaa. Pystyn siis tekemään tehokkaasti kesällä töitäkin kun ei ole kiire kotiin.

Onhan tällä tietysti hintansa, yksinäisyys joskus harmittaa mutta sitten täytyy vaan lähteä ystävien luokse ja kivempaa näin on elämäänsä viettää kuin loppupuhki palvellen toista tai kuunnellen kitinöitä.

Näin olen elänyt jo monta kesää ja kun näitä juttuja lukee niin ei oma kesäloma yhtään hullumpi ollut ja elokuussa vielä jatkuu pari vkoa lasten kanssa lomailua :)

Joten ap, jos puhuminen ja vaikka terapeutilla juttelu ei tuota tulosta ja kaikki kortit on katsottu niin ei tämä yh-äidin elämä yhtään hullumpaa ole jos on hyvät välit lasten isään ja oma talous turvattu ja ystäviä elämässä :)

Hyvää kesää kaikille!

Mun asiat on kaikesta kertomastasi päätellen hyvin paljon pahemmin, joten näytät minun näkökulmasta katsottuna vakavasti poispilatulta vikisijältä.
Mies tekee kotona töitä, mutta ei MITÄÄN muuta (vrt. ei nosta edes sukkaparia lattialta, pyykkiä ja tiskiä tuottaa). Lapset ovat kokonaan vastuullani vuorokauden ympäriinsä, 3 ja 6 vuotiaat, hyvin eläväiset ja tekevät kepposia koko ajan jos silmä välttää. Mies on osoittautunut epäluuloiseksi mustikseksi, joten mahdollisuuteni lähteä kotoa on noin 1-2 tuntia eikä koskaan muualle kuin johonkin kaupoille, muuten tulee riitaa ja uhkaa että jättää minut. Meillä on vain hänen sukulaisiaan 1000 km lähistöllä, joten lapsia en voi lykätä mummolaan tosta vain ikinä. No viihdyn kuitenkin elämässäni, olen n. 4-kymppinen ja melko hyvin tiesin mihin aloin. Rakastan lapsiani ja tehdään paljon asioita yhdessä, jopa viihdytään. Se on asennekysymys.

Heh, täällä aika samanlainen tilanne. Minä miehenä olen kotona kun rouvalla ei ole kesällä lomaa. Hoidan lapset 4 ja 7 v, laitan ruuat, siivoan, olen pakastanut marjat ja tämän lisäksi laittanut pihaa kun olemme vasta rakentaneet. Olen lomani aikana yksin asentanut pihakiveystä 80 neliötä ja istuttanut 4 puuta.

Lapset ovat olleet välillä kaverina, välillä keskenään ja välillä leikkineet muiden alueen lasten kanssa. Välillä on ollut tekemisen puutetta mutta onneksi on videot. Ja yhdessä ollaan silti keritty käymään ranalla ja on pelattu Afrikan tähteä yms.

Väsyttää kyllä, ei voi kehua levänneensä. Onneksi kohta pääsee töihin lepäämään :). Jospa ensi kesäloma olisi erilainen. Ja talvella voisi lähtä lomreissulle.

Siltikään en tätä vaihtaisi pois. Saan olla päivät lasteni kanssa ja tulee mukavaa vaihtelua työelämään. Jos illalla päätä kiristää, lähden lenkille tai yksin kauppaan. Kavereita tulee nähtyä viikonloppuisin.

No tietenkin kaikki vaativat sinulta huomiota nyt kun olet lomalla. Kerrothan tekeväsi ylipitkiä työpäiviä ja silloinhan perheesi ei sitä tarvitsemaansa huomiota sinulta saa.
Nythän sinulla on mahdollisuus lomallasi ottaa nämä kaksi muksua mukaasi ja mennä vaikka kylpylään lomalle tai ota junamatka pohjoiseen ja mökkeile ja rentoudu. Tahdo mukaasi vaikka siskosi tai joku muu ystävätär , ei yhtään pahitteeksi jos hänellä suunnilleen saman ikäiset muksutkin.
Tai toinen juttu, voithan pyytää mummoa kotiisi pariksi päiväksi hoitamaan lapsia ja sinä yksin menet vaikka luostariin hiljaisuuteen. Kun rentoudut ja saat stressihormoonisi alemmaksi niin kaikki tuntuu paljon helpommalta .
Kyllä se sinun miehesi pärjää kotona vaikka olisit matkoilla joko lastesi kanssa tai yksin.

Jos kertoisit neuvolassa tästäja he voisivat järjestää kotiapua esim.hoitajan 4h kotiin niin hän voisi viedä lapset pihalle jne. Täälä Tampereella sellanen palvelu on ja 10e/4h maksaa. neuvolasta kannattaa kysyä. helpottaa kummasti vaikka minula vain 1 vilkas lapsi hoidettavana. Tsemppiä!

älä jätä liian pitkäks aikaa mummolle, sillä mummonkin pitää saada rentoutua..

Aloittajalle sanon minäkin, että herää pahvi. Fiilikset ja tuntemukset on varmasti ihan normaaleja, suurin osa vanhemmista taatusti edes joskus on miettinyt samoja asioita. Mutta. Sinun tekstistäsi jotenkin paistaa läpi se, että olet ihan tosissasi tätä ajatellut.

Hoida itsesi kuntoon. Tuo ei enää ole normaalia. Olet aivan oikeassa siinä, että taatusti on parempi vaihtoehto se, että olet hyväntuulinen kotona jos vittuuntuneisuus on se vaihtoehto. Pakenemalla et kuitenkaan tuota asiaa ratkaise?

Kanna vastuusi omista valinnoistasi, ja pistä homma toimimaan. Teillä molemmat vanhemmat töissä, joten ei uskoisi esim. olevan ongelmaa siinä, että järkkäät lastenhoitoapua loman ajalle. Maksaa vaikka 10-20euroa jollekkin vastuulliselle teinille, joka tulee lapsenvahdiksi vaikka kerran viikossa pariksi kolmeksi tunniksi. Oma teinisi on jo 15-vuotias? Kylläpä tosiaan kuvittelisi, että sen ikäiseltä jo apujakin löytyy eikä ole kiinni hameenhelmassasi 24/7.

Ehkä olet masentunut, tai ehkä vaan niin vittuuntunu, ettt edes huomaa kuinka ryvet tuossa itsesäälissäsi. Sinulle on maailmanloppu viettää aikaa lastesi kanssa päivisin muutaman viikon ajan? Ja tosissasi harkitset jättäväsi perheesi? Tajuatko sinä edes mitä puhut? Tee asialle jotain eläkä vain ihmettele ja valita?

Kyllä asioihin aina löytyy ratkaisut jos itsekin on valmis katsomaan sitä omaakin napaa. Ehkä sinun ratkaisusi on sitten paeta ja viettää sitä aikaa omissa oloissasi yllinkyllin, eipä sitä tiedä. Ja ehkä sitten paremikin niin. Kyllä kuitenkin aikuisena ihmisenä, naisena ja äitinä kuvittelisi, että tietäisit paremmin.

Onnea matkaan.

Paha tilanne. Mutta tiedätkös mitä, kun lapset on hankittu, niin silloinhan niistä myös pidetään huoli. No ennen ei ollut vaihtoehtoa jättää koko katrasta toiselle, nykyisin erotaan jatkuvasti ja useinhan se on äiti sitten joka jää täysin yksin lasten kanssa. Yksinhuoltajan arki se vasta rankkaa on. Onneksi miehesi nyt sitten lienee sellainen, joka ottaa ja huolehtii lapset, toivottavasti.
Ymmärrän kyllä, että hermot on kireällä, minusta sinun kannattaisi hakea ammattiapua. Missä vika, että normaali perhe-elämä ei ota sujuakseen. Toisaalta voisit vaatia miestäsi kuuntelemaan todella, niin, että hän ymmärtäisi tilanteesi, osallistuisi enemmän lasten hoitoon ja pääsisitte yhdessä läpi tuon tilanteen, jossa nuorimmainen vaatii jatkuvaa huomiota. Toisaalta kiukkuaako lapsi sitten sitä, että hän vaistoaa sinun tunteesi, halusi lähteä pois. Entäpä teini-ikäinen, kuinkahan vaikeaa hänellä on, jos tajuaa sen,että äiti ei enää haluaisi olla perheessa. Lapset nimittäin vaistoavat ja toisaalta lapset ovat niittä syyttömimpiä.
Tee ihmeessä asialle jotain muuta kuin, että hylkäät perheesi sen vuoksi, että haluat vain omaa aikaa. Sovi miehesi kanssa, että sinulla on vaikkapa vapaita viikonloppuja, mutta muista myös, että sitten myös miehesi voi niitä haluta.

Muistan itse nuo ajat, jolloin sitä kaipasi kipeästi, että pääsisi edes vessaan yksin. No äkkiä se vaihe meni ja sittenpä lapsista pitkin ruveta pitämään kiinni toisella tavalla. Jatkuvasti olivat menossa. Ja nyt kun ovat aikuisia, minä olen täällä kodissa yksin, vanhimmat maailmalla, nuorin vielä kotona, kesätöissä. Ja kuinka onnellinen olenkaan, kun he tulevat käymään tai soittavat tai voin mennä vierailulle.
Aikansa siis kutankin, onhan tuo kasvunkin paikka. Ei ehkä pidä luovuttaa ja mennä siitä, missä aita on matalin tai peräti aidan alta.

Jaksamista 1

Miksi teette lapsia.Täytyy ajatella eteen päin..

onko sulla 30 kriisi? tuntuu et tässäkö tää kaikki oli oonko oikeen miehen kaa? Se on ihan norrmaalia ei uutta miestä ettii sit kun löytyy sellanen joka ei halua lapsia ja on kova poika panemaan niin muutat vaan pois.No siitä seuraa et nykynen ukko ajas rekan alle.Ja sit kun vapaudut kokonaan eksästä nii uutta ei enää kiinnosta .näitä tarinoita on lehdet täynnä.

Hanki teille joku nuori lapsenvahti! Itse käyn hoitamassa lapsia yhdessä perheessä ja kyllä äidillä nyt riittää aikaa omille menoilleen! Kun mä olen lasten kanssa esim. 3- 4 tuntia ulkona, voi äiti käydä välillä vaikka kaupassa, siivota tai muuten vaan rentoutua ja katsella vaikka telkkaria:) kyllä joku nuori varmasti ilahtuis, kun sais pientä taskurahaa lasten hoidosta! :) mä olen ainakin tyytyväinen ja niin on selvästi lasten äitikin!

Mitäs jos lähtisit lomalle? Siis ilman lapsia, vaikka kaupunkilomalle ystävätären kanssa viikonlopuksi esim. Pariisiin taikka Milanoon tai ihan vaan Pietariin taikka Tukholmaan. Tultua mieli on levännyt ja jaksaa taas pyörittää arkea. Lapset voivat olla päivät mummolassa tms. Ei kannata erota jos ei ole todellisia ongelmia, jokainen tarvitsee omaa aikaa, myös äiti.

Olet nyt nelikymppinen,ja teini on luultavasti jotakin viisitoista,eli olet saanut Hänet 25 vuotiaana...sitä ennen vakiintunut ja ehkä mennyt naimisiinkin,ehkä 20 vuotiaana?Se on vaan nyt tullut se juoksuaika,joka nuorena jäi kokematta kun oli niin kiire perustaa perhe...
Mitä itse asiaan tulee,niin itsestäsi se on kiinni osaatko löysätä,eikait se ole pakko kuunnella jokaista vaatimusta,ymmärrän itse miehenä täysin oloasi,onneksi itselläni on tilaa vaikka mennä toiseen huoneeseen tai ulos näpertelemään kun siltä alkaa tuntua...
Kun isäntä on kotona,niin senkuin vaan lähdet happihypylle luontoon,marjaan tai ihan minne vaan,tulee se isäntä nyt muutaman tunnin toimeen kolmevuotiaankin kanssa,ellei tule niin onko tullut tehtyä virhevalinta pariutumiskumppanina valitessa?

MITÄS LÄKSIT

Koita pärjätä.

Olet väsynyt, siinä syy ja oikeus olla sitä mitä olet, mutta vastuu kuuluu lapsista äidille ja isälle. Ei isääkään saa syyllistää.
Hakekaa ulkopuolinen hoitaja silloin tällöin. Rakastelkaa ja hoitakaa välejänne
ihka normal.. tapaus.

Hankala tilanne sulla! Toivotaan että se elämä vielä hymyilee.

onhan olemassa myös perheettömiä ihmisiä joten turha enää päristellä kun p.....t on housussa.oma
a valinta vai pakkoko\

Olen kokenut saman ja aika monet muutkin äidit. Siitä sitten itsekukin selviää miten-kuten. Eikö 15 vuotias voisi joskus vahtia pienempää? Hieman lisää taskurahaa. Älä jätä lapsiasi, kadut varmaan myöhemmin. Käytä enemmin kaikki keinosi ja etsi itsellesi vapaa-aikaa. Vaikutat järjelliseltä ihmiseltä. Ratkaise ongelma ikään kuin se olisi jokin "ulkopuolinen". Saisit tehtäväksesi neuvoa kuinka rasittunut äiti selviää arjesta. Vapaa-aikaa täytyy löytyä, rahaa ei hirveästi käytettävissä jne. Ulkopuolista ongelma ja ratkaise se. Paperia ja kynää esille ja aivosolut käyttöön. Pidän peukkuja ;))

Oisitko sä masentunut ja siksi et jaksa iloita perheestäsi? Sun pitää mennä jutteleen lääkärin kanssa. On tosi hirveää kuulla, että lapset eivät saa sinulta iloa ja tulea elämäänsä. He tarvitsevat sinua kipeästi ja jos voit noin huonosti, sillä on ikävät seuraukset lapsillesi. Huolehdi itsestäsi ja hae apua pikaisesti. Tarvitset omaa aikaa päivän hoitamisen jälkeen ja tukea mieheltäsi myös. Olisiko syy jaksamattomuuteesi myös epätyydyttävässä suhteessanne?

Ymmärrän sua täysin. Itsellä melko sama tilanne, mutta lapset 5 ja 8v. Ratkaisen asian osittain niin, että yritän rauhoittua ja tehdä lasten kanssa jotain mistä kaikki tykkäävät, eli ulkoilla paljon, käydä uimassa jne. Olen huomannut, että lapset aistivat helposti äidin väsymyksen ja tympääntymisen, ja käyttäytyvät enstistä hankalammin sen huomatessaan.

Lisäksi kannattaa lähteä säännöllisesti johonkin itsekseen, vaikka lenkille tms. Itse olen ainakin huomannut, että kotona en saa olla rauhassa, vaan johonkin on aina lähdettävä.

Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa kun nuorimmainen vähän kasvaa! Ja pidä kiinni omasta ajastasi, niin olet myös sen jälkeeen positiivisempi perhettäsi kohtaan.

On siihen ratkaisu...ota rakastaja..saat arjesta enemmän irti.. :)

Karjahda,et turvat tukkoon nyt on loma!!!!

Taitaa maailmasi kulkea vain sun navan ympärillä. Ymmärtäisin jos miehesi surkuttelisi osaansa, ettei voi olla perheen kanssa yhtä aikaa lomalla. Mutta ei sinä itket täällä kun omat lapsesi vaatii sinulta sinun aikaasi eivätkä anna sinun olla jossain muualla viettämässä sinulle sopivaa sinun, sinä,... minä, minä, minä,......

Lähtekää lasten kanssa kuuhun

Jos tää aloitus ei ole joku brovo, niin ihmettelen mitä tää ihminen tekee avioliitolla/avoliitolla...siis yleensäkkään perheellä??? Jos olet noin rauhaa rakastava ja vain siedät perhettäsi niin muuta hyvä ihminen pois ja ala elää omaa yksinäistä rauhallista elämääsi.Koko perheesi alkaa kärsiä kiukuttelustasi ja stressaamisestasi. Kannattaisi perhettä perustaessaan miettii haluaako oikeasti perheen, jaksaako olla äiti 24/7. Kai tiesit perhettä perustaessa että lapset yleensä asuu kotona vähintään 18 vuotiaaksi ja jotkut jopa paljon pidempään??? Et kai kuvitellut että lapset on jotain nukkeja jotka on käskystä hiljaa ja tekee aina ninkuin sanot ja toivot??

Säälin perhettäsi, en suinkaan sinua...aloittaja.

"Hillitse himosi
hallitse halusi
kahlitse kalusi
sillä hetken hurmio
voi olla koko elämäsi turmio."

Sitä saa, mitä tilaa. KUITENKIN mukulat kasvavat ja kesä-muutama eteenpäin ne lentävät omille teilleen. Mitä sen jälkeen? Tyhjän pesän syndrooma? Mummukuume? Ohi eletty, tyhjä elämä? Kirkkokuoro? Hautausmaa? Halle lujaa ketsemanen mäessä!

Vääntäydyt puoliväkisin rannalle,puistoon ym.Lehti ja vaikka syötävää/juotavaa mukaan.Piristyy ja saa muuta ajateltavaa.Sitten kun mies tulee lähde kävelylle,uimaan,kuntosalille,kauppaan,kirpputorille mitä vaan tunti parikin riittää.

Olisikohan kannattanut miettiä tuon oman ajan katoamista/puuttumista siinä vaiheessa kun halusi alkaa leikkimään perhettä? Jopa vähemmälläkin älyllä varustettu tajuaa, että parisuhteessa elämäninen ja/tai perheen perustaminen ei ole samanlaista kuin sinkkuna eläminen.
Miten jaksoivatkaan meidän vanhempamme tehdä kuusipäiväistä työviikkoa yhdeksän tunnin työpäivällä, sen lisäksi siivota kodin, pestä pyykin, laittaa ruokaa, leipoa, hoitaa lapset etc Te nykyajan vanhemmat olette kyllä halukkaita perheitä perustamaan, mutta sitten pitäisi löyttyä omaa aikaa. Yrittäisitte nyt vähän kerrassaan tajuta, että se oma aika on mennyttä siinä vaiheessa kun aikuisten leikit aloitetaan.
Kirjoituksesi suorastaan kuvottaa ja puistattaa...hyvä esimerkki taas yhdestä itsekkäästä ihmisestä, hyi fan!

Kirjoittaja tuntuu olevan totaalisesti väsynyt, niin henkisesti ja fyysisesti, eli morkkaaminen ja syyllistäminen ei auta missään vaiheessa tätä äitä , päinvastoin.
Neuvo on : hae ihmeessä nyt oikeaa apua lääkäriltä ja miehesi kanssa sinun on sovittava , että hän antaa sinulle lepoa /omaa aikaa säännöllisesti , jotta kuntoudut !!!

Jos lapset ja mies ovat vain vaivoin siedettäviä, kyllä jotain on sinulla itselläs
pielessä. Ehkä olis parasta että pikaisesti haet apua psyykkiseen pahoin-
vointiisi. Puhu heti vaikka lääkärille ja hakeudu psykologin kans keskusteluun.
Perheesi ja sinun itsesi takia. Toivov jaksamista ja valoa päiviisi.

Kuten täällä kuuluu joka naisen parisuhde ongelmiin vastata Jätä se sika!
Mielenkiintoista aina että se helppo tie olisi oikein. Vähän jos joka päivä roskalaatikolla häärää kettu ja ei millään viittis niitä roskia kerätä sen jäljiltä niin ammun ketun.
Yleensä lapset tehdään hosumalla kauheassa ensi huuman kiihkossa ja kohta niistä sitten on riesaa.
Ole aikuinen ja kanna vastuu!!!
Olisit miettinyt niitä omia rauhojasi ennen lasten tekoa ja valinnut sinkku elämän kun nyt katkeroitua omista tekemisistä.
Niin ja turha sitä ukkoa on aina syyttää jos ei omassa päässä ole järjen hiventäkään.

Täällä samanlaisia fiiliksiä kuin ap.llä....sillä erotuksella että mies on myös lomalla ja kuuluu sarjaan "iso lapsi"!

Onhan noi lapset ihania, itse olen ne hankkinut ja hoitanut ja hoidan jatkossakin mutta kyllä sitä ihan oikeasti joskus kaipaisi hetken omaa aikaa...

Mutta ap lohdutukseksi voin sanoa että kun se nuorimmainen on toisella kymmenellä niin tilanne on jo helpompi....meillä on yht 6 lasta joista nuorin nyt 10...ja nyt pääsee jopa kauppaan yksin :-)

Rauhoitu ota kuppi kahvia ja mieti mitä elämältä haluat ja odotat. Lapset ja perhe on se arvokkain ja kallein aarre mitä voi vaan olla. Isekkin ajattelin aikaisemmin samalla tavalla kun sinä.

Sain kaksi lasta mies tienasi hyvin yms. Maailma romahti kun rakas poikani menehtyi harvinaiseen sairauteen 7 kk 11 ikäisenä. Silloin tajusin, että terveet lapset ja rakastava aviomies on se tärkein asia elämässä!! Onneksi meillä on ihana teini ikäinen tyttö. Annan hänelle rakkautta ja huomiota niin paljon kun vaan pysytyn. Siinä on se hyvä puoli, että saa sitä rakkautta häneltä moninkertaisesti myös takaisin.

Koska viimeksi olet sanonut lapsillesi ääneen, että rakastat heitä ? Oletko ajatellut, että myös teini ikäinen kaipaa rakkautta ja huomiota ? Jos laiminlyöt häntä voi olla varma, että kohta hän ei enää tarvitse sinua ja löytää jonkun kaveriporukan ja alkaa juomaan, tupakoimaan tai käyttämään huumeita ???

Vie nuorimmainen yökylään mummille esim 2 päiväksi ja anna aikaa iselle ja teinille. Tehkää jotain kivaa yhdessä menkää soppailemaan ja jätskille. Teini voi mennä varmaan sen jälkeen kaverille ja sinä saat vapaa illan. Älä valita vaan mieti rauhassa miten saada oma rauha hetkeksi. Ei asiat niin vaikeita ole.!!

Muista, että ihmisen tärkein tehtävä on olla vanhemi. Mitään tärkeämppää ei ole. Harmi vaan, että sen ymmärtää vasta sitten kun sen menettää.

Ostakaa omakotitalo. Siellä on enemmän tilaa ja lapsetkin mielellään viipottavat pihalla.

Sellaista on oikea elämä.

Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan: lastenhoitaja. Eli palkkaatte jonkun lapsenlikan olemaan lapsen kanssa pari tuntia päivässä muutaman kerran viikossa/kuukaudessa, jolloin saat omaa vapaata aikaa. Varmaan myös teinisi kaipaisi lisää taskurahaa, ja voisi silloin tällöin hoitaa pikkusisarustaan.
En lähtisi siis eroamaan tuon takia.

Jälkiehkäisyn tarjoaa: Smith & Wesson

Niin toiset ne sitten saa niitä lapsia, ja ei sitten halua / kestä olla niiden kanssa sun muuta....

Ja toiset jotka todella haluaa niin ei saa ei sitten millään.....

Miten on mahdollista??? Lapsi käyttäytyy kuin lapsi... Saatanan kersa kuka senki meni tekemään tähän maailmaan vain sinun kiusaksi. Ainiin, sinä itse.

Tiedän tunteesi. Niin pahalta kuin se kuulostaakin niin itse lähdin perheestäni ja olen ONNELLINEN nykyään verrattuna vuosi sitten tilanteeseen jolloin olin hermoraunio lasten ja mieheni takia. Nykyään en tiedä lapsistani mitään mutta miehestäni tiedän sen verran että nyt hän yksinhuoltajana saa tuntea mitä koin 24/7 ja on oppinut sen miksi lähdin. En tiedä palaanko enää kotiin siihen helvettiin.

Sinun tilanteessa suosittelen miehesi kanssa keskustelua mutta jos miehen kallo ei vain tajua sitä ,niin yksinkertaisesti lähde. SINÄ olet tärkein ja sinun pitää elää itsellesi, EI lapsille tai miehelle.

Lapsi päivähoitoon ja isompi johnkin nuorten leirille niin pääset vapaalle että silleen. Vaikka meillä yksi lapsi niin pääsi leirille aika monta kertaa kun oli alle 10v ja kerran ehdotin sitä naapurillekkin niin ei ymmärtänyt ollenkaabn. Se opettaa lapselle itsenäisyyttä kun ei ole kokoajan vanhempien kanssa vaan jossain muualla.

Kauheaa sanoa, mutta hyvähän tällaista on lukea. Kiitos että kirjoitit, kiitos ylläpidolle että nostivat tämän ylös luettavaksi.

Juuri tuon vuoksi en tehnyt lapsia.
Minut lähes imettiin kuiviin jo lapsuuden kodissa, siinä perhehelvetissä.
Lähdin töihin ja ylenin liian pian esimieasemaan, lähdin opiskelemaan ja opintojen jälkeen järkyttävää opintolainan maksua kahdella duunilla ja ylitöillä. Omaa aikaa ei ollut koskaan, kaikki aika meni vastuunkantamiseen toisista ja valtavaa suorittamista, velan maksua ja velvollisuuksia. Poikaystävä olikin juoppo (hitin ulos) ja lisää juoppoja olis tulossa, vaan ei kiinnosta.

Olen 40 , vaihtamassa alaa, koska lama vei duunit.

Kuka hullut tänne jaksaa tehdä lapsia. "Hyvällä" tuurilla suomalainen aviomies paljastuu holistiksi, jään yh-ksi , duunit menee ja vastuusta ei tule loppua. Kaikki aina tahtoo minusta jotain, MISSÄ ON MINUN ELÄMÄ? Koska tulee tilanne että SE TOINEN (jos sellaisen ottaa kotiin jakamaa aikaa) ymmärtäisi myös toisen panoksen ja jakaisi sitä taakkaa? Ei koskaan. Tai ehkä kauniit saavat lottovoitolla. Minulle sitä ei tule. Joten kiitos AP muistutuksesta ja vahvistitvalintani. Elämäni on ehkä joskus yksinäistä, mutta tuota en olisi jaksanut.


Sellainen on ihmisen elämä.

Ilmankos porukat eroaa. Jakavat viikko/ viikko järjestelmällä lasten kasvatustaakan (huom MILTÄ SE TUNTUU LAPSESTA?) ja loppu jätetään koulun ja hoitopaikkojen harteille. Ennen suku oli avittamassa, mutta sellaista ei enää monellakaan ole. Ei minulla ainakaan, ei perhettä eikä sukua. Yksin olisin kasvattanut ja seonnut.

Inhoatko lapsiasi ja perhe-elämääsi? Kirjoituksesta päätellen tuntemus taitaa olla aika lähellä...

Sinulla, minulla ja meillä kaikilla on omaa aikaa 24 tuntia vuorokaudessa, tämä on fakta. Jokainen päättää itse mihin sen käyttää, tämäkin on fakta. Tehdyt päätökset ja valinnat vaikuttavat siihen millainen elämäntilanne milloinkin on ja tämä hetki vaikuttaa usein myös tulevaan.

Olet vihainen ja tympääntynyt äiti; luultavasti kaikki ovat tyytyväisempiä jos olisit töissä ja pois kotoa. Ilkeä ja pahantuulinen äiti on lapsille inhottavinta ja usein myös haavoittavinta, mitä tiedetään. Luultavasi lapsetkaan eivät nauti kesälomastaan koska oletat, että sinulla on oikeus pilata kaikkien elämä oman asenneongelman vuoksi.

Olen onnellinen ja onnekas äiti, sillä sain aikoinani viettää kaikki kesä eli 2 - 3 kuukautta kesässä lasteni kanssa heidän ollessa pieniä; vieläkin muistelemme kaiholla noita ihania kiireettömiä, rakkauden täyteisiä aikoja kun sain touhuta lasteni kanssa ja elämä maistui oikealta elämältä. Mieheni teki paljon töitä tuolloin mutta jaksoi hyvin kun kotona oli terveet lapset ja hyväntuulinen vaimo, joka mielellään teki myös kotityöt.

Nyt olen uranainen. Minulla on hyväpalkkainen työ ja voin olla poissa kotoa niin paljon kuin haluan, kukaan ei ole siellä odottamassa koska lapset ovat jo lentäneet maailmalle mukanaan terve itsetunto ja käsitys siitä, että äidinrakkaus riittää maaiman toisellekin laidalla ja käsitys siitä,e ttä heidän tarpeensa ja toiveensa ovat arvokkaita, siinä missä kenen tahansa muunkin.Voin panostaa "omaan aikaan" mutta vaihtaisin milloin tahansa tämän hetkisen elämäntilanteeni siihen kotiäitelämään, jolloin rahaa oli vähän ja rakkautta sekä merkitystä paljon.

Eli en siis ole tuntenut samoin- Mutta toivon, että ymmärrät mitä kaikkea, joskus jopa korjaamatonta, itsekkäällä asenteellasi saat aikaiseksi!

Ei ehkä olisi kannattanut mennä naimisiin tai hankkia edes miestä, eikä etenkään lapsia.

Sitä niittää mitä kylvää.
Olet kyllä vittuuntumisesi ansainnut!
Hahaha!!

En tiedä missä asut ja missä asuvat sinun ja ukkosi vanhemmat.
Kummatkin voivat ottaa teidän lapselle päiväksi tai vuorokaudeksi. Sinulle jää omaa aikaa.
Omaa aikaa saat, kun perheen teini menee nuoremman kanssa sinne hiekkalaatikon reunalle tai tekevät yhdessä jotain mukavampaa. Toinen vaihtoehto on, että perheen teini tekee niitä kotitöitä ja sinä olet rauhassa siellä hiekkalaatikolla pikkuisen kanssa.
Iltana tai kahtena voit hyvin lähteä lenkille ja jättää lapset ukkosi hoidettavaksi. Saat omaa aikaa, et tosin kotona.
Missä ovat sinun ja miehen sisarukset? Kummatkin voivat välillä ottaa lapset. Entä kummit tai joku naapuri?
Jotkut työt voivat olla hauskempia, kun ne tekee lasten kanssa. Lapset oppivat samalla, mitä kaikkea ja miten kotona tehdään.

Olisit ottanut loman ajaksi vaikka siivouhommia, ei olisi tarvinnut olla OMIEN LASTEN kanssa. Pitäisi mummoikäisten vähän miettiä lasten tekoa.

Huvikseenko se miehesi koko kesän töitä tekee, epäilen ettei tee.

Onhan se niinkin, että jos joutuu tekemään ja suorittamaan 24/7 niin uupuu siinä iloisempikin ihminen. Lepoa vain TÄYTYY saada, huolimatta siitä mitä te "ähäkutti, mitäs teit perheen"-tyypit sanotte. Jos sitä ei mistään koskaan tulee, paineet voi käydä välillä kestämättömiksi. Ap:lle sanoisin, että jos te kuitenkin voitte nukkua ja saat kotihommat tehtyä, niin koettaisit vaan lähteä sen tenavan kanssa ulos ja olla aktiivinen, sen jälkeen kun täysin uupunut muksu kellistyy helpolla sänkyynsä nukkumaan, niin voi olla että tulee parempi olo kuin että istuisit sohvalla zombina jälkikasvun riekkuessa. Jos ei muuta ole apua tarjolla, niin täytyy tyytyä pieniin oljenkorsiin.

Juuri tuollaistahan se on perheellisen kesäloma yleensäkin! Suuret odotukset on loman suhteen ja sitten kun se tulee on se kaikkea muuta kuin loma. Siksi haluankin pysyä sinkkuna. En kadehdi pätkääkään perheellisten elämää! No, hyvähän se on, että jotkut lapsia tekevät, vaikka onhan niitä paljon heitteelle jätettyjä lapsiakin maailmassa. Lasten tekotapa ilmeisesti on kuitenkin niin mukava, että se korvaa siitä seuraavat epäkohdat! Joten turha on valittaa! Kaikista tyhmintä on ajaa nurmikkoa isot alueet kesäloman ajan. Siinähän se aika kuluu, jos ei ole parempaa tekemistä. Jonkin aikaa siinä voi olla uutuuden hohtoa ja tuleepahan liikuttua, mutta auta armias kun kolmekymmentä vuottakin ajat nurmikkoa kaikki kesät niin siitä ei tule kuin vihaiseksi. Kuka on keksinyt nurmikot ja pitäähän ne hoitaa, kun kaikki naapuritkin niin tekevät! Voi että ihmiset voivat olla tyhmiä! Parempi on tavata vaikka ystäviä sekin aika, mikä kuluu nurmikon leikkuussa. Mitenkähän ennen tultiin ollenkaan toimeen kun nurmikoita ei pahemmin leikattu, vain pitemmät heinät otettiin joskus pois?

Kaltaisesi laiskat ja saamattomat pummit valittavat aina. Kaikille on parempi, jos lähdet pysyvästi, etkä näyttäydy enää koskaan. Myös työpaikassasi, koska jätät sielläkin kaiken tekemättä.

jaa-a, kaikki nämä vastaukset tähän asti luettuani voisi meille kaikille heittää mietittäväksi
- miksi me ihmiset halutaan tähän samaan kaavaan kaikki ? Eli kaksi lasta vähintään, jaksoi tai ei? Kyllä elämän voi jotenkin muutenkin elää. Ihmisiä on täällä jo ihan tarpeeksi.
-Itse aikanaan oivalsin jotain tästä ja mun lapsimäärä on yksi , hän jo nyt 16 v.
-pitäisi ymmärtää että kaikkea ei voi saada. Jos on halunnut ja saanut ne pari lasta parin vuoden välein, ei voi haaveilla rauhallisesta ja ylellisestä lomanvietosta jossain hienossa paikassa.
Mutta vaikka kuulostaa kliseiseltä niin totta on se, että kyllä aloittajallekin tulee varmasti vielä aika, kun saa olla yksin. Sitä vaan on ensin monta ihanaa vuotta lasten kanssa :)

niin,sen takia minä pysyn sinkkuna,rakastan liika oma rauha,.toki,tiesin nuorena jo että perhe elämää ei ole minun juttu,liian stressavaa ja levoton,.nyt kesälomalla sieluni ja ruumini lepää,AH-ihanaa!!!

Olet valintasi tehnyt, perustanut perheen, jne. Vastuun kanto tehdyistä valinoista onkin sitten ilmeisesti vaikeaa sinulle. Pakeneminen on helppoa, mutta silläkin on seurauksena ja hintansa.

Ainoastaan hyvien ja mieluisten asioiden poimiminen ikävien seasta ei vain onnistu elämässä.

Ymmärrän hiljaisuuden ja oman rauhan kaipuun tressaantuneena.
"Työssäni olen ylityöllistetty ja teen usein pitkää päivää, mutta siellä saan sentään välillä olla itsekseni."

Kannattaisiko vähän miettiä arvojärjestystä uudelleen elämässä? Vai oletko niitä hölmöjä, jotka luulevat olevansa korvaamattomia työelämässä?

Olihan sulla tuota pientä romaania muistuttavaa vuodatusta kirjoittaessasikin omaa aikaa. Vai kävikö niin, että koko perheen voimin osallistuitte tähän projektiin. Sen kun ilmoitat töihin, että palaat sorvin ääreen kun et kestä kotona. Kiitä muuten luojaas että sulla työpaikka on. Tuskin enää selväjärkisten kirjoissa olisit jos joutuisit 24/ 7 vuoden ympäri omaa jälkikasvuasi ja puolisoasi katselemaan ;). Maailma on epäreilu; ne jotka lapsia haluavat eivät niitä useinkaan saa ja sitten taas ne joille lapsia ei pitäisi suoda lainkaan ovat usein niitä jotka tekevät kakaroita liukuhihnalla ja sitten itkevät kun on niin raskasta on niin raskasta. Varmasti olisi lapsillesi ja miehellesikin kivempi kun sinä häipyisit lopullisesti kuvioista.

Ota ihmeessä ero, sossu ja lastenvalvoja tukee sinua siinä.saat taloudellista hyötyä ja tukea.elämänlaatu paranee, kasvat henkisesti ja saat omaa aikaa.ei nykyaikana kuulu elää ja kasvattaa lapsia yhdessä isän kanssa.

Ihan itse niitä pentujanne väännätte ja sitten valitatte, kun oma elämä loppui. Hajotkaa siihen!! HAHAHA.

Miten isovanhempien pitäs jaksaa, ette jaksa itsekkään. Voi sattua vaikka mitä, sillä vanhempana ei ole samanlaista nopeutta kuin nuorena.

Pitää hoitaa lapset jos niitä tekee, ja joskus voi apua pyytää, mutta ei koko aikaa.

Joo nyt on tosi hyvä aika miettiä eroa kun olet viikon ollut lomalla ja hoitanut lapsia kokopäiväsesti... Itsessähän ei ole mitään vikaa ja muut ihmiset on ajanut sut tohon tilanteeseen. Varmasti elämänlaatusi olisi paljon parempi ilman miestä. Lapsetkin voi antaa adoptoitavaksi.

On tärkeää ottaa itselle aikaa....kunhan ei tee sitä itsekkäistä syistä! Lapset kasvavat todella nopeasti ja ennen kuin huomaat on lapsesi kasvanut ja kaipaat näitä aikoja.

Kirjoituksestasi kuulosta henkilöltä, joka laiska ja hyvin haluton antamaan itsestään muille. Perheesi tarvitsee sinua nyt. Minulla on 3 lasta enkä voisi kuvitellakaan olevani haluton olemaan heidän kanssaan. Jos luulet yhden lapsen olevan rasite, niin pyydän katsomaan peiliin.

Erinomainen kirjoitus kirjailijalta: " ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa ja liian pitkät lomat. Vähintäänkin lomat pitäisi ripotella lyhemmiksi pätkiksi pitkin vuotta. Rutiinit, pakot ja velvollisuudet tekevät elämästä siedettävää. Työ palkitsee, loma kuluttaa."

http://www.hs.fi/kotimaa/Liian pitkä loma on terveysriski/a1372814642745

Mun ex-mies oli sikäli rehellinen ja ymmärtäväinen, että isyyslomansa jälkeen ja palattuaan töihin, hän lausahti "KYLLÄ työ aina kotiolot voittaa".

Hän siis käytti isyysloma-aikansa todella vastuulisesti niin että en nukahdellut ja pilkkinyt unen puutteen takia. Vuorottelimme hoivan antamisessa, exä antoi pullosta rintamaitoa ja minä imetin joka toinen yö.

Onko teidän paikkakunnalla "aikapankkia"? Googleta ihmeessä, ilmaista lapsen ja kodinhoitoapua voi saada helpostikin. Ja sinun tarttee tarjota mikä sinulle käy: esim pieniksi käyneitä vaatteita, ei tarvitse vaihtaa päikseen vaan sinne pankkiin voit laittaa oman kykysi mukaan jotakin mikä tavalla tai toisella auttaa jotakuta! Kukantaimia esim voi tarjota:) JA: siitä löytää mukavaa yhteisöllisyyttä samalla.

---Kun nyt kertakaikkiaan kaikilla ei ole varaa Au Pairiin ja sosiaalitoimelta ei ainakaaan kandee pyytää edes kodinhoitajaa. Mikä siis muinoin oli selviö (että lapsen äidin kuuluu saada hengähdydtaukoja).

Olis varmaan kannattanu miettiä aikaisemmin. Vaan eikös tuo 3 vuotias kohta helpota jo, aika menee nopeasti.

terv. nimimerkki yksinäinen sinkkunainen, herään yksin, menen nukkumaan yksin, aina kotona yksin, saatan olla puhumatta päiviä, seinät kaatuu, mielialalääkitys, rajut ahdituskohtaukset, ei ketään jonka kanssa jakaa elämää, varmaan vanhuksenakin yksin.

Tai sitten otan jonkun nuoren miehen itsestäni huolehtimaan, olen säilynyt aika hoikkana ja nuorekkaana, kas kun ehdin trimmata itseäni 3 tuntia päivässä.

ja mies ei niin vaatisi huomiota jos tekisit lyhyempää työpäivää.älytöntä narinaa aikuiselta ihmiseltä.Kuka ihme käskee tekemään ylipitkää päivää,tietenkin lapset siitä oireilee.

Kas, vapaaehtoinen lapsettomuuteni näyttää jälleen oikealta, rauhalliselta ja ihanalta valinnalta. Ollaan miehen kanssa kaksin ja lomalla on energiaa ja mahdollisuus tehdä muutakin, kun roikkua lasten kanssa. Huh! Ymmärrän väsymyksesi, mutta niitä lapsia ei olisi ollut mikään pakko tehdä. Ei niin mikään. Harmillisen monet huomaavat sen vasta siinä vaiheessa, kun ne lapset on väännetty. Eroamalla et niistä oikeasti pääse eroon, valitettavasti. Kanna vastuusi ja avaa suusi miehellesi ja muille sukulaisillesi, pyydä apua, ennen kuin väsyt lopullisesti.