En tarkoita tätä provosoivaksi juupas-eipäs väittelyksi, vaan ihan kiinnostaa asia.
Miksikö Jahve haluaa olla yksin, yksin palvottuna pantheonissa??
Mitä hyvät fiksut arvelette?
Jahvehan ei ole yhtä sosiaalinen jumala kuten esimerkiksi meidän kotoiset jumalamme; Ukko, Rauni, Ahti, Tapio jne...
- Puhumatakaan Antiikin jumalista joiden persoonallisuus on maailmanlaajuisessa tiedossa :-)
Miksikö Jahve haluaa olla yksin, yksin palvottuna pantheonissa??
Mitä hyvät fiksut arvelette?
Jahvehan ei ole yhtä sosiaalinen jumala kuten esimerkiksi meidän kotoiset jumalamme; Ukko, Rauni, Ahti, Tapio jne...
- Puhumatakaan Antiikin jumalista joiden persoonallisuus on maailmanlaajuisessa tiedossa :-)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pelastususkontojen tapaan juutalaisuus ja siitä polveutunut kristinusko ovat erittäin autoritaarisia uskontoja (etenkin juutalaisuus).
Jumala (en tarkoituksella käytä Jahve nimitystä, koska siihen liittyy väärinkäsitys) on näissä uskonnoissa kaikkivaltias auktoriteetti. Onhan niissä keskeisenä sisältönä vaatimus alistumisesta ja tottelemisesta.
Jos ajattelemme tätä inhimillistä elämäämme, eikö täälläkin diktaattorit ole jokseenkin yksinäistä ja palvontaa vaativaa porukkaa? Ajatellaanpa nyt Hitleriä, Stalinia tai vaikkapa kotoisasti UKK:ta, eiköhän heidänkin ympärillä ollut melkoisesti tyhjää.
Antiikin jumalat olivat perin inhimillisiä kaikkine ihmisen heikkouksineen. Vaan nepä eivät olleetkaan sen kummempia auktoriteetteja, ihmisen kavereita paremminkin.
Voisi kysyä minkä kuvan tämä antaa ihmisen kehityksestä, parempaan vai huonompaan suuntaan?
Tuo inhimillisyys, persoonallisuus on selvä niin antiikin, kuin muidenkin jumalten kohdalla. selvä se on ainakin minusta myös Jahven kohdalla. Jos joku voi rakastaa ja vihata hän on ihnimillinen ja mäin sitten omaa personnallisuuden ja psyykkeen, eikö niin?
Mitä voi ajatella niin auktoriteettihaluisesta persoonasta kuin Jahve? Entä hänen suhtautumisensa omia luomuksia kohtaan? Se on sekoitus rakkautta(?) ja vihaa...
Minä en ole psyyke-alan ammattinainen joten en arvioi tätä tilaa, mutta en alkaisi suhteeseen tällaisen henkilön kanssa, jos kyseessä olisi ihminen.
"Voisi kysyä minkä kuvan tämä antaa ihmisen kehityksestä, parempaan vai huonompaan suuntaan?"
-aika pyytää Väinämöistä joukkoineen takaisin.
Olen tullut tulokseen, että Jahve ei alunperin ollut persoona. Vanhemmissa kirjoituksissa, kuten toisessa Mooseksen kirjassa se on selvästikin elämänfilosofia.
"Minä olen se, joka olen", edustaa olevaa elämänasennetta, olen oma itseni, siis me itsekukin. Kehitys kuitenkin vei omistavaan elämänasenteeseen, olen mitä omistan, ja persoonattomasta Jahvesta tuli Herra, persoona. Tuo Herra, kristinuskon ja juutalaisten Jumala on patriarkaalisen yhteiskunnan luomus, kuva luojiensa kollektiivisesta psyykestä.
Tämä ihmisenkuva on aivan ilmeisesti syntynyt samallatavoin kuin kaikki muutkin jumalat.
Eikös kristinuskon Jumalastakin ole annettu perin inhimillinen (tosin ankara) kuva?
Väinämöinen joukkoineen, hmmm...
Sattuipa sopivasti, kun Rauta-Aika uusitaan juuri tv:ssa. Ehkäpä tuosta mestariteoksesta saa taas lisää irti.
Kristus oli Isänsä poika, Luojansa kuva, kuten myös me olemme, ei siis juutalaisten jahve jumalan kuva, aito kristitty ei tarvitse mooseksen jumalia mihinkään, eikä juutalaisten
jumalia myöskään, eikä kristitty tarvitse jumalia mihinkään. Nuo herrat, eli herra, jahve, sebaot, elohim, adonnai ym. sensellaiset nimet ja tittelit
ovat alkujaan vanhan testamentin puolelta. Todennäköisesti näitä kiertoilmaisuja otettiin käyttöön vain siitä yksinjkertaisesta syystä, koska isän nimi on/oli Pyhä eikä sitä saa/saanut lausua ääneen, niinkuin ei nytkään saa.
Jos kerran Kristus esiintyi Isänsä, Luojansa valtakirjalla täällä maanpäällä ja oli Isänsä kopio, niin miten päädyit sellaiseen tulkintaan, että Hän, Luoja, taivaan Isä olisi jotenkin erikoisen ankara Isä lapsilleen/ihmisille tahi koko luomakunnalle? Luojaa ja Kristusta ei tällä hetkellä kannata ollenkaan ajatella samanlaisina persoonina kuin me ihmiset olemme, Heidän egonsa taitaa olla vähän isonpi kuin tämä maapallo.
Sukupuolikin taitaa jäädä tässä yhteydessä vähän niinkuin sivurooliin, eli tuskin sillä on mitään merkitystä, ainakin jos muistelee Kristuksen itse suustaan ulos laskemaa lausumaa tulevaisuuden
Iankaikisuudesta ja paratiisista, koska Hän sanoi näin; ei siellä ole miestä eikä naista, eikä siellä ole vapaata eikä orjaa, eikä rikasta eikä köyhää jne. jne. Tämä tosin oli hieman ylimalkainen lainaus, toivottavasti kuitenkin ymmärsit pääpiirteittäin mitä tarkoitan.
Aika alkoi ennen moosesta ja aaronia, paljon paljon aikaisemmin ja nuo ensimmäiset ihmiset
olivat Luojalle "alamaisia", eli elivät uskossa
ja Isän nuhteessa vaikka heidät olikin silloin jo karkoitettu paratiisista, eli alkukodista.
Tähän myös Kristus itse viittaa moneen otteeseen omissa pöytäpuheissaan/julistuksissaan ;)
Ei tuo Gonzales ole keskustelija ollenkaan !!!
Ehkäpä voimme joskus palata aiheeseen. Nyt en mitenkään ehdi.
oli alunperin seuralainen ( Ashera, naispuolinen) mutta hänet hävitettiin ajankuluessa olemattomiin.