Auttakaa!! TARVIN APUA!!

Koetko että sinulla ei olisi oikeus syödä, olla olemassa tai muuta sellaista. Oletko muuten surullinen? Yleensä tuollisessa tilnteessa syy on ihan jossain muualla, mutta sen vain kodistaa johonkin, sinun tapauksessa syömiseen.
Kerrot, että näin on tapahtunut nykyään. Mieti milloin aloit kokea juuri noin: Tapahtuiko noihin aikoihin jokin käänne omassa tai perheesi elämässä.

Juu, pitäisikin mennä psykoanalyysiin, jossa todellinen syy selviäisi. Se jo tiedetäänkin, että varhaislapsuudenaikaiseen traumaan se jotenkin liittyy.
Ehkäpä juuri siistiksioppimiseen. Lapsi on huomannut, ettei kakka tule enää housuun, kun ei mitään syö ja jättää tissit kokonaan rauhaan.

Mulla on ollut sama juttu lapsesta lähtien. Inhottavaa mennä veskiin melkein aina syömisen jälkeen, mutta toisilla kai aineenvaihdunta vaan on nopeampi. Mummo kustui minua jo pienenä "läppaskaksi".

Kokeile vaikka jättä leipä tai muutenkin hiilarit pois, näet väheneekö peellä käyminen. Voithan olla esim. allerginen jollekin ruoan ainesosalle. Syömishäiriöltä tuo nyt ei kuulosta, sillä ei kai kukaan voi tietoisesti mennä peelle joka aterian jälkeen, oksentaminen on sitten eri asia.

Mun siskolla on ollu koko elämäns ajan, eli 40 vuotta sama juttu. Lapsuudessa äiti joskus väänsi vitsiä, että kannattaako tuolle edes antaa ruokaa, kun tulee heti lävitse. Ja oikeesti, jahka laski ruokavälineet pöydälle, kipitti suoraan vessaan.

Mun sisko on aina ollut kova syömään, ronskien miesten annoksia vetää, pieni nainen kumminkin on. On sitä monet ihmetelly, jotta mihin se ruoka menee. No, se menee pyttyyn. Ihan terve mun sisko on ja isältämme tämän piirteen perinyt. Nyt vanhemmiten isän aineenvaihdunta lienee vähän hidastunut, kun vessa kutsuu vasta vartin päästä aterian jälkeen.

Siis aina kun syöt, niin tulee kakkahätä?

Mitä syöt ja paljonko?

Onko ulosteesi normaalia?

Viljat ja/tai maitotuotteet pois 4-8 viikoksi. Kokeile kumpi oireet aiheuttaa. Voi olla, että kumpikaan ei sovi.

Jos jopa kolmasosa suomalaisista kärsii vatsa- ja suolisto-oireista tai muista ongelmista joissa viljojen välttäminen auttaa, niin sinä voit olla niistä yksi. Lisäksi viljojen gluteiini (vehnä, ruis ja ohra), peruna sekä maito tuottavat limaa elimistöön, joka pahentaa allergioita, astmaa, infektioita, lasten korvatulehduksia ja reuman oireita.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/viljat.htm

Maitotuotteet ovat monella yksi keskeisistä syistä suolisto-oireisiin, allergioihin, astmaoireisiin sekä erilaisiin iho-ongelmiin. Maitotuotteiden eliminointi helpottaa usein näitä oireita, ja moni vuosia oireista kärsinyt pääsee pysyvästi eroon sekä ongelmasta että lääkityksestä. Lisäksi maitotuotteet keräävät limaa ja ovat usein merkittävänä tekijänä kroonisissa ylähengitystieinfektioissa.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/kalsium.htm

Lisäksi C- ja D-vitamiinia tarvitaan purkista sekä magnesiumia ja kalaöljyä.

C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos.

C-vitamiinia 500-1000mg / vrk (10–20% läntisestä väestöstä kärsii uusienkin tietojen mukaan yhä C-vitamiinin puutteesta, Suomessa luultavasti vielä useampi). C-vitamiinia kannattaa tankata joka päivä. C-vitamiinin puutos altistaa lukuisille eri sairauksille. Kun C-vitamiinia ei ole riittävästi, sitä ei riitä kaikkiin kehon soluihin ja kudoksiin. C-vitamiinin lisäämisestä ei ole haittaa, sillä sitä ei voi saada liikaa. C-vitamiini on vesiliukoinen ja ylimäärä huuhtoutuu pois virtsan mukana.

D-vitamiinia 50-125µg / vrk

Magnesium (sitraattimuodossa) 200-400mg/vrk, kalsiumin ja magnesiumin suhde on 2:1 (joidenkin tutkimusten mukaan lähes 90 % ihmisistä kärsii magnesiumin puutteesta)

Pohjoismaiset terveysviranomaiset suosittelevat aikuisille Omega-3 rasvahappoja 1-2 grammaa päivässä eli esim. villiä lohta vähintään 150 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä Omega-3 rasvahappoja lisäravinteena purkista. Raskauden aikana Omega-3 rasvahappojen tarve jopa tuplaantuu. Omega-3 rasvahapolla on tärkeä rooli mm. aivotoimintojen säätelyssä, tulehdusten ehkäisemisessä ja immuunijärjestelmässä.

Vuoden D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä ja lähimarketistakin n. 50€:lla.

Muut saa todella edullisesti Citymarketin luontaistuotehyllystä. Eli kuukausihinnaksi tulee n. 5€.

Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90% ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen saa ruoastaan alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia.


D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

Meillä "asiantuntijat" Christel Lamberg-Allardt ja Suvi Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.