"No niin", joku lausuu ja taas sitä mennään.
Viime yönä sairaalaan tikkejä laittamaan ja tästä
yöstä ei sitte tiedäkkään. Pelottaa niin
perkeleesti ku tuntuu et koko ajan pitäs olla
huolissaan ja varuillaan koska ikinä ei tiedä
mitä sattuu. Mä vasta opiskelen nuoriso- ja vapaa-
ajanohjaajaksi mut toisinaan tuntuu et tekee
töitä 24/7... Samanlaisia tuntemuksia?
Viime yönä sairaalaan tikkejä laittamaan ja tästä
yöstä ei sitte tiedäkkään. Pelottaa niin
perkeleesti ku tuntuu et koko ajan pitäs olla
huolissaan ja varuillaan koska ikinä ei tiedä
mitä sattuu. Mä vasta opiskelen nuoriso- ja vapaa-
ajanohjaajaksi mut toisinaan tuntuu et tekee
töitä 24/7... Samanlaisia tuntemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa pirun tutulta. Itse olen jo
valmistunut, mutta muistan vallan mainiosti oman
opiskeluaikani, eihän tästä ole kuin vajaa vuosi
valmistumisestani...
Yöt kuluivat milloin jotakuta parvekkeen kaiteen
väärältä puolelta pelastettaessa, milloin muuten
vaan itsemurhayrityksiä selvittäessä... Sitä
alkaa miettimään, millä perusteella tälle alalle
pääsee... Itsekin pääsin näkemään ja onneksi ehkä
estämään ainakin puolenkymmentä
itsemurhayritystä, milloin uhattiin hypätä
parvekkeelta tai ikkunasta, milloin viiltää
ranteet auki. Pahinta, kun usein kyseessä oli se
yksi ja sama henkilö.
Niin, meitä opetetaan tukemaan ja auttamaan,
puhumaan ja kuuntelemaan, ja siitä kyllä on
tullut kokemustakin opiskeluajoilta. En halua
leimata ketään, mutta minusta niiden nuorten,
joilla omat asiat ovat vielä epätasapainossa,
kannattaisi aluksi keskittyä niiden omien
asioiden hoitoon eikä ainakaan puuttua toisten
asioihin.
Sairaalan ensiapupoliklinikka tuli tutuksi
tikkien ompelun kautta, autollinen pääsi
aina "sairaankuljettajaksi". Vaikka muuten olisi
onnistunut pysytellä suhteellisen ulkona
kaikesta, viimeistään tuossa vaiheessa oli pakko
astua kuvaan. Toisaalta kyllä sitä tuli pakko
eteen siinäkin vaiheessa, kun kuuli 3.
kerroksessa jonkun hyppivän yön pimeinä tunteina
parvekkeen kaiteen väärällä puolella niin että
pellit vain kolisi. Ei ollut sisua eikä sydäntä
antaa vain olla ja katsoa mitä tapahtuu...
"Viina on viisasten juoma" sanotaan, ja sen kyllä
sain oppia kantapään kautta. Pullo kiersi
pöydässä ja kaikki oli hyvin, kunnes...joku
erehtyy sanomaan toiselle väärän sanan tai ei
edes sano, riittää että on olemassa, ja silloin
lentää nyrkkiä, pahimmassa tapauksessa jotain
muutakin...
Mutta ajatellaan positiivisesti...saammepahan
ainakin harjoitusta...sääliksi vain käy niitä
nuoria, joita nämä ns. itsekin ongelmatapaukset
joskus ohjaavat ja tukevat. Sanotaan näin, että
heistä voi tulla hyviäkin, ehkä jopa meitä
parempia nuoriso-ohjaajia, mutta vasta sitten,
kun omat asiat on aivan kunnossa, oma pää
järjestyksessä...!!!!!!!!!!!