Pelkopolin valehtelu kivusta

jep.. on kyllä kurjaa jos valehdellaan. Kyllähän se synnytys sattuu! Muistaakseni vain noin. 10% ei koe synnytystä kivuliaaksi. Mutta eihän se sektiostakaan toipuminen kivutonta oo.

Ikävää, että kävi noin.

Olen synnyttänyt ns. luomuna kolme kertaa ja minulla se ponnistusvaihe oli kivuton. Tunne oli paremminkin hyvin epämukava. Mutta ne viimeset supistukset ennen ponnistamista oli järkyttäviä.

Itsellä synnytykset ovat helpottuneet kerta kerran jälkeen, toivottavasti sinulle käy samoin.

Ehkä ne pelkopolilla eivät olleet itse kokeneet synnytystä tai sitten heillä oli ollut sama tilanne kuin minulla, että kivut olivat aukeamisvaiheessa, johon pystytän vaikuttamaan epiduraalilla ym.

Kivun tunto on niin yksilöllistä. Tuskin sitä synnytystä nyt kukaan saa niin kivuttomaksi että sama vaikka istuisi kahvilassa pullakahvilla. Jos nyt asteikolla 0-10 arvioisin niin ehkä tuohon 5 tasoon sen kivun voi saada. Paljon on kiinni miten suhtautuu siihen kipuun. Jos yrittää välttää sitä ja pelkää sitä niin todennäköisesti tuntuu pahemmalta. Pitäisi vaan yrittää miettiä sitä miksi sitä kipua tuntuu eli missä kohtaa vauva kulloinkin on tulossa.

Jokaisella on omanlaisensa anatomia ja ei kyllä saisi vähätellä kenenkään henkilökohtaisia tuntemuksia. Potilas itse tietää aina parhaiten oman vointinsa. Olisi kiva jos hoitajat voisivat enemmän kysellä potilaalta sitä vointia ja tuntemuksia eikä olettaa vaan että kun kerran on sanonut jotain niin se pitää. Lisäksi se että kokee kivun vaikka tasossa 5 ei kerro mitään siitä kokeeko potilas että kipulääkettä tarvis enemmän tai vähemmän. Hoitajan pitäisi osata myös ihan kysyä että haluatko lääkettä lisää vai et, ennenkuin tekee mitään ratkaisuja.

Kivun kokeminen on niin yksilöllistä, että varmasti kukaan ei voi luvata, että juuri sinulla se ei tunnu missään.

Itse olen aikoinani kätilöksi opiskellut (joskaan en synnytyspuolella työskennellyt) ja kyllä siinä näki monenlaista synnyttäjää. Toiset tulivat ja blop vauva oli maailmassa, toiset anoivat armoa jo 3cm kohdalla. Luulin koulut käytyäni, että minähän synnyttelen luomuna vaa kyllä on armoa aneltu kummassakin synnytyksessä ;) Jostain syystä minulla on kummallakin kerralla epiduraali jäänyt toispuoleiseksi kaikista liikkumisista huolimatta ja kivut vasemmalla ovat olleet ihan järkyttäviä. Mutta onneksi ne unohtaa, kun ei jää siihen asiaan vatvomaan ja pyörimään. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Se on kuitenkin hetkellinen kipu, eikä synnyttäjän tarvitse painia vaikka kroonisen kivun kanssa vuosi tolkulla.

No itse asiassa epiduraalipuudutus vei minulta kivut pois.. olin jo 7cm auki kun puudutus annettiin ja synnytys oli edennyt vauhdilla, joten kivut olivat aivan helvetilliset ennen sitä ja supistukset tulivat toinen toisensa perään. Pudendaalipuudutus annettiin ensin mutta se vaikutti vain toispuoleisesti. Kivut lähti, mutta synnytys hidastui, melkeempä pysähtyi siihen ja siinä tuli sitten kaikkia ongelmia jatkuvasti vauvan sydämensykkeen, hapensaannin yms kanssa ja sektion uhkakin oli koko ajan päällä... Tilanteen pitkittyessä kivut tulivat takaisin ja sain toisen epiduraalin, ja lähes heti sen jälkeen huomattiinkin että onkin ponnistusvaihe! Vähän pöljä juttu kun menin taas ihan tunnottomaksi juuri kun piti ruveta ponnistamaan, enkä oikein tuntenut ponnistamisen tarvetta enkä niitä supistuksia.. Täysiä vaan pusersin kun jotain pientä tunsin ja näytöltä näin että supistukset tulevat, ja ponnistusvaihe oli kaiken muun kokemani jälkeen nopea ja kivuton homma, sieltä se vaan yhtäkkiä tulla tupsahti. Tosin vauva piti saada erittäin nopeasti ulos ja siinä oli kätilöitä ja lääkäreitä sitä repimässä imukupilla ja mahan päältä painelemassa. Synnytys oli minulle melko traumaattinen kokemus, mutta lähinnä henkisesti, mutta kysymykseesi vastaan että puudutus vei minulta tosiaan kivut pois! Tai sitten aika on kullannut tässä 4kk aikana nuo fyysiset muistot :P

Kyllä minullakin epiduraalin jälkeen todellakin jäi vain se paineen tunne supistuksista, kivuista ei tietoakaan. Kamalat oli ennen sitä, mutta puudutuksen jälkeen synnytyskään ei sattunut yhtään.

Mulla kyllä spinaali vie kivut nii hyvin että nukahdin nyt 3 synnytyksessä sitten sen laiton jälkeen ja olin kyl äkäinen ku mut herätettii jotta voitii kohdunsuuntilannetta katsoa (unet ois maittanu pitempäänki) peiton kerkes kätilö päältä vetästä kun mä jalkani sitte levitin ja totes vaan et päänäkyy et kokeileppas ponnistaa..siihen se mein neiti sitten syntykin..että itsellä on kivunlievitykset synnytyksissä pyydetty vähän liia myöhään..että en ponnistaessa tuntenut edes supistuksia, mutta ponnistinpa silti..Ja jostain ihmeen syystä mun supistukset ei edes piirtynyt aparaattiinkaan, et ei oikei kätilökää voinu todeta koska supistaa..

Esikoista kun synnytin niin supistelut tottakai sattu avautumisvaiheessa, mutta sitten, kun saatiin siirtyä synnytyssaliin ponnistamaan ja sain epiduraalin niin kaikki kivut hävis kokonaan, myöskään ponnistaminen ei sattunut eikä tikkaaminen, ainut mikä tuntui oli kova paine, mutta eipä siinä nyt sen ihmeellisempää. Se oli mielestäni helppo synnytys! Synnytys kesti 8 tuntia. Nyt toista kertaa raskaana ja pian on laskettuaika, mutta eipä sitä tiedä onko tällä kertaa millainen synnytys. Eipä lääkäritkään voi mennä mitään lupailemaan.

Itse kuulun siihen harvinaiseen ryhmään, joka ei koe synnytystä erityisen kivuliaaksi. En tarvinnut kivunlievitystä vaan kävelin ja kävelin kotona lähes loppuun asti, sairaalaan tultaessa olin melkein kokonaan auki ja lapsen ponnistin nopeasti maailmaan. Tämän jälkeen oli kaamea nälkä ja tarvitsin heti tukevan aterian. Vanha kätilö kertoi minun olevan kuin entisajan nainen, joka ponnistaa vauvan pellon reunassa ja jatkaa tämän jälkeen heinähommiaan, vertaus nauratti. Myöhemmin synnytin sektiolla ja sen koin kivuliaammaksi, mutten mitenkään mahdottomaksi. En sitten tiedä mistä johtuu, mutta itselläni on aina ollut korkea kipukynnys.

petetty.....:
Laitettiinkohan sinulle liian aikaisin nuo puudutukset. :/ Mulle laitetiin siinä juuri ennen ponnistamista ja se oli hyvä koska teho kesti loppuun asti, tosin ponnistaminenkaan ei kestänyt kovin kauaa, muistaakseni alle 20 min. Voi olla että se vähä riippuu puudutusten pistäjästäkin, puudutus pitää tulla juuri oikeaan kohtaan, että se tehoaa kunnolla. Luulis, että, kun sen kerran tekee oikein niin on kunnon apu. Siis mulla ainakin epiduraali toimi täydellisesti ed. synnytyksessä. Nyt tulossa toinen synnytys ihan lähiaikoina ja vähän hirvittää jos ne kämmää sen puudutuksen. Supistuksia itsessään en kokenut viimeksi sietämättömiksi, mutta se ponnistusvaihe... Jos tosiaan ei puudutus toimikkaan. Yh. :(

Minä myös taidan sitten olla niitä harvoja, jolla epiduraali vei kaiken kivun pois. Eniten sattui supistukset kotona, ennen sairaalaan lähtöä, eikä nekään olleet mitään kovin pahoja, kestin hyvin. Aluksi sairaalassa sain ilokaasua ja sitten, kun tuntui ettei se enää riitä, niin sitten sain epiduraalin ja kivut katosivat täysin. Torkahtelin jopa siellä salissa. Lisää epiduraalia sain tuntia ennen ponnistusvaihetta, kun tuntui, että paineen tunne kasvoi. Ponnistusvaihe oli täysin kivuton. En tuntenut supistuksia, joten kätilö sanoi aina kun piti ponnistaa. Tosin ponnistusvaihe kesti vain n. 10 minuuttia ja vauva syntyi. Pinten repeämien tikkaus ei tuntunut kipeältä ja vasta sitten osastolla monta tuntia synnytyksen jälkeen alkoi alapäätä jomottaa, enkä pystynyt istumaan ja kävelykin oli hankalaa, tätä jatkui kotonakin jonkun aikaa. Eli en väittäisi, että lääkärit tahallaan valehtelevat kivuttomasta synnytyksestä, kun kivun kokemukset ovat näinkin yksilöllisiä.

Kyllä minulla ainakin epiduraali vei kivut. Tottakai sitä ennen sattui ja paljon sattuikin. En kai muuten olisi epiduraaliin päätynytkään. Se kuitenkin toimi sitten tosi hyvin ja supistukset tuntuivat vain paineena. Sain sitä toisen annoksen jonkin verran ennen kuin olin täysin auki eikä ponnistaminenkaan sattunut yhtään.