Näiden sivujen tarkoituksena on tarjota opiskelumateriaalia Raamattuun ja kristillisen uskomme ydinkysymyksiin. Olavi Peltola kirjoittaa netissä. Pieni palanen hänen omaa kirjoitustaan seuraavassa. Ei muiden mielipiteitä. Kertoo kuitenkin hänen asenteestaan.
"Todellinen nöyryys, oman pienuuden ja mitättömyyden tunto (Jes 57:15) saattaa kasvaa meissä vain silloin, kun näemme kuinka jumalattomia olemmekaan sisimmältämme ja kuinka siitä huolimatta Jumalan vanhurskauttaa meidät juuri jumalattomana (Room 4:5).
Siksi Jumalan lapsen elämä on sekoitus heikkoutta ja voimaa, kärsimystä ja iloa, sairautta ja terveyttä, menestystä ja vastoinkäymistä, luottamusta ja toiveissa pettymistä, turvallisuutta ja pelkoa, epätoivoa ja toivoa, kiitosta ja panettelua, katkeraa itkua ja vapauttavaa naurua ja lopuksi kuolema, vaikka Jeesus julistaakin: ”Ei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh 11:26). Kukapa tämän voi ymmärtää?
Raamatussa on paljon sellaista, jota emme ymmärrä ja jonka lukeminen tuntuu siksi niin turhalta. On vain pakko lukea lukemisen vuoksi. Siksi ihminen, joka hätääntyneenä ensimmäistä kertaa elämässään tarttuu Raamattuun löytääkseen sieltä jotain apua, voi katkerasti pettyä. Hän ehkä törmää vain sukuluetteloihin tai kertomuksiin menneistä sodista. Ahdistuneen ihmisen pitää tietää, miltä alueilta hän etsii apua Raamatusta. Siksi Raamattuun on alleviivaten tutustuttava hyvinä päivinä.
"Todellinen nöyryys, oman pienuuden ja mitättömyyden tunto (Jes 57:15) saattaa kasvaa meissä vain silloin, kun näemme kuinka jumalattomia olemmekaan sisimmältämme ja kuinka siitä huolimatta Jumalan vanhurskauttaa meidät juuri jumalattomana (Room 4:5).
Siksi Jumalan lapsen elämä on sekoitus heikkoutta ja voimaa, kärsimystä ja iloa, sairautta ja terveyttä, menestystä ja vastoinkäymistä, luottamusta ja toiveissa pettymistä, turvallisuutta ja pelkoa, epätoivoa ja toivoa, kiitosta ja panettelua, katkeraa itkua ja vapauttavaa naurua ja lopuksi kuolema, vaikka Jeesus julistaakin: ”Ei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh 11:26). Kukapa tämän voi ymmärtää?
Raamatussa on paljon sellaista, jota emme ymmärrä ja jonka lukeminen tuntuu siksi niin turhalta. On vain pakko lukea lukemisen vuoksi. Siksi ihminen, joka hätääntyneenä ensimmäistä kertaa elämässään tarttuu Raamattuun löytääkseen sieltä jotain apua, voi katkerasti pettyä. Hän ehkä törmää vain sukuluetteloihin tai kertomuksiin menneistä sodista. Ahdistuneen ihmisen pitää tietää, miltä alueilta hän etsii apua Raamatusta. Siksi Raamattuun on alleviivaten tutustuttava hyvinä päivinä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Raamatunopettaja kirjoittaa karismaattisuudesta itse näin.
Monet uskovat ovat tulleet tietoiseksi tästä itsessään piilevästä lahjasta ja kyvystä vasta esim. karismaattisen liikkeen kautta. Hengellinen murros tai toisten uskovien esimerkki on kutsunut esiin heissä olevan lahjan.
Kielilläpuhuminen on kuin ihmisen minuudessa oleva instrumentti. Tärkeintä on kuka tätä instrumenttia käyttää. On kolme mahdollisuutta: 1. Pyhä Henki toimii, 2. ihminen itse käyttää ja 3. pelottavinta on, jos pahat henget saavat mahdollisuuden käyttää näitä lahjoja. Nämä lahjat ovat ajallisia lahjoja. "Profetoiminen katoaa ja kielilläpuhuminen lakkaa" (1 Kor 13:8).
Kristitty rukoilee ja toivoo, että Pyhä Henki suostuisi käyttämään joka kerta kaikkia hänen lahjojaan ja kykyjään. Kuitenkaan kertaakaan uskova ei voi puhua kielillä, profetoida, parantaa rukouksella ja kättenpäällepanemisella, nähdä näkyjä ja väittää, että ilman muuta Pyhä Henki toimii juuri nyt hänen kauttaan. Emme voi kielilläpuhumisellamme hallita Pyhä Henkeä. Sensijaan voimme kyllä koska tahansa puhua kielillä, sillä profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset (1 Kor 14:32).
Isää Jumalaa Pojan Jeesuksen nimessä Totuuden Hengessä! Herra on hyvä!
Herra on hyvä, mutta ihmiset vääristää ymmärtämättömyyttään hänen hyvää tahtoaan.
Suonnon mukaan laki saa aikaan vihaa.
"Kerran eräs uskova perheenisä päätti, että tässä kodissa ei katsota enää TV:tä. Sieltä tulee niin huonoa ohjelmaa. Mies nappasi TV:n syliinsä ja kantoi sen roskalaatikkoon. Silloin hänen tyttärensä juoksi ulos ja hakkasi vasaralla naapurin auton pellit täyteen reikiä. Miksi tytär käyttäytyi näin? Raamattu antaa tähän vastauksen: ”Laki saa aikaan vihaa!” (Room.4:15) "
14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle .....
Tuossa on vinhasti perää ja konkreettista näyttöä, realisoituneena. Paljon pitää katsoa sormien läpi ja anteeksi antaa. Mutta lakia pitää myös noudattaa ja kunnioittaa.
Profetaalinen aloitus juuri eilisen uutisointiin. Eipä aloittaja tiennyt varmaan, että tällainen asia nousee pinnalle.
Älä vahingoita toista ihmistä.
"Mitä haluatte teille itsellenne tehtävän, tehkää te samoin heille."
Jeesus Kristus Raamatusta: vuorisaarna, tai lähetyskäsky.
Ahdasmielisyyden ahdistus on käsinkosketeltavaa hyvinvointinamme.
- Se voi näkyä toisessa ihmisessä, te jotkut kristillisistä perheissä olevat.
"Oma kärsimyksemme ei ole enää riittävä" se haluaisi näkyvästi sanoa.
Kysymys on tosiaan psyykkisen kivun tuoton oikeutuksesta ja sen virheellisestä käsittämiseksi, turvalliseksi ja yhteiskunnan sallimaksi voimavaraksi, meille yhteisenä Jumalan maailmana, Ihmisen lapsen maapallona, ja jopa luontona. Se on surullista, katastrofaalista sairautta.
Meille ei kelpaa tämän psyykkisen kivun tuoton oikeutuksen luomat valheellisen todellisuuden käsityksen, faktana tai fiktiona, vain sukupuolen halventamiseen alistaen, näkyen meissä, kuin asssosiaation tuottamisen aiheuttaman kuplana.
Se sijaitsee todellisuuden tiellä, epätodellisuuden kuplana ja jatkuvana yksinjättämisenä, hylkäämisestä voimansa, jopa sisimmättömästi, ja rakkaudetta ammentamalla, turvallisen tulevaisuuden, olless vain ihmisen eri-arvoistamisen luoma painajainen, unelmien haavekuva.
Voimana sen on vahingoittaminen karismaattisuudesta ja yksinäisyyden voimasta, eristämisineen ja katastrofaalista vahinkoa aiheuttaen, käyttäen epätietoisuutta assosiaatioin, turvautumisen oikeuttamiseksi, johon väärään julmaan ja sadistiseen eläimellisyyteen. Vain katsoaksensa olkansa ylitse, ja pyytääksensä muita tekemään työt.
- Joka näkyy meissä muissa ihmisissä tukahtumisen tuskana.
Pyrkimyksen vahingoittamiseen ja väkivaltaan, ympäristönä. Vain pakkomielteessä harhaisuuteen, uskonnollisena kiihkomielisyytenä, ja siitä voimaa pyytäen omaksi kehoksensa, sen terveydeksi muista ihmisistä.
- Ei meitä voi siten julkisesti etsivänä, tien näyttäjänä käyttää.
Tekemääsi vahinkoa ihmisille ei oikeuta mikään, sinä irstas, oikeana totuuteen uskova, maailmana vain pelkkää utopistista harhaa kaipaava.
Miten voit satuttaa ihmisen lasta?
Laki ja evankeliumi. Tarvitaanko niitä kun meillähän on noita "korvikkeita" kumpaankin sarjaan!
Evankeliumi kielletään ja laki niin kuin luetaan. A vot, kaikk hyvin.