Käsiini sattui Jack Londonin romaari "The Iron Heel", Rautakorko, alkuperäisteos 1908, suomennettu 1977.
Kirja on kirjallisuuden helmi. Se on rakkausromaani, historiallinen romaani joka suuntautuu tulevaisuuteen, seikkailuromaani, poliittinen ja kansantaloudellinen romaani.
Rakkaus sisältää työläisjohtajan ja sivistyneistötytön yhteiselämän. Työläisjohtajan ja teollisuusjohtajien sekä maatalouden yrittäjäliiton edustajien välisten väittelyiden kautta esitellään pääomien kasautumisen laki ja erityisesti pienmaatalouden väistämätön tuho kertoo yleisen pääomien kokoutumisen väistämättömyyden..
Suolana kirjan mukana kulkee hyväuskoinen ja vilpitön kristillinen piispa, joka erotetaan virasta hänen ryhtyessään konkreettisesti auttamaan kurjimpia seurakuntalaisia.
Rautakorko ei ole mikään yksilö tai yhteiskuntaluokka tai konkreettisesti kiinniotettava asia. Se on pääomien vallan säilyttämisen väkivaltainen muoto, joka perustuu suuriin omaisuuksiin ja niiden puolustelun lakeijoihin.
Työväenluokka ja talonpojat häviävät kapinat ja näistä sekä yhteiskuntakehityksestä kasvaa kasvoton raaka tuotannon yksityisomistajien väkivaltainen koneisto. Työläiset aloittavat sissisodan Rautakorkoa vastaan kun heillä ei muuta mahdollisuutta ole. 400 vuotta kestää Rautakoron ja työväenluokan välinen kamppailu ja päättyy Rautakoron vallan kukistumiseen ja uusi kansojen veljeysliitto syntyy maailmaan.
Kirjan sisällön muoto on tulevaisuudesta takautumien kautta eräänlainen historiallinen muistelma.
Erittän mielenkiintoisesti kirjoitettu.
Kirja on kirjallisuuden helmi. Se on rakkausromaani, historiallinen romaani joka suuntautuu tulevaisuuteen, seikkailuromaani, poliittinen ja kansantaloudellinen romaani.
Rakkaus sisältää työläisjohtajan ja sivistyneistötytön yhteiselämän. Työläisjohtajan ja teollisuusjohtajien sekä maatalouden yrittäjäliiton edustajien välisten väittelyiden kautta esitellään pääomien kasautumisen laki ja erityisesti pienmaatalouden väistämätön tuho kertoo yleisen pääomien kokoutumisen väistämättömyyden..
Suolana kirjan mukana kulkee hyväuskoinen ja vilpitön kristillinen piispa, joka erotetaan virasta hänen ryhtyessään konkreettisesti auttamaan kurjimpia seurakuntalaisia.
Rautakorko ei ole mikään yksilö tai yhteiskuntaluokka tai konkreettisesti kiinniotettava asia. Se on pääomien vallan säilyttämisen väkivaltainen muoto, joka perustuu suuriin omaisuuksiin ja niiden puolustelun lakeijoihin.
Työväenluokka ja talonpojat häviävät kapinat ja näistä sekä yhteiskuntakehityksestä kasvaa kasvoton raaka tuotannon yksityisomistajien väkivaltainen koneisto. Työläiset aloittavat sissisodan Rautakorkoa vastaan kun heillä ei muuta mahdollisuutta ole. 400 vuotta kestää Rautakoron ja työväenluokan välinen kamppailu ja päättyy Rautakoron vallan kukistumiseen ja uusi kansojen veljeysliitto syntyy maailmaan.
Kirjan sisällön muoto on tulevaisuudesta takautumien kautta eräänlainen historiallinen muistelma.
Erittän mielenkiintoisesti kirjoitettu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Millä ihmeen lomalla? Ei eläkeläiset mitään lomia saa vaan pitää raataa joka päivä koko vuoden eläkkeensä eteen.
Lukenut olen, äsken luin ja tutustuin Puna-armeijan marssioppaaseen Suomen valloituksen yhteydessä 1939 käytettyyn johon oli hieman lisätty muutakin saman ajan komutolloilua. Tuli hieman vaikea lause vaan olkoon!
Nyt on iltalukemisena Paavolaisen Synkkä Yksinpuhelu jota olen jo muutaman sivun kahlannut aina ennen nukahtamista.
Joko kohta aloitat marxin opiskelut vakavissasi?
Sinulla on todella ihmeellisiä käsityksiä marxin opeista - väität jopa palstalla tavaran olevan sitä arvottomamman mitä enemmän siihen sisältyy arvoa!!!!!
Näin sanoit:
"Tavara on sitä arvottomampi, mitä enemmän siinä on yhteiskunnallista työtä ts. arvoa ja hintaa."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11553815#comment-62217279-view
Voisitko ihan omin sanoin perustella sairaan väitteesi, että tavara on sitä arvottomampi mitä enemmän siinä on arvoa?
Kiitos jo näin etukäteen.
Jos tehtävä tuntuu vaikealta niin voit myös myöntää olevasi väärässä jolloin kysymystä ei enään tarvitse toistaa.
......................
Kuka järkevä ihminen ottaisi Marxin vakavissaan? Enemmänhän se on sellaista huumoripläjäystä!
Reijo Mäen Jussi Vares -dekkarit kuuluvat jokakesäiseen lukusessiooni. Sopivan kevyttä kesälukemistoa ja hauska bongailla tuttuja paikkoja kotikulmiltani.
Leena Landerilla on hyviä romaaneja. Hän käsittelee ihmissuhteita.
Kirja "Käsky" kertoo kansalaissodasta tai pikemminkin valkoisen armeijan vankileiripäälliköstä ja punaisesta naisvangista. Sivuosassa on vanginvartija, joka pakenee punavangin kanssa ennemmin kuin ryhtyy tämän teloittajaksi.
Punainen naissotilas oli kansalaissodan alussa marssinut entiseen piikomispaikkaansa ja ampunut talon isännän. Isäntä oli raiskannut piian ja josta syntyi poika.
Leiripääpäällikkö oli juoppo epäonnistunut lakimies, joka haluasi vankien tunnustavan rikoksensa. Punainen naisvanki ei tunnustanut eikä puhunut mitään.
Kirja ei tuomitse ketään. Se kertoo ihmisten kohtaloista erilaisissa tilanteissa.
Ihan jees.
"Turha on elää, turha on kuolla, turha on vanhojen naisten vittuja nuolla, koska todellinen mies on sotilas, juoppo ja pukki. Jokainen mies itkee, nuolee vitun ja vetää käteen, mutta harva sen tunnustaa. Mutta minä natsiupseerina tunnustan kaikki... naisihanteeni ovat sellaisia kuin Dolly Parton ja Marilyn Monroe. Äidillisiä ja tyhmiä. Mielestäni terve nainen ei saisi tehdä aborttia."
Ei lomasta ole tietoakaan mutta tuolla yöpöydällä on kesken Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirja "Suomen fuhrer. Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944-2003) Ja vaikka lukiessa kokee tunteiden kirjon kuten huvittuneisuus, nauru ja halveksinta niin lukemisen arvoinen kirja kerrassaan.
Käsiini sattui neuvostoliittolainen vakoilukirja "Kilpi ja miekka", Vadim Kozevnikov (1965).
Aivan toisenlainen kuin Bond elokuvat, joissa supersankari päihittää maailman.
Kirjassa vakooja soluttautuu Latvian saksalaisten paluumuuton mukana 1939 Natsi-Saksaan ja etenee sen turvallisuuspalveluissa. Tietojen keruussa ei ammuta ja räiskitä. Se on hidasta ja kärsivällistä samalla kun täytyy suojella itseään paljastumasta.
10 osainen tv-sarja "Kevään 17 hetkeä" kuvasi luovasti soveltaen kirjan tapahtumia keväästä 1945. Sarja tuli n. vuosi sitten uusintana. Puolalaiset ovat tehneet sen pohjalla tv-sarjan "Kaksoisolento".
Kirja pohjautuu todellisen vakoojan työhön. Liki 700 sivua historiallista luettavaa.
Paras tapa nollata aivot on lukea Tex Willereitä tai tarzan kirjoja, jos kiinnostusta aiheeseen on yhtään. Raskaat tietokirjat tai romaanit vaativat keskittymistä ja eivät sovellu lomalukemistoksi. Linnut laulaa, sauna lämpiää ja laineet liplattaa.
Oikein.
Itse löysin laajan kirjastoni syövereistä Timothy Zahnin kirjoittaman loistavan trilogian eli kirjat "Imperiumin perillinen", "Hämärän laivue" ja sokerina pohjalla "Keisarin käsky". Oikeata kioskikirjallisuutta ja kirjoja, joita lukee ilokseen. Mitään järkeä kesäkuukausina lukea mitään kovin pohtivaa. Vanhat korkeajännitykset iskevät myös kuin miljoona volttia. Texit kuuluvat jo suomalaisen miehen yleissivistykseen. Jos suomalainen mies ei lue Tex Willereitä niin siinä on jotain vikaa tai ainakin se on poikkeava.
Kun alkais kesäloma niin kahlaisin taas Lovecraftit läpi. Maailma on loppumassa ja suuret muinaiset heräämässä.
Ruotsalaisen vasemmistolaisen Henning Mankellin romaanit ovat mainiota luettavaa. Ne hakkaavat venäläiset puuduttavat opukset 6-0!
Itellä menossa nyt tuo Heikki Ylikankaan teos nimeltä romahtaako rintama.
Joka muuten kertoo suomalaisten tekemistä suomalaissotilaiden teloituksista vuonna 1944
Ylikangas kertoo vain pelkää faktaa ja pelkkiin tutkimustuloksiina perustuen että Suomen viralliset tulokset noista suomalaisista teloitetuista ovat täysin virheelliset.
Henkellin kirjat ova erinomaisia.
Kilpi ja Miekka oli vakoiluromaani, seikkailuromaani, rakkauttakin seassa, jännitystä, tietoa natsihallinnosta ja aika sujuvaa kerrontaa. Aivot voivat hyvin levätä lukemisen aikana. Voi tutkiakin nimiä ja tapahtumia jos haluaa.