Olen aikuinen mies ja vaimoni omaishoitaja. Tai olin kun en enää keväällä jaksanut ja hän joutui siirtymään hoitokotiin. Onneksi saatiin hyvä paikka tästä läheltä.
Olen lukenut näitä kirjoituksia ja huomannut että naiset osaavat purkaa täällä sydäntään mutta meitä miehiä ei liiemmin täällä näy. Taitaa olla niin että meidän on paljon vaikeempi kertoa tunnoistamme vaikka todennäköisesti kokemuksemme ja tuntemuksemme ovat paljolti samat kuin naisillakin. Ainakin omalla kohdallani tilanne tuntuu olevan näin.
Olen monena yönä ja päivänä itkenyt ja välillä kironnut tätä elämää ja tilannetta. Ei kenenkään kuuluisi joutua tälläistä kokemaan mutta kun sitä ei pysty aina valitsemaan mitä tuleman pitää. Ja juuri kun kaipaisi sitä tukea ja turvaa niin se tuen antaja on itse joutunut hoidettavaksi ja suojeltavaksi.
Sitä haluaisi purkaa tuntojaan mutta ainakin oman kokemukseni mukaan se on miehelle aika vaikeaa koska ympäristö asettaa vaatimuksen että kyllä miehen tulee kestää ja turha valitus pois. Onpahan täällä netissä tullut vastaan sellaisiakin kommentteja että siinä on taas yksi ruikuttava ja säälittävä äijä joka tarvitsee nenän pyyhkijää jotta ei kiitos.
Tälläiset kommentit eivät juurikaan rohkaise vaan toteaa että parempi pitää t----a tukossa ja itkeä sitten kun on yksin omissa oloissaan. No näin olen tehnytkin.
Onhan niitä hyviäkin päiviä välissä ja en ole menettänyt toivoani että joskus vielä helpottaa. On vaan niin monia arkisia asioita jotka palauttavat muistoja mieleen ja tunteet nousevat silloin esille. Silloin kaipaisi jotakin kelle voisi kertoa olostaan. Onneksi on edes tämä kone kaverina.
Olen aina ollut hyvin tunteva ihminen mutta elämä kovetti välissä aika pahasti. Viime vuodet on sitten iskeneet oikein kunnolla ja turhat luulot on karisseet ja se oma perus luonne tullut esille hyvin vahvasti. Liekö liikaakin kun ottaa joskus niin koville.
Olen käynyt muutaman kerran vertaistuki ryhmässä jossa meitä on muutama mies. Mutta sekin on semmoista enemmänkin käytännön asioiden selvittämistä. Jokainen tuntuu pelkäävän tunteidensa kertomista. Itse rupesin kerran vähän avautumaan ja lopussa yksi osan ottaja sanoi että paras istunto pitkään aikaan. Ehkä en sitten olekaan yksin tunteitteni kanssa.
Kyllä muistisairaus on hirmuinen juttu. Joskus olen miettinyt kumpi olisi pahempi: sekö että toinen nukkuu nopeasti pois vai sekö että joutuu katsomaan toisen hiipumista ja hidasta kuolemaa vuodesta toiseen. En osaa vastata eikä onneksi tarvitsekkaan.
Kaikesta huolimatta hyvää kesää kaikille kohtalo tovereille ja uskotaan parempaan huomiseen.
Mies omaishoitajana
21
517
Vastaukset 21
- omaishoitaja2
Sinä miesomaishoitaja on hyvä ku kirjoitit,tänne saa tuntojaan purkaa.Ainahan niitä on sivusta sanojia jotka eivät ymmärrä omaishoidosta yhtään mitään mutta älkäämme välittäkö.Muistsairaus on todella vaikea juttu ku sen rakkaan taantumisen näkee päivä päivältä ja monet muut sairaudet mukana lukien. Neljä vuotta olen miestäni hoitanut ja kunto menee alaspäin koko ajan .On sitä monesti niin piipussa kun hoidan 3kotona ja viikko sairaalassa.En ole vielä raskinut laittaa pitemmäksi ajaksi kun olen pärjännyt näillä resusseilla.On totta että luulot itsestä karisevat joita sairauden alussa ja kuluessakin oli.
Niin ,vertaistuki.Olen minäkin käynyt vuosia mutta ei siellä ihmeitä ole sevinnyt.Ne neuvot mitä siellä annetaan tulevat mielestäni niin ylhäältä päin että en ole kokenut niille mitään merkitystä.
Olen itse ajatellut että kai tämä on jo sitä surutyötä mitä teen pikkuhiljaa niin ettei tarvitse yhtäkkiä sitä surun taakka ottaa hartioille kun sen aika tulee. - ...***
Kyllä tämä on juuri sellaista kun kirjoitit.
Välillä ei tajua kunnolla edes vuodenaikojen vaihtelua, menee vain eteenpäin osaamatta lopettaakaan.
Kun väsyy tarpeeksi, ei jaksa edes hakea omaiselle hoitopaikkaa, kaikki ylimääräinen stressaa liikaa.
Olemme tiemme päässä omaishoidon suhteen, on pakko tulla muutosta.
Moni ei hyväksy sitä että kertoo väsymisestään. Eivät tajua kuinka monimutkaista on luovuttaminenkin, käytännön asioissa ja henkisesti - ristiina
Minäkin niin väsynyt,olin just pääsemässä pinnalle,sitten nimeni levisi nettiin valheiden myötä.Järkytys oli niin valtava,että voi joku satuttaa omaishoitajaa.
Toissa yönä harkitsin vakavasti ,että jospa ottaisi auton,ja istuttaisiin sen muistisairaani kans ja ajais päin rekkaa.Ajattelin että mitäpä tässä enää yrittää,jos väsynyttä vielä työnnetään jyrkänteen yli.Siinäpä helpottuis moni asia,ei olisi tuskaa,emmekä rasittais ketään.Mutta kun ei ole siihenkään rohkeutta,tuskin edes jaksan sitä. Mie menetin kaiken,aivan kaiken,muistisairauden takia.Rakkauden ja kumppanuuden,perheen ,taloudellisen turvan,sain yksinäisyyttä tilalle.Ei kukaan voi minua siinä auttaa,sen sisäisen tuskan kanssa.
Vain toinen,omaishoitaja,tietää sen tunteen,se kun katselet puolisoas,ja yhteys on poikki.
Onko mitään pahempaa kuin muistisairaus,minulle se on maanpäällinen helvetti,aivan totaalisesti.
Jospa jaksan ensi viikkoon,kun mulla vapaata,sitten vaan taas suree kun toinen hoidossa,yksin siellä vaeltaa,eikä ymmärrä mistään mitään.- sane2
Ristiina ymmärrän tunteesi se on tuskien tieä kulkemista.Ajattelen,tulee kai se päivä että joskus helpottaa että mekin hymyilemme ja nauramme niinkuin ennen josta tuntuu olevan jo iäisyys.Etkö voisi laittaa miestsi jatkuvaan laitoshoitoon vai onko paikat niin kiven alla siellä.Eihän kukaan vieraan ihmisen nimeä edes muista netistä kun sen kerran näkee ,en minä ainakaan. Jaksamista sinulle!
- vm 1949
Voin kuvitella tunteesi Ristiina. Kun tekee kaikkensa ja vähän enemmänkin, silti saa lokaa silmilleen. Se voi tosiaan olla korsi joka taittaa kamelin selän.
Minulle kävi joskus niin että meinasin pudota jyrkänteeltä omaisten ymmärtämättömyyden takia.
Sitä se on, kun hoitaa tarvitsee välillä vapaata, mutta vapaa menee murehtiessa, niin tuttua. - ristiina
sane2 kirjoitti:
Ristiina ymmärrän tunteesi se on tuskien tieä kulkemista.Ajattelen,tulee kai se päivä että joskus helpottaa että mekin hymyilemme ja nauramme niinkuin ennen josta tuntuu olevan jo iäisyys.Etkö voisi laittaa miestsi jatkuvaan laitoshoitoon vai onko paikat niin kiven alla siellä.Eihän kukaan vieraan ihmisen nimeä edes muista netistä kun sen kerran näkee ,en minä ainakaan. Jaksamista sinulle!
..vajaa 200 jonossa ;( joten kyllä se aikaa vie.Tavalliselle vuodeosastolle ei voi miestäni laittaa,enkä laita kun hätätilassa,no onneksi nyt on rauhallisempaa,kun ei mies ole aggressiivinen,mutta nyt taas niin surullisen avuton ja vaeltaa,ja eiköhän uutta tulossa sairauden tiimoilta,aina muutaman kuukauden välein etenee niin että joku uusi oire alkaaa...
- maailman vaikeinta..
ristiina kirjoitti:
..vajaa 200 jonossa ;( joten kyllä se aikaa vie.Tavalliselle vuodeosastolle ei voi miestäni laittaa,enkä laita kun hätätilassa,no onneksi nyt on rauhallisempaa,kun ei mies ole aggressiivinen,mutta nyt taas niin surullisen avuton ja vaeltaa,ja eiköhän uutta tulossa sairauden tiimoilta,aina muutaman kuukauden välein etenee niin että joku uusi oire alkaaa...
Miten ihmeessä ristiinalla jää noin paljon aikaa kirjoitella nettiin, jatkuvasti, ja paikkakunnat -palstalla sama narina jatkuu...?
Ei tuo omaishoitajuus kovin raskasta ja vaativaa ole, luulisi että tuokin aika kuluisi puolisoa hoitaessa narinasta päätellen,...kun on niiiiin vaikeaa, mutta mitä vielä, aina löytyy aikaa riitelyyn ja jonninjoutavaan kirjoitteluun...Missään muualla hoitotyössä ei jatkuva netissä olo onnistuisi.. - citalopram123
maailman vaikeinta.. kirjoitti:
Miten ihmeessä ristiinalla jää noin paljon aikaa kirjoitella nettiin, jatkuvasti, ja paikkakunnat -palstalla sama narina jatkuu...?
Ei tuo omaishoitajuus kovin raskasta ja vaativaa ole, luulisi että tuokin aika kuluisi puolisoa hoitaessa narinasta päätellen,...kun on niiiiin vaikeaa, mutta mitä vielä, aina löytyy aikaa riitelyyn ja jonninjoutavaan kirjoitteluun...Missään muualla hoitotyössä ei jatkuva netissä olo onnistuisi..hyvä riku ! jatka vaan angstaamista!
- Tuula
Itselläni on omaishoitajatausta ja olen aina ihmetellyt sitä, miten vähän miespuoliset omaishoitajat tuovat esille tuntemuksiaan tai ylipäätään edes ovat näkyvillä omaishoitajien keskustelufoorumeilla. Olisiko esteenä se, että miesten oletetaan jaksavan ja kestävän ihan mitä vaan. Lisäksi miesten on vaikeampi puhua tunteistaan.
Tilastollisesti valtaosa omaishoitajista on naisia, mutta henk.kohtaisesti tunnen monta miestä jotka suurella rakkaudella ja kerrassaan ihailtavalla tavalla omaishoitavat sairastunutta puolisoaan kotona niin pitkään kun se on mahdollista.
Itselläni omaishoitajuus on jo vuosien päässä takanapäin ja päättyi mieheni kuolemaan viisi vuotta sitten. Sain omaishoitajuuteni aikana paljon sekä vertaistukea että hyviä käytännön vinkkejä esim. apuvälineistä, jotka suuresti helpottivat arkemme sujumista.
Itse olin omaishoitajuuteni aikana vapaaehtoisesti kotiin sidottu, joten minulle vertaistuki oli jaksamisen kannalta oleellisen tärkeätä. Parista omaishoitajakollegasta tuli omaishoitajuuden päätyttyä ihan oikeassakin elämässä hyviä ystäviä, joita tapaan vuosittain livenä vieläkin. Toinen heistä asuu yli 300 km päässä, toinen yli 200 km päässä.
Omaishoitajiakin on joka lähtöön, ihan niinkuin ihmisistä yleensäkin. Toiset ovat sosiaalisia ja osaavat/jaksavat ajatella muitakin. Jotkut ovat elämäänsä pettyneitä, katkeria, ahtaasti ajattelevia ja uupuneita omaan napaan tuijottajia, jotka jopa kadehtivat niitä omaishoitajia jotka haluavat ja jaksavat joko intervallijaksoilla tai vapaapäivänsä tarkkaan pitämällä huolehtia omastakin jaksamisestaan.
Tämä Suomi24-omaishoitajapalsta näkyy enemmänkin toimivan tunteitten tuuletuskanavana, en juurikaan muista nähneeni täällä hyviä vinkkejä tai informaatiota jotka liittyisivät esimerkiksi siihen, millaisia arjen sujumista helpottavia apuvälineitä on saatavilla ja mistä niitä saa.
Voimia teille kaikille. - vaikean pot.hoitaja
Tuula,sinulla ei oikein ole ymmärrystä miten raskasta omaishoitajan työ todella on vaikka itse let ollutkin omaishoitaja.Kehtaat vielä sanoa että jotkut ovat ahtaasti ajattevia ja uupuneita omaan napaan tuijottajia,Että kehtaat puhua tuollaista.Miten tässä pystyy pitämään pitämään itsestä huolta kun aamusta iltaan passaat,passaat ja vieläkin passaat.Öisinkin heräilet vaippoja vaihtamaan.Ne vapaat menee kerätessä voimia taas uuteen ruljanssiin.Ei siinä välissä mielellään passaile ketään.Emme varmasti kadehti toisia omaishoitajia kyllä tuo on oman mielikuvituksesi tuoteea Tuula.Mitä me kadehtisimme,ei tässä kateuteen enää voimat yllä.
Kyllä ne apuvälineet ovat kaikille tiedossa.Tottakai tämä on tunteiden ilmaisu ja tuuletuspaikka,siinä ainoastaan tunnut olevan oikeassa.- vaimo *
Kyllä käytännön pärjäämiseen saa tarpeeksi informaatiota. Ainakaan meillä ei ole ollut vaikeuksia saada kaikkia hoitamista helpottavia apuvälineitä.
Liian usein unohdetaan tunnepuoli, se kuinka omaishoitaja jaksaa yksinäistä työtään tehdä.
Minä olen saanut juuri tältä palstalta rohkeutta elää enemmän omilla ehdoillani.
Automaattisesti pidetään selviönä että omaishoito tekee ihmisestä luostarissa elävän kaltaiseksi. Harva tulee ajatelleeksi niitä kyyneleitä jota omaishoitaja vuodattaa säälistä hoidettavaansa kohtaan ja oman surkeutensa takia. Itkee kun menettää rakkaimpansa vähitellen yhä kauemmaksi, ulottumattomiin hitaaseen kuolemaan.
Hyvin harvoin kysytään kuinka jaksat itse.
- Halvaus on erilaista
Joillakin hoidettava on täysin terävä päästään, mutta kroppa antaa periksi ja lakkaa toimimasta. Onko tämäkään sitten kovin hyvä vaihtoehto :(. Kun täysin älykäs puoliso pitää lähettää vanhainkotiin sen takia, kun vessaan meno ja nostelu ei vaan enää onnistu. Täysjärkiset laitokseen joutuvat halvaantuneet kärsivät siitä, kun samoilla osastoilla pidetään huutavia ja karjuvia dementikkoja. Laitokseen pitää lähettää sama ihminen, jonka kanssa meni naimisiin, mutta rikkinäisessä kropassa.
- ZZZZZZ
Varmasti laitokseen joutuminen on muistisairaalle armeliaampaa kuin sellaiselle joka on ajan tasalla mutta kroppa ei enää pelaa.
Mikä hyvänsä sairaus joka pakottaa muiden armoille on kova paikka. Toivomus saappaat jalassa lähtemisestä ei läheskään aina toteudu.
- tasan on puntit
.. ja dementikot saa kärsiä kun nää selväjärkiset nälvii heitä."taas tuo hullu tulee "voishan ne joilla pää tallessa vähän miettii mitä suustaan päästää,ei kaikki dementikot huuda ja karju.
- miten muka...?
Missä dementikot ovat halvauspotilaiden kanssa samoissa tiloissa?
Ainakin täälläpäin on näille karkaileville, huoneesta toiseen seilaaville dementikoille omat , suljetut osastot josta ei ole mahdollista karata.
Taas kun dementoitunut on jo niin taantunut ettei enää karkaile tai vaeltele toisten huoneissa , eikä tarvitse olla lukkojen takana ,hän joutuu vuodeosastolle, jossa näitäkin halvauspotilaita on, mutta tässä vaiheessa dementoitunutkaan ei enää usein liiku juuri ollenkaan, saati muutoin häiritse ketäään.
- katinare
Suurin osa dementikoista on hiljaisia ja rauhallisia.Selväjärkiset ne kaikkein pahimpia ovat osatolla.Olen hoitaja tiedän mistä puhun.
- Ei kun höpsis
Dementikot ei enää loppuvaiheessa tajua mitään ympäristöstä, paitsi ehkä atavistista "äiti auta" refleksiä. Siinän mielessä on samantekevää, miten paljon tervepäiset huonekaverit heitä päivittelee. Ja minusta ihan oikeesti vois laittaa eri osastoille päästään terveet ja päästään sairaat vanhukset. Kun ne dementikot ovat päästään sairaita, vaikka ehkä fysiikka pelaa, ja monet halvaantuneet ovat selväjärkisiä, vaikka kroppa ei toimi. Tätä eroa ei Suomessa osata.
- .......
Minulla on jonkin verran kokemusta kunnallisista hoitopaikoista.
Ainakin nämä mitä olen nähnyt, pitävät levottomat dementikot eri paikassa kun halvaantuneet älyissään olevat liikuntakyvyttömät.
Loppuvaiheen alzheimerpotilaat ovat vuodeosastolla, eivät ole enää häiriöksi kenellekään. - vapise rauhassa
nimim."maailman vaikeinta.." tuossa aikasemmin,on sinullakin suppea elämä,kun ainut tehtävä tuntuu olevan ristiinan kirjoitusten ja mielialan arviointi ,ei saamari mikä luuseri !!!!!!
Kulkee perässä netissä ja tutkii,taidat olla se surullisen kuuluisa lähihoitsu ;)))
Hommaa itelles elämä ja toivo ettei sinusta tule omaishoitaja!!!!!!!!!! - ristiina
ka,taasko heräsi henkiin,tämä kiusanhenki..."maailman vaikeinta "ei ummarra oikein mistään mitään...
Eilen olin netissä 18 minuuttia,siihen sisältyy veikkaus ja pankkisivut.,toisaalta olen täällä silloin kun huvittaa,mitäpä se sinua liikuttaa,taidat olla vähän kade..
Saat milloin vaan tulla tänne meille ja hoitaa tuota muistisairas
Tässä työpäiväsi
-alkaa yleensä viimeistään klo 7,paitsi niinä öinä kun on vaeltamista,suihkussa käyttämistä kun vaippaan tullut tavaraa,silloin päivä alkaa n 3-4 aikaan yöllä.
öisin joudut monesti heräämään ja laittamaan muistisairasta takaisin sänkyyn (jos saat)samalla sinun pitää tarkistaa vessa,ettei pyttyyn ole työnnetty vaippoja...
-aamulla on sitten heti katerointia (jos onnistut)pesemistä,puuroa ja kahvia,ja lääkkeiden murskaamista sekaan,sitten toivot vaan että muistisairaalla olisi hyvä päivä ja suostuisi tulemaan pöydän ääreen ja istumaan.
-hetkeksi lääkkeiden voimasta muistisairas on vähän turtuntut,sillä aikaa käyn 1-1,5h auttamassa toista sairasta,käyn kaupassa ja apteekissa,muistisairas tietysti lukkojen takana ja paikannin pitää olla kädessä ,jos karkaa vaikka ikkunan kautta.
-n klo 11 äkkiä kotiin ja kauppaan ylinopeutta ajaen,sitten ruokaa ,katerotintia,pytylle,pesua, ja tavaroiden etsimistä ympäri taloa,hampaita pestään,jos suostuu,vaatteet päälle jos suostuu,,ulkona pitäisi käydä ja järjestää toimintaa,kävelyä ja pallottelua,jutustelua ,musiikkia,
samalla laitan pesukoneen pyörimään,koitan vaikka siistiä,ja muistisairas kyttää koko ajan ,millo pääsis pihalle...
pihalla jatkuvaa vartointia,jos ruohoa vaikka leikkaa,menee minuutti ja muistisairas jo menossa....kerran koitin pelargonian laittaa ruukkuun,käänsin selän ja vips,muistisairas oli nurkan takana..
iltpäiväkahvit ja katerointia ,jos suostuu,parranajo jos suostuu..
saunaan jos suostuu riisutumaan,ja pesen jos antaa pestä..
Illalla taas lenkille muistisairaan kanssa,vaeltaa ja vaeltaa...iltaruokaa jos suostuu syömään.
Yleensä n klo 21 koitan saada sänkyyn,ja katerointia,sitten n klo 23 asti käyn tarkistamassa ja laittamassa sänkyyn,yleensä hyydyn itse aikasemmin,
tästä listasta unohtui oma suihku,tyttären kanssa olemista,kissa,puutarha,OMA ELÄMÄ ...
Jokainen toimenpide tämän muistisairaan kanssa ei ole minuuttihommaa,se ei tapahdu hetkessä,saunaan menokin kestää tunti välillä kun ylipuhumalla saa yhden vaatekappaleen kerralla pois,katerointi menee painimiseksi, ja käsiä väännetään,ei ymmärrä eikä hahmota,vaikka selittäis kuin vennamo ,ei ymmärrä.
Afasiakin vielä,niin opettele sitten mieheni eleet että ymmärrät mitä hän haluaa,muuten aggressiivisuus yltyy ja kaikesta tulee vielä hankalampaa.
Päiväni kestää n. 16 h,jos yöt rauhallisia ,se taivaan lahja.Joskus yöt menny sukkelaan kun 3 kertaa suihkussa ja 15 kertaa autettu sänkyyn.
Vieläkö olet huolissasi siitä kun käyn netissä,kun mies sattuu istumaan nojariin nuokkumaan hetkeksi????
Auta armias jos joku tulee vierailulle,sitten on kaikki sekasin,hohoijjaa - paha on
taitaa se poika taas olla vauhdissa,voi isäparka ,tommonen riesa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1021172
- 51975
- 119923
- 146903
Venäjä alkaa iskemään Suomen politiikkaan.
Tässä on valtion ja koko länsiliiton päämiehet varoitelleet, että Venäjä alkaa talven aikana taas iskemään hybridisesti.132726En haluaisi sanoa tätä
Mutta olet sokea sille, mitä sinulla jo on! Jos minä olisin sinä, pyrkisin tekemään kaikkeni kohentaakseni nykyistä pari40689- 70687
Koska Sofia kertoo totuuden, että ovat eroneet miljonääri miehen kanssa?
Eikö olisi hänelle itselleen helpotus, kun voisi kertoa totuuden. Miksi salata asiaa ja pitkittää sitä harmaan tulevaisu187637Muistelen lämmöllä
Se oli vaikein päätös, jonka olen joutunut tekemään. En pidä valehtelusta, mutta näin sait päätöksen asioille. Rakasti48612- 70609
- 33604
- 81561
Vasemmiston aloite
Pyhäjärvellä, ihan hyvä aloite. Toteutus ja puhdistus pitäisi alkaa ihan omasta pesästä. Näkeehän tuon sokeakin mitä ja62544- 39519
Onko suhtautuminen kaivattusi
Fyysiseen vetovoimaan muuttunut? Jos, mihin suuntaan? Tunnetko enemmän vai vähemmän vetoa häneen fyysisesti kuin silloin35494Maajussille morsian: Farmiviikon voittajat ja häviäjät - Itkua ja pettymystä ei salattu
Maajussille morsian -suosikkisarjassa farmiviikolla selviää, onko ilmassa "sitä jotakin". Rakkauden etsintä on täynnä i4493- 46490
Jos olen aiheuttanut pahaa, pyydän anteeksi
Jos olen omalla kirjoittelullani aiheuttanut täällä jollekin pahaa mieltä tai sotkenut asioita, niin pyydän sitä anteeks64479Näyttää siltä ettet edes sinä.
Kukaan ei uskalla kohdata aitoa ja syvää sielun rakkautta. Hyvin harvat vain. Ihmisten on turha tavoitella sitä oikeaa33479- 42470